Funktionaalinen ravinto

Uutta ruusunmarjasta

2012-01-25T07:49:00.000-08:00

Lundin Yliopistosta: Professori Cecilia Holm, Molecular Endocrinology
http://www.med.lu.se/english/expmed/research/molecular_endocrinology

Citate:
//Our research is focused on type 2 diabetes and lipotoxicity. Free fatty acids, derived mainly from the large triglyceride stores in adipose tissue, are the quantitatively most important fuel in mammals.

Fatty acids also constitute signaling molecules in a variety of cell types, e.g. a lipid-derived signal appears to be necessary for stimulus-secretion coupling in pancreatic beta-cells and fatty acid derivatives are ligands for a group of nuclear receptors, i.e. the peroxisome-proliferator activated receptors (PPARs). In agreement with this dual role of fatty acids, most cell types contain small triglyceride stores, from which fatty acids can be mobilized through the action hormone-sensitive lipase (HSL) and possibly other lipases.

Lipid abnormalities may be the primary pathogenetic factor in the development of insulin resistance and insulin secretion defects, the two hallmarks of type 2 diabetes, with excessive storage of triglycerides in non-adipose cells as the common precipitating event.

The project can be divided into four major parts. The first part involves studies into the structure-function relationships and 3D structure of HSL, the rate-limiting enzyme in triglyceride hydrolysis. In the second part mechanisms of catecholamine?induced lipolysis as well as novel signaling pathways involved in lipolysis regulation are studied. The third part involves the generation and characterization of cell? and animal models with over- and underexpression, respectively, of HSL and other key components in lipolysis regulation to address the role of these for insulin secretion/beta-cell function, skeletal muscle and liver function, adipogenesis and spermatogenesis. The fourth part is a recently initiated line of research, which involves exploiting functional foods with beneficial effects in relation to insulin resistance and type 2 diabetes.

The project increases the understanding of the mechanisms underlying development of lipid metabolism disorders, in particular diabetes and obesity, and may provide new concepts for prevention/intervention in these diseases. The studies on spermatogenesis may reveal novel mechanisms behind male sterility.//

Gelatiini

2012-01-19T06:21:00.000-08:00

Medical and nutritional properties

Amino acid composition

Although gelatin is 98-99% protein by dry weight, it has less nutritional value than many other protein sources. Gelatin is unusually high in the non-essential amino acids glycine and proline (i.e., those produced by the human body), while lacking certain essential amino acids (i.e., those not produced by the human body). It contains no tryptophan and is deficient in isoleucine, threonine, and methionine.

The approximate amino acid composition of gelatin is:

glycine 21%, proline 12%, hydroxyproline 12%, glutamic acid 10%, alanine 9%, arginine 8%, aspartic acid 6%, lysine 4%, serine 4%, leucine 3%, valine 2%, phenylalanine 2%, threonine 2%, isoleucine 1%, hydroxylysine 1%, methionine and histidine <1% and tyrosine <0.5%. These values vary, especially the minor constituents, depending on the source of the raw material and processing technique.^[10]

Several Russian researchers offer the following opinion regarding certain peptides found in gelatin: "gelatin peptides reinforce resistance of the stomach mucous tunic to ethanol and stress action, decreasing the ulcer area by twice."^[11]

Gelatin is also a topical haemostatic. A piece of gelatin sponge of appropriate size is applied on bleeding wound, pressed for some time and tied in bandage. Haemostatic action is based on platelets damage at the contact of blood with gelatin, which activates the coagulation cascade. Gelatin also causes a tamponading effect - blood flow stoppage into a blood vessel by a constriction of the vessel by an outside force.^[12]

Gelatin has also been claimed to promote general joint health. A study at Ball State University sponsored by Nabisco, the former parent company of Knox gelatin,^[13] found that gelatin supplementation relieved knee joint pain and stiffness in athletes.^[14]

Limetti, Citrus aurantifolia

2011-11-27T14:32:00.000-08:00

( LIMETTI: Oletko joskus syönyt tätä C-vitamiinipitoista hedelmää? Tunnustan että en ole ainakaan minä tätä lajia syönyt, joten koetan lähitulevaisuudessa muistaa ostaa tällaisen C-vitamiinirikkaan hedelmän. Joka hedelmälajissa on ihmiskunnalle JOTAKIN terveellistä mitä muissa hedelmälajeissa ei ole. Aurinko on Lapissakin jo lakannut nosuemasta yli taivaanrannan reunan, joten alkaa olla C-vitamiinin ja muun varastoauringon aika.

Limetti on pieni sitrushedelmä Citrus aurantifolia, jonka kuori ja hedelmäliha ovat väriltään vihreitä, muoto on ovaali tai pyöreä ja läpimitta noin 3-5 cm. Limetti voi olla makeaa tai hapanta laatua. Happamilla limeteillä on sokeri- ja sitruunahappopitoisuus suurempi kuin sitruunoilla. Maku on tyypiltään kirpeän hapan. Makeat limetit ovat aromiltaan makeita eikä niissä ole sitruunahappoa( citric acid).

Hapanta limettiä on kahta lajia (the Tahitian; the Key, pienempi ja happamampi laatu).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Limetti

Sitaatti:

Limetti (Citrus aurantiifolia) on ruutakasveihin (Rutaceae) kuuluva sitruspuu (Citrus). Sen hedelmää kutsutaan samalla nimellä, tosin joskus hedelmästä käytetään virheellisesti sen vieraskielistä nimeä lime. Limetin hedelmä on vihreä, sitruunaa pienempi ja se on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Se on mehukas ja hapan. Sen hedelmäliha on vaalean keltaisenvihreää. Limettipuu on pensasmainen ja kasvaa noin viiden metrin korkuiseksi. Siitä on olemassa myös pienoislajikkeita, joita on mahdollista kasvattaa sisällä tai kasvihuoneessa. Puun soikeat lehdet muistuttavat appelsiinin lehtiä. Kukat ovat halkaisijaltaan noin 2,5 cm ja väriltään kellertävän valkoisia, ulkoreunoissa on hiukan vaaleaa violettia.[1]

Käyttö

Limetin hedelmien mehua käytetään usein juomissa kuten alkoholipitoisissa drinkeissä (esimerkiksi margarita, mojito, caipirinha ja cuba libre) sekä virvoitusjuomien ja mehujen ainesosana. Ruuanlaitossa limetistä käytetään useimmiten sen mehua tai raastettua kuorta. Limettiä voidaan käyttää myös ruokien tai juomien koristeluun viipaleina tai lohkoina.

Limettimehu sisältää runsaasti C-vitamiinia, minkä vuoksi sitä on käytetty keripukin torjunnassa. Royal Navy otti käyttöön päivittäisen limettimehuannoksen keripukin torjuntaan laivoillaan 1700-luvulla; tästä brittimerimiehet saivat lempinimen limey, joka yleistyi tarkoittamaan brittejä yleisesti.

Limettiöljy

Limettiöljy (lat. aetheroleum limettae) on limetin ja muidenkin sitrushedelmien, kuten sitruunan, kuorista puristettu tai tislattu eteerinen öljy. Se sisältää sitraalia, linalolia ja linalyyliasetaattia. Limettiöljyä käytetään juomien ja hajuvesien valmistuksessa^[2]^[3] sekä siivoustuotteissa ja aromaterapiassa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Lime_%28fruit%29

Happamesta limetistä on negatiivisiakin mainitoja alla:

http://en.wikipedia.org/wiki/Bitter_orange

Malva sylvestris

2011-11-08T12:58:00.000-08:00

Hyödyllinen yrtti, jota tutkitaan: Tiedetään että siinä on paljon antioksidatiivista potentiaalia, koska siinä on runsaasti fenolisia yhdisteitä, varsinkin lehdissä. Niillä on tiettyä munuaista suojaavaa tehoa ja haavaa parantavaa tehoa.

Malva sylvestris is proved to have a high antioxidative potential thanks to its richness in phenolic compounds.

Muitakin yhdisteitä löytyy

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Malva%20sylvestris%20
"powerful antioxidants (phenols, flavonoids, carotenoids, and tocopherols), unsaturated fatty acids (e.g. alpha-linolenic acid), and minerals measured in ash content"

Tänä vuonna 2011 on selvitetty jälleen uusia yhdisteitä:

Acta Pol Pharm. 2011 May-Jun;68(3):393-401. New steroidal lactones and homomonoterpenic glucoside from fruits of Malva sylvestris L.

Mustafa A, Ali M.

Nämä tiedemiehet kertovat seuraavaa malvan (Malva sylvestris, Malvaceae) hedelmistä: He eristivät niistä kuusi uutta steroidaalista laktonia sekä homomonoterpeniglukosidin ja beta-sitosteroli-3-beta-D-glukopyranosidin.

Phytochemical investigation of the ethanolic extract of defatted fruits of Malva sylvestris Linn. (Malvaceae) led to the isolation of six new steroidal lactones and a homomonoterpenic glucoside along with beta-sitosterol-3-beta-D-glucopyranoside.

Uusien fyto-osatekijöitten rakenteita on selvitetty:

The structures of new phytoconstituents have been elucidated as

cholest-5-en-3a-ol-18(21)-olide (sylvestrosterol A),
cholest-9(11)-en-3alpha-ol-18(21)-olide (sylvestrosterol B)
cholest-4,6,22-trien-3alpha-ol-18(21)-olide (sylvestrosterol C),
2-methyl-6-methylene-n-decan-2-olyl- 3beta-D-glucopyranoside (malvanoyl glucoside),
cholest-7-en-18(21)-olide-3alpha-olyl-3beta-D-glucopyranoside (sylvestrogenin A),
cholest-9(11)-en-18(21)-olide-3alpha-olyl-3beta-D-glucopyranoside (sylvestrogenin B)
and cholest-5-en-8(21)-olide-3alpha-olyl-3beta-D-glucopyranoside (sylvestrogenin C).

The structures of all these phytoconstituents have been established on the basis of spectral data analysis and chemical reactions.

Kalanmaksaöljy- miten se alentaa plasman triglyseridejä

2011-11-07T15:15:00.001-08:00

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22041134
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20699090
Möllerin kalanmaksaöljyä saa apteekista
http://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/MOeLLER-KALANMAKSAOeLJY-250-ML

Suomarjan, karpalon anti

2011-11-07T13:09:00.000-08:00

Suokarpalot ovat syötäviä oikein happamia punaisia marjoja- jos nyt joku on suolla vaellellut . Niissä on paljon C-vitamiinia 15- 30 mg/ 100 g, mineraaleja, pektiiniä, orgaanisia happoja- todellakin!- - ennen kaikkea sitruunahappoa, benzoehappoa ja klorogeenihappoa. jonkin verran on myös sokeria. Karpaloita löytää nykymaailman aikaan ns. reservaateista ja luonnonsuojelualueista, missä vielä on suo-olosuhteita. Peurat ja hirvet ym luonnoneläimet syövät niitä. Baltian maissa näitä kasvaa runsaasti, mutta jos niitä tuottaa sieltä, täytyy ottaa huomioon, että ne homehtuvat helposti, joten on paras ostaa ne paikanpäällä ja valmistaa heti säilyvään muotoon. Niiten paras poimintaaika on syys-lokakuu.
GNC mainostaa kapselina käytettävää karpalotuotetta C-vitamiinipitoisena luonnonaineen, millä on edullisia vaikutuksia toistuvissa virtsatietulehduksissa, varsinkin niitten estoaineena.

Sinappi, mitä siitä sa?

2011-11-06T06:48:00.001-08:00

http://en.wikipedia.org/wiki/Mustard_plant

http://nutritiondata.self.com/facts/spices-and-herbs/215/2

http://www.whfoods.com/genpage.php?tname=nutrientprofile&dbid=35

Health Benefits _Terveydelliset hyödyt

The unique healing properties of mustard seeds can partly be attributed to their home among the Brassica foods found in the cruciferous plant family.

Ainutlaatuiset tervehdyttävät ominaisuudet, mitä sinapinsiemenellä havaitaan olevan, voidaan osittain lukea johtuvaksi sinappikasvin kuulumisesta Brassica-heimoon, kaalikasveihin.

Phytonutrient Compounds Protective Against Gastrointestinal Cancer_ Sinapin fytonutrienttiosatekijät suojaavat mahasuolisyövältä- kertoo tämä lähde.

Like other Brassicas, mustard seeds contain plentiful amounts of phytonutrients called glucosinolates.

Kuten kaalikasvit yleensäkin niin sinapinsiemenetkin sisäkltävät runsaat määrät fytonutrientteja GLUKOSINOLAATTEJA.

The seeds also contain myrosinase enzymes that can break apart the glucosinolates into other phytonutrients called isothiocyanates.

Siemenissä on myös MUROSINAASI-entsyymia, joka pystyy pilkkomaan glukosinolaateista toisia fytonutrientteja ISOTIOSYANAATTEJA.

The isothiocyanates in mustard seed (and other Brassicas) have been repeatedly studied for their anti-cancer effects.

On tutkittu useaankin otteeseen sinapinsiementen ja muitten kaalilajien isotiosyanaattien syövänvastaista vaikutusta

In animal studies—and particularly in studies involving the gastrointestinal tract and colorectal cancer—intake of isothiocyanates has been shown to inhibit growth of existing cancer cells and to be protective against the formation of such cells.

Eläinkokeissa ja erityisesti mahasuolikanava- ja kolorektaalisyöpätutkimuksissa on isotiosyanaattien syömisestä havaittu jo olemassaolevissa syöpäsoluissa kasvun estymistä ja todettu suojaavaa vaiktusta sellaisten solujen kehkeytymistä vastaan.

Anti-Inflammatory Effects from Selenium and Magnesium_ Tulehduksenvastaisia vaikutuksia seleenistä ja magensiumista.

Mustard seeds emerged from our food ranking system as a very good source of selenium a nutrient which has been shown to help reduce the severity of asthma, decrease some of the symptoms of rheumatoid arthritis, and help prevent cancer.

Sinapinsiement näyttävät olevan hyvä seleenilähde , mikä taas lievittää astman vaikeusastetta, reuman eräitä oireita ja auttaa estämään syöpää.

They also qualified as a good source of magnesium.

Sinapinsiemetn ovat myös hyvä magnesiumlähde.

Like selenium, magnesium has been shown to help reduce the severity of asthma, to lower high blood pressure, to restore normal sleep patterns in women having difficulty with the symptoms of menopause, to reduce the frequency of migraine attacks, and to prevent heart attack in patients suffering from atherosclerosis or diabetic heart disease.

Magnesium kuten seleenikin näyttää vähentävän astman vaikeutta, alentavan korkeaa verenpainetta, palauttavan unirytmiä menopaussin oireistossa naisilla, alentavan migreenikohtauksien tiheyttä ja ehkäisevän ateroskleroosia tai diabetista sydänsairautta potevien infarktia.

Mustard seeds also qualified as a very good source of omega-3 fatty acids as well as a good source of iron, calcium, zinc, manganese, magnesium, protein, niacin and dietary fiber.

Sinapinsiemen on myös oikein hyvä omega 3- rasvahappolähde, samoin raudan, kalsiumin, sinkin, mangaanin, magnesiumin, proteiinin, niasiinin ja ravintokuidun lähde.

Suomennosta yllämainitun lähteen tekstistä.

Vaikuttaa siltä, että sinappia kannattaa asettaa ruokansa mausteeksi aivan päivittäin. Sinappipurkki ansaitsee asemansa katetulla ruokapöydällä vakiovarusteena.

Mistä löytää gluteenitonta nyponsoppaa?

2011-11-05T12:47:00.000-07:00

Varmaan sitä pitää tehdä omista keräämistä kielukoista tai sitten voi ostaa Risentan nyponpulveria.
http://www.risenta.se/sv/Vara_produkter/Nyponskalsmjol/

Mitä aprikoosista saa?

2011-11-05T11:54:00.000-07:00

APRIKOOSI, Apricot
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=409
Aprikoosi sisältää tavattomasti karotenoideja, enemmän kuin muut hedelmät. Karotenoidien kirjokin on siinä laajin. Lisäksi aprikoosi on hyvä kaliumlähde. (Siemenet taas ovat vahvasti amygdaliinipitoisia ja niissä on syaaniyhdistettä, koska aprikoosi kuuluu luumukasveihin, siis siemenissä on myrkyllistä ainesta)

Tutkimus 37 eri aprikoosilajista selvitti karotenoidien pitoisuutta:

http://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/jf0480703

Thirty-seven apricot varieties, including four new releases (Rojo Pasión, Murciana, Selene, and Dorada) obtained from different crosses between apricot varieties and three traditional Spanish cultivars (Currot, Mauricio, and Búlida), were separated according to flesh color into four groups.

Totaalikarotenoidipitoisuus vaihteli näissä lajiessa 1512- 16 500 ug määrissä 100 grammassa syötävää aprikoosiosaa. Pääpigmenttinä esiintyi beta-karoteeni, sitten beta-kryptoxantiini ja gamma-karoteeni.

Among the 37 apricot varieties, the total carotenoid content ranged from 1512 to 16500 μg 100 g^-¹ of edible portion, with β-carotene as the main pigment followed by β-cryptoxanthin and γ-carotene.

Provitamiini A yhdisteiden laaja vaihtelemisalue eri aprikoosilajeissa antoi pontta tälle tutkimukselle, jotta osattaisiin viljellä sellaisia lajeja, joissa karoninoidien pitoisuus lisääntyy ja samoin terveydelliset vaikutukset.

The wide range of variability in the provitamin A content in the apricot varieties encouraged these studies in order to select the breeding types with enhanced carotenoid levels as the varieties with a higher potential health benefit.

Karotenoidien pitoisuus korreloi värimittauksiin.

The carotenoid content was correlated with the color measurements, and the hue angle in both flesh and peel was the parameter with the best correlation (R = 0.92 and 0.84, respectively).

Karotenoidipitoisuuksien arvioinnissa voitaisiin käyttää kannettavaa kolorimetriä kenttäkäytössä viljelymaissa.

An estimation of the carotenoid content in apricots could be achieved by using a portable colorimeter, as a simple and easy method for field usage applications.

Keywords: β-Carotene; color; colorimeter; correlation; HPLC; provitamin A

Aprikoosin keltaisessa kuoressa on silmälle tärkeitä ravinteita, luteiinia ja zeaxantiinia.

Lutein and zeaxanthin as well are abundantly found in the skins of apricots.

LUTEIINI: Silmän keltaisen täplän suoja-aine. Mistä muusta saa luteiinia kuin aprikoosisa:

http://sv.wikipedia.org/wiki/Lutein

Pii- mikronutrientti, lähteet , vaikutus

2011-11-05T05:25:00.000-07:00

http://orthomolecular.org/nutrients/micronutrients.shtml

Ylläolevassa osoitteessa mainitut KASVIPERÄISET PIILÄHTEET:
mm.
alfalfa,
paprika,
ruskea riisi,
punalevä,
Echinacea juuri (rohtopäivänhattu, Kts. http://www.hyotykasviyhdistys.fi/?p=siemenlu_kasvilaji&id=143
vihreät yrtit,
vihreät vihannekset ,
maksa,
soijapapu,
täysjyvä.
goldenseal root ( eräs maailmasta miltei sukupuuttoon asti poimittu rohto) ( http://en.wikipedia.org/wiki/Goldenseal),
Echinacea, korte-laji ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Kortteet)

Piin vaikutusta sanotaan antiarterioskleroottiseksi. Piitä tarvitaan luun rakenteeseen, kasvuun, sidekudoksen kollageenin tuotantoon.

Anti-arteriosclerotic. Silicon is needed for bone structure, growth, and connective tissue production of collagen.

Pii on tärkeä terveille kynsille, iholle, hiuksille ja luun muodostukselle.
Silicon is important for healthy nails, skin, hair, and bone formation.

Piitä tarvitaan terveitten valtimoitten ylläpitoon ja estämään kardiovaskulaarisia tauteja.
It is need to maintain healthy arteries and prevents cardiovascular disease.

Pii vastavaikuttaa alumiinin toksisuuteen ja edistää kalsiumin kehoonottoa.
It counteracts the effects of aluminum toxicity and improves calcium intake.

Pii- onko se essentielli ja miten paljon sitä silloin tarvittaisiin päivittäin?

2011-11-05T05:20:00.000-07:00

Englantilainen artikkeli käsittelee tarkasti tätä ongelmaa. Siinä arvellaan piin tarpeen olevan 5- 20 mg päivässä.
http://www.dcnutrition.com/Minerals/detail.cfm?RecordNumber=45
Toistaiseksi on koetettu ratkaista kasvavaa osteoporoosiongelmaa ilman piin osuutta. Samoin kaikenlaisia artriitteja ja vaskulaarisia ongelmiakin. Piin osuus kannattaisi ottaa huomioon.

Entisiä ja nykyisiä piimaatuotteitta.

2011-11-05T05:04:00.000-07:00

Nykyinen piimaa valmiste on mm seuraava:
Tämä löytyy netistä:

https://www.hyvinvoinnin.fi/tuote/1477/Piimax-C-Kalkki-D

Ainesosat vuorikausiannoksessa / 4 tabl:

Dolomiittia, jossa
Kalsiumia, 400 mg (50%*)
Magnesiumia, 240 mg (80%*)
Piimaata, 420 mg
Acerolakirsikkauutetta, jossa
C-vitamiinia 60 mg (100%*)
Kolekalsiferolia, jossa
D3-vitamiinia 5 µg (100%*)
Paakkuuntumisenestoainetta E 460
Pintakäsottelyainetta E 470b

*= vuorokautisen saannin vertailuarvosta.

Uotin kylpylästä K J Uotin papereista löytyi seuraavanlainen C-piimaakalkkimainos . En tosin tiedä , käyttikö KJ Uoti näitä itse tai suositteliko hän jollekulle näitä.

C- Piimaakalkki-puriste oli aikanaan uusi ja sitä tuotti Valkealan Puhdas Luontaistuote ky, 12700 Loppi. Ravitsemusneuvoja MMK Anu Linnakorpi oli tehnyt esitteen. En tosin saa esiin internetistä tätä firmaa tai sen historiaa nyt ensiyrittämällä.

Esitteessä selvitetään C--piimaakalkkipuristeen sisältämien ravintoaineidien merkitystä , kuten kalsiumin, piin, magnesiumin ja C-vitamiinin merkitystä. Mainitaan lisäksi valmisteessa olevan kromia, vanadiinia ja rautaa.
Piin osuus tässä selvityksessä on seuraava:

"PII on elimistölle välttämätön hivenaine. Se on kudosten rakenneosa, mutta se vaikuttaa myös aineenvaihduntaan. Piin saanti ruokavaliosta on länsimaissa vähentynyt voimakkaasti, koska ravinnon piipitoiset osat poistetaan teollisen ravinnonkäsittelyn eri vaiheissa. Pii on välttämätön luuston, nivelten ja rustojen, sidekudosten ja limakalvojen mukopolysakkaridien muodostuksessa. Pii ylläpitää myös verisuonten kimmoisuutta. Valtimoseinämien piipitoisuuden onkin todettu vähenevän iän myötä. Koska pii on välttämätön luun muodostus -ja uudistustapahtumassa, saattaa riittämätön piin saanti johtaa nivelrikkojen syntyyn. Pii on välttämätön kynsien, hiusten ja ihon rakennusaine. Sitä tarvitaan myös kuuloelimien mukopolysakkarideissa. Pii on vuorovaikutuksessa nikkelin ja vanadiinin kanssa. Pii säätelee kalsiumin imeytymistä ja sijoittumista luustoon. "

Klorofylli

2011-11-03T07:35:00.001-07:00

Nykyaikana ei varmaan tunneta vanhan ajan klorofyllipurukumia. Se oli tumman vihreä pieni miltei kuutiomainen ja hopeapaperiin kääritty oikein hyvä purukumi, jota sai ostaa apteekista puoli vuosisataa sitten. ( Chlorophyll Chewing gum). Klorofyllillä on K1 vitamiinivaikutusta.

KLOROFYLLISTÄ hieman PubMed uutistakin: Klorofyllillä on verenpaineeseen edullista vaikutusta, koska se vaikuttaa estävästi angiotensiiniä konvertoivaan entsyymiin ja reniiniin.

Plant Foods Hum Nutr. 2011 Oct 1. [Epub ahead of print] Kinetics of the Inhibition of Renin and Angiotensin I Converting Enzyme by Polar and Non-polar Polyphenolic Extracts of Vernonia Amygdalina and Gongronema Latifolium Leaves.

Ajibola CF, Eleyinmi AF, Aluko RE.

Source

Department of Food Science and Technology, Federal University of Technology, PMB 704, Akure, Nigeria.

Abstract

The aim of this study was to determine the in vitro modulation of the renin-angiotensin system by polyphenolic extracts and fractions of two green leafy vegetables, Vernonia amygdalina (VA) and Gongronema latifolium (GL), that are used for food and medicinal purposes. An 80% acetone extract of each leaf was fractionated on silicic acid-packed column to give two main fractions: acetone eluate (flow-through) and ethanol eluate (column-bound), that consist mostly of chlorophyllic and non-chlorophyllic fractions, respectively. Column fractionation resulted in polyphenolic fractions that displayed higher potency against angiotensin converting enzyme (ACE) and renin than the crude acetone extracts; generally, the chlorophyllic fraction was more active than the non-chlorophyllic fraction. ACE-inhibitory activity was significantly higher (p < 0.05) for the chlorophyllic fraction of VA than GL, with IC(50) values of 0.207 and 0.413 mg/ml, respectively. Similarly, the chlorophyllic fraction of VA had significantly higher (p < 0.05) renin inhibition than GL, with IC(50) values of 0.172 and 0.513 mg/ml, respectively. Kinetics studies showed that the chlorophyllic fractions of VA and GL exhibited mostly mixed-type ACE and renin inhibitions. We concluded that the hydrophobic nature of the chlorophyllic fraction may have contributed to the increased interaction with enzyme protein and inhibition of activities of ACE and renin.

PMID:: 21964876; [PubMed - as supplied by publisher]

Pii- onko se tärkeä ravinnossa?

2011-11-03T07:05:00.001-07:00

Pii on tärkeä kasvin kasvulle. Piitä on maaperässä 1- 45% siis vaihtelevasti. Sitä esiintyy eri muodoissa, mutta kasvit absorboivat helposti silicic acid , silisiinihappoa Si(OH)4 maaperästä. Sitä on maaperässä 0.1- 0.6 mM. Pii ( Si) luo kasveille fysikomekaanista suojavarustusta. Se kertyy soluseinämiin ja lisäksi osallistuu moniin fysiologisiin ja aineenvaihdunnallisiin prosesseihin. Jos kasvilla on piin puutetta se kasvaa ja lisääntyy huonosti. Varsinkin heinäheimo Graminae akkumuloi runsaasti piitä. Dikotyledon ryhmän kasvit absorboivat passiivisti piitä ja palkokasvit taas pystyvät poissulkemaan piin juuristaan. Riisi on tunnettu piin akkumuloija ja siinä piin otto ja kuljetus tapahtuvat aktiiveilla prosesseilla.

Although Si is not generally listed in the list of essential elements, it is considered as
one of the important beneficial nutrient for plant growth (Liang et al., 2006). The amount of Si in soil may vary considerably from 1 % to 45 % (Sommer et al., 2006). However, Si is present in soil in different forms, but plants can easily absorb silicic acid Si(OH)4 from soil. Silicic acid is generally found in the range of 0.1-0.6 mM in soils (Epstein, 1994).Although Si is beneficial for plant growth it plays a vital role as a physicomechanical barrier in most plants. Despite its deposition on cell walls (Marshner, 1995), its active involvement in a multitude of physiological and metabolic processes is also evident (Epstein, 1995, 1999; Moussa, 2006).
Plants deprived of Si often show poor development and reproduction, but it depends
on the type of plant species. In general, plants belonging to family Gramineae accumulate much more silicon than that by other species belonging to other families. It has also been reported that most dicot plants absorb Si passively but legumes can efficiently exclude Si from their roots (Ma et al., 2001). However, in rice, a known Si accumulator, uptake and transport of Si takes place through active process (Ma et al., 2006).

( Kerron tässä oman kokemuksen piin merkityksestä. Vaiheessa kun olin malnuritiotilassa keliakiaoireitten puhjettua rajuina ja jopa hiukset ja kynnet kärsi, kynsi saattoi irrotakin itsestään - siinä vaiheessa alkoin käyttää mineraalien ohessa piivalmistetta, ja se vaikutti kuin rehu: kynnetkin kasvoivat kuin rehua saaneina. Jokin olennainen essentielli rooli tarvitsee piillä olla, mutta ilmeisesti ihmiset syövät niin paljon piitä huomaamattaan, että sen essentiellisyys ei ole selvinnyt).

Piihappoa ruusunmarjassakin

2011-11-03T06:46:00.001-07:00

Löysin internetistä maininnan, että ruusunmarjassa on runsaasti piihappoa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Piihappo

Piihappo

Meren pintavesien keskimääräinen piihappopitoisuus. 2001 World Ocean Atlas.

Piihappo on yhteisnimitys muutamalle piin, vedyn ja hapen yhdisteille, joiden kemialliset kaavat ovat muotoa [SiO_x(OH)_4-2x]_n^[1]^[2]. Tärkeimmät piihapot ovat:

ortopiihappo (H₄SiO₄)
metapiihappo (H₂SiO₃)
dipiihappo (H₂Si₂O₅) ja
pyropiihappo (H₆Si₂O₇).

Nämä kaikki ovat varsin heikkoja happoja, ja ne liukenevat erittäin niukasti veteen. Esimerkiksi ortopiihapon happovakio pK_a1 on +25° C:n lämpötilassa 9,84 ja pK_a2 13,2. Kiinteässä olomuodossa ne voivat kondensoitua monimutkaisemmiksi polymeerisiksi piihapoiksi. Luovuttaessaan protoneja ne muuttuvat vastaaviksi silikaatti-ioneiksi.

Piihappoja voidaan valmistaa vahvempien happojen avulla vesiliuokoisista silikaateista, esimerkiksi natriumsilikaattiliuoksesta eli vesilasista. Tällöin piihapot saostuvat muodostaen silikageelia, joka yleensä sisältää myös piidioksidia, piihappojen anhydridia.

Merivedessä esiintyy liuenneena pieniä määriä ortopiihappoa (H₄SiO₄), ja sillä on myös biokemiallista merkitystä etenkin piileville, joiden solunseinät sisältävät piiyhdisteitä.

[muokkaa] Ravitsemuksellinen ja lääkinnällinen merkitys

Ortopiihappoa esiintyy useissa ihmisen kudoksissa kuten luissa, aortassa ja maksassa. Sen otaksutaan olevan ihmiselle välttämätön hivenaine, joskaan saantisuosituksia ei ole voitu määrittää. Sitä esiintyy ravinnossa koliinilla stabiloituneena. Sen puutoksen on kuitenkin todettu aiheuttavan vaurioita luustossa ja kollageenin vähentymistä^[3] sekä eräiden tutkimusten mukaan myös hiusten ja kynsien haurastumista^[4], abate brittle nail syndrome^[5],

Viime vuosina on tutkittu, onko ravinnossa esiintyvä alumiini Alzheimerin taudin riskitekijä. Mikäli näin on, juomiin lisättyä piihappoa voidaan mahdollisesti käyttää taudin ehkäisemiseen^[6]^[7]^[8], koska se toisaalta vähentää alumiinin imeytymistä ruoansulatuksessa, toisaalta edistää sen poistumista elimistöstä munuaisten kautta.

Ruusunmarjateen esivalmisteluja

2011-11-03T06:24:00.000-07:00

http://leabright.wordpress.com/2011/11/03/to-make-rose-hip-tea/

Nyponsoppa

2011-11-03T03:00:00.000-07:00

http://matkalkyl.se/se-nyponsoppapulverberik.php
Mm. vahva kalium, magnesium ja C-vitamiinipitoisuus tekevät nyponsopasta tosi arvokkaan ja piristävän ravinnon. Sopisi oikein hyvin esim sairaalan kroonikkopotilaitten päivittäiseksi sopaksi ja niinhän sitä muuten käytetäänkin.

Ruusunmarjan nimestä ja tärkeydestä

2011-11-03T02:31:00.001-07:00

ruusunmarjatee = rose hip tea (Finnish)

nyponte = Brand name of tea (Swedish)
hyben te = Brand name of tea (Danish)
nype te = Brand name of medicinal tea (Norwegian)

Ruusunmarja saksaksi:

Als Hagebutten (auch Hägen, Hiefe, Hiffen, Hiften, Rosenäpfel, Hetschhiven, Hetscherl, Hiven, Hetschepetsche) bezeichnet man die ungiftigen Früchte verschiedener Rosenarten, besonders der Hundsrose. Der Namensteil Hag- weist auf das Vorkommen der Pflanze (Rosa canina) an Hecken hin, während der zweite Teil des Namens Butte dem alten Lautstand des süddeutschen "Butz", "Butzen" ('Verdickung') entspricht. Als Hagebutten werden landläufig auch die Wildrosen selbst bezeichnet, an denen Hagebutten wachsen (v.a. die Hundsrose, Rosa canina).

Ruusunmarjasta ruotsiksi

http://sv.wikipedia.org/wiki/Nypon

Ruotsalainen teksti kertoo ruusunmarjan C-vitamiiniväkevyydestä! Kuivatuissa ruusunmarjakielukoissa voi olla jopa 1700- 2000 mg C-vitamiinia 100 grammassa. Kupillinen sellaista vastaisi 35- 40 appelsiinia.

Nypon kallas skenfrukten hos Rosa-arterna ("nyponbuskar"). Skenfrukten är vanligen röd eller orange, men vissa rosarter, till exempel pimpinellros (R. spinosissima), har mörklila till svarta nypon. De egentliga frukterna är små borsthåriga, stenhårda nötter som sitter inuti nyponen.

Några rosarter har nypon med ett mycket högt C-vitamininnehåll. Det kan finnas 1 700–2 000 m�rutom pimpinellros (R. spinosissima), som nämnts tidigare, vresrosen (R. rugosa), plommonrosen (R. pomifera), mandarinrosen (R. moyesii), samt igelkottsrosen (R. roxburghii).

Nyponen sitter kvar även på vintern. De svartnar då, men går fortfarande att använda. Alla sorters nypon går att äta. Kolhydrathalten är ca 8%.

Nypon betraktas som en av de 14 viktigaste vildväxterna i en överlevnadssituation.

Ruusunmarja Rosa rugosa juuriuute

2011-11-02T15:42:00.000-07:00

Muistiin:

Int Immunopharmacol. 2011 Apr;11(4):504-10. Epub 2011 Jan 13.Tormentic acid, a triterpenoid saponin, isolated from Rosa rugosa, inhibited LPS-induced iNOS, COX-2, and TNF-α expression through inactivation of the nuclear factor-κb pathway in RAW 264.7 macrophages.

An HJ, Kim IT, Park HJ, Kim HM, Choi JH, Lee KT.

Source

Department of Pharmaceutical Biochemistry, College of Pharmacy, Kyung Hee University, Seoul 130-701, Republic of Korea.

Abstract

We previously reported that extract of Rosa rugosa root and its active triterpenoids constituents exhibit anti-nociceptive and anti-inflammatory effects in animal models. However, little is known about the effects and the molecular mechanism of the 19α-hydroxyursane-type triterpenoids. Among the tested 19α-hydroxyursane-type triterpenoids (kaji-ichigoside F(1), rosamultin, euscaphic acid, tormentic acid (TA)), TA was found to most potently inhibit the production of nitric oxide (NO) in RAW 264.7 cells. We investigated the anti-inflammatory effects and its underlying molecular mechanisms of TA in lipopolysaccaride (LPS)-stimulated RAW 264.7 cells. TA dose-dependently reduced the productions of NO, prostaglandin E(2) (PGE(2)), and tumor necrosis factor-α (TNF-α) induced by LPS. In addition, TA significantly suppressed the LPS-induced expressions of inducible nitric oxide synthase (iNOS), cyclooxygenase-2 (COX-2), and TNF-α at the mRNA and protein levels. Moreover, treatment with TA decreased LPS-induced DNA binding of nuclear factor-kappa B (NF-κB) and nuclear translocation of p65 and p50 subunits of NF-κB. Consistent with these findings, TA also suppressed the LPS-stimulated degradation and phosphorylation of inhibitor of kappa B-α (IκB-α). Taken together, these results suggest that the anti-inflammatory activity of TA is associated with the down-regulation of iNOS, COX-2, and TNF-α through the negative regulation of the NF-κB pathway in RAW 264.7 cells.

http://www.chemicalbook.com/ProductChemicalPropertiesCB91252373_EN.htm
tarkistin Suomi24 areenalta onko siellä ruusujuuriasioista ja onhan siitä Rosenrot tippoja myydään ja ruusujuurella oletetaan olevan mahtavia tehoja.
Suosittelisin kuitenkin asiaa vielä tiedemiesten ja lääketehtaiten alueeksi ja pysyttelmistä kielukan käytössä, koska juuri uute vaikuttaa makrofagituman tapahtumiin.

Ruusunmarja

2011-11-02T13:46:00.001-07:00

Ruusunmarjaa sanotaan kiulukaksi. Ruusunmarja sopii viljeltäväksi Suomen alueella. Suomessa kasvaa mm seuraavia ruusulajeja jotka tuottavat kiulukoita.

Rosa rugosa, kurtturuusu. Isot mehevät marjat. Kehitelty pensas.(Kts. kuvat)
Rosa canina, koiranruusupensas, marjat ovat meheviä punaisia.
Yllämainittuja marjoja, niiden hedelmälihaa, voi kypsänä syödä suoraan.
Rosa pimpinellifolia, R. spinosissima, juhannusruusu, puistoruusu. Tämän marjat ovat ruskeita.
Rosa villosa, luumuruusu
Rosa moyesii, mandariiniruusu
Rosa rubiginosa, R. eglanteria, omenaruusu
Rosa dumalis, orjanruusu
Rosa woodsii, lännenruusu
Rosa pendulina, vuoriruusu
Rosa glauca, Rosa rubrifolia, punalehtiruusu japaninruusupensas (Tämän marjat ovat oransseja ja aika kovia, mutta tätä käytettiin 1900-luvun alkupuolelta alkaen Uotilla elintarvikkeeksi ja tätä kutsuttiin japaninruusupensaaksi. Tätä marjaa ei oikein voi suoraan syödä kypsänäkään, koska hedelmäliha on kovaa ja sitä on aika niukalti ja alla on karvaisia siemeniä runsaasti. Tämä on lähinnä koristepuu, mutta jos näkee vaivaa ja poistaa tahmeat karvaiset siemenet niin saa melkoisen kestäviä kuoria, joita voi kuivata ja jauhaa jauhoksi).

Kuitenkin Rosa glauca, r. rubrifolia on se sirolehtinen violetti nyponruusupuska, jonka kiulukoita kerättiin tarkasti sota-ajoilta asti, niitä pidettiin lähinnä C-vitamiinilähteenä ja niistä tehtiin ruusunmarjakeittoa.

Myöhemmin yleistynyt on meheväkiulukkaisempi ruusulaji, joka nykyään on mahtavamarjainen hybridi ja alkaa nopeasti tuottaa runsaasti makoisia marjoja; se sopii parhaiten laajempaan viljelyyn. Sitä käytetään tosin esim meidän kylän keskustan komeana tienvarsikasvina mahtavan kauneutensa takia, kaunis kukkiessa ja kaunis hehkuvan punaisine marjoineen ruska-aikana. Mutta liikenne varmaan tekee marjat raskasmetallipitoiseksi, joten ne eivät ole sen takia syötävissä maantien vierestä. Jotenkin kuin olisi istutettu koristeeksi granaattiomenapuita tai mansikkaviljelmää. Noli me tangere.
http://leabright.wordpress.com/2011/11/02/rosa-rucosa/

Kiulukoissa on runsaasti C-vitamiinia. Niissä on myös alfa-tokoferolia, koiranruusun kiulukassa myös gammatokoferolia, siis E-vitamiinia. Niissä on myös karotenoideja joista voi keho tehdä A-vitamiinia, kuten beeta-karoteenista. Karotenoidit ovat punaisia ja keltaisia ja niistä muodostuu marjojen väri. Lykopeeni-niminen karotinoidi on antioksidantti.

Folaattia on myös kymmeniä mikrogrammoja sadassa grammassa tuorepainoa.

Kivennäisaineita ja raskasmetalleja esiintyy niinkin paljon, että voidaan sanoa ruusunmarjojen olevan hyviä Mg, K, ja Mo lähteitä.

Niistä voidaan jäljittää mm Ca, K, Mg, P. Cu, Fe, Mn, Zn, Co, Mo, Ni, sekä As, Cd ja Pb.

Kasvisfenolit ( flavonoidit, fenolihapot, lignaanit, stilbeenit, kumariinit, tanniinit, lignaanit) ) on tutkittu ruusunmarjoista.

Flavonoideilla tarkoitetaan flavonolia, antosyaaneja, katekiineja ja prosyanidiineja.
Flavonoleja ovat kemferoli ja kversetiini. Näitä oli ruusunmarjoissa.

Antosyaaneja ei esiinny ruusunmarjoissa, sen sijaan esiintyy prosyanidiineja.

Fenolihappoja on vapaina (klorogeenihappo) ja sitoutuneina esiintyy ruusunmarjoissa ( protokatekiinihappo, p-OH-bentsoehappo, vanilliinihappo, syringiinihappo, p-kumariinihappo, kahvihappo, ferulihappo, gallihappo).

Lignaaneja, hormoninkaltaisia fenolisia fytoestrogeenejä ovat sekoisolariciresinoli, matairesinoli, isolariciresinoli, lariciresinoli, syringaresinoli, pinoresinoli) Ruusunkarjan siemenissä etenkin on lignaaneja.

Kasvissteroleilla tarkoitetaan mm. beeta-sitosterolia, kampesterolia, kolesterolia, brassikasterolia, stigmasterolia. Niitä esiintyy eri määrin eri kasvisosissa, merkittäviä määriä on esim siemenissä. Kaksi ensin mainittua ovat tavllisimpia. Kasvissterolit ja kasvisstanolit voivat alentaa plasman kokonasi- ja LDL-kolesterolia. Ruusunmarjoissa on vain vähän kasvissterolia hedelmälihassa, mutta siemenien öljyssä niitä esiintyy .

Ellagitanniineja ( ellagihappoa) esiintyy ruusunmarjoissa kohtuullisesti, enemmän kuin mansikalla, mutta vähemmän kuin vadelmalla, muuraimella ja mesimarjalla.

Kuivatun kurtturuusun siemenissä on öljyä 16%. Analyysi näistä öljyistä on tehty. Eniten siinä on linoleenihappoa ja alfalinoleenihappoa, ihmiselle essentiellejä öljyjä. Tarkasti ottaen nyponruusun siemenöljystä on havaittavissa seuraavat rasvahapot:

12:0, lauriinihappo
14:0, myristiinihappo
15:0 pentadekanoiinihappo
16:0 palmitiinihappo
16:1 n7, palmitoleiinihappo
17:0 margariinihappo
18:0 steariinihappo
18:1 n9 öljyhappo
18:2 n6 linolihappo
18:3 n3 alfalinoleenihappo
20:0 arakidonihappo
20:1 n9 eikoseenihappo
22:0 beheenihappo
22:1 n9 erukahappo
24:1 lignoseriinihappo
24:1 n9 nervonihappo
tyydyttyneitä rasvahappoja yhteensä 26,4%
kertatyydyttämättömiä 6,1%
monityydyttämättömiä 67, 5%

Myös kuitulähteenä ruusunmarja on merkitsevä.

Tietolähde:

1) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskekuksen tuottama julkaisu:
Pirkko Mattila et al. Ruusunmarjojen ravintosisältö ja bioaktiiviset yhdisteet(2005)
2) Omat kuvat Rosa rucosa- puskan viihtyvyydestä Pirkanmaalla. Lokakuu 2011.

Curcumin, kurkmeija

2011-09-20T07:22:00.001-07:00

http://en.wikipedia.org/wiki/Curcumin

Khios saaren Mastiha puu, terveellistä pihkaa

2011-09-15T10:57:00.000-07:00

Hakusana Mastic resin
(1)

J Nat Prod. 2011 Aug 26;74(8):1731-1736. Epub 2011 Jul 29. (8R)-3β,8-Dihydroxypolypoda-13E,17E,21-triene Induces Cell Cycle Arrest and Apoptosis in Treatment-Resistant Prostate Cancer Cells.

Morad SA, Schmidt C, Büchele B, Schneider B, Wenzler M, Syrovets T, Simmet T.

Source

Institute of Pharmacology of Natural Products and Clinical Pharmacology, Ulm University , Ulm D-89081, Germany.

Abstract

Mastic, a resinous exudate from Pistacia lentiscus, has been reported to exhibit selective cytotoxicity against different cancer cell lines. There are, however, no data published correlating distinct mastic-derived compounds with the postulated cytotoxic activity.

A polypodane-type bicyclic triterpenoid, (8R)-3β,8-dihydroxypolypoda-13E,17E,21-triene (1), was isolated from P. lentiscus oleogum resin. In androgen-independent PC-3 prostate cancer cells, 1 potently inhibited the expression of cyclins D1 and E, but had no effect on the expression of the cyclin kinase inhibitor p21(Waf1/Cip1). Inhibition of the expression of cell cycle-regulating cyclins resulted in cell cycle arrest in the G(o)/G(1) phase, reduction in the number of cells in the S phase, and the triggering of apoptosis, as detected by increased expression of phosphatidylserine on the cell surface and by formation of DNA laddering. In addition, 1 suppressed the formation of prostate cancer colonies in soft agar and inhibited proliferation, angiogenesis, and the growth of prostate tumors xenografted onto chick chorioallantoic membranes without overt systemic toxicity. Taken together, these data show that 1 triggers apoptosis in chemoresistant, androgen-independent human prostate cancer cells in vitro and in vivo. Thus, 1 may serve as a lead compound for targeting so far incurable androgen-insensitive prostate cancer


(2) MASTIC resiini luokitellaan terpenoidisiin resiineihin:: LÄHDE 2:

Shokuhin Eiseigaku Zasshi. 2010;51(5):264-72. [Identification methods of terpenoid gum bases using TLC and GC/MS].

[Article in Japanese]

Akiyama T, Hayashi A, Yamazaki T, Tada A, Sugimoto N, Yun YS, Kunugi A, Tanamoto K, Kawamura Y.

Source

National Institute of Health Sciences, 1-18-1 Kamiyoga, Setagaya-ku, Tokyo, Japan. akiyamat@nihs.go.jp

Abstract

Simple chromatographic methods were applied to terpenoid resins used as gum bases. Five triterpenoid resins, mastic, dammar resin, olibanum, benzoin gum and elemi resin, and two diterpenoid resins, rosin and copal resin, were separated with normal-phase TLC. Characteristic patterns were observed for all resins. Different samples of the same resin gave identical patterns. The TLC method is a candidate for a simple identification test for terpenoids resins. Samples were then methyl-esterified and analyzed with GC/MS. All resins exhibited characteristic chromatograms for total ion current. Major constituents of all resins were detected. Unique constituents that can be used as indicators were found in every resin. Therefore, GC/MS of methyl-esterified terpenoid resins is a valuable identification method.

Free full text

LÄHDE: 3.
Luonnonresiini mastic on triterpeeninen rakenteeltaan.

Anal Bioanal Chem. 2011 Mar;399(9):3081-91. Epub 2010 Nov 11. Application of ATR-far-infrared spectroscopy to the analysis of natural resins.

Prati S, Sciutto G, Mazzeo R, Torri C, Fabbri D.

Source

Microchemistry and Microscopy Art Diagnostic Laboratory, University of Bologna, Via Guaccimanni 42, 48123 Ravenna, Italy.

Abstract

This study proposes FTIR spectroscopy in the far-infrared region (FarIR) as an alternative method for the characterisation of natural resins. To this purpose, standards of natural resins belonging to four different categories

(sesquiterpenic, i.e. elemi, shellac;

diterpenic, i.e. colophony, Venice turpentine;

diterpenic with polymerised components, i.e. copal, sandarac;

triterpenic, i.e. mastic and dammar)

used as paint varnishes have been analysed by FarIR spectroscopy in ATR mode. Discrimination between spectral data and repeatability of measurements have been magnified and verified using principal component analysis, in order to verify the effectiveness of the method in distinguishing the four resin categories. The same samples were analysed in the MidIR range, but the spectral differences between the different categories were not evident. Moreover, the method has been tested on historical samples from the painting "La Battaglia di Cialdiran" (sixteenth century) and from a gilded leather (seventeenth century). In the first case, FarIR spectroscopy allowed confirmation of the results obtained by analytical pyrolysis. In the latter, FarIR spectroscopy proved successfully, effective in the identification of the superficial resin layer that could not be detected with the bulk chromatographic analyses.

(3) Arabino-galaktaaniproteiinia Chioksen mastic kumissa(CMG).
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17514491

Kasvien polyfenolit eduksi verenpaineessa ?

2011-08-31T23:04:00.001-07:00

Curr Pharm Biotechnol. 2010 Dec;11(8):837-48.

Hypertension, nitric oxide, oxidants, and dietary plant polyphenols.

Galleano M, Pechanova O, Fraga CG.

Source

Physical Chemistry-PRALIB, School of Pharmacy and Biochemistry, University of Buenos Aires, Junin 956 C1113AAD, Buenos Aires, Argentina.

Abstract

Fruits and vegetables are key foods whose high ingestion is associated with the improvement of numerous pathological conditions, including hypertension. Such health promoting actions have been increasingly ascribed to the antioxidant characteristics of different polyphenols in fruits and vegetables. Consequently, based on this assumption, many beverages and foods rich in polyphenols, grape, tea, cocoa, and soy products and many of their chemical constituents purified, are being studied both, as antioxidants and antihypertensive agents. This paper reviews the current evidence linking high polyphenol consumption with reductions in blood pressure. Basic chemical aspects of flavanols, flavonols, isoflavones and stilbenes, as possible responsible for the observed effects of those foods on blood pressure are included. Human interventions studies by using grapes and wine, cocoa and chocolate, black and green tea, soy products, and purified compounds ((+)-catequin, quercetin, (-)-epigallocatechin gallate) are summarized. The discussed hypothesis, strongly supported by experimental data in animals, is that by regulating nitric oxide bioavailability, polyphenols present in fruits and vegetables affect endothelial function and as a consequence, blood pressure. Even when data are not definitive and many questions remain open, the whole evidence is encouraging to start considering diets that can provide a benefit to hypertensive subjects, and those benefits will be more significant in people that do not have controlled his/her elevated blood pressure.

PMID:: 20874688; [PubMed - indexed for MEDLINE]

Suklaan edulliset polyfenolit

2011-08-31T23:01:00.001-07:00

Genes Nutr. 2011 Feb;6(1):1-3. Epub 2010 Sep 30.

Chocolate: (un)healthy source of polyphenols?

Rimbach G, Egert S, de Pascual-Teresa S.

Abstract

There is recent epidemiological evidence that chocolate consumption may improve vascular health. Furthermore, several small-scale human intervention studies indicate that habitual chocolate intake enhances the production of vasodilative nitric oxide and may lower blood pressure. It is hypothesized that potential beneficial effects of chocolate on vascular health are at least partly mediated by cocoa polyphenols including procyanidins. Based on cell culture studies, molecular targets of chocolate polyphenols are endothelial nitric oxide synthetase as well as arginase. However, human bioavailability studies suggest that the plasma concentrations of cocoa polyphenols are manifold lower than those concentrations used in cultured cells in vitro. The experimental evidence for beneficial vascular effects of chocolate in human interventions studies is yet not fully convincing. Some human intervention studies on chocolate and its polyphenols lack a stringent study design. They are sometimes underpowered and not always placebo controlled. Dietary chocolate intake in many of these human studies was up to 100 g per day. Since chocolate is a rich source of sugar and saturated fat, it is questionable whether chocolate could be recommended as part of a nutrition strategy to promote vascular health.

PMID:: 21437025; [PubMed]
PMCID: PMC3040796

Free PMC Article

Karnosiini

2011-07-17T01:57:00.000-07:00

Kun kävin valintamyymälässä Lempäälässä ollessani hämmästyin kun näin paketin karnosiiniaskeja terveystuotteita sisältävällä hyllyllä ja kyselin paketin hintaa. Olihan sitä.
Karnosiini on dipeptidi jossa on histidiinia ja alaniinia. Alaniini on kehon tavallinen aminohappo ja histidiini taas on eräs kyseenalainen osin essentielli aminohappo ja helposti härskiintyy biogeeniseksi aminikseen, haitalliseksi histamiiniksi, joten dipeptidimuodossa se säilyy tietty kauemmin aikaa ja voi ehtiä kehon hyödyksi terveyskauppatuotteena.

Onhan sille mainontaa internetissä, ettei yhtään lisää hyvää siitä voi keksiä.
http://www.nutritional-supplement-educational-centre.com/l-carnosine.html

Aamulehdestä hyviä ohjeita kesäruoan tekoon

2011-06-03T01:54:00.000-07:00

3.6. 2011

Mahdollisesti ruuan välityksellä leviävä ehec-bakteeri on hyvä muistutus elintarvikehygienian tärkeydestä.

Työtehoseura muistuttaa kesäjuhlien järjestäjiä olemaan tarkkana ruokatarjoilujen kanssa. Pihajuhlat ovat pilaantuvien ruokien kannalta erityisen haasteellisia.

Työtehoseuran vinkit:

Ruokatarvikkeiden ostaminen ja kuljetus

– Ennen ostoksille lähtöä säädä jääkaapin termostaatti kylmemmälle tai käytä pikajäähdytystoimintoa. Näin ostokset jäähtyvät kuljetuksen jälkeen nopeasti.

– Osta tuoreita elintarvikkeita ja lue pakkausmerkinnät. Tarkista helposti pilaantuvien elintarvikkeiden viimeinen käyttöpäivä.

– Kerää kylmänä säilytettävät tuotteet ostoskoriin tai kylmälaukkuun viimeisinä.

– Kuljeta kylmänä säilytettävät ruoat kotiin nopeasti ja mielellään kylmälaukussa.

– Matkustaessasi osta elintarvikkeet lähellä määränpäätä. Käytä mahdollisuuksien mukaan sähköllä tai kaasulla toimivaa matkakylmälaukkua.

Kylmäsäilytys

– Tarkista jääkaapin ja pakastimen lämpötilat. Jääkaapin sopiva lämpötila on 4–6 astetta ja pakastimen -18 astetta. Helposti pilaantuvat kalatuotteet vaativat 0–3 asteen lämpötilan säilyäkseen viimeiseen käyttöpäivään asti.

– Laita ruoat heti kylmälaitteeseen. Älä täytä jääkaappia niin täyteen, että ilmankierto laitteen sisällä heikkenee.

– Älä säilytä ruokia avonaisissa astioissa, vaan peitä tai pakkaa ne kunnolla.

– Pakastaessasi elintarvikkeita, älä ylitä laitteen pakastuskykyä.

– Käytä pakasteet vuorokauden sisällä sulattamisesta, sillä ne pilaantuvat nopeammin kuin vastaavat tuoretuotteet.

– Älä pakasta sulaneita pakasteita uudelleen, ellet kypsennä niitä välillä.

– Noudata säilytyslämpötiloista ja -ajoista annettuja pakkausmerkintäohjeita. Muista, että viimeinen käyttöpäivä tai parasta ennen -päiväys koskevat vain avaamattomia tuotteita!

Esikäsittely ja valmistus

– Pese kädet ennen ruoanvalmistusta ja aina, kun siirryt käsittelemään erilaista raaka-ainetta.

– Pese salaattiainekset ja kuori juurekset, jos et saa niitä pesemällä puhtaiksi.

– Käytä eri elintarvikkeille, erityisesti raa’alle lihalle, omaa leikkuulautaansa.

– Käytä puhtaita työvälineitä ja -astioita.

– Kuumenna lämpimänä tarjottavat ruoat kauttaaltaan. Kypsennä etenkin siipikarja ja sianliha sekä jauheliha läpikypsäksi.

– Vaihda keittiöpyyhettä usein ja pyyhi sillä ainoastaan liettä ja keittiön työpöytiä.

– Älä valmista ruokaa muille, jos olet sairas.

– Älä päästä lemmikkieläimiä työpöydille.

Tarjoilu

– Tuo kylmät ruoat tarjolle kylminä ja lämpimät ruoat kuumina, yli 60 asteisina.

– Nosta maidot ja vastaavat ruoat heti ruokailun päätyttyä takaisin kylmään.

– Lämmitä ruokaa vain kerran, sillä mikrobit kasvavat jokaisella jäähdytyskerralla ja uudelleen lämmittäminen heikentää ravintosisältöä.

– Älä nosta kaikkea ruokaa heti tarjolle, vaan täydennä tarjoilupöytää tarpeen mukaan. Tarjoiluastioiden peittäminen kansilla auttaa ruokien kylmänä tai lämpimänä pysymistä.

– Ruoanvalmistuksessa voi käyttää jäisiä elintarvikkeita, jotka lisätään ruokaan vasta tarjolle vietäessä. Esimerkiksi salaattiin voi lisätä jäiset katkaravut tai pakastevihannekset vasta hetkeä ennen tarjoilua.

Kylmäsäilytys pihajuhlissa

– Ruokien tarjoilupiste kannattaa sijoittaa varjoisaan, katettuun paikkaan.

– Ruoat säilyvät hetken myös kylmälaukuissa, joihin voi laittaa muutamia kylmävaraajia kylmyyttä lisäämään. Huopa kylmälaukun ympärillä tuo lisäeristystä. Hätätapauksessa kylmätilan voi tehdä paksulla sanomalehtikerroksella vuoratusta pahvilaatikosta.

– Pihassa oleva maakellari tai kaivo, jonne tavarat voi hetkeksi laskea ämpärissä, ovat toimivia ratkaisuja.

– Kylmyyttä pitää hetken myös kylmällä vedellä kasteltu pyyheliina.

Pinaatin runsaat flavonoidit ovat antimutageeneja

2011-05-05T03:57:00.000-07:00

J Agric Food Chem. 2001 Jun;49(6):2767-73. Isolation and characterization of structurally novel antimutagenic flavonoids from spinach (Spinacia oleracea).

Edenharder R, Keller G, Platt KL, Unger KK.

Source

Department of Hygiene and Environmental Medicine, University of Mainz, Obere Zahlbacher Strasse 67, D-55131 Mainz, Germany. edenhard@uni-mainz.de

Abstract

Thirteen compounds, isolated from spinach (Spinacia oleracea), acted as antimutagens against the dietary carcinogen 2-amino-3-methylimidazo[4,5-f]quinoline in Salmonella typhimurium TA 98. The antimutagens were purified by preparative and micropreparative HPLC from a methanol/water (70:30, v/v) extract of dry spinach (commercial product) after removal of lipophilic compounds such as chlorophylls and carotenoids by solid-phase extraction (SPE). Pure active compounds were identified by instrumental analysis including FT-IR, (1)H and (13)C NMR, UV-vis spectroscopy, and mass spectrometry. All of these compounds were flavonoids and related compounds that could be attributed to five groups:

(A, methylenedioxyflavonol glucuronides) 5,3'-dihydroxy-4'-methoxy-6,7-methylenedioxyflavonol 3-O-beta-glucuronide (compound 1),

5,2',3'-trihydroxy-4'-methoxy-6,7-methylenedioxyflavonol 3-O-beta-glucuronide (compound 2),

5-hydroxy-3',4'-dimethoxy-6,7-methylenedioxyflavonol 3-O-beta-glucuronide (compound 3);

(B, flavonol glucuronides) 5,6,3'-trihydroxy-7,4'-dimethoxyflavonol 3-O-beta-glucuronide (compound 4), 5,6-dihydroxy-7,3',4'-trimethoxyflavonol 3-O-beta-glucuronide (compound 5);

(C, flavonol disaccharides) 5,6,4'-trihydroxy-7,3'-dimethoxyflavonol 3-O-disaccharide (compound 6), 5,6,3',4'-tetrahydroxy-7-methoxyflavonol 3-O-disaccharide (compounds 7 and 8);

(D, flavanones) 5,8,4'-trihydroxyflavanone (compound 9), 7,8,4'-trihydroxyflavanone (compound 10);

(E, flavonoid-related compounds) compounds 11, 12, and 13 with incompletely elucidated structures.

The yield of compound 1 was 0.3%, related to dry weight, whereas the yields of compounds 2-13 ranged between 0.017 and 0.069%. IC(50) values (antimutagenic potencies) of the flavonol glucuronides ranged between 24.2 and 58.2 microM, whereas the flavonol disaccharides (compounds 7 and 8), the flavanones (compounds 9 and 10), and the flavonoid-related glycosidic compounds 11-13 were only weakly active. The aglycons of compounds 7 and 8, however, were potent antimutagens (IC(50) = 10.4 and 13.0 microM, respectively).

PMID:: 11409964; [PubMed - indexed for MEDLINE]

Pinaatin runsaat karotinoidit ja flavonoidit

2011-05-05T03:52:00.001-07:00

LÄHDE: Carotenoids and flavonoids in organically grown spinach (Spinacia oleracea L) genotypes after deep frozen storage

Ulla Kidmose^1,*,
Pia Knuthsen²,
Merete Edelenbos¹,
Ulla Justesen²,
Erling Hegelund³

Article first published online: 14 JUN 2001

Keywords:

carotenoids;
flavonoids;
spinach;
Spinacia oleracea L;
genotypes;
deep frozen storage;
β-carotene;
xanthophylls;
chlorophylls;
colour

Abstract

After frozen storage the content of individual carotenoids and flavonoids was determined in organically grown spinach genotypes (Spinacia oleracea L) which differed in leaf colour and shape. The spinach was sorted, washed, blanched in steam for 3 min and frozen in liquid nitrogen. After frozen storage the green colour was determined by sensory evaluation and HunterLab colorimetry. The content of individual chlorophylls, carotenoids and flavonoids was determined using HPLC.

Lutein, β-carotene, violaxanthin and 9′-(Z)-neoxanthin were the main carotenoids in processed spinach. The total content of carotenoids varied from 176.6 mg kg⁻¹ ‘wet weight’ as eaten in the lightest green genotype to 226.3 mg kg⁻¹ ‘wet weight’ as eaten in the darkest green genotype. The highest content of β-carotene (83.1 mg kg⁻¹ ‘wet weight’ as eaten) was found in the dark green genotype. The content of lutein and neoxanthin varied significantly between genotypes, and the highest content was found in the dark green genotype (76.0 and 25.4 mg kg⁻¹ ‘wet weight’ as eaten respectively).

The total flavonoid content and the relative content of individual flavonoids were found to vary between the six genotypes. Seven main flavonoids were identified.

Pinaatin ravintoarvo

2011-05-05T03:38:00.000-07:00

Spinachia oleracea
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pinaatti

Lähde Fineli.fi

Kokonaisenergian jakautuminen
rasva		20%
proteiini		49%
hiilihydraatti imeytyvä		12%
alkoholi		0%
kuitu, kokonais-		19%
orgaaniset hapot		0%
sokerialkoholi		0%

Rasvahappojen energiajakauma
rasvahapot tyydyttyneet		3%
rasvahapot trans		0%
rasvahapot yksittäistyydyttymättömät cis		1%
rasvahapot monityydyttymättömät		12%

Hiilihydraattien energiajakauma
sokerit		9%
tärkkelys		3%

Ravintoarvot / 100 g

Ravintotekijä	Pitoisuus	Yksikkö	Menetelmä	Tietolähde	Viite
Perusravintoaineet
energia, laskennallinen	56 (13)	kJ (kcal)	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
hiilihydraatti imeytyvä	0.4	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
rasva	0.3	g	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
proteiini	1.6	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
alkoholi	0	g	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
Hiilihydraattifraktiot
orgaaniset hapot	0	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
tärkkelys	0.1	g	analysoitu	julkinen laboratorio	587
sokerit	0.3	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
sakkaroosi	0.1	g	analysoitu	julkinen laboratorio	587
laktoosi	0	g	loogisesti arvioitu	KTL:n tuottama
fruktoosi	0.1	g	analysoitu	julkinen laboratorio	587
sokerialkoholi	0	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
kuitu, kokonais-	1.3	g	laskennallinen	KTL:n tuottama
kuitu veteen liukenematon	0.9	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
polysakkaridi, vesiliukoinen ei-selluloosa	0.4	g	analysoitu	julkinen laboratorio	587
glukoosi	0.1	g	analysoitu	julkinen laboratorio	587
maltoosi	0	g	loogisesti arvioitu	KTL:n tuottama
galaktoosi	0	g	laskettu reseptistä	KTL:n tuottama
Rasva
rasvahapot yhteensä, laskettu TAG ekvivalenteiksi	0.3	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
rasvahapot yhteensä	0.2	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
rasvahapot tyydyttyneet	< 0.1	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
rasvahapot yksittäistyydyttymättömät cis	< 0.1	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
rasvahapot monityydyttymättömät	0.2	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
rasvahapot trans	0	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
rasvahappo 18:2 cis,cis n-6 (linolihappo)	26	mg	analysoitu	julkinen laboratorio
rasvahappo 18:3 n-3 (alfalinoleenihappo)	137	mg	analysoitu	julkinen laboratorio
rasvahappo 20:5 n-3 (EPA)	0	mg	analysoitu	julkinen laboratorio
rasvahappo 22:6 n-3 (DHA)	0	mg	analysoitu	julkinen laboratorio
kolesteroli (GC)	0	mg	analysoitu	julkinen laboratorio
sterolit	9.9	mg	analysoitu	julkinen laboratorio	476
Kivennäis- ja hivenaineet
natrium	320.0	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
suola	815.4	mg	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
kalium	470.0	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
magnesium	59.0	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
kalsium	88.0	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
fosfori	30.0	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
rauta	1.3	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
sinkki	0.9	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
jodidi (jodi)	1.0	µg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
seleeni	0.3	µg	johdettu samankaltaisesta elintarvikkeesta	KTL:n tuottama
Typpiyhdisteet
tryptofaani	36.0	mg	analysoitu	julkinen laboratorio	153
Vitamiinit
A-vitamiini RAE	275.2	µg	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
D-vitamiini	0	µg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
E-vitamiini alfatokoferoli	1.2	mg	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
K-vitamiini	270.00	µg	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
C-vitamiini	60.0	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
folaatti (HPLC)	48.1	µg	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
niasiiniekvivalentti NE	1.8	mg	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
niasiini (nikotiinihappo + nikotiiniamidi)	1.2	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	148
riboflaviini (B2)	0.24	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
tiamiini (B1)	0.11	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
B12-vitamiini (kobalamiini)	0	µg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	148
pyridoksiini vitameerit (vetykloridi)	0.22	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	191
karotenoidit	7732.4	µg	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama

Pinaattikeittoni

2011-05-05T03:20:00.000-07:00

Teen silloin tällöin pinaattikeittoja ja useimmiten hieman eri tavalla joka kerta. Tällä kertaa tein tällaisen pinaattikeiton:

Kiehutan ensin litran verran vettä ja siten otan pakasteesta loput siellä oelvat pinaatit, jotka ovat kaupan pinaatteja, jo valmiiksi pienennettyjä ihan timbaalikokoon ja annan pikkupakettien vielä sulaa ja kiehahtaa kattilassa. Veteen asetan yhden vihannesbuljonkikuution, sillä se antaa oikein hyvän maun sopalle ja siinä onkin jo tarvittava suola mukana. Pilkon yhden ison keltaisen sipulin pieniksi paloiksi ja asetan myös soppaan. Lisäksi puserran hieman kectchuppia lopuksi mukaan makeudeksi- tomaatissa on jopa galaktoosiakin (itsensä maidon sisältämää molekyyliä) ja saostan lopuksi soijajauholla, jota lisään pari ruokalusikallista kylmässä vesitilkassa. Sekoitan keittoa vähäisen ja sitten syön kulhollisen soppaa lämpimänä kuuman sokerittoman ja kermattoman Gevalia- kahvin kera. Muuten , kahvikin antaa galaktoosia vähän, sitä maidon osamolekyyliä ihan itsestään. Teen kahvin filtteritekniikalla.

Useimmiten lisään pinaattisoppaan tilkan kasvisöljyä, en tosin tänään, sillä ennen soppaa olin syönyt perunamuusia sekoitettuna margariiniin ja tonnikalaan, joka oli öljyssä säilöttyä.

Joskus asetan pinaattisoppaan keitetyn munan lohkoja, mutta en tänään, koska eilen ja viime päivinä pääsiäisen aikaan on tullut käytettyä aika runsaasti munia kaikkine keltuaisineen.

Joskus käytän kermaa maun parantamiseen, mutta nyt kun oli kasvisbuljonkikuutio, niin siitä saa jo oikein hyvän pohjamaun yleensä soppaan kuin soppaan (sipulisoppaan, perunasoppaan, porkkanasoppaan, kesäkeittoon, tomaattisoppaan, sienisoppaan).

Sitäpaitsi pääsiäispyhien aikana tuli käytettyä kermaa tavallista enemmän- ei koko vuonna niin tiheään, sillä pääsiäisenä tulee tehtyä pashaa ja makeita kakkuja.

Punajuuren eduista englantilaisen Wikipediatekstin mukaan

2011-05-04T04:52:00.000-07:00

PUNAJUUREN KÄYTTÖ. Englantilainen lähde selvittelee ensin juureksen käytöstä keitettynä vihanneksena tai kylmäsalaattina keittämisen jälkeen, jopa raakana käyttämisestä muihin salaattivihanneksiin kombinoituna, Mainitaan pikkelsi, itäeurooppalainenn borscht-soppa

Red Beet As a root vegetable

The usually deep-red roots of beetroot are eaten boiled either as a cooked vegetable, or cold as a salad after cooking and adding oil and vinegar, or raw and shredded, either alone or combined with any salad vegetable. A large proportion of the commercial production is processed into boiled and sterilised beets or into pickles. In Eastern Europe beet soup, such as borscht, is a popular dish. Yellow-coloured beetroots are grown on a very small scale for home consumption.^[1]

PUNAJUUREN LEHTIOSAN KÄYTTÖ. Sitten selvitetään vihreän lehtiosan käyttämistä vihanneksena. Sekin lie syötävissä. tarjoillaan keitettyna tai höyrytettynä, pinaatin makuisena.

As a leaf vegetable

The green leafy portion of the beet is also edible. It is most commonly served boiled or steamed, in which case it has a taste and texture similar to spinach.

PUNAJUUREN TERVEYDELLISISTÄ EDUISTA. Sitten tekstissä siirrytään terveydellisten etujen selvittelyyn: Punajuuressa on vahvoja antioksidantteja ja ravinteita kuten Mg, Na, Kalium ja vitamiini C sekä betaiini, joka on tärkeä kardiovaskulaarisessa terveydessä. Se vaikuttaa muitten ravinteitten kanssa haitallisen kertyvän välituotteen Hcy (homocysteiinin) vähentymistä. Hcy on cysteiiniaminohapon muodostuksessa välituote, joka voinee muodostua haitalliseksi verisuonistolle ja olla osatekijä sydäntaudin, halvauksen sekä perifeerisen verisuonisairauden synnyssä. Hcy:n plasmassa ilmenemisen merkitystä on paljon selvitelty, onko se itse haittana vai onko sen metabolian stagnoituminen jostain syystä se perusvika, jolloin Hcy olisi indeksi jostakin. Tässä pisteessä betaiini toimii konjugaatiossa S-adenosyylimetioniinin ( aktivoidun metioniinin), foolihapon ja B6 vitamiinin sekä B12 vitamiinin kanssa yhteistyössä virkistämässä tätä aineenvaihdunnallista jumittumiskohtaa, jolloin PHcy laskee veressä ja saadan sitä siirtymään takaisin essentielliksi metioniiniaminohapoksi sisäsyntyisesti salvage-keinolla.

Health benefits

Beetroots are a rich source of potent antioxidants and nutrients, including magnesium, sodium, potassium and vitamin C, and betaine, which is important for cardiovascular health. It functions by acting with other nutrients to reduce the concentration of homocysteine, a homologue of the naturally occurring amino acid cysteine, which can be harmful to blood vessels and thus contribute to the development of heart disease, stroke, and peripheral vascular disease. Betaine functions in conjunction with S-adenosylmethionine, folic acid, and vitamins B₆ and B₁₂ to carry out this function.^[2]

BETAIININ EDUISTA. Lisäksi preliminääriset tutkimukset ovat osoittaneet koe-eläimissä ja ihmisissä betaiinilla lienevän suojavaikutusta maksatauteja vastaan, erityisesti rasvamaksan muodostumista vastaan. Sitähän aiheutuu alkoholinväärinkäytöstä, proteiinin vajeesta ja myös diabeteksesta mm. Tästä ravinteesta betaiini on hyötyä myös niille, joilla on hypokloorhydriaa, epätavallisen matalaa mahan happoisuutta, sillä se pystyy lisäämään mahan happamuutta.

Additionally, several preliminary studies on both rats and humans have shown betaine may protect against liver disease, particularly the build up of fatty deposits in the liver caused by alcohol abuse, protein deficiency, or diabetes, among other causes. The nutrient also helps individuals with hypochlorhydria, a condition causing abnormally low levels of stomach acid, by increasing stomach acidity.^[2]

PUNAJUURI JUISSINA. Punajuurijuissin on havaittu alentavan verenpainetta ja täten ehkäisevän kardiovaskulaarisia ongelmia. Amerikkalainen sydänyhdistyksen lehti kertoo esimerkin , missä 500 ml punajuurijuissia oli alentanut verenpainetta jo tunnin kuluttua, ja sama vaikutus oli havaittavissa vielä selvempää 3-4 tunnin päästä. Tämän vaikutuksen katsottiin johtuvan punajuuren sisältämästä nitraatista . Tutkimuksessa korreloitui korkea nitraattipitoisuus punajuurijuissin juomisen jälkeiseen verenpaineen laskuun. Arvellaan että dietäärinen nitraatti tästä juureksesta on lähde biologisen välittäjäaineen typpioksidin (NO) muodostumiseen. Verisuonten endoteeli käyttää tätä signaloimaan sileälle lihaksistolle: NO aiheuttaa vasodilataation ja täten lisääntyneen verenvirtauksen suonessa.

Beetroot juice has been shown to lower blood pressure and thus help prevent cardiovascular problems. Research published in the American Heart Association journal Hypertension showed drinking 500 ml of beetroot juice led to a reduction in blood pressure within one hour. The reduction was more pronounced after three to four hours, and was measurable up to 24 hours after drinking the juice. The effect is attributed to the high nitrate content of the beetroot. The study correlated high nitrate concentrations in the blood following ingestion of the beetroot juice and the drop in blood pressure. Dietary nitrate, such as that found in the beetroot, is thought to be a source for the biological messenger nitric oxide, which is used by the endothelium to signal smooth muscle, triggering it to relax. This induces vasodilation and increased blood flow.^[3]

PUNAJUURIJUISSI ja PRESTAATIO: Toisissa tutkimuksissa taas on nähty positiivista vaikutusta punajuurijuissista fyysisissä treenauksissa ja suorituskyvyssä. Vertailtiin pyöräilijöillä punajuurijuissin ja placebona toimineen samanvärisen mustaviinimarjamehun vaikutusta, kun näitä juomia nautittiin 500 ml ennen pyöräilyä eräässä testissä Exeter Yliopistossa: Ne jotka olivat nauttineet punajuurijuissia tunteja ennen starttia jaksoivat pyöräillä 20% kauemmin.

Other studies have found the positive effects beetroot juice can have on human exercise and performances. In studies conducted by the Exeter University, scientists found cyclists who drank a half-litre of beetroot juice several hours before setting off were able to ride up to 20 per cent longer than those who drank a placebo blackcurrant juice. ^[4]

VÄRIAINE BETANIINI. Punajuuri väriaineena. Punajuurista saatavaa betaniinia käytetään teollisuudessa punaisena ravintovärinä esim. tehostamassa tomaattipastan, kastikkeiden, jälkiruokien, hillojen ja hyytelöiten, jäätelöön, makeisten ja aamiasmurojen väriä ja aromia. Musteenakin voi punajuuriväriä käyttää. Vanhemmissa juureksissa väri on syvän karmiini ( heleänpunainen) ja juureksen konsistenssi on paljon pehmeämpi. Betaniini ei hajoa kehon aineenvaihdunnassa ja sen takia voi värjätä virtsan punaiseksi ( "beeturia"- ilmiä, punajuurivirtsaisuutta) . Myös ulosteita voi betaniini värjätä punerviksi. Ihmiset voivat huolestua kun luulevat että se on verta, mutta tämä ravintoperäinen väri on täysin harmiton ja menee ohi kun elintarvike on eliminoitunut kehosta. Hyvä muistaa tämä, kun syö punajuurta!

As a dye

Betanin, obtained from the roots, is used industrially as red food colourants, e.g. to improve the color and flavor of tomato paste, sauces, desserts, jams and jellies, ice cream, sweets and breakfast cereals.^[1] Within older bulbs of beetroot, the colour is a deep crimson and the flesh is much softer. Beetroot dye may also be used in ink.

Betanin is not broken down in the body, and in higher concentration can temporarily cause urine (termed beeturia) and stool to assume a reddish color. This effect can cause distress and concern due to the visual similarity to bloody stools or urine, but is completely harmless and will subside once the food is out of the system.

PUNAJUURI VANHANA LÄÄKEKASVINA. BOORIPITOINEN.

Punajuuri on rikas boorilähde. Keskiaikana sitä käytettiin moniin vivoihin, mm ruoansulatusvaivoihin ja veritauteihin On myös käytetty punajuurta valkosipulin aiheuttaman hengityksen hajun neutroloimiseksi.

Tämä oli taas sitten uusi asias, että punajuuressa on runsasti booria.
Tästä löytyy jatkoselvitelyä kasvinviljelyn alalta suomenkielellä. Ilmeisesti tämä kasvi tarvitsee boorinsa juuri sokerin asentamiseen oikeille paikoille rakenteessa.
http://www.farmit.net/kasvinviljely/2009/04/19/boorin-puutosoireet-ja-boori-ravinteena

Punajuuri tieteellisesti analysoituna

2011-05-04T04:21:00.000-07:00

http://www.fineli.fi/food.php?foodid=305&lang=fi
Tämä on sikäli mielenkiintoinen juurikas, että tämä toimii Amerikassa ja Israelissa sokerijuurikkaan sijaisena sokerilähteenä.

Miten jakaantuu punajuuren sisältämä energia eri energia-aineitten osalle?

100 grammassa punajuurta on 2 g rasvaa, 11 g valkuaisainetta, 73 g imeytyvää hiilihydraattia, 12 2 kuitua ja 2 g orgaanisia happoja. Vahva hiilihydraattien kuitupitoisuus tekee tästä juureksesta myös hyvän teollisen kuitulähteen esim. Siitäkin saisi kuten tavallisesta sokerijuurikkaasta ravintokuitua gluteenivapaassa muodossa. (Sokerijuurikkaasta on Ruotsissa tehty oikein mainiota FIBREX- nimistä kuitua). Alla on punajuuren rasvapitoisuuskin tarkemmin analysoitu. Tästä tilkasta on
on enemmän monityydyttämättömiä rasvoja kuin kovia rasvoja (suhteessa 4: 1) . Hiilihydraatitkin on analysoitu ja siitä selviääkin miksi punajuuri on lähinnä punainen sokerijuurikas, sillä suurin osa sen hiilihdyraateista ( 72%) on sokereita eikä tärkkelystä (1%).

Kokonaisenergian jakautuminen( Fineli, KTL)
rasva		2%
proteiini		11%
hiilihydraatti imeytyvä		73%
alkoholi		0%
kuitu, kokonais-		12%
orgaaniset hapot		2%
sokerialkoholi		0%

Rasvahappojen energiajakauma
rasvahapot tyydyttyneet		1%
rasvahapot trans		0%
rasvahapot yksittäistyydyttymättömät cis		0%
rasvahapot monityydyttymättömät		4%

Hiilihydraattien energiajakauma
sokerit		72%
tärkkelys		1%

Ravintoarvot / 100 g.

Huomaa tätä KTL-taulukkoa lukiessasi, että tässä ei puhuta nitraateista tai nitriiteistä yhtään mitään. Miksi? Tässä luetellaan ainoastaan NORMAALIT ja essentiellin tärkeät ravintotekijät eikä elintarvikkeen yksityisiä erityispiirteisiin kuuluvia ainutlaatuisia molekyylejä, erityis- antioksidantteja, väriaineita tai lajityypillisiä kertyviä epäpuhtauksia, kuten nitraattia.
Punajuuri on hyvä ravintolähde vitamiinienkin ja mineraalien kannalta.
Alla Finelitaulukko (KTL)

	Pitoisuus	Yksikkö	Menetelmä	Tietolähde	Viite
Perusravintoaineet
energia, laskennallinen	161 (38)	kJ (kcal)	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
hiilihydraatti imeytyvä	6.9	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
rasva	0.1	g	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
proteiini	1.0	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
alkoholi	0	g	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
Hiilihydraattifraktiot
orgaaniset hapot	0.2	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
tärkkelys	0.1	g	analysoitu	julkinen laboratorio	587
sokerit	6.8	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
sakkaroosi	6.5	g	analysoitu	julkinen laboratorio	587
laktoosi	0	g	loogisesti arvioitu	KTL:n tuottama
fruktoosi	0.1	g	analysoitu	julkinen laboratorio	587
sokerialkoholi	0	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
kuitu, kokonais-	2.5	g	laskennallinen	KTL:n tuottama
kuitu veteen liukenematon	1.2	g	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
polysakkaridi, vesiliukoinen ei-selluloosa	1.3	g	analysoitu	julkinen laboratorio	587
glukoosi	0.2	g	analysoitu	julkinen laboratorio	587
maltoosi	0	g	loogisesti arvioitu	KTL:n tuottama
galaktoosi	0	g	laskettu reseptistä	KTL:n tuottama
Rasva
rasvahapot yhteensä, laskettu TAG ekvivalenteiksi	0.2	g	laskettu reseptistä	KTL:n tuottama
rasvahapot yhteensä	0.2	g	laskettu reseptistä	KTL:n tuottama
rasvahapot tyydyttyneet	< 0.1	g	laskettu reseptistä	KTL:n tuottama
rasvahapot yksittäistyydyttymättömät cis	< 0.1	g	laskettu reseptistä	KTL:n tuottama
rasvahapot monityydyttymättömät	0.2	g	laskettu reseptistä	KTL:n tuottama
rasvahapot trans	0	g	laskettu reseptistä	KTL:n tuottama
rasvahappo 18:2 cis,cis n-6 (linolihappo)	131	mg	laskettu reseptistä	KTL:n tuottama
rasvahappo 18:3 n-3 (alfalinoleenihappo)	22	mg	laskettu reseptistä	KTL:n tuottama
rasvahappo 20:5 n-3 (EPA)	0	mg	laskettu reseptistä	KTL:n tuottama
rasvahappo 22:6 n-3 (DHA)	0	mg	laskettu reseptistä	KTL:n tuottama
kolesteroli (GC)	0	mg	laskettu samankaltaisesta elintarvikkeesta	KTL:n tuottama
sterolit	17.1	mg	laskettu samankaltaisesta elintarvikkeesta	KTL:n tuottama	476
Kivennäis- ja hivenaineet
natrium	40.0	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
suola	101.9	mg	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
kalium	450.0	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
magnesium	20.0	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
kalsium	14.0	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
fosfori	40.0	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
rauta	0.9	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
sinkki	0.5	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
jodidi (jodi)	1.0	µg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
seleeni	0.4	µg	laskettu reseptistä	KTL:n tuottama
Typpiyhdisteet
tryptofaani	9.0	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	191
Vitamiinit
A-vitamiini RAE	0.6	µg	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
D-vitamiini	0	µg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
E-vitamiini alfatokoferoli	<0.1	mg	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
K-vitamiini	3.00	µg	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
C-vitamiini	10.0	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
folaatti (HPLC)	150.0	µg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	148
niasiiniekvivalentti NE	0.3	mg	summattu osatekijöistä	KTL:n tuottama
niasiini (nikotiinihappo + nikotiiniamidi)	0.2	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	394
riboflaviini (B2)	0.05	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
tiamiini (B1)	0.03	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
B12-vitamiini (kobalamiini)	0	µg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	148
pyridoksiini vitameerit (vetykloridi)	0.05	mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	191
karotenoidit	11.4	µg

Punajuuri, Rödbeta Beta vulgaris, Amaranthaceae

2011-05-04T04:17:00.000-07:00

Wikipedian ruotsalainen teksti:

Rödbeta

?Rödbeta

Systematik
Domän:	Eukaryoter Eukaryota
Rike:	Växtriket Plantae
Division:	Fröväxter Spermatophyta
Underdivision:	Gömfröväxter Angiospermae
Klass:	Trikolpater Eudicotyledonae
Ordning:	Caryophyllales
Familj:	Amarantväxter Amaranthaceae
Släkte:	Betsläktet Beta
Art:	Rödbeta B. vulgaris Rödbeta-Gruppen
Vetenskapligt namn
§Beta vulgaris Rödbeta-Gruppen


Hitta fler artiklar om växter med Växtportalen Växtindex

Rödbeta, gulbeta och vitbeta (Beta vulgaris Rödbeta-Gruppen) är en sortgrupp inom arten beta (B. vulgaris) i familjen amarantväxter (Amaranthaceae). Det svenska namnet avgörs av rotfruktens färg. Den s.k. polkabetan är rödvit.

Rödbetan kom till Norden på 1600- och 1700-talet. Växten är lättodlad och härdig och kan i gynnsamma lägen odlas långt norr ut i landet. Rödbetor äts ofta som nykokta primörer eller, kanske ännu vanligare, inlagda, ofta till pyttipanna. De har också den tydliga effekten att de färgsätter mänsklig urin.

Betorna och blasten har högt näringsvärde. Blasten är också smakfull och kan användas i till exempel somrig rödbetssoppa, en variant av borsjtj.

Externa länkar [redigera]

Wikimedia Commons har media som rör Rödbeta
Bilder & media
Rödbeta på livsmedeldatabasen Fineli

Punajuuri talousvihannesten joukosta. Nitraatti vihanneksissa.

2011-05-04T04:05:00.000-07:00

4. EPÄTOIVOTUT VIERAAT AINEKSET talousvihanneksissa

4.1. Nitraatti, nitriitti ja nitrosaminit

(Lähdemonisteesta: Hagren B. Jonsson L (1995). VEGETABILIER. Köksväxter. Frukt och bär. Potatis. GU. Inst för hushållsvetenskap Göteborg)

4.2. Sienimyrkyt

4.3. Muut epätoivotut ainekset

4.1.1.Nitraatti, nitriitti, nitrosaminit

Nitraattia muodostuu mullassa, kun kasvin osat multaantuvat. Kun satoa poimitaan,siirtyy kasvullisuuden mukana kasvuravinteita viljelymailta pois. Tämä vaje tulee korvata lannoituksella. Kasvi kasvaessaan muuntaa maasta ottamansa nitraatin nitriitiksi ja sitten ammoniumtypeksi, joka rakentuu aminohappoon, proteiinien rakenneosaan. Jos on runsaasti nitraattia maaperässä, sitä pääsee kertymään kasviin, joka ei ehdikään pelkistää nitriitiksi kaikkea.

Kasvin kyky käyttää hyödykseen nitraattia on geneettisesti määräytynyttä ja siksi eri kasvien nitraattipitoisuudet vaihtelevat hyvinkin paljon. Vaikuttavia seikkoja ovat myös typpilannoitteen laatu, lannoitteen määrä, lannoitustekniikka ja lannoitusaika. Valovoimakkuudellakin on kasvin nitraatin redusoimiseen vaikutusta. Eniten nitraattia on kasveissa aamulla ennen auringonnousua. Yleensä kertyy kasveihin enemmän ylimääräistä nitraattia, jos lannoitetaan nitraatilla eikä ammoniumilla tai urealannoitteilla.

Kun on ideaalinen tilanne: sopiva määrä lannoitetta, vettä ja valoa, kasvi ehtii redusoida nitraatin, mutta liika määrä lannoitetta aiheuttaa kasveihin liian korkeita nitraattipitoisuuksia. Koska nyt niin moni seikka vaikuttaa kasvien nitraattipitoisuuksiin, ei voida varmuudella sanoa, jos jokin kasvilaji sisältää paljon tai vähän nitraattia. Korkeimpia nitraattipitoisuuksia on havaittu lehtivihanneksissa kuten mangoldissa, pinaatissa ja salaatissa sekä eräissä juureksissa kuten punajuurissa ja retiiseissä. Lehtivihanneksista endive ja valkokaali sisältävät vain vähän nitraattia.

4.1.2.

Taulukko 1. Nitraattipitoisuuksia. (Lähde. Vår Föda Nr 7, 1985).

Korkeita pitoisuuksia > 1000 mg NO3/kg	Keskikorkeita pitoisuuksia 350-1000 mg NO3/kg	Matalia pitoisuuksia < 350 mg NO3 / kg
Selleri	Broccoli	Kukkakaali
Tilli	Ruohosipuli	Brysselikaali
Fenkoli	Lanttu	Herkkusieni
Mangoldi	Porkkana	Endive, Sikuri
Nokkonen	Palsternakka	Kurkku
Persilja	Piparjuuri	Maa-artisokka
Keräsalaatti	Purjosipuli	Sipuli
jäävuorisalaatti	Squash	Paprika
Kiinankaali	Punakaali	Peruna
Retiisi	Valkokaali	Juurikasselleri
Pinaatti		Savoy kaali
Punajuuri		Sokeriherne
Raparberi		Tomaatti

Nitraatti sinänsä ei ole niin vaarallinen, mutta bakteerit voivat muuttaa sen nitriitiksi kehossa.

Nitriitti taas voi reagoida veren hemoglobiinin kanssa ja muodostaa methemoglobiinia, joka ei voi kuljettaa happea. Methemoglobiinissa on ferroraudan asemesta ferrirauta..Kun tietty määrä hemoglobiinia on muuttunut methemoglobiiniksi, on kyse methemoglobinemiasta, joka on tukehduttava tilanne. Suurin methemoglobinemian riski on alle vuoden ikäisillä pikkulapsilla. Sen takia ei sovi antaa alle yksivuotiaille nitraattipitoisia vihanneksia tai nitraattipitoista vettä. Joillain viljelysseuduilla voi veden nitraattipitoisuus olla korkea.

Nitriitti voi reagoida myös ruoan amiinien kanssa, jolloin muodostuu nitrosamineja.

Moni nitrosamini on eläinkokeitten perusteellä todettu syöpää aiheuttavaksi tekijäksi.

Jos ruokaa pidetään kauan epäsuotuisasti, kauan lämpimänä tai vihannesten annetaan olla huoneenlämmössä yön yli, bakteerit muuttavat huomattavan määrän nitraateista nitriiteiksi

( Slorach S. SLV) Kokeet SIK:ssa ovat osoittaneet, että sellaiset vihannekset, joita on enzyymikäytetty, sisältävät vähemmän nitraattia kuin fermentoimattomat vihannekset

( Andersson R. SIK Service Serie 735) SLV ei ollut esittänyt vihannesten nitraattipitoisuuksista suositeltuja raja-arvoja 1995 mennessä, mutta sensijaan ravintosuosituksissa annettiin informaatioita vihanneksista, jossa oli korkeita pitoisuuksia nitraatteja.

Aiempien suositusten mukaisesta ei pidä antaa alle yksivuotiaille ruokaa, jossa on punajuurta, pinaattia tai lanttua.

SLV:n tutkimusten mukaan lantun nitraattipitoisuudet vaihtelivat kovasti, joten ei pidetty tarpeellisena neuvoa välttämään juuresmuhennosta tai muuta ruokaa, jossa esiintyi lanttua. Ei ollut syytä myöskään rajoittaa tillin tai persiljan käyttöä, vaikka niissä oli korkeita pitoisuuksia. Keräsalaatin uloimmat lehdet ja pinaatin varret sisälsivät korkeampia nitraattipitoisuuksia kuin ao kasvin muut osat, joten nitraattipitoisuutta ruoassa voi laskea kun edellä mainitut osat poistetaan.

Asiasta voi lukea enemmän seuraavista kirjoista. Abrahamsson et al ( 1990) ja Johansson & Persson (1985).

Ruokatavarakaupassa . Lounas.

2011-05-04T02:56:00.000-07:00

Silloin tällöin kun jääkaappi näyttää tyhjenevän liikaa kyn ostamassa perustarvikkeita joita siten riittää moneksikin viikoksi.
Tällaisia ovat esim. säilötyt etikkakurkut, säilötyt punajuuren viipaleet liemessään, säilötyt oliivi, vihannesbuljonkiokuutiot, ketchuppi, erilaiset viinietikat salaatin tekoon,
Näissä säilötyissä vihanneksissa on edullisia tekijöitä, aineenvaihdunnalle sopivia happoja ja hiiliketjumuotoja, jotka ovat suolistoystävällisiä ja verensokerillekin edullisia.

Siellä Uotin luontaiskylpylässä( Lempäälän Luonnonparantolassa) jossa nuoruuteni ja lapsuuteni kasvoin, oli joka päivä kautta vuoden lounaan yhteydessä ja joskus päivällisen yhteydessä näistä jotakin: etikkakurkun viipaleita, säilötyn punajuuren viipaleita.
Niitten ohella esim lounaalla oli myös tuorekurkun viipaleita ja tomaatin lohkoja tai viipaleita ja jotain vihreää salaattia. Samanlaisena toistuva kattaus näissä perusravintoaineissa vaikutti ehkä yksitoikkoiselta, mutta kun joku henkilö tuli ensimmäistä kertaa tällaiseen rutiinipöytäämme, hän voi pöydän antimista hyvin ja muisteli parantolan ruokapöytää ja varsinkin emäntiä kiitollisuudella vuosia jälkeenpäin.

Tänään hankin perustarvikkeisiin myös pastaa (spagettia), perunasta muusipulverivalmisteen, leivästä näkkileipää ja kanelipullaa. Muitakin on huushollissa kuin vain gluteenivapaata dieettiä käyttävä minäitse.
Soijajauhoja ja tonnikalaa ostin proteiinipuolella sekä pakastettuja kanankoipia. Myös pari hyvää sipulia.
Valitsin hinnaltaan edullista. EURO tuotetta oli muutamissa elintarvikkeissa, vaikka joskus pienempi pakkaus on suhteellisesti halvempaa kuin isossa pakkauksessa oleva elintarvike. Täytyy aina tarkistaa tämäkin, ettei lähde raahaamaan raskasta turhaan luullen ostaneensa edullista.
Tässä kaupassa oli isohko pullo Alcogeeliä käsidesinfektioon ja hankin sellaisen nyt kevätta ja kesää vasten. Vihannesten ja lihan ruoanlaitossa tuollainen käsidesinfektio on tarpeen erityisesti.

Ruokakauppalaskuni oli 297.76 kr joka on euroina 33 EU. ( 1 EU = 8.3 sek)

Tänään teen lounaaksi keitettyä riisiä, siihen pakasteesta pinaattia, vihannessekoitusta, buljonkikuutio keittoveteen ja tilkka öljyä, Kun riisi on valmista, sekoitan yhden öljypohjaisen tonnikalapurkin siihen. Se antaa hyvän maun riisiin.
Sitten aion riisin kera syödä etikkakurkkuviipaleita, muutaman oliivin ja punajuuriviipaleen.
Jälkiruokana vain kahvi ilman sokeria ja kermaa.

Ateria voi suolapitoisuudeltaan olla aika vahva tällä kertaa. Mutta se ei ole haitaksi joskus, koska yleensä käytän hyvin vähäsuolaista ruokaa. Lisäsuolaa en nyt laita ollenkaan.

Talousvihanneksista yleistä tietoa

2011-05-03T07:32:00.000-07:00

Tätä tietoa olen saanut opiskellessani dietetiikkaa Göteborgin yliopistossa ja saamistani sikäläisistä luentomonisteista olen suomentanut seuraavia seikkoja:

Lähdemoniste: Hagren B. Jonsson L (1995). VEGETABILIER. Köksväxter. Frukt och bär. Potatis. GU. Inst för hushållsvetenskap Göteborg

KASVIKSET, TALOUSVIHANNEKSET

JOHDANTO

Kasviksia , vegetabiilista ravintoa, saamme orgaanisesta kasvikunnasta. pääryhmät ovat keittiöpuutarhan vihannekset, hedelmät ja marjat sekä vilja. Viljasta dietisteille on oma opintomateriaalikirjanen. Kasvikset voidaan jaotella ryhmiin ja seuraava jako on kansainvälisestä käytännöstä kotoisin.

(WHO/FAO järjestön Codex Alimentarius Commission).

Koodikirjain	Ruotsalainen nimitys	Suomalainen nimitys
A	Lökväxter	Sipulikasvit / Genus Allium
B	Torkade baljväxter Ärtor, Bönor, Linser	Kuivatut palkokasvit:/Leguminosae Herneet, pavut, linssit eli virvilät.
C	Färska baljväxter, inkl. frysta och konserverade	Tuoreet, pakastetut ja säilötyt palkokasvit
D	Kålväxter	Kaalinsukuiset kasvit /Brassica
E	Bladgrönsaker andra än kålväxter (sallad, spenat)	Vihreät lehdelliset viherkasvit, muut kuin kaalinsukuiset kuten salaatti, pinaatti
F	Fruktbärande grönsaker, gurkväxter	Hedelmää kantavat viheriät viherkasvit, kurkkukasvit
G	Fruktbärande grönsaker, andra än gurkväxter (ex tomat och paprika)	Hedelmää kantavat vihannekset, muut kuin kurkkukasvit kuten tomaatti, paprika
H	Rotfrukter, inkl knölar ( ex potatis, morot)	Muut juurikas-ja mukulakasvit, kuten peruna ja porkkana
I	Skott- stjälk- och blomväxter ( ex sparris, raparber, kronärtskocka)	Verso-, varsi-ja kukkakasvikset - kuten parsa, raparperi ja artisokka
J	Kryddor och kryddörter	Mausteet ja mausteyrtit
K	Bär och andra små frukter	Marjat ja muut pikkuhedelmät
L	Citrusfrukter	Citrus hedemät
M	Tropiska och subtropiska frukter med ätligt skal ( ex fikon, oliver)	Trooppiset ja subtrooppiset hedelmät, joiden kuori on syötävissä kuten viikuna ja oliivi
N	Tropiska och subtropiska frukter med oätligt skal ( ex banan, ananas)	Trooppiset ja subtrooppiset hedelmät, joiden kuori on syötäväksikelpaamaton- kuten banaani, ananas.
O	Sten-och kärnfrukter	Kivelliset hedelmät
P	Cerealier, stärkelse-och mjölväxter	Vilja-, tärkkelys- ja jauhokasvit
Q	Nötter och frön	Pähkinät ja siemenet

Monisteessa mainitaan, että kasviksia kuvaa lyhyesti seuraava ruotsinkielinen kirjallisuus: Andersen 1993, Statens livsmedelsverk och Svenska lantbruksuniversitet 1988, Johansson & Persson 1985 1985sekä ICA koekeittiön " Mat en faktabok" 1989. Tässä tekstissä tullaan käsittelemään myös sieniä, mitkä nykykirjallisuudessa muodostavat oman ”kuntansa” eikä niitä katsota enää kasvikuntaan kuuluviksi.

KASVIKSET eli TALOUSVIHANNEKSET

Kasvitieteellisesti ajatellen vihannekset ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, koska niistä käytetään hyödyksi hyvin eri osia: joko juuresosaa, runko-osaa, varsiosaa, lehtiosaa , kukkaosaa, hedelmää tai siementä. Joissain yhteyksissä lajitellaan vihannekset juureksiin ja muihin vihanneksiin. Käsite talousvihannekset taas antaa ymmärtää, että joukkoon kuuluvat niin juurekset kuin muutkin kasvikset. Kasvikset eli talousvihannekset voidaan jakaa eri käyttönäkokohtien mukaan, esim miten niitä voi varastoida: vegetatiiviset organismit ja vararavinto-organismit. Vegetatiiviset organismit ovat sellaisia kasvinosia, joita poimitaan talteen silloin kun ne ovat vielä kasvukykyisessä vaiheessa ja niissä on korkea hengitysaktiviteetti käynnissä ja sen takia niille soveltuu vain lyhytaikainen varastointi. Vegetatiivisa organismeja ovat esim. pinaatti, persilja, salaatti, kerä- ja valkokaali, raparberi, kukkakaali, broccoli. Vararavinto-organismi taas on koostunut kasvisosista, joita kerätään talteen, kun kasvuvaihe on päättynyt ja kasvi on lepovaiheessa, jolloin kasvikudoksen hengitystoiminta on hitaampaa ja pitempi varastoiminen voidaan suorittaa ilman suurempia laadun huononemisia. Vararavinto-organismi on esim. juurikasvit, talven valkokaali, kyssäkaali, ulkoherneet ja pavut.

TALOUSKASVIN KOOSTUMUS JA RAVINTOARVO

Talousvihanneksissa ja hedelmissä- kuten muissakin elintarvikkeissa on ravintoarvolta tärkeitä aineita. Toinen näkökohta- hyvin olennainen- on luonnollisesti laatuseikat, ravinnon nautittavuus ja hyvät sensoriset ominaisuudet kuten ravinnon ulkonäkö ja tuoksu. Enemmän tietoa eri kasvisten ravintoarvosta antaa SLV:n elintarviketaulukot ja SLV:n Näringstoppen, niminen taulukko ruotsinkielellä. Suomessa meillä on Fineli.fi

TALOUSKASVIEN RAVINTO- JA ENERGIA_AINEISTA: Vesi, hiilihydraatit ja kuitu, rasva, valkuaisianeet, vitamiinit ja mineraalit.

VESI

Vesipitoisuus on ylipäätänsä suuri talousvihanneksissa ja hedelmissä, n 90%. Poikkeuksena mainittakoon rasvapitoinen avokado, makea maissi, joka oikeastaan ei ole viherkasvi , ja kuivattu valkosipuli sekä hiilihydraattipitoinen banaani. Kun vesipitoisuus on noinkin korkea, jää kuiva-ainesten osuus matalaksi, mikä taas merkitsee matalaa energiapitoisuutta, n 125-150 kJ 100 grammassa elintarviketta. Tästä energiamäärästä on suurin osa sulavia hiilihydraatteja.

HIILIHYDRAATIT

Hiilihydraattien kokonaispitoisuusksviksissa on noin 7-10 % (määritettynä siten, että tämä määrä jäi jäljelle, kun muut osuudet ensin oli määritelty). Sulavat hiilihydraatit ovat pääasiassa sokeria ( kuten esim porkkanoissa, viinirypäleissä ja sipulissa) tai tärkkelystä( polysakkaridia) ( kuten perunassa) tai sitten näitä molempia. Kun hedelmä kypsyy, samalla hajoaa tärkkelys yksinkertaisemmiksi sokerilaaduiksi, lähinnä glukoosiksi ja fruktoosiksi. Eräissä vihanneksissa esiintyy inuliinia (kuten maa-artisokassa). Inuliini muodostuu 30 fruktoosisokerin yksiköistä. Tietyissä vihanneksissa, erityisesti palkokasviheimossa Leguminosae ( kuten herneet ja pavut) esiintyy matalin pitoisuuksin huonommin sulavia oligosakkarideja stakyoosi ja verbaskoosi. Kun nämä vasta suolistopieneliöiden toimesta pilkotaan, niin ne aiheuttavat voimakasta suolistokaasujen muodostusta. (Suolikaasuja ovat hiilidioksidi, metaani ja vetykaasu).

KUITU

Kuitupitoisuus talouskasviksissa on noin 2-3 %. Suosituksissa toivotaan kuitupitoisuuden ravinnossa olevan 25-30 grammaa päivittäin. Tästä johtuen tarvitsisi talousvihanneksien käytönkin olla tuntuvaa. Jos ravinnosta lasketaan ravintotiheys ja kuidun tiheys grammoina megajoulea kohden ( g/MJ) osoittautuu , että talousvihannekset ovat kuidun paras alkuperä. Erityisen hyviä kuitulähteitä ovat juurekset, palkokasvit ja marjat. Niissä on liukenematonta kuitua kuten selluloosaa ja puuainetta ligniinia sekä liukenevaa kuitua kuten pektiiniä ja hemiselluloosaa. Täten voi kuitu vaikuttaa kahdella tavalla suoliston toimintaan: Ne vaikuttavat ummetusta vastaan (bulk vaikutus) ja niillä on aineenvaihdunnallista merkitystä. Aiankin puolet kuidusta pitäisi olla talousvihanneksista, marjoista, hedelmistä, ja juureksista. Toisen puolen sitten sopii olla viljaperäistä( n 15 g).

RASVA

Rasvapitoisuus on talouskasveissa ja hedelmissä niukkaa, noin puoli grammaa hehtogrammassa elintarviketta ( 0,5 g / 100 g). Poikkeuksia ovat rasvaiset avokado ja öljymarjat. Avokadossa on 22 % rasvaa ja öljymarjoissa eli oliiveissa n 15 % rasvaa. Hallitseva rasvahappo niissä on nimeltään öljyhappo ( C18:1). Pähkinät ja mantelit ovat rasvapitoisia. Niissä on runsaasti kertatyydyttämättömiä , jopa monityydyttämättömiäkin rasvahappoja; saksanpähkinässä on omega3 linjan alfa-linoleenihappoa C18: 3 n3.

PROTEIINI eli VALKUAISAINE

Valkuaisainepitoisuus niinikään on useimmsisa talouskasveissa matala, 1-2 grammaa hehtogrammassa ( 1-2 g / 100 g elintarviketta). Mutta sen sijaan palkokasviheimon ( Leguminosae) hedelmät ovat jo raakoina hyvin proteiinipitoisia. Niitä nautitaan tuoreena Ruotsissa. Erityisen korkea ja ravintoarvolta merkittävä proteiinipitoisuus on kuitenkin kuivatuissa palkokasveissa: pavuissa, herneissä ja virvilöissä ( eli linsseissä). Monessa pähkinässäkin on korkea valkuaisainepitoisuus.

Entsyymit on mielenkiintoinen valkuaisaineryhmä. Määrällisesti ottaen niitten ryhmä on pieni, mutta vaikutukseltaan ne ovat merkittäviä. Ne vaikuttavat talouskasvien ja hedelmien tuotantoon ja hyväksikäyttöön. Tärkeät enzyymit ovat: (1) tavalliset kasvin aineenvaihdunnalliset entsyymit, (2) fotosynteesin entsyymit, (3) pektiiniä pilkkovat entsyymit, joilla on konsistenssiin vaikutusta, (4) tummentavat enzyymit, jotka vaikuttavat väriin, (5) aromeja tuottavat enzyymit, jotka vaikuttavat makuun ja (6) askorbiinihappo-oxidaasi, joka vähentää C-vitamiinia

VITAMIINIT

Rasvaliukoisista vitamiineista A-vitamiini on olennaisen mielnkiintoinen.

A vitamiini. Porkkanoissa on 1640 g RE ( retinoliekvivalenttia) hehtogrammassa ( 100 g) porkkanaa). Syvänvihreissä vihanneksissa kuten viherkaali, broccoli ja pinaatti sekä eräissä vihreissä yrttikasveissa, joita pienessä määrin käytetään ( persilja) on noin 800 g RE / 100 g ( vaihteluväli 400- 1600 RE / 100g; 95 %). Aprikooseista, muuraimesta ja japaninruususta ( nypon) saa myös A-vitamiinia.

Kasvisperäisiä rasvaliukoisia vitamiineja ovat A, E ja K vitamiinit ( kasvisöljyissä tavataan ).

Vesiliukoisista vitamiineista:

B-vitamiini-laatuja on talouskasviksissa sellaisia määriä, jotka kattavat ravintoaineiden suositellun päiväsaannin. Poikkeus on vitamiini B12, jota ei ole kasviksissa.

C-vitamiinin pitoisuudet vaihtelevat kovasti eri kasviksissa 5 mg:sta - 200 mg:aan hehtogrammassa ( 100g) kasvista. Korkeimmat C-vitamiinipitoisuudet tavataan eräistä marjoista kuten mustaviinimarja ja mansikat sekä citrushedelmistä, mutta myös syvänvihreistä vihanneksista, kuten eri kaalilajeista, erityisesti viherkaalista ja broccolista sekä eräistä mausteyrteistä. Perunassa keskimäärin on vain 11 mg C-vitamiinia 100 grammassa, mutta koska perunaa käytetään runsaahkosti, on peruna merkittävä C-vitamiinin lähteenä.

MINERAALIT

Mineraalipitoisuudet ovat kovin vaihtelevia, jopa samassa vihanneslaadussa. Keskimääräiset mineraalipitoisuudet vihanneksissa ovat niin matalia, että ne eivät ole merkittäviä mineraalilähteitä tavallisessa ruotsalaisessa keskivertokulutuksessa. Kuten vitamiinienkin suhteen syvän vihreissä vihanneksissa on myös mineraalien pitoisuudet korkeimpia mitattuja. (Kyse on tietyistä kaalilajeista ja mausteyrteistä). Erityisen rautapitoisia talousvihanneksia ovat pinaatti, vihreät kaalilajit, purjosipuli ja vihreät herneet. Kalsiumia saa pinaatista, viherkaalista ja pavuista. Rautaa antaa hedelmistä ja marjoista eniten seuraavat: vadelma, mansikka, viinimarja ja mustikka. Kun hedelmä kuivataan, on luonnollista, että mineraalipitoisuus on suurempi painoyksikköä kohden kuin tuorehedelmässä.

Ravitsemusalan erikoistuntijat suosittelevat , että talousvihannesten juuresten, kaalikasvien ja palkohedelmien sekä hedelmien ja perunan keskimääräistä käyttöä lisättäisiin. Tämä merkitsisi ravintoon seuraavaa muutosta. ¤Energiprosentti rasvoista olisi matalampi. ¤ Energian kokonaismäärä olisi alempi. ¤ Ravintokuidun määrä lisääntyisi. ¤ Vitamiinien, mineraalien ja hivenaineiden määrä lisääntyisi. ¤ Ravintosisältö olisi suurempi ja samalla kustannuksiltaan edullisempi. (Lähteenä SLV). ( Huom. nyt 2011 on johtavat asiantuntijat alkaneet pohtia aiempia kuitusuosituksia).

ENTÄ SIENET RAVINNOSSA?

Sienistä ei niinkään ole energiaksi eikä ravintoaineiksi, mutta ne ovat mausteenomaisia ja muuntavat perusruokaa hyvänmakuiseksi ja vaihtelevaksi. (On huomattava viranomaisten suositukset joka vuoden sienten käytöstä erikseen radioaktiivisen cesiumin suhteen Tjernobylin tai vastaavan jäljiltä).

RAVINNON SENSORISTEN AINESTEN PITOISUUS : väri, maku, aromi, tuoksu, konsistenssi

Sensoorisia aineita ovat ne, jotka antavat ravintoaineelle värin, maun / aromin ja koostumuksen laadun, konsistenssin

VÄRI

Hallitsevat väriaineet talousvihanneksissa ovat klorofylli, karotenoidit ja betalaiinit. hedelmissä on sitä paitsi voimakkaasti värjääviä antosyaaniyhdisteitä, joista seuraa sinistä, punaista ja violettia väriä sekä myös miedommin värjääviä flavoniyhdisteitä, joista tulee keltaisia värisävyjä. Hedelmien, marjojen , juuresten ja vihannesten suosituksissa kehoitetaan päivittäin käyttämään punaisia, keltaisia, violetteja ja vihreitä kasviksia tietty määrä, jotta saadaan tarvittavat vitamiinit, ja antioksidantit, fytokemialliset edulliset aineet, flavonoidit ym. Niitähän on useita saotja tunnettuja hyödyllisiä. (NNR2004)

Klorofylli

Klorofylliä on kasvien kloroplasteissa, joissa niillä on suurta merkitystä fotosynteesissä. Klorofyllissä on keskinen magnesiumjoni (Mg++) ja sitten pitkä fytolialkoholiketju (C20 H39 OH). Klorofylli voi hajota helposti: oxidaatiolla. Kun rasvahappo-oxidaatio tapahtuu elintarvikkeessa, klorofylli hajoaa värittömiksi yhdisteiksi. Klorofylli on sitoutuneena solukudoksen lipoproteiineihin ja niiden koaguloituessa lämpökäsittelyn aikana klorofylli menettää suojaominaisuutensa ollen alttiina oxidaatiolle. Klorofylli hajoaa myös enzymaattisesti pilkkoutumalla Klorofyllaasienzyymi hajoittaa hydrolyyttisesti klorofyllin. Fytolisivuketju pilkkoutuu pois ja vesiliukoisia kellertäviä ja vihertäviä värejä muodostuu. Tämä tapahtuu kypsymisen yhteydessä esiintyvän etyleenikaasun vaikutuksesta. Klorofylli hajoaa myös happovaikutuksella. Jos klorofylli tulee heikkojen happojen vaikutuspiiriin, irtoaa magnesium-atomi ja feofytiini, oliivinvihreä aines, muodostuu. Feofytiiniä muodostuu myös keitettäessä ja lämpökäsittelyllä. Silloin soluseinämä pehmenee ja klorofylli tulee kasvien sisältämien happojen vaikutuksen alaiseksi. Klorofylli muuttuu myös herkemmin hapolle reagoivaksi, kun lipoproteiini, johon klorofylli on sitoutuneena, koaguloituu. Klorofylli on alkaalisessa ympäristössä stabiili, pysyvä, mutta kun kuparia (Cu) lisätään, tuhoutuu C-vitamiini ja tietyt B-vitamiinit, joten sellaisia lisäaineita ei pidä käyttää.

Karotenoidit. Karotenoideja on kloroplasteissa, jotka nekin ottavat valoenergiaa fotosynteesiin. Ne ovat keltaisia, oransseja tai punaisia. Karotenoidit ovat yhteisnimitys aineille, jotka voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin:

karoteenit, kuten -, - ja -karoteeni ( alfa, beta ja gamma-karoteeni); lykopeeni , kryptoxantiini
xantofylliinit, joissa on myös happea rakenteessa, kuten zeaxantiini, luteiini, kapsantiini ja astaxantiini

Tietyillä karoteeneilla, lähinnä betakaroteenilla, on kykyä muuttua kehossa A-vitamiiniksi, jota sanotaan retinoliksi. Pro-A-vitamiineja sen sijaan ovat lykopeeni ja xantofylliini. Näitä erilaisia karotenoideja on elintarvikkeissa siellä täällä. Porkkanoissa on pääasiasssa alfa-ja beta karoteenia ja vain vähäisen lykopeenia sekä xantofylliiniä Tomaateissa päinvastoin on paljon lykopeeniä. Punaisessa paprikassa on kapsantiinia. Vihreässä paprikassa on luteiinia. Appelsiineissa on xantofylliiniä.

Klorofylli ja karotenoidi ovat solunsisäisiä ainesosia, veteenliukenemattomia plastidiväriaineita kun taas muut väriaineet ovat solujen välissä, vesiliukoisia solunesteväriaineita.

Muut väriaineet: Betalaiinit, antosyaniiniväriaineet ja flavonoidit

Betalaiineja on punajuurissa. Noin 90 prosenttia väriaineesta on punaviolettia betacyaniinia ja loput keltaisia betaxantiineja. Väriaine on erittäin vesiliukoista. Värin voimakkuus vaihtelee pH:n mukaan. Suurin värinvoimakkuus on pH 3,5-7 alueella. pH:n ollessa alle 3 vaihtuu väri violetiksi ja pH:n ollessa yli 7 , muuttuu väri siniseksi. Värin lämmönkestokyky on suurimmillaan pH alueella 4-5. Väriä käytetään usein värilisukkeena muihin elintarvikkeisiin.

Antosyaaniväriaineet. Antosyaaniväriaineita on solunesteessä glykosidimuodossa. Väri vaihtuu pH:n mukaisesti. Happamessa on väri punainen, neutraalialueella violetti ja emäksinen väri on sininen. Antosyaniineja on punakaalissa, punaisessa sipulissa, munakasvissa, mansikoissa, mustaviinimarjoissa ja kirsikoissa. Antosyaanimolekyylissä on väriä antava osa ja sokeriosa. Ruoanvalmistusvaiheessa, varsinkin kuumennettaessa, pilkkoutuu sokeriosa helposti irti, jolloin väriä antava osa polymerisoituu ja kerrostuu antaen tummaa melanoidia. Pilkkoutumiseen vaikuttaa lämpötila, hapen läheisyys, enzyymit ja pH. Väri säilyy happamessa parhaiten. Kiehautus ja jäähdytys pitäisi suorittaa nopeasti ilman hapen vaikutusta. Väriaineeseen vaikuttaa eri metallit, jolloin tulee tummia sävyjä, kuten alumiinin vaikutuksesta. Ilman happi aktivoi tummentumisen.

Flavonoidit. Flavonoidit ovat flavonijohdannaisia. Flavonoidien värit vaihtelevat valkoisesta ja keltaisesta kellertäviin ja ruskeisiin. Flavonoideja esiintyy muitten väriaineitten kanssa useimmissa hedelmissä ja vihanneksissa, mm. perunassa, kukkakaalissa, omenassa, citrushedelmissä. Joissain tapauksissa peittyy väriaine muihin elintarvikkeen väriaineisiin. Väri vaihtuu eri pH-ssa Happamessa tulee flavonoidi liidunvalkeaksi ja alkalisessa miljöössä keltaiseksi-kellanruskeaksi. Rautalisä aiheuttaa viheriän vivahteita. Valkoinen väri kellertyy keitettäessä.

MAKU ja AROMI

Kolme eri aineryhmää vaikuttaa kasvien makuun ja aromiin: (1) Haihtumattomat aineet, jotka antavat jonkin perusmaun: makean, suolaisen, karvaan kitkerän tai happaman; (2) haihtuvat aineet, josta tulee aromivaikutelma, kuten aldehydit tai rikkiyhdisteet ja ( 3) mauan vahvistajat, (reseptoreihin vaikuttavat molekyylit) erityisesti nukleotidit, joita on tietyissä sienissä ja joita oletettavasti muodostuu ATP-molekyylin hajotessa.

Analyysimentelmien parantuessa kehittyessä voidaan eristää uusia aromiaineita. Näitä esiintyy kasvien tavallisen aineenvaihdunnan aikana. Joskus tietyt maut hallitsevat tiettyä vihannesta. ("Vihannes tunnetaan maustaan"). Sienissä linolihappo hajoaa 1-okten-3-oliksi, jolla on luontainen arominsa. Muissa vihanneksissa on makuelämys monimutkaisempi. Vahvimpia aromeja saadaan maustekasveista, joissa joka lajilla on joitain erityisiä ainesryhmiään. Esimerkkinä mainittakoon sellerin pyratsiini ja persiljan terpeenit. Useinkin muodostuu aromiaineet erityisen entsymaattisen prosessin kautta.

Kaalissa on glukosinolaatteja, joita aminohapoista käsin muodostuu. Glukosinolaatti hajoaa glukoosiksi, sulfaatiksi ja pistäviksi sinappiöljyiksi ( isotiasyanaateiksi). Sipulissa muodostuu vahvanmakuisia rikkiyhdistyksiä allinaasi-nimisen entsyymin vaikutuksesta. Se mikä saa kyyneliä silmistä, on propaanitiaalioksidi CH3-CH2-CH=S=O. Raakasipuleissa muodostuu myös alkyylitiosulfonaatteja R-S=O-OH. Lämpökäsitellyssä sipulissa esiintyy disulfideja ja trisulfideja, esim. propenyylidisulfideja.

Hedelmähapot.

Hedelmissä ja marjoissa on kolme hedelmähappoa tavallisimpia: omenahappo (erityisesti kivihedelmissä), sitruunahappo (marjahedelmissä ja citrushedelmissä) sekä viinihappo ( viinrypäleissä).

Näitten lisäksi esiintyy kasviaineenvaihdunnallisia happoja ja monia fenolipitoisia happoja kuten kahvihappo, klorogeenihappo, kiinahappo, shikimihappo.

Makeusvaikutelma: Hedelmissä luo lopullisen makeusvaikutelman pikemminkin sokerin ja hapon välinen suhde kuin näitten kokonaismäärät.

Kitkeryysvaikutelma: Monissa hedelmissä on flavanoniväriaineita, jotka ovat myös katkeroaineita. Citrushedelmistä saa katkeran maun pois enzymaattisesti kun pilkkoo glykosidiosan pois flavanoniosasta.

Aromi

Hedelmien varinaiset aromiaineet ovat ennalta arvaamattomia. On tehty paljon yrityksiä luonnehtia näitä hedelmien aromeja, joilla on merkitystä lopullisen makuelämyksen luomisessa ja aromin taustalla olevaa molekulaarista struktuuria on selvitelty.

Ribes nigrum, mustaherukka ja sen flavonoidit

2011-05-02T06:28:00.000-07:00

Tästä on paljon netissä. Otanjoitain mainintoja esiin.

http://www.springerlink.com/content/p4t1w4773q705x10/

"Pääflavonoli-glykosidit kypsissä mustaherukoissa ovat
myrisetiini-3-beeta-p-glukopyranosidi
rutiini
isokversitriini.
Fluoresoivana UV valossa todettiin myös 1 O kaffeyyli-beeta-D-glukopyranoosia.
Löydettiin myös 1-O-ferulyyliä ja 1-O-kumaryyli-beeta-D--glukopyranoosia.
Aiemmin ei oltu havaittu hydroksikinnamyyli-D-glukoosia mustassa viinimarjassa".

Ben Best kirjoittaa netissä näistä rutiinista ja kversetiinistä seuraavaa:

http://www.benbest.com/nutrceut/nutrceut.html

III-A-6. Rutin

in asparagus, buckwheat and citrus fruits Esiintyy parsassa, tattarissa ja sitruksissa
not lost in drying grapes to raisins Ei häviä rusinoita kuivattaessa
strengthens capillary walls Vahvistaa hiusverisuonia!

**Quercetin**

III-A-7. Quercetin

a flavonol, Flavonoli
high in red onions, buckwheat, red grapes and green tea. Esiintyy punaisissa sipuleissa, tattarissa, punaisissa rypäleissä ja vihreässä teessä.
highest in apple skins. Eniten sitä on omenankuoressa.
not lost in drying grapes to raisins Ei katoa kuivattaessa rusinoita.
structural backbone of citrus flavonoids hesperetin & rutin Toimii rakenteellisena runkona flavonoideissa hesperetiini ja rutiini.
inclined toward oligomerization into colorless "pycnogenols", Muuttuu oligomerisaatiolla värittömiksi pyknogenoleiksi.
strong antioxidant, reduces LDL oxidation. Vahva antioksidantti, vähentää LDL:n oksidoitumisia.
vasodilator and blood thinner. Vaikuttaa verisuonia avartavasti ja ohentaa verta.
can kill viruses, such as herpes. Voi tappaa virusta kuten herpestä.
antihistaminic activity can relieve allergy symptoms.Antihistamiinista vaikutusta, joka saattaa lieventää allergisia oireita.
inhibits COMT (Catechol-O-MethylTransferase) enzyme thereby reducing epinephrine breakdown. On COMT- estäjä, joten vähentää adrenaliinin hajoamisia kehossa.
(increased epinephrine increases fat oxidation and energy expenditure — "thermogenesis")
Tehostunut adrenaliinin vaikutus kehossa edistää rasvojen oksidoitumista ja energiataloutta, termogeneesiä.
inhibition of heat shock protein can promote apoptosis in cancer cells and other cells
HS-proteiinien estyminen voi edístää syöpäsoluissa ja muissa soluissa apoptoosia.
sirtuin-like deacetylase action sirtuiininkaltaista deasetyloivaa vaikutusta

III-A-6. Rutin

in asparagus, buckwheat and citrus fruits
not lost in drying grapes to raisins
strengthens capillary walls

**Quercetin**

III-A-7. Quercetin

a flavonol
high in red onions, buckwheat, red grapes and green tea
highest in apple skins
not lost in drying grapes to raisins
structural backbone of citrus flavonoids hesperetin & rutin
inclined toward oligomerization into colorless "pycnogenols"
strong antioxidant, reduces LDL oxidation
vasodilator and blood thinner
can kill viruses, such as herpes
antihistaminic activity can relieve allergy symptoms
inhibits COMT (Catechol-O-MethylTransferase) enzyme thereby reducing epinephrine breakdown
(increased epinephrine increases fat oxidation and energy expenditure — "thermogenesis")
inhibition of heat shock protein can promote apoptosis in cancer cells and other cells
sirtuin-like deacetylase action

Suomenkielellä on paljon tietoa

http://www.sciencepark.helsinki.fi/viikkifoodcentre/julkaisut/oppaat/fi_FI/oppaat/_files/11736978730003214/default/Kasvisten%20ravintoarvo-opas.pdf
Tässä sanotaan selvästi että mustissa viinimarjoissa on 4 kertaa niin paljon C-vitamiinia kuin appelsiinissa.
Lisäksi on E-vitamiinia ja tärkeitä essentiellejä ja monityydyttämättömiä öljyjä. Omega 3 ja Omega 6 öljyjä on suosituksen suhteessakin. Kilossa tuoreita herukoita on siemenöljyä 7- 13 grammaa.
Herukoista saa hyvää kuitua, pektiiniä saa punaisista herukoista 0,9 g 100 grammassa ja kuitua 5 g 100 grammassa. Pirteän happamissa punaisissa ja valkoisissa herukoissa on eri hedelmähappoja. Kversetiiniä niissä on alle 1 mg / 199g siis vähemmän kuin mustaherukoissa.

Mustaherukoitten flavonolit olivat alussa mainitut myrisetiini, kemferoli ja kversetiini( ja rutiini). Mustien herukoitten flavonolista mainitaan antosyaanit, joita on 2000- 5000 mg kilossa marjoja. Mustikan lehtiä käytetään kurkun säilönnässä, hapankaalinteossa ja siman teossa. Kuivana niitä voi käyttää teenäkin.

Sulforafaani

2011-03-29T23:06:00.001-07:00

Wikipedian selvittämänä:( Suomennan englantilaista tekstiä)

Sulforaphane



IUPAC name 1-Isothiocyanato-4-methylsulfinylbutane
Identifiers
CAS number	4478-93-7
PubChem	5350
SMILES [show] CS(=O)CCCCN=C=S
InChI [show] InChI=1/C6H11NOS2/c1-10 (8)5-3-2-4-7-6-9/h2- 5H2,1H3
Properties
Molecular formula	C₆H₁₁NOS₂
Molar mass	177.29 g/mol

Sulforaphane,

Sulforafaani on orgaaninen rikkiyhdiste ( organosulfur compound), jolla on koeolosuhteissa todettu olevan syöpää vastustavia, antidiabeettisia ja antimikrobiaalisia.

Mistä ravinnosta sulforafaania saa?

Sitä on kaaliryhmän kasveissa kuten brokkolissa, brysselikaalissa(eli ruusukaalissa) tai muissa kaaleissa (cruciferous vegetables such as broccoli, Brussels sprouts or cabbages).

Niissä oleva entsyymi myrosinaasi(enzyme myrosinase ) muuttaa glukorafaniinimolekyylin, glukosinolaatin( glucoraphanin, a glucosinolate) , sulforafaniiniksi, kun kasvi vaurioituu esim kun sitä pureskellaan.

Nuoret brokkolin eli parsakaalin ja kukkakaalin ( cauliflower) versot ovat erittäin glukorafaniinipitoisia, enemmän kuin vastaavat täysi-ikäiset kaalivihannekset

glucoraphanin

Sulforafaani löydettiin parsakaalin versoista , jotka ovat kaalikasveista kaikkein eniten sulforafaanipitoisia vihanneksia. Mutta sulforafaania on myös muissa cruciferous-lajeissa kuten ruusukaalissa (brussel sprouts9, kaalissa (cabbage), kukkakaalissa (cauliflower), lehtikaalissa (kale), bok choy, collards, Chinese broccoli, broccoli raab, kyssäkaalissa ( kohlrabi), sinapissa ( mustard), nauriissa ( turnip), retiisissä ( radish), arugula, watercress.

Mahdolliset sulforaanin lääkkeelliset ominaisuudet

Parsakaalinversojen käyttö on näyttänyt olevan tehokas Helicobacter pylori- mikrobin kasvun estäjä, ja tässä vaikutuksessa sulforafaani on ainakin yksi vaikuttaja-aine. Helicobacter on mahahaavojen taustalla oleva bakteeri. Sulforafaanin ja cruciferous- ryhmän vihannesten käyttö vaikuttaa lääkkeitä metaboloiviin entsyymeihin ja tämä on tutkittu preliminäärisissä ihmiskokeissa. Vaikka suoranaista haittaa ei olekaan osoitettu lääkkeen ja sulforafaanin keskisestä vaikutuksesta vuoteen 2008 mennessä, neuvotaan kuitenkin reseptilääkkeitä käyttävien neuvottelemaan lääkärinsä kanssa ennen kuin he käyttävät sulforafaania tai borkkoliversouutteita.

Mahdollinen syövänvastainen aktiivisuus sulforafaanista lie suhteessa xenobioottitransformaation faasi II- entsyymien induktioon- kyseessä olevia entsyymeitä ovat mm kinonireduktaasi (quinone reductase) ja glutationi-S-transferaas (glutathione S-transferase)- ja tuumorisuppressioproteiinien transkription kiihdyttämiseen, mikä taas mahdollisesti tapahtuu histonideasetylaasiin kohdistuvien estävien vaikutusten kautta.

Kaalikasvien (Brassica) yhdisteet sulforafaani sekä di-indolyylimetaani (diindolylmethane) estävät koeputkessa ja koe-eläimissä syövän kasua. Rintasyövän kantasoluissa sulforafaani säätää vaimeaksiWnt/beta-catenin- itsestään uudistumistien

Iholle administroituna sulforafaani saattaa suojata UV-säteilyn aiheutatmilta vaurioilta ja täten mahdollisesti myös syövältä. Sulforafaani saattaa estää histonideasetylaasin aktiivisuutta (histone deacetylase (HDAC).

Ennakkokokeista päätellen sulforafaani voinee suojata sydäntä verisuonten tulehtumiseltä ja ateroskleroosilta.

Sulforafaani on lukuisissa kliinisissä kokeissa mm II- faasin kokeissa prostatasyövän estovaikutuksen suhteen.

Linkkejä englantilaiseen kirjallisuuteen:

Uusi ruotsalainen väitöskirja tutkii myös sulforafaanin merkitystä aivojen toipumisessa traumasta.
Andersson Helene. Reactive gliosis in the injured brain. The effect of cell communication and Nrf2-mediated cellular defence. ISBN 978-91-628-8242-6. ( 4.3. 2011) Göteborg University

Aivojen ominaispiirteistä ja immunokapasiteetista

2011-02-10T01:00:00.000-08:00

LÄHDE: Paues Jakob. Brain Stem Involvment in Immune and Aversive Challenge. Linköping universitet. 2006 ISBN 91-85643-81-5

Poimintoja abstraktista ja taustateoriasta suomeksi.

Bakteerien ym vaikuttama immuunijärjestelmän aktivaatio aiheuttaa akuuttifaasivasteen ja sairaudelle tyypillisen käyttäytymisen, kun aivot koordinoivat autonomisia, endokriinisiä ja käytöksellisiä vasteitaan. Jälkimmäiset muodostuvat KUUMEEN, VÄSYMYKSEN, ANOREXIAN ja HYPERALGESIAN vaikutuksista. Usein tieteessä käytetty sairauskäyttäytymisen malli saadaan koe-eläimessä aikaan iv- injektiolla, jossa annetaan bakteeriendotoksiinia, lipopolysakkaridia (LPS). LPS aiheuttaa inflammatoristen välittäjäaineitten tuoton. Näitä ovat SYTOKIINIT ja PROSTAGLANDIINIT, ja ne puolestaan voivat vuorovaikuttaa keskushermostoon (CNS) ja sitä kautta sairaudelle tyypillistä käyttäytymistä. Ihmisellä on keskushermostossa myös muistikuva niistä substansseista, jotka ovat aiemmin tehneet sairaaksi ja muistikuvan tarkoituksena on pohjustaa tulevaisuudessa tapahtuvan vahingon välttämistä. a tämän ilmiön nimenä on ”conditioned taste aversion” (CTA) ehdollinen makuaistimuksen aversio ( torjunta) Usein käytetty koe-eläinmalli tämän ehdollistuneen torjunnan, CTA, tutkimukseen on intraperitoneaalinen injektio LiCl, lithiumkloridia.

AISTIMUKSIEN radat periferiasta aivokeskukseen kulkevat afferenttina (aivoihin päin nousevana) somatosensorisena ja visceroseptiivinä informaationa, mikä tieto integroidaan aivorungon rostraalisessa osassa aivosillan (pons) haarojen ( brachium) parabrachiaalisissa tumakkeissa (PB), joissa sijaitsee autonominen reletumake ja siitä tieto välittyy edelleen ylemmälle tasolle useisiin hypotalamuksen ja etuaivojen (limbisiin) rakenteisiin.

KUVA 1. Pons, aivosilta http://i.ytimg.com/vi/XN6NzyleE2k/0.jpg

KUVA 2. Parabrachiaalinen nukleus PB
http://www.georgiapainphysicians.com/downloads/m1_slides/12.%20opioid%20receptors.jpg

AIVOSILLAN (pons) parabrachiaaliset tumakkeet (PB) ovat kriittisen olennaisia, jotta voi kehkeytyä ehdollisen makuaistimuksen aversiota, torjuntaa (CTA) ja parabrachiaaliset neuronit aktivoituvat monella anorexigeenillä aineella.

Lisäksi nämä parabrachiaaliset neuronit (PB) ilmentävät NEUROPEPTIDEJÄ joista mainitaan KALKITONIINI-geeniin liittyvä peptidi CGRP (calcitonin gene related peptide) ja ENKEFALIINI (encephalin). Näiden molempien on havaittu osallistuvan immunoisgnalointiin, nosiseptioon, ravinnon ottoon ja aversioon.

Työn ensimmäinen osa (I) Paues J et al. Preproencephalin mRNA expression in rat parabrachial neurons; relation to cells activated by systemic immune challenge. Neurosci Lett 2001; 316; 165-8.

Tässä väitöskirjatyön osassa tutkittiin enkefalinergisiä neuroneita parabrachiaalisesta tumakkeesta (PB). Niitä aktivoitiin systeemiseen immunologiseen vasteeseen. Tätä vastetta mitattiin immunohistokemiallisesti in situ- hybridisaatiotekniikalla kaksoismerkkausta käyttäen. Moni neuroni kyllä ilmensi heti varhaista fos-geeniä (bakteerisubstanssin) LPS- injektion jälkeen niistä hermosoluista, jotka sijaitsivat parabrakiaalisen tumakkeen (PB) uloimmassa reunassa (PBel; external lateral parabrachial subnucleus). Suuri osa näistä PBel- neuroneista ilmensi PRE-PRO-ENKEFALIINIA. Mutta kaksoismerkattuja soluja oli vain vähän. Fos-geeniä ilmeni niissä soluissa, jotka olivat ulommassa osassa ( outer part) PBel tumaketta ja merkattiin sen takia PBelo- hermosoluiksi. Sen sijaan PRE-PRO-ENKEFALIINIA ilmentävät PBel-neuronit sijaitsivat lähimpänä pedunculusta. Tästä tiedemiehet päättelivät, että vaikka ENKEFALIINI mainitaan autonomisen ja immuunisignaloinnin osatekijänä, PB-ENKEFALIINI-ergiset neuronit eivät näytä kuitenkaan aktivoituvan immuunistimuluksesta.

Työn toinen osa (II) Paues J et al. Feeding related immunoresponsive brain stem neurons: association with CGRP. Neuroreport; 2001; 12; 2399-403

Jotta saataisiin edelleen luonnehdittua PBelo- neuroneitten immuunialtistuksestta johtuvaa aktivoitumista, katsottiin ilmensivätkö nämä neuronit CGRP:tä, (Calcitonin gene related peptide). Kaksoismerkkaus ja in situ hybridisointi osoittivat, että ne PBelo-neuronit, joissa ilmeni fos-geeni heti bakteeriperäisen LPS-materiaalin injektion jälkeen, suurelta osaltaan ilmensivät samanaikaiseti CGRP mRNA:ta, mikä viittaa siihen, että CGRP saattaa olla osallisena immunologiseen altistukseen liittyvässä sairausvasteessa ja aiheuttaa sytokiinien indusoimaa anorexiaa.

Työn kolmas osa (III) Paues J et al. Activation of the parabrachio-amygdaloid pathway by immune challenge or spinal nociceptive input: a quantitative study in the rat using Fos immunohistochemistry and retrograde tract tracing. J Comp Neurol 2005

KUVA 3-4.Mantelitumake, amygdala

http://www.drawittoknowit.com/radiographic-atlas/amygdaloid-body.html

http://www.neilslade.com/gifs/AmygdalaInputs.jpg

Kaksoismerkkauksella ja immunohistokemiallisesti tutkittiin, jos ne PBel-neuronit, jotka aktivoituivat immuunistimuluksesta, omasivat projektiota amygdalaan (aivojen mantelitumakkeeseen), joka on limbinen rakenne ja joka osallistuu homeostaasissa tapahtuvaan altistuksen affektiiviseen vasteeseen.

Koe-eläimiin injisoitiin amygdalaan retrogradinen merkkausaine (tracer) koleratoksiini b (CTb) ja sen jälkeen immuunialtistettiin. Tutkijat totesivat, että LPS-substanssia jälkeen Fos-geeniä heti ilmentäneistä neuroneista kolmasosa merkauttui myös CTb:llä. Tästä nähtiin, että immuunialtistuksesta aktivoituneet PBe- neuronit projisoituivat amygdalaan.

Aimmin on viitattu siihen, että PBel-neuroneilla on nosiseptiivissä ( kipu-) signaloinnissa tärkeää osuutta. Tutkijat halusivat tiettää, jos amygdalaan projisoituvat PBel-neuronit aktivoituvat nosiseptiivistä (kipu-) stimuluksesta ja tässä tarkoituksessa edelleen injisoitiin amygdalaan CTb:tä merkkausta varten. Toipumisen jälkeen koe-eläimen takajalkaan asetettiin formaliinia, mistä tuli kipuimpulssia. Kaksoismerkattu immunohistokemiallinen tutkimus Fos ja CTb:tä kohtaan osoitti, että vain hyvin harva traumalla aktivoitu PB-neuroni näytti projisoituvan amygdalaan. Niinpä PBel-amygdala projektio vaikuttaa olevan tärkeä vain immuunialtistuksessa, mutta ei sen sijaan (nosiseptiivissä) kipusignaloinnissa

(Nosiseptiivinen eli kipusignalointi käytti rataa sisemmän lateraalitumakkeen puolella, jonka projektio on intralaminaariseen talamukseen ja ventrolateraaliseen ydinjatkokseen ja selkäytimeen) Siis iso määrä PBel neuroneista ei vastaa immuunistimuluksiin ja sen sijaan immuunistimuluksista aktivoitii PBel kohdassa vain CGRP-ergiset neuronit.

KUVA 5. Näkökukkula, thalamus , synhögen

http://sv.wikipedia.org/wiki/Talamus

Työn neljäs osa (IV) Paues J et al. Expression of melanocortin- 4 receptor by rat parabrachial neurons responsive to immune and aversive stimuli. Neuroscience 2006; 141; 287-97.

Moni PBel-neuroni ilmensi Fos-geenituotetta heti intraperitoneaalisen LiCl-injektion jälkeen.

MELANOKORTIINIT ovat neuropeptideitä, joillä on äskettäin havaittu olevan osuutta aineenvaihdunnassa, ravinnon otossa ja aversiivisissä mekanismeissa. Parabrachiaalisesta tumakkeesta (PB) tiedetään, että siinä sijaitsee MELANOKORTIINI-RESEPTORI-4 (MC-4) mRNA. Yllä mainitulla tekniikalla tutkittiin, jos nämä PB-neuronit jotka aktivoituvat iv injektiosta (LPS) tai intraperitoneaalista injektiosta (LiCl), ilmensivät MC4-R lähetti-RNA:ta. Tutkijat totesivat, että monet tällaiset jommasta kummasta aineesta aktivoituvat PBelo- neuronit ilmensivät suurelta osaltaan MC-4 R mRNA:ta. Jälleen käytettäessä samanlaista merkkaustekniikka ja menetelmää MC-4R mRNA:ta ja CGRPmRNA:tä kohtaan, havaittiin, että iso osa CGRPpositiivisista PBelo-neuroneista ilmensi myös MC-4R mRNA:ta. ( MELANOKORTIINI-reseptorin lähettiRNA:ta).

YHTEENVETONA tästä väitöskirjasta tutkija mainitsee , että perifeerinen immuunialtistus aktivoi PBel-alueen CGRP-neuroneita; lipopolysakkaridilla (LPS) aktivoidut PBel neuronit projisoituvat amygdalaan; amygdalaan projisoituvat neuronit PBel- alatumakkeessa ovat CGRP-positiivisia; immuunialtistuksella tai aversiivilla altistuksella aktivoidut PBel- neuronit ilmentävät MC4-R, MELANOKORTIINI-4 reseptoria.

JOHTOPÄÄTÖKSENÄ nämä tiedot viittaavat siihen, että on olemassa MELANOKORTIINILLA säätyvä CGRP-positiivinen tie aivosillasta, sen aivosillan parabrachiaalisesta lateraalisesta tumakealueesta (PBel) limbisen järjestelmän amygdalaan ( mantelitumakkeeseen) ja tämä reitti (PBelo-amygdala-reitti) toimii releenä sairauteen liittyvän käyttäytymisen tietyissä aspekteissa ( negativ hedonic afferent signalling) antaen perustavaa informaatiota, jolle kehkeytetään affektiivinen vaste sairauteen ja sairauden tunteeseen.

Tätä tietä pitää normaalisti inhibitiossa kehon opioiderginen PB-neuronijärjestelmä. ENKEFALIINIT muodostavat osan anti-nosiseptiivistä (kivunvastaisesta) endogeenisestä systeemistä, jossa on PBeli-PBelo interaktiota tumakkeen alaosien kesken ja siitä seuraa normaalisti ylläpidetty toninen inhibitorinen vaikutus PBelo-neuronien –amygdala projektiin päin.(Tämän basaalitonuksen voi voittaa ”epämiellyttävä” (negativ hedonic) informaatio, mille sitten homeostaasin yläpitämiseksi kehkeytyy vasteen affektiivinen komponentti)

Väitöskirjan taustateoriasta poimintoja homeostaasista, joka on tavallaan biologinen vastine yhteiskunnan poliittiselle demokratialle.

HOMEOSTAASI Keholle on tärkeää että kaikki kehon solut omaavat yhteistoimintaa siten, että kehon sisäisessä miljöössä vallitsee stabiili ja optimaalinen sisäinen miljöö. Tätä prosessia kutsutaan homeostaasiksi ja se on hyvin tehokas keino ihmisen pysymisessä hengissä, vaikka ulkoinen miljöö vaihtelee lämpötilaltaan, kosteudeltaan ja ravintoaineitten saatavuudelta.

Hyvin tärkeä näkökohta homeostaasin ylläpidossa on kyky tunnistaa ”ystävä vihollisesta”, ” to recognize friend from foe”. Sen takia kaikki kehon solut kantavat identiteettitunnuksia, merkitsijöitä, osoittaakseen, että ne kuuluvat a.o. kehoon ja sellaiset solut, jotka eivät pysty identifioimaan "itseä", tuhotaan heti immuunijärjestelmän patrulloivilla ja vartioivilla soluilla.

Yksi uhka homeostaasille on kehoon invasoituvat patogeenit kuten virukset ja bakteerit. Toinen uhka on sellaiset solut, jotka alkavat kasvaa ilman rajoituksia ja aiheuttavat pahanlaatuisia kasvaimia. Mikä tahansa on uhkan luonne, immuunijärjestelmälla on vaste kuitenkin samantyylistä. Immuunijärjestelmän strategiana on pikaisesti tuhota hyökkääjä ja jos tämä epäonnistuu, ainakin rajoittaa infektion määrää. Esim. ihmisellä voi olla piilevä tuberkuloosi-infektio, joka pysyy paikallisen kontrollin alaisena, ellei henkilö tule heikompaan kuntoon tai iän mukana. Samoin premaligneja soluja voi keho tuhota tai pakottaa niitä ”vanhentumaan” ja häviämään. Jotta immuunijärjestelmä saisi maksimaalisen tehonsa, sitä koordinoi AIVO, keskushermosto (CNS), joka pystyy kehkeyttämään sairauden tuntemukset ja oireet, kuten KUUMEEN, ANOREXIAN ja VÄSYMYKSEN. AIVO, CNS taltioi myös muistiaineksena niitä kehon ottamia aineksia, jotka ovat aiemmin tehneet kehon sairaaksi ja saattaa henkilön välttämään sellaisen aistimukseen uudestaan joutumista ehdollisella makuaistimuksen aversiolla ( conditional taste aversion). (Huom, kommenttini: Tämä AIVO vaikuttaa ihmisindividin intelligenssiin ja tietoiseen minään ja persoonaan tunteita luomalla, joitten kautta CNS , varsinainen biologinen AIVO, säätelee elämälle edullisia päätöksiä kehossa asustavalta individiltä, joka harvoin valitsee elintapoja, jotka ovat AIVOLLE edullisimmat, joten varsinainen biologinen AIVO on jatkuvassa katastrofivalmiudessa inidividuellin impulsiivisen kekseliäisyyden takia).

Aktiivit immuunisolut vapauttavat SYTOKIINEJÄ, jotka antavat keskushermostolle signalointia. SYTOKIINIT vaikuttavat vapaisiin hermopäätteisiin, veri-aivoesteeseen (BBB, blood- brain- barrier) tai sellaisiin keskushermoston osiin, joista puuttuu BBB (veriaivoeste) ja ne saavat aikaan kuumetta, anoreksiaa ja väsymystä. Nämä oireet toimivat tehokkaina puolustuskeinoina lyhyen ajan sairauksissa auttamalla voittamaan patogeeniä, siten että kehon energiareservit saattavat keskittyä immuunisysteemin palveluksiin ja luoda sisäistä miljöötä, mikä on invasoituvalle patogeenille vähemmän soveltuva ja AIVO saa mahdollisuuksia toipua.

Mutta jos tähän patogeenin voittamiseen menee paljon aikaa, aineenvaihdunnan kohoaminen ja alentunut ravinnon otto voi koitua haitaksi yksilölle ja johtaakin anoreksia-kakeksia oireyhtymään, mitä havaitaan vakavissa kroonisssa taudeissa, kuten silloin, kun jokin elin menee vajaatoimintaan, kun infektio pitkittyy tai syöpä on alkanut. Niissä tiloissakin AIVO on hyvin pitkälle suojattu energeettisesti.

KAKEKSIA ( Cachexia)- tilassa on aineenvaihdunta kiihtynyt, painoa menetetään, anemiaa ja väsymystä esiintyy ja elinikä vaikuttuu, muita tauteja alkaa ilmetä samanaikaisesti ja henkilön vaivat enenevät.

Toinen näkökohta HOMEOSTAASISTA

Homeostaasi pitää yllä kudosten integriteettiä. Milloin tahansa ihon muodostama este ( skin barrier) särkyy tai jokin kehon kudos vaurioituu, vapaita hermopäätteitä (nociceptors), kivun aistijoita, alkaa olla signaloimassa aivoille, että aivojen on sopeutettava käyttäytyminen sellaiseksi, mikä vähentää vauriota. AIVOJEN funktio ilmenee käyttäytymisenä (behavior). Kivun aistiminen (nociception) on vahva motivoidun käyttäytymisen modulaattori ja nosiseptiset stimulukset aktivoivat autonomisen hermoston (ANS, Autonomic Nervous System) sympaattiset ( symphatethetic) säikeet. Sekä immuunijärjestelmä että nosiseptiivinen järjestelmä toimivat konjunktiossa keskenään. ESIM: tulehtuneessa kudoksessa nosiseptorit herkistyvät tulehduksen välittäjille ja tämä ilmiö tunnetaan hyperalgesiana, kohoneena kipuherkkyytenä.

Bakteerin lipopolysakkaridi LPS

LPS sitoutuu kehossa plasmassa kulkevaan proteiiniin LBP ( Lipopolysaccharide binding protein) ja se voi aktivoida immuunisoluja ja muodostaa kompleksin CD14 ( joka on plasmamebraaniin sitoutunut reseptoriproteiini). CD14 ei kuitenkaan omaa solun sisällä mitään jatketta, mikä informoisi solua tilanteesta, mutta signaalin edistyminen sai selityksensä aikanaan, kun keksittiin, että LPS voi tehdä interaktion immuunijärjestelmän kanssa. Löydettiin nimittäin Tollin reseptorit, joista lipoproteiineille ( lp) reagoi TLR2. sRNA ja dsRNA viruksia tunnistaa TLR3 ja TLR7. TLR4 tunnistaa LPS, bakteereitten lipopolysakkarideja. TLR5 tunnistaa flagelliinia. TLR9 tunnistaa CpG DNA.ta. Nykyinen ymmärtämys LPS- substanssin stimuloimasta immuunivasteesta on seuraava: Ensin akuutin faasin proteiini LBP tunnistaa sitä ja esittää immuunisolujen CD14-molekyylille. CD14 lataa sitä gpMD-2 glykoproteiiniin, joka voi muodostaa sitten TLR4 Tollin resptorin kanssa kompleksin. Tästä aktivoituu lopulta solun sisäinen tie adaptoriproteiinilla MyD88, joka siten rekrytoi seriinitreoniinikinaaseta, joita sanotaan IRAKs ja aktivoi TRAF6. Tästä taas aktivoituu transkriptiofaktoria NF-kB tai fos/jun mistä seuraa geenitranskriptiot seuraaville sytokiineille ja välittäjäaineille: TNFalfa, IL-18, COX-2, IL-1, IL-6 ja IL-8. ESIM. KUVA TLR4 kautta tapahtuvasta LPS aktivoimasta tiestä.

KUVA 6. -7.

http://www.iab.keio.ac.jp/ja/tlr-chart.jpg

http://www.autoimmunityresearch.org/lyme-disease/image23.gif

Tumassa sitten fos/jun, NF-kB transkriptiotekijöitten aktivaatio johtaa monien pro-inflammamtoristen sytokiinien geenien koodaamien ohjelmien esiinkirjoittamiseen ( transkriptio mRNA muotoon) ja mRNA taas voidaan translatoida, kirjoittaa peptidiksi tai proteiiniksi solun endoplasmisessa retikulumissa(ER) ja saadaan yllämainittuja proinflammatorisisa tuotteita.

Muistiin 2007-04-09

Päivitystä 10.2. 2011

Aivoille funktionaalista ruokaa on tavallinen ruoka. Aivojen toiminnalle on suotuista noudattaa raqvintosuosituksia energiasta ja ravintoaineista ja nämä suositukset ovat tehty AIVON taholta, eli yhteiskunnan korkeimman tieteellisen tiedon mukaan.

Kts ravinto ja energia-aineet.

http://pikenruoka.blogspot.com/

Mahalaukun ominaispiirteistä ja puolustusstrategioista

2011-02-10T00:49:00.000-08:00

LÄHDE: Branko S DUNJIC teki asiasta väitöskirjan GASTRIC MUCOSAL PROTECTION Endogena and exogena phospholipids (1993, Lund). Vastaväittäjänä näyttää olleen Helsingistä H Pamela. Tein muistiinpanoja näkemästäni väitöskirjasta, josta poimin tähän jonkin lauseen, koska kirja oli hedelmällisesti käsitellyt asiaa. Nyt (2007) samalla, että varsinaisia uusia lääkkeitä ei tältä alalta kovin runsaasti esiinny uusia,prostaglandiini misoprostol ja sukralfaatti ovat edelleen pitäneet paikkansa farmakopeassa. Niitä tämä väitöskirja arvioi vuonna 1993. Helicobakteerin häätö ( Nexium HP tyyppisesti) on välillä tullut Nobelin palkinnon indisoineena asiana kuvioihin mukaan ulcuksen hoidossa. Protonipumpun estäjien(ppi omeprazoli, pantoprazoli, lanzoprazoli, rabeprazoli, esomeprazoli) käyttö on alkanut vakiintua, samoin histamiini-2-reseptoriantagonistit(ranitidiini, famotidiini) pitävät vakaasti sijansa FASS2008:ssa. Vanhat antacidat pitävät sijansa myös siinä vaiheessa ( alumiini-, kalsium- ja magnesiumsuolat kuten Link, Novalucol, Rennie). Natriumbikarbonaattikin on joukossa ja Gaviscon algiinihappo sisältää myös runsaasti natriumbikarbonaattia.
Mutta miten on ulcus ventriculi statistiikka muuntunut 15-18 vuodessa, siitä pitää odotella tietoa lääkärilehdistä. Eräässä vuoden 2005 luennossa mainittiin että 10 % väestöstä kärsii mahahaavasta.(”Gastric ulcus, prevalence”)

Branko S Dunjicin kirjoituksessa avaintermeinä olivat mm sanat: gastrinen limakalvo (gastric mucosa); mahahaava ( peptic ulcer); PL, fosfolipidi; AA, arakidonihappo, C20:4 n6; DGDG, digalaktosyylidiasyyliglyseroli; LPC, lysofosfatidyylikoliini; NSAID, nonsteroidinen anti-inflammatorinen lääkeaine, kuten indometiini; PC, fosfatidyylikoliini eli lesitiini; PE, fosfatidyylietanoliamini eli kefaliini; PI, fosfatidyyli-inositoli eli lipositoli; SPH , sfingomyeliini.

MAHAN LIMAKALVON RAKENTEESTA. Kirjassa kuvattiin ensin tarkasti, minkälainen on mahan limakalvo ja miten se toimii

GEELIMÄINEN MUCOSA JA MUKOOSASOLUT. Limakalvosolussa on pinnalla ( surface) mahan onteloon (lumen) päin sijaitseva pinnallinen mukoosageeli-kerros ( surface mucous gel layer). Pinta muodostuu kuoppia tekevästä poimuisesta epiteelistä, jossa on pinnallisia epiteelin limasoluja ( mucous cells). Niistä erittyi limaa (MUCUS) ja fosfolipidejä (PL) lumeniin ( onteloon päin). Myös bikarbonaatteja (CO3-) virtaa pintasoluista lumeniin päin. Epiteelisyvennyksiä kutsuttiin ”Gastric pits” nimellä ja niistä käsin virtaa syvemmältä maharauhas( gastric gland-) tasosta erittynytta happoa ja myös pinnallisemmasta osasta (gastric pit) limasoluperäistä limaa.
MAHARAUHASEN SOLUT. Pohjalla oleva gastrinen rauhanen on muodostunut epiteeliltään parietaalisoluista, endokriinisoluista ja pääsoluista. Niistä käsin erittynyt bikarbonaatti painui solujen tyvikalvon läpi kapillaariverisuoniteihin ja niissä nousi pintaan ja erittyi vasta pintaepiteelistä lumeniin.
TIGHT JUNCTIONS. Mukosaepiteeli muodosti tiiviitä liitoksia, (”tight junctions”) ja osallistui täten mucosan barrieritoimintaan, puolustuksellisen esteeseen, sillä lumenista käsin voi muuten diffundoitua takaisin protoneja, vetyjonia (H+) limakalvoon päin.
Vetyjonilla ja bikarbonaattijonilla on omat gradienttinsa geelikerroksen läpi.
FOSFOLIPIDEITÄ. Solussa sisällä on amfifiilisiiä fosfolipidejä sekä jyväisiä, joissa on intragranulaarisiakin fosfolipidejä ja sellaiset kalvorakenteet muodostivat myös minibarrierejä.
MAHAN LIMAKALVON RASITTEET Mahan limakalvon rasitteena ovat eri seikat kuten suolahappo (HCl), sapen mahdollinen reflux, takaisinvirtaustilanne, pohjukaisuolen nesteen leiskahtaminen takaisin päin, ravinnon erilaiset konsistenssit ja pH, osmolaalisuus, lämpötila, mikro-organismit, alkoholi, nikotiini ja lääkkeet. Mahan limakalvo joutuu tasapainottelemaan erilaisten endogeenisten ja exogeenisten rasitteiden kesken. Sen takia mahan pinta käsittääkin dynaamisen, monikomponenttisen ja hierarkisesti organisoidun barrierijärjestelmän ( puolustuksellisten esteitten järjestelmän), joka voi vastata esim hyperemialla, tulehdusmuutoksilla tai mukoosan korjaantumiskapasiteeteilla ja vastaa täten sekundääri ja tertiääritason puolustuksestakin. Se, millä strategialla gastrinen limakalvo voi toimia puolustuksellisena esteenä ( barrier) ja samalla suojautua suurelta määrältä vahingollisia tekijöitä ja kuitenkin pitää yllä hyvin hapanta fysiologista miljöötä, on väitöskirjan pohdinnan kohteena. Tämä onkin aika ihme. Eikä ole ihme sekään, että moni kärsii mahahaavasta.

ANALYSOIDAAN MAHALAUKUN ERILAISIA STRATEGIOITA JA PUOLUSTUSKEINOJA

MAHALAUKUN SEINÄMÄN RAKENNE
http://cache.eb.com/eb/image?id=74315&rendTypeId=4
Jo mahalaukun rakenteen eri kerrokset makroskooppisestikin mahan sisäontelosta (lumen) kohti ulkopintaan on hierarkista strategiaa. Funktionaalinen anatomia on erittäin hienomikroskooppinen järjestelmä. Mahalaukku voi varastoida ruokaa ( fundus) ja prosessoida ravintoa sen imeytymistä silmälläpitäen. Tähän vaikuttaa kehon koko, muoto, dieetti ja aterioitsemisen tiheys.

1. MUKOOSA (limakalvo) Sisin pinta lumeniin päin
MAHAN PINTAKUOPAT ( Gastric pits, foveolae, crypta)
RAUHASMAHA (glandular stomach) on koko pinnaltaan ja kuopiltaan peittynyt pintalimakalvosoluihin ( surface mucous cells). Niitten kuoppien pohjalla on 1- tai useampi maharauhanen (Gastric glands) Maharauhasosassa on erilaisia soluja: parietaalisia soluja ( parietal cells, oxyntic cells), pääsoluja( chief cells, zymogen peptic cells) ja endokriinisia soluja (joista tulee mucus-limaa, acid, intrinsic factor, pepsinogeenia, hormoneja). Yhden kryptan pohjaan aukeaa yksi tai useampi gastrinen rauhanen.
MUKOOSAN POHJA, TYVIKALVO ( basal lamina, Basement membrane) on limakalvon alla ja erottaa seuraavasta kerroksesta, joka on Lamina propria.

2. SUBMUKOOSA ( limakalvon alainen kerros)
LAMINA PROPRIA-kerroksesssa on löyhää sidekudosta, verisuonia, hermoja, sileitä lihassoluja, fibroblasteja, mast-soluja, lymfosyyttejä, plasmasoluja, polymorfonukleaarisia valkosoluja, eosinofiilejä.
MUSCULARIS MUCOSAE on submucosan aluetta, sidekudosta, suurempia suonia ja hermoja. Siinä on Meissnerin plexus.

3. MUSCULARIS (lihaskerros)
MUSCULARIS PROPRIAE sisältää (lumenin eli ontelon puoleisia) vinoja, keskisempiä kiertäviä ja ( mahan pinnan puoleisempia) pitkittäisiä lihassäikeitä ja Auerbachin parasympaattinen hermoplexus sijaitsee kahden ulomman lihaskerroksen välissä.

4. SEROSA kerros
Mahaa peittää ulkopinnalla SEROSA kerros, se on sidekudosta ja mesoteeliä on sen päällä.

MAHARAUHASET. Mahalaukun eri osissa on eri tavalla ryhmittyneitä rauhasia.

(1) CARDIA-seudun rauhaset Tämä vastaa mahan ylintä vyöhykettä, joka on lähinnä ruokatorvea ja siinä on mukoottisia ”mucous neck cells” ja endokriinisiä soluja, mutta parietaaliset solut ja pääsolut puuttuvat tästä vyöhykkeestä.
(2) OXYNTTISET rauhaset. Tämä vastaa mahan FUNDUS ja CORPUS-vyöhykettä. Tämä on varsinainen mahalaukun runko-osa. Fundus on ylempänä ja Corpus, erittävä osaa on keskistä mahalaukkua. Parietaalisolut pystyvät erittämään suolahappoa (HCl). Pääsolut erittävät ja syntetisoivat ja pepsinogeeniä. Neck- solut erittävät limaa ja endokriiniset solut erilaisia gastrisia hormoneita.
(3) PYLORISET rauhaset. ANTRUM alue, mahanportti, pylorinen vyöhyke. Tässä alueessa on soluja kuten 1- alueessa paitsi että on hieman myös parietaalisoluja. Rajan kuitenkin määrää se, että pääsoluja ei ole.
KTS KUVA GASTRISET EPITEELISOLUT http://images.3d4medical.com/Gastric-pit-11-image_RM5433.html

Verisuonituksesta: mikrovaskulaarinen ja makrovaskulaarinen suonitus.

MAHALAUKUN LIMAKALVOLLA ON ERITYINEN MIKROVASKULAARINEN RAKENTEENSA. MAHALAUKUN VERENKIERROSTA suuntautuu kaksi kolmasosaa mahan runko-osaan (corpus).Yksi kolmasosa suuntautuu mahan ylempään fundusosaan. Vain alle 5 % suuntautuu mahan alempaan antrum-osaan, mahaporttiin päin. Verenkierrosta suurin osa menee mahalaukussa MUCOSAAN, limakalvoepiteeliin asti. Verenkierrollista verkostoa kutsutaan nimellä Plexus vascularis mucosae, limakalvon verisuonipunos. Siinä olevat tuovat valtimot ovat arterioles terminales. Niistä muodostuu MUSCULARIS MUCOSAE -kerroksen kapillaarit ja ne antavat verenkiertoa rauhasten pohjiin. Verenkierrollinen verkosto sijaitsee lähellä rauhasia ja ne kulkevat pystysuoraan, (vertikaalisti) rauhasten suunnan kanssa, kennomaisesti ympäröiden rauhasia kuin kuusikulmaisesti ulottuen mukoottisten epiteelisolujen alle. Ne keräävät sitten veren laskimopuolen pikkuvenuleihin heti mukoosan alta suoraan palaten submukoottisiin venaplexuksiin saamatta yhtään suoraa hiussuoniyhteyttä syvempään mukoosaan. (MAHAN PYLORINEN eli ANTRUM OSA ei omaa enää niin tiivistä suoniverkkoa) ”Acute angle”, jyrkkä kulma muodostuu subepiteliaalisten kapillaarien ja venuleiden välille. Subepiteelisesti on suurempia kerääviä pikku laskimoita, venuleita, kunnes ne sitten menevät läpi mukoosan ja submukosan.

STRESSI ja MAHALAUKUN VERENKIERTO.

Tällaisella suonten erityisellä järjestymällä stressi merkitsee hankalaa tekijää. Stressi voi aiheuttaa tungosta pinnallisiin mukosassa oleviin suoniin ja sitä kautta aiheuttaa akuuttien eroosioitten, haavauman alkujen kehittymistä.Lisäksi suoniverkon läheisyys on parietaalisolujen suhteen tärkeä, samoin niiden kapillaarien (hiussuonien) ohuella aukkoisella endoteelilla on merkitystä sillä kapillaariveren kautta pääsee parietaalisoluista siirtyvä bikarbonaattijoni nousemaan kohti pintaepiteeliä. Tätä HCO3- jonin kuljetussysteemiä ei voi esiintyä niillä alueilla, mistä parietaalisolut puuttuvat, siis CARDIA ja ANTRUM –alueilla, joten voi ymmärtää, että sellaisille alueille voi helpommin kehittyä haavaumia.
Stressissä voi esiinty shunttivirtausta (oikovirtaa) arterioitten ja venojen välillä, mutta ei normaalioloissa. AV-shunttejä säätelee mukosan verenvirtaus sympaattisten ja parasympaattisten hermojen avulla, vain alle 3 prosenttia virtauksesta on täten säätyvää.

PÄÄTEARTERIAT (endarteriae) Mahalaukun pienessä kurvaturassa esiintyvät päätearteriat lähtevät mahanseinämän ulkopuolelta eikä submucosan verisuonipunoksesta käsin. Ne menevät läpi lihaskerroksen. Kun lihas supistuu nämä suonet tukkeutuvat. Jos mahalaukku joutuu hypermotiliteettitilaan, tällaisella liialla supistelulla on osuutta mahahaavan synnyssä.

(Mahalaukun makroverenkierrosta mainittakoon lyhyesti, että mahalaukulla on tavallaan komplisoitu, neljästä valtimosta tulevat suuren ja pienen kurvaturan myötäiset anastomoivat suonitukset ja niitä vastaavat neljien laskimoitten suonittamat alueet, sekä lymfakierron neljä aluetta. Imuneste palaa truncus lymfaticukseen. Laskimoveri menee V. portae teitse maksaan. Parasympaattinen hermotus tulee Nervus vaguksesta ja sympaattiset tulevat Sympatikus-rungosta).

MAHALUKUN PUOLUSTUKSELLISIA TASOJA

(1) MAHAHAPPO (HCl) on PUOLUSTUS SINÄNSÄ.

Varsinaisesti mahahappo sinänsä on ihmisen tärkeä puolustus, koska se on bakterisidinen. Jos tämä haponkehitys alenisi, siitä seuraa erilaisia bakteeri-infektioita. Mahahappo on todella hapanta, pH on alle 4.

(2) GASTRISEN MUCUS-liman PUOLUSTUSTEHTÄVÄT: MUCUS JA MUSIINI

MUCUS on viskoelastista, veteen liukenematonta geeliä, jota takertuu epiteelisolujen kärkipintoihin. MUCUS on terveen limakalvon jatkuva peite. Dynaaminen tasapaino vallitsee pintaepiteelin presekretorisen liman ja intrasellulaaristen rakkuloitten sekä mukoottisten neck-solujen, mahan onteloon erittyvän liukoisen liman kesken.

MIKÄ ON MUKOOSIN LIMAN ( MUCUS) TEHTÄVÄ?
* Mucus suojaa mekaaniselta hiertymältä mahan liikkeissä ravinnon käsittelyn aikana.
* voi reagoida mahan lumenissa syntyvien happiradikaalien kanssa.
* voi pitää yllä pH-gradienttia epiteelisolupinnan ja mahalaukun ontelo osan välillä.
* estää H+ jonien takaisin diffuusiota.
* pitää yllä bikarbonaattibarrieria happoa kohtaan.
* sallii H+ jonien yhdensuuntaisen virtauksen.
* estää pepsinogeenin aktivaatiota ja pepsiinin takaisin diffuusiota
* voi lisäksi olla antibakterielli ja täten suojata alla olevaa epiteeliä.

Joneja pääse liman läpi, sellaisia joneja kuten H+ ja HCO3 sekä pienempiä molekyylejä, mutta suuria molekyylejä kuten pepsiini, ei pääse läpi.
Ei SAPPI eikä HAPPO muuta MUCUS-limaa. Mutta PEPSIINI voi progressiivisesti sulattaa geelikerrosta. Sellainen mekaaninen poisraappeutuminen ja proteolyysi balansoituu normaalisti liman uudiserittymisen kautta.

MUSIINI

MUSIINI on mucusglykoproteiini ja liman tärkein yksittäinen tekijä limakalvon suojaamisessa. MUSIINI-rakenne on hyvin hydratoitunutta polymeerimuotoa, jossa glykoproteiinialayksiköt ovat liittyneitä –S-S- silloilla proteiinialayksikön osuudelta. Vain tämä musiini kykenee sellaiseen ggelimuodostukseen, mikä on suojaavuudessa essentielli.
Geelirakenne luhistuu, jos glykoproteiinimakromolekyyli hajoaa alayksikköihinsä.
GLYKOPROTEIINIIN taas voi liittyä hydrofobisin voimin tai kovalentisti neutraaleja lipidejä, glykolipidejä, fosfolipidejä(PL) ja vapaita rasvahappoja. Nämä modifioivat fysikokemiallisia ominaisuuksia. Ne vaikuttavat osaltaan myös viskositeettiin ja liman kykyyn hillitä protoneja ( H+) palaamasta diffuusiolla. Nämä voivat vastustaa pepsiinin pyrkimystä sulattaa itse mahalaukkua.
GALAKTOOSI on liman pääasiallinen polysakkaridiosa.

Millainen tilanne on mahahaavassa (ULCUS)?

Tällaisessa tilassa on yleensä liman geelirakenne heikompi, sen paksuus ja uudismuodostus on alentunutta, joten mahan limakalvoa suojaava vaikutus on silloin alentunut.

(3) BIKARBONAATIN OSUUS

Bikarbonaatin (HCO3) ja suolahapon (HCl) eritysten suhde on normaalisti 1:0,5-5.
Mahalaukun FUNDUS- ja ANTRUM -epiteeliosat voivat erittää bikarbonaattia ekvivalenttisella nopeudella, mikä on 2-20 % basaalisesta happoerityksestä.
Bikarbonaatti (HCO3) kulkee limakalvon, mukoosan, läpi. Kulkeminen on joko metabolista transsellulaarista tai passiivia diffuusiota intersellulaarisia kanavia myöten. Puskuriteho ei riittäisi mahalaukun ontelon puolelle, ellei olisi sellaista hierarkistä järjestymistä: HCO3 erittyy sellaiseen vyöhykkeeseen, jossa tapahtuu rajoittunut sekoittuminen, kuten pintalimageelissä.
(H+)(HCO3-) jonigradientti tapahtuu tämän pinta limakerroksen läpi. Kyse on tehokkaasta puskuroimisesta ja MUCUS-BIKARBONAATTI-suojabarrierista, jossa on pre-epiteliaalista, extrasellulaarista neutralisaatiota
Lisäksi gastrinen epiteeli pystyy säätelemään intrasellulaarista pH:taan natriumin (Na+) ja protonin (H+) vaihtomekanismilla. Aktiivisti erittävät parietaalisolut aiheuttavat ”Alkaline tide”, alkaalisen tulvahduksen bikarbonaatti (HCO3-) joneja, joita pääsee kapillaariverenkiertoon ja ne nostavat epiteelisolun pintaan HCO3- pitoista verta, mitä tarvitaan sellaisten (H+) protonien neutraloimiseen, joita pääsee interstitiumiin, solunvälitiloihin.
BIKARBONAATIN ( HCO3-) eritystä säätelee vagaalinen kolinerginen stimulus ja intraluminaalinen happi.

(4) SOLUN PLASMAMEMBRAANI JA TIIVIIT LIITOKSET (tight junctions)

Mahalaukun gastriset pääsolut ja pintaepiteelisolut sietävät yläpinnoiltaan korkeita happopitoisuuksia, mutta niiden tyvikalvoa lähellä oleva pinta ei siedä. Sen takia täytyy olla tiiviitä liitoskohtia (tight junctions.
KTS: http://www.nature.com/ng/journal/v33/n3/images/ng0303-328-I1.gif), joita on lähellä solujen kärkiosia, jolloin ne avustavat, ettei mahalaukun ontelosta käsin pääse molekyylejä diffundoitumaan takaisin parasellulaaritiloihin

ASPIRIININ VAARA MAHALAUKUN LIMAKALVOLLE on mainittava aivan erikseen, sillä kansat käyttävät runsaasti aspiriinia. Mahan eri sairaustiloissa ja aspiriinin vaikutuksesta tulee tällaisiin tiiviisiin liitoksiin katkeamia. Prostaglandiinit yksinään eivät pystyneet estämään tiiviitteen liitosten vaurioita, jos oli kyseessä aspiriinin käyttö, koska siitä tulee lukuisia defektejä.

(5) LIMAKALVON VERENVIRTAUS JA HERMOSTUS

Peptisessä mahahaavassa mikroverenkierto ei ole riittävää, niin että limakalvo saisi tarpeeksi bikarbonaatteja (CO3-), jolloin protonia( H+) pääsee diffundoitumaan liikaa sisäänpäin mahan seinämää kohti. Limakalvon sisällä alkaa tulla asidoosia ja limakalvo pääsee haavaantumaan.
Sympaattinen ja parasympaatinen hermojärjestelmä säätelee tärkeää mikrosirkulaatiota.
Mahaepiteelisolu ei siedä anaerobista tilaa ja joutuu tällöin helposti kuolioon, sillä hyvä kudoshapettuminen ja energia-aineiden saanti on sille välttämätön sen intrasellulaariseen aerobiseen metaboliaan.

(6) EIKOSANOIDIKASKADI. ARAKIDONIHAPPO. PROSTAGLANDIINIT PGE.

KTS: Prostaglandiini PG2 synteesi arakidonihaposta käsin.
http://intmedweb.wfubmc.edu/grand_rounds/1999/Image21.jpg
SILEÄ LIHAS koettaa estää vaurion leviämistä submukoosan puolelle.
PROSTAGLANDIININ SYTOPROTEKTIOMEKANISMINA on saada sileä lihas rentoutumaan, relaksoitumaan. Prostaglandiinia voi muodostua arakidonihaposta, jota on kasvisöljyperäisestä ravinnosta tullut kehoon ja sitten sitä on sijoittunut solun fosfolipideihin(PL), mistä sitä voi aktivoitua korjaustilanteita varten (eikosanoidikaskadin avulla).
Jos PGE puuttuu kuten voi tapahtua esim. indometasiinilääkityksen vaikutuksesta, ANTRUM- osa mahalaukkua voi joutua voimakkaasen motoriseen aktiviteettiin ja mekaaninen vaurio vikuttaa limakalvoa.
Jos mahalaukku joutuu hyvinvahvaan hypermotiliteettiin, supistelee kovasti, siitä seuraa alueellista verenkierron vähenemistä ja niin limakalvoalue voi alkaa vaurioitua.

(7) MITEN LIMAKALVO VASTAA TAPAHTUNEESEEN VAURIOON

Epiteeli koettaa palauttaa integraationsa ja korjata soluhierarkiaansa, pinnan mucosasolut, pääsolut, parietaalisolut, fibroblastit endoteliaalisolut. Jos limakalvo ärtyy, se alkaa erittää nopeasti limaa. Epiteelivauriokohtaan tulee eräänlainen limatulppa ”MUCOID CAP”, mikä on gelatinoosia limaa, soludebristä ja fibriiniä. TYVIKALVON pitää olla olemassa, jotta voi tapahtua essentielliä nopeaa solujen migraatiota ja restituutioprosessia. Tyvikalvo ( basaalimembraani) on hyvin herkkä hapolle ja sitä suojaakin tuo limatulppa, joka antaa alkaalisen ympäristön ja pitää pH:n korkeana Tähän auttaa tehokas bikarbonaatin erittyminen epiteelistä, verestä diffundoituvat passiivi bikarbonaatti ja plasmasta tihkuva bikarbonaatti. Nyt haittaisi, jos ravinnosta käsin ei saataisikaan bikarbonaatitukea ja silloin täysi korjaantuminen estyy. Samoin hidastuu korjaantuminen, jos tuo limatulppa ”mucoid cap” pääsee liian varhain mekaanisesti tai kemiallisesti poistumaan, sen hapon kestävyys on parempaa kuin silloin, jos sen mukoosa olisi spontaanieritystilassa.

Defensiivinen ( puolustuksellisen) vasteen mekanismina toiminee seuraava järjestelmä: Histamiinia, gastriinia, kolinergistä agenssia ja vagaalia stimulusta on samanaikaisesti nostamassa mahahapon eritystä ja samalla kehittyy reaktiivista hyperemiaa ( verevyyttä) mikä lisää happipitoisuutta ja antaa lisää energian lähteitä mukoosan puolustuksen ylläpitoon. Saadaan apua H+ protonien nopeaan eliminaatioon ja puskurointiin, kun H+ virtaa takaisin lamina propria- tasosta. ( Huom. Yleensä sanotaankin, että syömisen jälkeen kertyy ruoansulatuselimistoon verekkyyttä. Stressin välttäminen aterioitten yhteydessä olisi tärkeää, jotta tämä ruoansulatusprosessi saisi sujua luonnollisesti. Tietynlainen ruokatunti kuuluu asiaan, jotta ravinnon imeytymisen yhteydessä ei vain seuraisi kiputiloja, kramppeja ja koliikkeja ja limakalvon olosuhteiden kääntymistä mahahaavaa suosivaan suuntaan).
Sapen taurokoolihappo lisää gastrista eritystä.
MAST-solujen osuus.
Mast-solu sisältää vasodilataattoreita (PGD2, histamiinia, LTA, LTC, LTD, LTE). Mast-solut sekä exogeenisen vaurion aiheuttaja ja hapon takaisin limakalvoon päin diffundoituminen vaikuttavat yhdessä sensoristen afferenttien hermosolujen stimuloitumista submukoosan verisuonten lähellä. Tästä stimuloituu vasodilatatoristen neuropeptidien vapautuminen verenkiertoon.

MUKOOSAN VAURION KORJAANTUMISEN PERIAATE

Limakalvolla näyttää olevan pääperiaatteena pyrkimys täydelliseen korjaantumiseen ja vaurioituneen kohdan pois siivoamiseen.”REMOVE DAMAGED TISSUE and RESTORE a FUNCTIONAL MUCOSA”.

Jos vaurio on pinnallinen, nopea epiteelin uudistaminen tapahtuu - inflammatorinen prosessi käydään läpi ennen kuin proliferoituminen alkaa tapahtua (renewal, reconstitution, restitution). Epiteelisoluja migroituu lähialueilta ja ne peittävät paljaan alueen. Epiteelin integraatio ja jatkuvuus varmistuu. Tämä kyllä vaatii, että basaalimembraani on vielä ehjä. Tällaista tapahtuu normaalissa mahalaukussa. Mukoosan normaali protektio johtaa funktionaaliseen integriteettiin.

Syvemmässä vauriossa on basaalilamina tuhoutunut Tällöin prosessi on hitaampaa, inflammatorista reaktiota on, mitoottista prosessia on.

Jos haava on ollut syvä, siinä on voinut olla aluksi vain eroosio, jonka paraneminen ei ole ollutkaan riittävä. Paranemisessa vaikuttavat happo, pepsiini, lima, bikarbonaatti, happi ja ravintoaineet. Haavan toistumisessa mukosa-rakenteen paranemisen laatu haittaantuu.

(6) (7) PROSTAGLANDIINIT JA MAHALAUKUN LIMAKALVON SUOJAVAIKUTUS. Lisätekstiä näistä. Detaljia

EIKOSANOIDI

Eikosa= 20. Eikosanoidit ovat ne rasvahapot, joissa on 20 hiiliatomia ketjuna ja jotka kuuluvat essentiellien monityydyttämättömien rasvahappojen johdannaisiin. Näistä kaikkein tunnetuin on arakidonihappo ja sitä esiintyy laajimmin luonnossa. Eikosatetraeeneja syntyy dieetin linolihaposta, joka on C18:2 rasvahappo: Linolihappo (C18:2 n6; dihomo-gamma-linoleenihappo C20:3 n6, arakidonihappo C20:4 n 6). Eikosapentaeeneja (EPA) syntyy alfa-linoleenihaposta C18:3 n 3; EPA, eikosapentaeeni C20:5 n 3.

Paikallinen työväline ARAKIDONIHAPPO
http://intmedweb.wfubmc.edu/grand_rounds/1999/Image21.jpg
Arakidonihappo (AA) on kehossa predominantti useimmissa kudoksissa ja se on sitoutunut solukalvojen fosfolipideihin (PL). Arakidonihapon vapautuminen näistä solukalvojen fosfolipideistä tapahtuu tarvittaessa entyymin PLA2- vaikutukseta, Tämä on fosfolipaasi A2. On erilaisia stimuluksia, joista tämä entsyymi alkaa toimia ja irrottaa arakidonihappoa fosfolipideistä, jossa se on säilössä ”vaarattomana varastoaineena” , siis reagoimattomana. Näitä PLA2 entsyymiä stimuloivia seikkoja ovat mekaaninen ärsytys, kemiallinen ärsytys, tulehdus, säteily, bakteerien endotoksiinit ja sappihapot.
Vapaa arakidonihappo (AA) on sitten sellainen substraatti, jonka tuntee moni entsyymijärjestelmä ja ne alkavat käsitellä tätä haluttua molekyylimuotoa (useita cis cis – rakenteita sisältävää PUFA- rasvahappoa: KTS: http://www.lipidlibrary.co.uk/Lipids/eicintro/index.htm ) erilaisissa eikosanoidijärjestelmän omissa entsyymiarsenaaleissa. Jos molekyyli vaikkapa joutuu (a) syklo-oksygenaasin (COX) vaikutukseen tai (b) lipoxygenaasien joukon (LO) modifioimaksi syntyy (a) erilaisia prostanoideja, kuten prostaglandiini (PG) , prostasykliini ja tromboxaani (TX) tai (b) eri leukotrieenejä (LT) . Muitakin mahdollisuuksia on kudoksesta riippuen. Tällaiset paikallisesti muodostuneet EIKOSANOIDIT eivät varastoidu, vaan ne syntetisoituvat hetkellisiin tarpeisiin. Niiden vaikutus on paikallista ja ne myös metaboloituvat paikallisesti. Niiden tarkoituksena on monipuolisesti vaikuttaa koko kehon parhaaksi ratkaisemalla lokaalinen ongelma paikallisesti. Ne ovat reaktiivisia. Niiden ylireaktioita ( hyperreaktiviteettia) hillitsemäänkin on repertuaari erilaisia lääkkeitä olemassa.

ENTÄ PROSTAGLANDIINI SUOJAAVANA LÄÄKEAINEENA?
Erästä valmista sytoprotektiivista prostaglandiinia ( misoprostol) on myös saatavana lääkkeenä ja sen tarkoituksena on estää mahan limakalvoa nekrotisoitumasta laajalta alueelta, mitä eri agenssit voivat aikaansaada. Olemukseltaan ei tällainen PGE-sytoprotektio ole mitään happoerityksen estämistä. Prostaglandiinit ja PGF2 beeta tai 6-ketoPGF1 gamma eivät vaikuta happoeritykseen, mutta ne suojaavat limakalvoa.

(8) FOSFOLIPIDITKIN (PL) OVAT SYTOPROTEKTIIVISIA

Myös pinta-aktiivit fosfolipidit (PL) omaavat sytoprotektiivisuutta. Tätä sanotaan adaptatiiviseksi sytoprotektiivisuudeksi. Tällä vaikutetaan, että mahan limakalvon vastustuskyky vahvistuu ja endogeenistakin PGE-molekyyliä pääsee kehittymään ja MUCOID CAP- limatulppaa voi alkaa muodostua.

( PGE taas puolestaan vähentää syvempiä pintavaurioita ja solunekroosia, joka voi alkaa ulottua syvemmälle limakalvossa. Sanotaan, että se on limakalvoprotektiivinen (Mucosal protection).
Annettu PGE voi sitten stimuloida useimpia gastrisen puolustuksen tekijöitä. Se on edullinen kaikissa näissä seikoissa: MUCUS-synteesissä, MUCUS-erityksessä, MUCUS- viskositeetin kohottajana; MUCUS-geelikerroksen paksuuden lisääjänä; stimuloimassa bikarbonaatin eritystä (HCO3); atimuloimassa endoteeliä; rajoittamassa sitä verenkierron alenemista, mitä limakalvoverenkierrossa voi tapahtua; estämässä syvenevää mukoosanekroosia; stimuloimassa solujen vaihtuvuutta ja epiteelin migroitumista yli paljaan alueen; mukoosan integriteetin ylläpidossa, kun NSAID -käyttö on vähentänyt endogeenista PGE muodostusta.

Lisää tekstiä (8) MAHALAUKUN FOSFOLIPIDEISTÄ ja PLA2 entsyymistäkin.

Endogeenisillä( kehon syntetisoimilla) fosflipideillä (PL) on tärkeä osuus gastrisessa limakalvobarrierissä. Fosfolipidien (PL) puute johtaakin tulehduksiin ja haavoihin. Lisäksi entsyymillä PLA2, fosfolipaasilla, on merkitys, koska sen estyminen voi pahentaa mahahaavaa, aiheuttaa lineaarisia ja täplikkäitä verenpurkaumia mahalaukussa ja limakalvo tulee herkemmäksi vaurioitumaan.

FOSFOLIPIDIEN (PL) ERILAISISTA FUNKTIOISTA YLEISESTI OTTAEN

1. SURFAKTANTTEJA, PINTAJÄNNITYSTÄ ALENTAVIA AINEITA
Fosfolipidit toimivat surfaktantteina, pintajännitystä alentavina tekijöinä. Niiden painosta on vettä 55-75%. Usea niistä on ovat zwitter-joneja, kun niissä on negatiivinen varaus, anioninen osa ja positiivien varaus, kationinen osa. Lisäksi ne ovat amfipaattisia, koska niissä on hydrofiilinen osa ja hydrofobinen osa. Ne tavataan rajapinnoissa kuten solukalvoissa, muissakin rajapinnoissa kuten ihossa, nivelissä, peritoneumissa, perikardiumissa, pleurassa, veriaivoesteessä (BBB), ruoansulatuskanavan limakalvolla, hengitysteitten limakalvolla...

2. FOSFOLIPIDIEN ERITYISRAKENTEITA JA KONFIGURAATIOITA
Glyrerofosfolipidejä ( fosfoglyseridejä) on biologisissa kalvoissa ( memrbaaneissa) eri integratioita, eri aitioita muodostamassa.( mitokondriat, ym soluorganellikalvot, rakkulat)

FOSFOLIPIDIN (PL) RAKENTEESTA: Fosfatidejä, fosfatidyylejä (Pt), modostuu glyserolituman avulla. Glyseroliin voi esteröityä 1n- ja 2n- asemiin eri rasvahappoja (FFA) ja 3n- asemaan tulee fosforihappoa (P), jolloin muodostuu ydinmolekyyli fosfatidihappo (PA) ja se muodostaa erilaisia fosfatidyylejä.(Pt)
Lesitiini on fosfatidyylikoliini, PC ja se on erittäin hyvä limakalvopinnan vakauttaja ja sen päätyryhmä on vesiliukoinen ja muodostaa suoloja esim. Ca++ ja Mg++ kanssa
Kefaliini on fosfatidyylietanolamiini, PE. Se on zwitterjoni.
Lipositoli, fosfatidyyli-inositoli, PI, on anioninen surfaktanttina. (PI voi tietysti rikastua muotoon PIP, PIP2, PIP3 solukalvossa ja pilkkoutua signaalivälittäjiksi IP3 ja DAG).
Lisäksi on fosfatidyyliseriinia PS, joka myös anioninen surfaktantti.

ULCUS ja Fosfolipidit: Mahahaavat tapaavat olla mahan sisäpinnan poimujen harjoilla, missä fosfolipidikerrokset voivat helposti rikkoontua venytyksen takia.
ProstaglandiiniE2 (PGE2), joka relaksoi sileitä lihaksia, voi suojata fosfolipidikerroksien rikkoutumiselta.
Monessa antacida-lääkkeessä käytetty alumiinijoni (Al+++) voi aiheuttaa, että fosfolipidejä pakkaantuu tiiviimpään. Tällaiset metalliset kationit voivat neutraloida fosfolipidien zwitterjoneja niin, että niistä tulee pseudokationeja ja silloin niille tule voimakkaita elektrostaattisia sidoksia, esim NH4+ ammoniumiin ja mukoosan pintaan fiksoituu- COO ja SO3 joneja. Täten tulee yksinkertainen kerros monikerroksiseksi ja samalla stabiilimmaksi

3. FOSFOLIPIDIEN (PL) FYSIKAALISESTA MUODOSTA
Fosfolipidt (PL) muodostavat misellejä, rakkuloita, ykinkertaisia lamelleja tai monikerroslamelleja, lamellaarisia partikkeleita, tubulaarista myeliiniä. Endoplasminen retikulum (ER) on kalvojärjestelmä, mikä toimii myös fosfolipidien varastostruktuurina. Erityksen yhteydessä lamelleissa tapahtuu turpoamista, erkanemista, esim pinta-aktiivista myeliiniä muodostuu.

4. FOSFOLIPIDIEN METABOLISESTA SYKLISTÄ esimerkkejä
Esimerkiksi II tyypin pneumosyyteissä, mesoteliaalisissa soluissa, viskeraalisessa peritoneumissa ja epidermaalisissa soluissa syntyy surfaktantteja, niitä eritetään ja niillä on oma poistumisvauhtinsa. Keuhkoissa 10 -30 % surfaktanteista vaihtuu lepotilassakin jo yhdessä tunnissa. (Fosfolipidien aineenvaihdunta on niin nopeaa, että se ei siedä resurssimolekyylien puutetta ilman funktion kärsimistä jollain tavalla).

5. KEUHKOILE TYYPILLINEN SURFAKTANTTI
Erityisesti keuhkoille on tyypillistä (II-tyypin pneumosyyteissä) tuottaa dipalmityylilesitiiniä. Se on kaikkein pinta-aktiivisin pääkonstituentti. Se on sellainen lesitiinilaatu, jossa on glyseriditumaan esteröityneenä kaksi palmitiinihappoa (C16:0), jotka ovat kehon itsensä muodostamia , endogeenejä tyydytettyjä rasvahappoja.

6. ENTÄ MAHALAUKULLE TYYPILLISET FOSFOLIPIDIT?
Kun on otettu selvää, mitä nämä mahalle kudostyypilliset fosfolipidit ovat, on havaittu viittä eri fosfolipidilaatua ja 90 % mahalaukun PL-molekyyleistä on seuraavia tyyppejä: PC (lesitiini), PE (kefaliini) tai PI (lipositoli). Loput 10 % ovat LPC (lysolesitiini) tai SPH (sfingomyeliini) tyyppejä. Stressi vaikuttaa, että LPC osuus kasvaa. Siis lysolesitiini heijastaa epäsuotuista suuntaa ja on toksinen.

7. ENTÄ MITÄ RASVAHAPPOJA NÄMÄ FOSFOLIPIDIT (PL) MIELUITEN GENEETTISESTI LATAAVAT ITSEENSÄ MAHAN LIMAKALVOLLA?

Glyseridituman 1n-asemaan sijoittivat PC, PE JA PI ensisijaisesti palmitiinihappoa C16:0 tai steariinihappoa C18:0. Siis kovaa rasvaa, tyydytettyjä rasvahappoja, tyypillisiä "maitorasvoja". Mutta glyseridituman 2- asemaan ne sijoittivat mieluiten MUFA tai PUFA- kerta- tai monityydyttämättömiä rasvahappoja kuten öljyhappoa ( C18:1 n9), linolihappoa (C18:2 n6) tai arakidonihappoa (C20:4 n6) ensisijaisesti (tyypillisiä kasvisrasvoja)

8. PLA2 entsyymi

KUN FOSFOLIPAASI PLA2 jostain syystä vaikuttaa gastriseen fosfolipidikerrokseen, vapautuu arakidonihappoa (AA) ja tai lysolesitiiniä ( LPC) limakalvosta. Arakidonihappo joko inkorporoituu uudestaan tai osa siitä muuttuu prostanoideiksi, mikä on sama tapahtuma, mikä tapahtuu valtimosuonien endoteelilläkin.

Arakidonihapon suojateho johtuu
1. samalla LPC-molekyylin vähentämisestä rakenteessa ja
2. mukosan mikroverisuonten protektiosta.
LPC on tavallaan toksinen lipidi. Jos kuitenkin on annettava esim. tulehduksessa indometasiinia ja jos annetaan ensin arakidonia, LPC-pitoisuus ei päässyt niin paljon nousemaan.

ERILAISIA MAHALAUKUN LIMAKALVON SUOJATEKIJÖITÄ luettelona

Esim alkoholivauriota tai indometasiinivauriota vastaan
ARAKIDONIHAPPO SUOJATEKIJÄNÄ
Arakidonihappo on essentielli aines ravinnossa tai muodostuu ravinnon linolihaposta käsin ja se on prostaglandiinin prekursoriaine. Se alentaa selvästi mahalaukun limakalvon mukoosan vaurioitten määrää. Sen protektiivisuus sisältää useita seikkoja kuten:
(1) Arakidonihapolla on troofinen efekti.
(2) Arakidonihappo omaa angiogeenisen vaikutuksen limakalvossa.
(3) Prostaglandiiniksi muuttumisesta tulee lähinnä arakidonihapon edullisin vaikutus
(4) Prostaglandiini stimuloi mahalaukun limakalvon suojaavia tekijöitä.
(5) Fosfolipidikerros lisääntyy.
ARAKIDONIHAPON hyödyntäminen ravinnosta vaatii liukenemiseen, imeytymiseen ja inkorporoitumiseen riittävästi sappihappoja. Jejunumissa tapahtuu fysiologinen kuljetus. (Suoraa protektiivista efektiä arakidonihaposta taas ei saa ilman, etteikö se olisi ensin liuenneena jossain nonjonidetergentissä) Arakidonihappo (AA) voi tosin muuttua tunnissa prostaglandiiniksi(PGE) ja annettuna ennen indometasiinia se voi olla protektiivinen ja estää mikrovaskulaarisia vaurioita ja syvää nekroosia.
Onkin joskus sanottu, että 10 ml linolihappoa päivässä olisi suotuisa eräissä ulcustapauksissa - ainakin duodenaaliulcuksessa. Mutta nykyaikainen kasvisöljyjen ja varsinkin rapsiöljyn käyttö kyllä helpostikin täyttää tällaisen linolihapon tarpeen. Ýleensä kasvisöljyjen käyttö on jo omaksuttua. Asian pitäisi heijastua vähempinä mahahaavoina, arvelen.Linolihappolinjasta keho syntetisoi itse arakidonihappoa.

ONKO GLYKOLIPIDEISTÄ SUOJAA?
Digalaktosyylidiasyyliglyserolilla on ollut kroonisessa ulkuksessa ainakin jonkin verran suojaavaa tehoa. (Maidon käyttö avustaa kehoa saamaan kokoon tällaisia molekyylejä)

SOIJAPAVUT
Soijapavuissa on lesitiinilajeja, joissa on monityydyttämättömiä rasvahappoja ja niillä on ollut protektiivista vaikutusta. Ne ovat suojanneet esim akuuteilta indometiini- ja alkoholivaurioilta.
Myös kroonista indometiinivauriota vastaan soijalesitiineistä on hyötyä.
Jos soijalesitiinissä ei ole monityydyttämättömiä rasvahappoja, tehoakaan ei ole niin hyvin. (Soijapavut ja lesitiinit eivät ole olleet mikään varsinainen tavallinen kansanruoka Suomessa ennen vanhaan, mutta nykyisin onneksi yleistymään päin).

TUORE VIHERTÄVÄ BANAANIKIN SUSPENSIONA ON VATSALÄÄKETTÄ
Sellainen sisältää hyödyllisiä fosfolipidejä, tosin kulinaarinen nautinto banaanista on vähäisempi sen vihreässä vaiheessa ja massa tuntuu kuin takertuvan pitkin limakalvoja nielussa.
Sillä on akuutissa vauriossa jonkin verran suojavaikutusta niin alkoholin kuin indometiinin aiheuttamia akuutteja mahan limakalvovaurioita vastaan, myös indometiinin aiheuttamaa kroonistakin vauriota vastaan siitä on hieman hyötyä.

PEKTIINI
Pektiini on liukoinen kuitulaatu, joka on protektiivien mahan limakalvolle sekä alkoholin akuutteja että indometiinin akuutteja vaikutuksia vastaan.

MISOPROSTOL (ARTHOTEC, CYTOTEC) (FASS2008)
Synteettinen prostaglandiini E1 analogi. Se estää niin basaalia kuin stimuloitua mahanesteen eritystä, mitä stimuloi histamiini, pentagastriini, ravinto ja kahvi. Nekroottista limakalvovaurioita aiheuttavien aineiden vauriot vähenevät tästä lääkkeestä. Mukoosan protektiomekanismi on multifaktorielli. Suojaavan liman (MUCUS) eritys ja bikarbonaatin (HCO3) eritys lisääntyvät. Lääke antaa suojaa aspiriinin vaikutusta vastaan.

SUKRALFAATTI, SUCRALFATE ( ANDAPSIN; )(FASS2007)
Sukralfaatti on alumiinisuola sukroosi-oktasulfaatista, aluminiumsakkarosulfaatti
Näillä on jonkinlaista tehoa akuuttia alkoholivauriota vastaan, myös jonkin verran tehoa indometiinin kroonisia vaurioittavaa vaikutuksta vastaan. Suojaavuus tulee siitä, että molekyyli kiinnittyy mekaanisesti limakalvoon ja toisaalta molekyyli tukee suojatekijöitten vaikutusta, joten limakalvo tulee resistentimmäksi. Lääke myös kiinnittyy enemmän siihen limakalvoon, joka on vaurioitunutta.

Muistiin 2007-04-16 22:22
Mahan limakalvon endogeenisistä ja exogeenisistä fosfolipideista, hieman limakalvon MUCUS-asiasta. Ulcuksen protektiosta.
Luonnollisesti säännöllinen normaali ruoka on protektiivista.
Alkoholin ja tupakan välttö on protektiivista.
Särkylääkkeitten välttö on tietysti protektiivista.
Varsinkin aspiriini ja NSAID tyyppiset särkylääkkeet haittaavat mahalaukun limakalvoa.

(Blogiin 9.2. 2011 HUOM. tässä yhteydessä mainittiin inositoliryhmä vain ohimennen. Mahalaukkumiljöössä tapahtuu inositolipolyfosfaattien protonoituminen, joten ryhmän osallistuminen paikallisiin funktioihin mahansuojatekijänä lienee pienempi kuin muilla fosfolipideillä. Tästä pitää ottaa enemmän selvää, mitä PI ja IPx ryhmä tekee mahan funktion alueella.

Karrin väriaine Curcuma longa, Turmeric

2010-12-10T18:29:00.000-08:00

Mitä gurkumin, kurkmeja, on?

Tästä on oma nettikohtansa joka kertoo tämän mausteväriaineen eduista. Tämä on E-sarjan lisäaineita. Ruotsalainen luettelo kertoo: E 100 - Kurkumin (väriaine, färgämne) E-nummer Färgämnen. Funktion Färgämne som ger gulgulorange kulör. Tillverkning Extraheras ur roten av växten Curcuma longa, som i mald form kallas gurkmeja. Användningsområde Används i t.ex. curry, industriost och margarin. Kända hälsorisker: -.

Suomeksi: Kurkumiini on väriaine, joka antaa keltaoranssin värin ruokaan. Sitä uutetaan Curcuma longa nimisestä kasvista ja jauhetussa muodossaan sitä sanotaan kurkmeijaksi. Sitä käytetään karrissa, teollisessa juustossa ja margariinissa. Sillä ei tunneta olevan terveydellisiä haittoja.

Ladda ner E-nummer i PDF >> http://www.curcumin.net/

What is Curcumin?

Who said something that tastes good can't be good for you? Curcumin (Curcuma longa) is the source of the spice Turmeric, and is used in curries and other spicy dishes from India, Asia, and the Middle East. Curcumin is what gives the Curry its characteristic bright yellow color and strong taste. If curry is too spicy for your tummy, then you can still obtain the benefits of Curcumin by taking it as a nutritional supplement in convenient capsule form. Or, if you like the heat, break the capsule open and sprinkle it on your food.

Like many herbal remedies, people first used Curcumin as a food and later discovered that it also had impressive medicinal qualities. Over the centuries, this spice has been used as a pain relieving, anti-inflammatory agent to relieve pain and inflammation in the skin and muscles. It has served as a treatment for jaundice, menstrual difficulties, hematuria, hemorrhage, colic, and flatulence. In modern times, research has focused on Curcumin's antioxidant, anti-inflammatory, anticarcinogenic, and antimicrobial properties, and on its use in cardiovascular disease, gastrointestinal disorders, and as a treatment for the liver.

The food we eat has a direct effect on our health, even if that food is something as seemingly insignificant as a spice. Research on families immigrating from India to the United States may reflect the importance of Curcumin in the diet. It is well documented that cancer rates in India are lower than those seen in Western countries. However, studies of Indian immigrants in Western societies indicate that rates of cancer and other chronic diseases, such as coronary heart disease and diabetes, increase dramatically after a generation in the adopted country. Change of diet is among the factors that may be responsible for the changing disease rates. In a study conducted by the United States National Cancer Institute, the researchers noted, "Of particular interest for cancer prevention is the role of turmeric (Curcumin), an ingredient in common Indian curry spice.[1]

Curcumin

2010-12-10T18:23:00.001-08:00

David Kramer kirjoittaa kurkumiinista seuraavaa:
Sitä ehdotetaan käytettäväksi AD sairautta vastaan. Eräs tutkimus oli havainnut, että kurkumiiniseos on vaikutukseltaan anti-amyloidogeeninen ja moduloi BACE1 ja APP proteiineja. APP on beta-amyloidin edeltäjäproteiini., josta voi haitallinen Abeeta muoto kehittyä silloin kun BACE1 entsyymi ja gammasekretaasi käyvät sitä pilkkomaan.

Aihepiiri Alzheimer's Disease. beta-Amylase ELISA kit: Current study suggest curcumin for Alzheimer's disease treatment

The authors of a recent study used an Abeta ELISA Kit that is available at antibodies-online. The published study shows that some curcumin mixes have a potent anti-amyloidogenic effect via modulation of BACE1 and APP and hence may be promising for AD treatment and prevention. There is evidence that a hallmark of Alzheimer's disease (AD) is the accumulation of beta-amyloid protein (Abeta). Abeta is generated from the beta-amyloid precursor protein (APP) through the proteolysis of beta-site APP cleaving enzyme 1 (BACE1) and gamma-secretase.

Tässä tutkimuksessa tutkittiin erilaisten KURKUMINOIDIEN vaikutusta beta-amyloidiproteiiniin, sen edeltäjäproteiiniin APP ja sitä pilkkovaan entsyymiin : Aβ₄₂, APP, BACE1.

The study can be found here:

Source: Neurosci Lett. 2010 Aug 17. The inhibitory effects of different curcuminoids on beta-amyloid protein, beta-amyloid precursor protein and beta-site amyloid precursor protein cleaving enzyme 1 in swAPP HEK293 cells. Liu H, et al

KURKUMIINISEOS käsitti seuraavat kurkuminoidit

Kurkumiini, (Cur)
Demetoksikurkumiini( DMC)
Bisdemetoksikurkumiini (BDMC)

Curcumin mix has potent anti-amyloidogenic effect and shows great promise for AD treatment and prevention. The present study was conducted to examine the effects of curcumin mix and its different curcuminoids including curcumin (Cur), demethoxycurcumin (DMC) and bisdemethoxycurcumin (BDMC) on Aβ₄₂, APP and BACE1.

Kurkumiini(Cur), mutta ei muut kurkuminoidit) vähensivät APP proteiinin ilmenemistä ja Abeetan tuottoa. Mikään kurkuminoidi ei voinut kuitenkaan vähentää APP mRNA:n ilmenemistä. BDMC vähensi pilkkovan entsyymin BACE1 mRNA:ta ja proteiinia. DMC vaikutti ainoastaan BACE1 mRNA expressioon.

We found that Cur was the most active curcuminoid fraction in suppressing Aβ₄₂ production and the order of inhibitory potency of other curcuminoids was DMC > curcumin mix > BDMC. Cur, but not other curcuminoids, could reduce APP protein expression and none of curcuminoids affected APP mRNA level. BDMC could reduce BACE1 mRNA and protein levels, while DMC only affected BACE1 mRNA expression.

Johtopäätöksenä kurkumiinin anti-amyloidogeeninen vaikutus välittyy APP modulaation kautta. BDMC:n antiamyloidogeeninen vaikutusvälittyy pilkkovan entsyymin BACE1 kautta.

Our data indicate that the anti-amyloidogenic effect of Cur may be mediated through the modulation of APP, while the anti-amyloidogenic effect of BDMC may be mediated through the modulation of BACE1.

Suomennettu 8 helmikuuta 2011

06.09.2010

David Kitz Kramer

LÄHDE: Research News
.

Diabetes ei parane yrteistä

2010-06-05T23:58:00.000-07:00

Hiirillä on tehty kokeita eri yrttilääkkeitten vaikutuksesta sokeritasapainoon
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2210118
Hiirille annettiin 6,25%:na rehussa erilaisia yrttejä ja sitten katsottiin useita parametreja jotka indisoivat 1-tyypin diabetekseen tehoavia vaikutuksia. Terveille hiirille yrttiruoka ei vaikuttanut mitään parametreihin. Diabeetikoiksi tehdyille hiirille annettu yrttivalmiste, jokin näistä tutkimuksessa mainituista, vaikutti hieman, mutta ei niin että voisia sanoa yrtillä voitavan estää tai parantaa mitään beetasolutuhoa jo ilmentävää diabetesta.

Mita Gene Spiller sanoo KUIDUSTA (1)

2010-05-08T07:22:00.000-07:00

LÄHDE: SPILLER A GENE:
CRC HANDBOOK of Dietary Fiber in Human Nutrition.

1.Overview
Käsite kuitu vaatii seuraavan sanaston selventämistä !

2.Definiton and Properties of Dietary Fiber
Ravintokuidun määritelmä ja sen ominaisuuksia

2.1. Definitions of Fiber
Kuidun määritelmistä

2.2. Dietary Fiber Parts of Food Plants and Algae
Ravintokasvien ja levien kuituosista
2.3. Food Components that behave as Dietary Fiber
Ravintokuidun tapoaan käyttäytyvät elintarvikekomponentit
2.4. Food components Associated with Dietary Fiber
Ravintokuituun littyvät ruoan komponentit
2.5. Polysaccharide Food Additives that can contribute to Dietary Fiber
Polysakkaridirakenteiset ravintolisät, jotka osaltaan kuuluvat ravinnon kuituun
2.6. Glossary of Dietary Fiber Components
Ravintokuidun osien sanastoa
2.7. Physical Chemistry of Dietary Fiber
Ravintokuidun fysikokemiaa
2.8. Chitin and Chitosan-Special Class of dietary Fiber
Kitiini ja kitosaani- erityinen kuituryhmänsä

2.2. Dietary Fiber Parts of Food Plants and Algae
Ravintokasvien ja levien kuituosista

2.2.1. FRAKTIOT, komponenttien pääryhmät
Kasvikudos: On osa, mikä voidaan uuttaa vesipitoisella alkoholilla
ja myös sellainen osa, joka on alkoholiin liukenematonta materiaalia.
Kuumalla vedellä ja kelaateilla voidaan uuttaa PEKTIINIAINEET
ja alkalilla uuttuu HEMISELLULOOSA
Alkaliin liukenematta jäänyt osa on alfa-SELLULOOSAA.

A. Kasvin soluseinämän rakenneosista

2.2.2. Mitä ovat PEKTIINI-aineet
Ne ovat vesiliukoisia kasvissolun seinämäosia kuten rhamnogalakturoneja, arabinogalaktaaneja, beeta-glukaaneja ja arabinoxylaaneja.
NIMITYS: NCP, non-selluloosa polysakkarideja ja NSP, non-tärkkelys polysakkarideja, liukoista kuitua.

2.2.3. Mitä on HEMISELLULOOSA?
Tämä on veteen liukenematonta, mutta alkaliin liukenevaa kuten arabinoxylaaneja, galaktomannaaneja, (glukomannaania) , xyloglykaaneja.
NIMITYS: Ne kuuluvat NCP ja NSP joukkoon.

2.2.4. Mitä on alfa-SELLULOOSA?
Tämä on alkaliin liukenematonta, kuten selluloosaa ( ja puuainesta ligniinia)
NIMITYS: Se kuuluu NSP- joukkoon.

2.2.5. Ligniini, puuaine
ei liukene 12 M rikkihappoon. Se on aromaattisia polymeerejä, non-carbohydraatti, sisältää N-molekyylejä ( typpeä) .
NIMITYS: Ligniini, kuuluu ravinnon kokonaiskuidun joukkoon.
Liittyy kovalentisti polysakkarideihin.

B. Kasvin ei-rakenteellisia komponentteja, muita kuin rakenneosia:

2.2.6. Kumit (gums), limat ( mucilages)
Nämä ovat vesiliukoisia, dispersoituvia kuten galaktomannaanit, arabinogalaktaanit, laaja kirjo substituoituja ja haaroittuneita galaktaaneja.

2.3. MUITA Kuidun tapaan käyttäytyviä ruoan osia

2.3.1. Kasvisolukudoksen sulamattomia osia
Ligniini, useimmissa täysikasvuisissa kasvikudoksissa, arom. polymeeri ( kumaryyli, guaiacyyli, coniferyyli, sinapyyli)
Cutiini, kasvien epidermaaliosassa
Suberiini, kasvin subepidermaalisessa osassa, juuri, mukulat
Vahat, hedelmien pinnoissa
Proteiini, inorgaaninen osa, kaikissa kasveissa virtuaalisti

2.3.2. Resistentti tärkkelys (RS) käyttäytyy myös kuidun tapaan, vaikka ei ole kuitua.
RS1 Kristallirakenne, kuten puoliraa´assa vihreässä banaanissa
RS2 Fysikaalisesti pakkautunut tärkkelys kuten viljan jyvissä
RS3 Retrogradinen amyloosi, kuumakäsitellyissä ruoissa ( kuten kylmässä keitetetyssä perunassa)

2.3.3. Sulamaton hiilihydraatti
Fruktaani, inuliini
Frukto-sarja, Frukto-oligosakkaridit, monissa kasveissa, erit. vihanneksissa ja hedelmissä.
Galakto-sarja, Galakto-oligosakkaridit, raffinoosi, stakyoosi, verbaskoosi
Malto-sarja
Sokerialkoholit, joita lisätään prosessoituihin ruokiin ( sorbitoli, inositoli *)

2.3.4. Non-strukturelli hiilihydraatti
alfa-sidokselliset glukaanit
Kumit, prosessoiduissa ruoissa ingredienssinä käytetyt
Modifioidut tärkkelykset
Semi-synteettiset polymeerit

2.3.5. Assimiloitumattomat (sulamattomat) osat
Hydrokarboniöljyt, vahat, kontaminaatiota
Värit, prosessoiduissa ravinnoissa
Pigmentit, luonnollisia ja synteettisiä
Kitiini ja exoskeleton, itikoista ja kuori-ja kotiloeläimistä
Mukopolysakkaridit, hiukset, karvat, animaalisista lähteistä tulevat kontaminaatiot

2.4. Ravinto-osista kuidussa lisää tekstiä
2.4.1. Ligniini
( puisten kasvien pääaine; sitä esiintyy joissain siemenissäkin). Se on aromaattinen polymeeri, jossa on kumaryyli-, guaiacyyli-, coniferyyli-, sinapyyli- alkoholeja. Lignifikaatiossa kasvin soluseinämän matrix infiltroituu ligniinillä(puulla), joka muodostaa 3-dimensioisen rakenteen polysakkaridimatriksin kera ja lisää tilavuutta seinämään (xylem-seinämät lignifikoituvat kypsässä tilassa täydellisesti). Viljan jyvien siemenen kuoressaon tätä nähtävissä, samoin monen hedelmän siemenessä, esim. päärynän siemenissä. Seinämän hydrofobinen kerros, suojaa bakteereilta ja entsyymeiltä. (”Klasonin ligniini”, kestää 12 M rikkihappoa.)

2.4.2. Kasviproteiini
sisältää usein hydroksiproliinia (HYP) ja linkkiytyneitä polysakkarideja. Raaoissa kasveissa 10 % solun seinämästä on kasviproteiinia.

Cutiini, suberiini ja vahat ovat komplekseja lipidejä, hyvin hydrofobista

2.4.3. Cutiini
hedelmien ja lehtien pinnasta on muodostunut polymeerinä C16 ja C18- OH-alifaattisten rasvahappojen estereistä. Cutinoitu hedelmäkuori on hyvin resistenttiä hydrolyysille ja voi voi poistua sellaisenaan kehosta.

2.4.4. Suberiini
on polymeerimateriaalia C20- ja C26-rasvahapoista ja fenolisista alkoholeista ja dikarboksyylisistä hapoista. Maan sisällä olevissa kasviosissa, joskus hedelmän pinnassa esiintyy tätä. Suberinisoitu kasviosa on hyvin hydrofobista ja resistenttiä suoliston hajoitusproseseille.

2.4.5. Kasvisvahat
ovat hydrokarbonien, ketonien, estereiden, fenoliestereiden, ketolien ym komplekseja seoksia. Sellainen vaha peittää hedelmäpintoja. Lipaasit voivat sappihappojen läsnäollessa hydrolysoida näitä rajoitetusti.

2.4.6. Inorgaaniset osat
ovat mm Ca++, Mg++, K+ suoloja ja silikaatteja.
Pektiinikomponenteissä keskilamellissa on kalsiumia mukana. Tavallista on K+, Mg++ suolat sekä fosfaatteina että oksalaatteina.

2.5. Polysakkaridipitoiset lisäaineet, jotka lasketaan kuituihin

2.5.1. Pektiini, amidoitu pektiini, käyttö emulgaattoreina ja stabilaattoreina

2.5.2. Selluloosasta käsin muodostettu metyyli- tai metoksyyliselluloosa, käyttö emulgaattoreina ja stabilisaattoreina.

2.5.3 Fosfaatti- tai isopropyyliryhmän modifioitu tärkkelys ; kuumakäsittelyt tehdään siksi että amyloosiketjujen liittyminen estyy.

2.5.4. Sulamattomat fruktoosipolymeerit ja oligosakkaridit.
Jerusalemin artisokka ja sikuri sisältävät fruktaania inuliini nimeltään. Fruktaani on substraattia paksun suolen bakteeriflooralle.
Fruktoosioligosakkarideilla on probioottisia ominaisuuksia.

2.5.6. Kumieksudaatit (kompleksit heteropolysakkaridit) : Arabikumi ja tragacanttikumi.
Tavallisin on guar (galaktomannaani, jonka glukoosiosa on vaihteleva) ja (locust) carob bean kumi. Käytetään soppien sakeuttajina.

2.5.7. Levien polysakkaridit
2.5.7.1. Agar (Polysakkaridiseos; lineaari galaktaani; agaroosi on sen pääkomponentti: polymeeri D-galaktoosista ja L-anhydrogalaktoosista; Agaropektiini sis. PS ja karboksyyli ja sulfaattiryhmiä eikä hydrolysoidu.
Lähde: Red marine algae Rhodophytaceae, Gelidium, esiintyy soluseinämässä. Tämä on laajalti käytetty.
2.5.7.2. Leväsuoloja alginaatteja (copolymeerejä, D-mannuronihapon ja L-glukuronihapon suoloja) ruskeasta levästä; modifioituja alginaatteja käytetään sakeuttajina.

2.5.7.3. Irlantilaisesta sammalesta (Chrondus crispus) ja punalevästä on Carragenaanit ( eri polymeerejä anhydrogalaktoosista, sulfatoidusta galaktoosista ja sulfatoidusta anhydro-galaktoosista). Tämä reagoi maidon proteiinien kanssa.
ja sitten on myös eräitä muita leviä, jotka soveltuvat käytettäviksi maitotuotteiden yhteydessä.

2.5.8. Semisynteettiset polymeerit
Bakteerisynteesistä Xantaanikumi ( glukoosirunkoon trisakkarideja mannoosiss
ta ja glukuronihaposta, terminaalissa palorypälehappo ja etikkahappo)
Satunnaisesti rakentuneet glukaanit, polydextroosit, polymeerit.

2.6 Hakemisto kuitukomponenttisanoille.

ACD Acid detergent fiber
Agar. (2.5.7.) Tärkein galaktaani. Agaroosi, agaropektiini ovat komponentteja
Algal polysaccharides: Leväuute, 1) rakenteellisiä ja 2) varastopolysakkarideja
Alginates. Levä polysakkarideja, Na-alginaatti, visköösi, käyttö jäätelöissä ym.
Alginic acid. Liukenematon alg. PS, polymannuronihappo, liukenevä alkalimetallien hydroksideina tai karbonaatteina
Arabinans. Polysakkaridi, josta tulee L-arabinoosia. Puun selluloosassa, liittyy pektiiniin, pektiinisubstanssista sinapinsiemenistä ja sokeriruovosta eristetty.
Arabinogalactan (2.2.3.) Hemiselluloosakompleksin osana substituoituja galaktaaneja, puuaineksesta. Lehtikuusesta (larch) saadaan vesiliukoista.
Arabinoxylan. Pääkomponentti (1 -4) beeta-D-xylopyranysoli yksikkö, joskus satunnainen haaroittuminen, yksi tai kaksi arabinoosia sivuketjuna. Monen jyvän kuoressa. Harvinainen puussa.
Carrageenan (2.5.7.3.) Leväpolysakkaridi, polymerisoituja sulfaattipitoisia D-galaktopyranoosiyksikköjä ym. Käytetty maidon ja suklaan valmistuksessa. Kolesterolia alentava vaikutus. Haitta: ulseroi caecumaluetta koe-eläimessä. Umpisuolihaavaumia.
Cellulose (2.2.4.) Tunnetuin. Ainoa todella säikeinen kasvinseinämän osa. Glukoosipolymeeri, jossa sidokset ovat beeta-glykosidejä. Ihmisentsyymit eivät pysty tähän beeta-sidokseen. Selluloosa kuuluu BULK- kuituun
Crude Fiber. Karkea kuitujäte. Laimean happo ja emäskäsitellyn keitetyn rasvattoman kuidun jäännösosa, 50-80% selluloosaa, 10-50% ligniiniä ja 20% hemiselluloosaa.
Cutin (2.4.3.) Kompleksi polymeeri mono-, di-, tri- ja polyhydroksirasvahapoista kasvisolujen ulkoseinämän vedenpitävän pintaosan ja cuticulan lipidikomponentti.
Dietary Fiber- käsittää kaikki kasvipolymeerit, joita ihmisen suoliston endogeenit entsyymit eivät pysty sulattamaan ( selluloosa, pektiini, hemiselluloosa, kumit, limat ja ligniini)
Galactans. Polysakkaridi, josta hydrolyysissä tulee galaktoosia. Esiintyy puussa ja monissa levissä. Tärkein galaktaani on agar (2.5.7.1.)
Galactomannans. Polysakkaridi, jossa on galaktoosi ja mannoosia ketjussa. Esim Guar gum( guaran)( 2.5.6.). Hemiselluloosa-fraktiossa (2.2.3.) kasviseinämissä on galaktomannaaneja.
Glucomannans. Lineaaripolymeri mannoosista ja glukoosista suhteessa 1:1 ta 2,4:1.Kovapuun glukomannaaneissa ei ole galaktoosia.Gymnosperman glukomannaaneisa on galaktoosia sivuketjuna ja man:glu suhde 3:1. Sivuketju antaa liukoisuutta lisää. Glukomannaani on hemiselluloosan (2.2.3). osa kasviseinämässä.
Glucuronoxylans. Runko on (1-4) linkkiytyneitä beeta-D-xylopyranosyylejä ja sivuketjuina 4-O-metyyli-alfa-D-glukopyranosyyliuronihappoja ja joissain vuosikasveissa metyloitumattomia D-glukuronihappoja. Glukuronoxylaaneja löytyy kaikkien maakasvien hemiselluloosaosasta ja useimmista kasviosista.
Glycan.-aani päte kuvaa polymeerisyyttä. Glyc- nimi tarkoittaa glykoosipolysakkaridia. Yksinkertaisen sokerin PS. (esim. glukaani, mannaani, xylaani, galaktaani, fruktaani)
Glycuronans uronihappojen polymeeri (esim glakturonihaposta galakturonaani)
Guar gum ( guaran) (2.5.6.) neutraali polysakkaridi D-galakto-D-mannaanista. Guarsiementen endospermasta eristettyä, palkokasvituote Intiasta, tehdään eläinrehuna. Käytetään ihmisravinnossa sakeuttajana salaattikastikkeissa ja jäätelössä, myös hammastahnoissa.
Gum (exudates and seed gums) (2.5.6.) Komplekseja polysakkarideja, jokaisessa on useita eri sokerimolekyylejä ja uronihappoja. Todellinen kasvikumi on akasia- ja tragakanttikumi ( puun kuoren viillon jälkeen tulevaa tihkueritystä) Sulamattomia ihmisessä. Vesiliukoista, visköösiä kolloidia, musilagoksi sanottua. Siemenkumeja ovat guar ja locust bean kumit.
Hemicelluloses (2.2.3.) useita , ainakin 250 erilaista tunnettua polysakkaridipolymeeriä. Pentosaanit, kuten xylaanit ja arabinoxylaanit, ovat suurin ryhmä. Seuraavaksi heksosaanit kuten galaktaanit. Kolmas ryhmä happamet hemiselluloosat kuten galakturoni- ja glukuronihapot. Uuttuu kylmässä vesialkaliliuoksessa. Eivät ole selluloosan prekursoreita. Yhdessä pektiininkanssa tekee matriksin ( plantix) verkkona selluloosan kanssa.Ei sula ohutsuoeessa, mutta bakteerit fermentoivat colonissa selluloosa paremmin.
Heteroglycans. Polysakkarideja, joista tulee 2,3, tai useampi monosakkaridi. Di,-tri-,
Hexoses. Kuuden hiilen monosakkarideja Glukoosi, fruktoosi, galaktoosi, mannoosi.
Homoglycan. Polysakkaridi, jossa on vain yhden tyypin sokeriyksiköitä. Tällainen on tärkkelys ja selluloosa.
Lignin (2.2.5.) Aromaattinen polymeeri, jonka molekyylipaino on noin 10 000, sisältää coniferyyli ja sinapyylialkoholeja. Puisessa kasvikudoksessa. Ei sula. Vanilliinin ja aromaattisten kemikaalien lähde.
Mannans Mannoosiyksiköistä muodostunut polysakkaridi, glykaani. Varastopolysakkaridi, jota on hemiselluloosan joukossa monissa soluseinämissä.
Middle lamella. Galakturonaanipitoinen, pektiinisubstanssi. Kasvin tytärsolumuodostuksessa seinämä näitten solujen välillä.
Mucilages. Polysakkarideja, joisa on galaktooseja galakturonihappoja, xylooseja ja arabinoosia. Vesiliukoisia, muistuttaa hemiselluloosaa, limaisia, kolloidaalisia. Varastopolysakkaridien tai endosperman joukossa tai siemenhunnun erityisissä soluissa.Pidättää (retain) vettä ja suojaa siementä kuivumiselta ( desiccation).
Neutral detergent fibers (NDF). Na-lauryylisulfaattidetergentillä kuumasta neutraalista liuoksesta uuttamalla saatu ravinteen jäänne.Erotettaessa kuiva-aineesta osia, jotka ovat sulatettavissa tai vain fermentoitavissa.
Non cellulosic polysaccharides (NCP) Hemiselluloosan toinen termi. Kaikki soluseinämän matrixpolysakkaridit, jotka eivät ole selluloosaa.
Non starch polysaccharides (NSP) Englyst et al. suosittama termi: hiilihydraattipitoinen kasvissoluseinämän kuitumaterial, dietääri kuitu, ligniini poisluettuna.
Oligosaccharides. Di-, tri- ja tetrasakkaridien ryhmänimi. Prosessoidussa ruoassa voi yhdeksänkin yksikön polysakkarideja.
Pectic substances (2.2.2.) Seos neutraaleja ja happamia polysakkarideja, voidaan uutta vedellä kasvikudoksista. Galakturonihappoja ja galakturonaaneja eriasteisella metyyliesteröinnillä
Pectin. Raa-assa hedelmässä pektiini on liukenemattomampaa ja kypsyvässä liukenevampaa. Metyyliestereitten määrä pektiinihapoissa vaihtelee. Neutralisaatioaste vaihtelee, geelejä veden ja hapon kanssa muodostavia.
Pectinic acid. Vesiliukoisia. Pektiiniryhmiä, joissa vain osa happoryhmistä on metyloituneita.
Pentoses. Viiden hiiliatomin monosakkarideja, kuen L-arabinoosi, L-xyloosia. Näiden osuus ihmisdieetin energiassa on pienehkö. Näitä on kaikissa soluseinämissä, animaalisissa, kasvi ja bakteerisoluissa.
Plantix. Plant- matrix, kasveista saatavaa dietääristä kuitua.
Primary plant cell wall. Keskilamelliin asettuva primäärisoluseinämän selluloosasäikeitten verkko, johon sijoittuu hemiselluloosan amorfinen matrix.
Protopectin. Liukenematon pektiinin alkusubstanssi kasvissa, antaa hydrolyysissä pektiinihappoa.
Resistent starch (RS). Ei ole ihmisentsyymien sulatettavissa ja tulee colonalueelle asti toimien usein kuten kuitu.
Sclerenchyma. Kasvin kovia osia muodostava, kuten pähkinön kuoria tai siemenkelmuja.
Secundary cell wall. Polysakkaridia, amorfista. Muodostuu, kun solu on kypsynyt ja asettuu primäärisolun sisäpinnalle joko jatkuvana kerroksena tai paikallisina paksunemina tai juosteina.
Silica. Saostuu kasvisoluun, sen ilmaviin osiin. Pitoisuus riippuu lajista, maaperästä ja kasvin kypsyydestä. Kasvintuhka, esim vehnästä voi sisältää tätä 10%. Pääosa on silikonia.Silica huonontaa soluseinämateriaalin sulatettavuutta.
Suberin. Korkissa esiintyvä cutiinin tapainen aine. Kasvilipidi, joka vaatii saponifikaation uuttamiseen.
Uronic acid Soluseinämän hemiselluloosa osassa ja pektiinisubstanssissa . Löytyy puolesta koko tunnetusta kasvipolysakkaridien joukosta.Tavallisin on D-galakturonihappo ja D-glukuronihappo. Uronihapot ovat sokereista (niiden –CH2OH –ryhmän muuttumisesta COOH ryhmäksi ) oksidaatiolla johtuneita molekyylejä. Kun ne esiintyvät glykosideina, ne käyttäytyvät kuten yksinkertaiset hydrokarboksyylihapot muodostaen metallisuoloja, amideja, alkyyleja ja metyyliestereitä.
Water holding capacity. Kuivan kuidun vedenottokyky pisteeseen, ettei vapaata vettä jää
Water-soluble fraction. Osa minkä kuitu liukenee veteen. Pektiiniaineita, kumeja, limoja ja joitain PS-lisäaineita.
Xylans. Polymeeriryhmä, jossa on pääketju (1-4) beeta-D-xylopyranosyylitähteistä. Muita tavallisia aineita ovat arabinoosi ja 4-O-metyyli glukuronihappo. Sijaitsee hemiselluloosaosassa kaikissa maakasveissa, kaikissa kasviosissa.
Xylem Kasvien vesisuonisto. Kasvikudoksen vettäjohtavat osat, usein lignigioituneen seinämän muodostamina. Xyleemisuonien seinämät kypsässä puuaineksessa ovat täysin lignifioituneita. Vähemmän kypsässä on lignifikaatio vain osittaistaja lokalisoitunutta.

2.8. Kitiini ja kitosaani. Ravintokuidun erityinen luokka

Aminopolysakkaridit kitiini ja kitosaani ovat luonnon aminopolysakkarideja, joilla on lineaarisia ketjuja N-asetylglukosamini- ja D-glukosamini-yksiköistä koostuneina. Yksikköjen liittyminen toisiinsa tapahtuu (1-4) beeta-glykosidisidoksin. Aminoryhmien sisältäminen on näiden erityisominaisuus. Ne ovat baasisia, polykationisia, kun taas muut polysakkaridit kuidussa ovat polyanionisia, neutraaleja tai asidisia.
Kitiinissä on pääasiassa NAc-D-Glucam. 70-95%. Asetylaatioaste on korkea. Se käyttäytyy kuin liukenematon kuitu
Kitosaanissa on D-GlucAm 70-95%. Deasetylaatio on huomattava. Liukoisuus on ainutlaatuinen ominaisuus. Mahan matalassa pH-miljöössä täysin tai osittain liukeneva. Ohutsuolessa saostuu liukenemattomaksi.
Aminopolysakkarideja tulee lähinnä animaalisesta exoskeletonista ( hyönteiset, ravut, kotilot, hummerit ja muut kuorieläimet). Myös sienien ja hiivojen seinämissä on näitä.
Kitosaania on Mucorales-sienien seinämissä, Mucor rouxii. Sitten vihreän levän Chlorella solusinämissä ym. Mucorales-sientä käytetään orientaalisten ruokien fermentaatiossa / tempeh, sufu, ragi ym)
Koska niissä on samoja sidoksia kuin selluloosassa, niitä ei ihmisentsyymit voi sulattaa. Ohutsuolessa ne eivät sula. Bakteerit voivat hajoittaa niitä paksusuolessa.
Kitiini ja kitosaanibiopolymeerejä on tutkittu, koska ne alentavat kolesterolia ja lipidejä. Kitosaani lisää HDL-kolesterolia ja sitoo lipidejä. Sitä on käytetty matalakaloridieetissä painon alentamiseen 2-3 gramman annoksilla.

3.3. Ravintokuidun analyysi NSP polysakkarideina

Ravinnon CHO Hiilihydraatit

3.1. Vapaat sokerit
Mono- ja disakkaridit Glukoosi, fruktoosi, sukroosi, maltoosi, laktoosi. Nopeasti imeytyviä ovat glukoosi, maltoosi ja sukroosi. Fruktoosi ja laktoosi osittain välttää imeytymistä ohutsuolessa

3.2. Sokerialkoholit
Mono- ja disakkaridit. Sorbitoli, inositoli*, mannitoli, galaktitoli, maltitoli. Huonosti absorboituvia ohuesta suolesta. Ne pääsevät paksuun suoleen asti.

3.3. Lyhytketjuiset hiilihydraatit
Maltodekstriinit, alfa-glukaaneja rakenteeltaan. Ne ovat osittain hydrolysoitunutta tärkkelystä. Laskuissa ne asetetaan tärkkelyksen joukkoon.

3.4. Polysakkaridit (PS)

3.4.1.Tärkkelys on alfa-glukaaneja. Ravinnon kaikkein runsain hiilihydraatti (CHO)

Nopeasti sulava tärkkelys ( Rapidly digestible starch, RDS) antaa nopeasti vapautuvaa glukoosia ja sulatetaan ohuessa suolessa.
Hitaasti sulatettava tärkkelys ( Slow digestible starch, SDS). Sulatetaan ohuessa suolessa hitaasti.
Resistentti tärkkelys (Resistant starch, RS) välttää sulatuksen ohuessa suolessa ja fermentoituu eri asteisesti paksussa suolessa. Fysiologista merkitystä ei täysin tunneta.
RS1 on fysikaaliseti saavuttamattomissa olevaa
RS2 on resistenteissä jyväsissä olevaa
RS3 on retrogradista amyloosia.

3.4.2. Ei-tärkkelys polysakkaridit (NSPs)Non starch polysaccharides. Näitä on monta eri tyyppiä. Välttää sulamasta ohuessa suoelssa, fermentoituu eri asteisesti.

3.4.3. Kasvisoluseinämän NSP. Pääosina ovat arabinoosi, xyloosi, mannoosi, galaktoosi, glukoosi, uronihapot. Kapseloituneena ja hidastamassa ravintotekijöiden imeytymistä. Hyvä merkkiaine luonnostaan hyvi nkuitupitoiselle, terveelliselle dieetille

3.4.4. Muu NSP. Monen tyyppisiä osia. Lisäaine ravinnossa. Ihmisdieetin vähäinen osa.

3.7 Fytaatin*(PA, Phytic Acid, Phytin, IP(6)) analyysi
Fytaatille * ei ole ollut spesifistä havaitsemiskeinoa, useita uudempiakin metodeja on tämän kirjan painamisen jälkeiseltä ajalta. Tässä käydään metodeja läpi.

3.8. Saponiinipitoisuuden määritys

Saponiinit
Fytokemikaali kuitupitoisessa ravinnossa, erityisesti palkokasveissa ( leguminosae). Lisäävät sappihappojen eritystä kehosta ( sekamisellimuodostus, molekyylipaino useita miljoonia, sappihappojen takaisin imeytyminen terminaalisesta ileumista estyy).
Yucca saponiinit ja saponiinipitoiset alfalfa siemenet alentavat kolesterolia
( Esim. kolesteroli kiinnittyy digitoniiniin)
Saponiinirakenne: triterpeenejä tai steroidiglykosideja, amfifiilisiä molekyylejä, jossa hydrofobinen osa on triterpeeni tai steroidi ja hydrofiilinen osa on sokeri. Pinta-aktiivisia. Tyypillinen saponiini on soijapavussa. Monta sataa kasvispesifistä saponiinia tunnetaan. Vain muutamaa on ihmisravinnossa.

Saponiinipitoisuuksia kuivapainosta
Alfalfa idut ( Medicago sativa) 80 g/ kilo.
Asparagus, parsa ( a. Officinalis) 15
Broad bean( Vicia faba) 3.5
Chickpea (Cicer arietinum) 0.7-60
Green pea , Vihrea herne (Pisum sativum) 1.8-11
Kidney bean (Phaseolus vulgaris) 2-16
Lentil, linssit, virvilät( Lens culinaris) 0.7-1.1
Mung bean (Phaseolus mungo) 0.5-6
Navy bean( Phaseolus vulgaris) 4.5-21
Outs, kaura (Avena sativa) 0.2-0.5
Peanut, maapähkinä (Arachis hypogaea) 0.05-16
Quinoa ( Chenopodium quinoa) 10-23
Sesame seed, seesamin siemen( Sesamum indicum) 3
Silver beet (Beta vulgaris) 58
Soy bean, soijapapu ( Glycine max) 5.6-56
Spinach, pinaatti ( Spinacea oleracia) 47
Sweet lupin , Sudenherne ( Lupinus augustifolius) 0.4-0.7
Lähd:e Oakenfull et Potter, Spillerin kirja., sivu 129.

4.1. Ravintokuidun vaikutus proteiinin sulavuuteen ja hyödynnykseen

PER Protein Efficiency Ratio ( body weight gain per protein consumed)
Proteiinin tehokkuus vaikuttuu miltei lineaarisesti ravintokuidun määrästä ja laatu vaikuttaa myös. Energian saantiin voi tehdä kuitukorjauksen, kun tietää kuidun määrän.
NPU Net Protein utilization
BV Biological Value.
Pektiini vaikuttaa eniten PER-arvoihin. Jos määrä on yli 10 % dieetissä, proteiinin hyväksikäyttö laskee huomattavasti.

4.2. Ravintokuidun ja fytaatin * vaikutus mineraalien homeostaasiin ja saatavuuteen
Fytaatti* on vahva komplekseja tekevä yhdiste, kykenee kombinoimaan essentiellejä divalentteja kationeja, vähentämään niitten absorptiota tai (Zn, Mg) reabsorptiota ja ympäristön pH vaikuttaa asiaan. Suhde kuituun on epäselvä.
Kuitu yleensä antaa joko BULK tai vaikuttaa osmoottiseen potentiaaliin ( pektiini ja kumit) , mutta vain vähän mineraaleihin.
Fytaattia* on kaikissa kasvin siemenissä sekä viljassa että palkokasveissa, monissa juureksissa ja mukuloissa sekä hedelmissä. Kuitua saa näitten kasvien varsista, rungoista, ja lehdistä, jotka ovat kantorakenteita.
Fytaatti* on erillinen, identifioitavissa oleva aine ja määrällisesti mitattava yhdiste, mutta usein se asetetaan kuitujoukkoon, erityisesti viljan leseissä.

Muut ravintokuidun komponentit ( kuten veteen liukenemattomat selluloosa, ligniini ja osa hemiselluloosaa, veteen liukenevat kuten pektiini, kumit ja osa hemiselluloosaa) ovat osia, jotka liittyvät säikeisiin tai karkeusasteeseen. Näillä ei ole paljoakaan riittävää sitomiskykyä mineraalien suhteen, jotta ne vaikuttaisivat mineraalien tasapainoon.

Fytiini* sen sijaan omaa hyvin elektrovalenttisia fosfaattiryhmiä, jolla on vahvoja sitomis- ja kompleksinmuodostusominaisuuksia. Vaikka tämä on suhteellisen pieni molekyyli, sillä on laaja kyky tehdä kompleksit essentiellien divalenttien kationien kanssa. On myös näyttöä siitä, että kalsium, magnesium ja sinkki tekevät kiertävää sykliä haiman kautta. Näin nämä divalentit kationit altistuvat kompleksin muodostukselle. Vaikka muuukin kuitu menee ohi samasta GI-kanavan kohdasta, fytaatin suurempi kompleksimetrinen voima kationeja kohtaan suosii fytaatin suurempaa vaikutusta näiden mineraalien homeostaasiin. Erityinen poikkeus on rauta, jolla on erikoiset kompleksitaipumukset fytaatin kanssa. Jokainen, jonka ravinto on tasapainoista, saa fytaattia. Fytaatti on kautta maailman ihmisdieetin osana. Vaikka fytaatti ( fytiini, IP6) ja sen fosfaatit (IP5, IP4, IP3, IP2, IP1) eivät pysty imeytymään niin inositoli* ja irronneet fosfaatit sen sijaan pystyvät imeytymään. Fosfaattiestereistä irronnut inositoli* absorboituu ja voi metaboloitua glukoosina, jos rengas katkeaa ( rengasta katkaisevaa entsyymiä tavataaan munuaisesta)
Löydettävä metaboloinnista kartta!/LB
Sinkin homeostaasissa fytaatilla on merkitystä. Sinkki on ainoa essentielli hivenaine, joka erittyy haimasta. Siitä täytyy reabsorboitua myös osa.
Mg absorboituu jejunumista ja ileumista, primääristi munuainen reabsorboi sen ja säätää homeostasin. Ihon kautta sitä menetetään hiessä huomattavasti. Ravinnon Mg osa on klorofyllissä.
Fytaatin magnesium toimii tertiäärinä synergistisenä kationina, ei yksinään. Fytaatti vähentää magnesiumin absorptiota ravinnosta.
Kalsiumia imeytyy koko ohuen suolen alueelta. Lysiini, arginiini, fruktoosi, glukoosi, laktoosi ja Xyloosi lisäävät kalsiumin imeytymistä. Fytaatti, kuitu ja oksalaatti vähentävät sen imeytymistä. Kalsiumia voimakkaammin liittyy kuitenkin kupari ja sinkki fytiiniin. Fytaatin net effect kalsiumin aineenvaihduntaan on monitekijäinen seikka.
Kun kuitua fermentoituu colonissa, pH madaltuu.
Liukoiset oligosakkaridit kuten inuliini ja frukto-oligosakkaridit voivat edistää kalsiumin ja magnesiumin imeytymistä ja tätä voi mitata vahvistuneena reisiluutilavuutena ja mineraalipitoisuutena koe-eläimillä.
Kupari Cu++/+++ imeytyy mahalaukusta ja ohuesta suolesta cupri-tilassa (Cu+++) hapettuen ja pelkistyen rautaa helpommin.Se mikä redusoi ferriraudan Fe+++ ferro-raudaksi Fe++ haittaa kuparin imeytymistä. Tällainen on C-vitamiini. Fruktoosit ja sitä sisältävät sokerit kuten sukroosi myös vaikuttaa kuparin imeytymiseen. Kupari erittyy sapessa hyvin stabiilina, mihin fytaatti* tai kuitu ei enää voi vaikuttaa.
Rauta Fe++/+++
Hemirauta on veren hemoglobiinissa, non- joninen, suojattu fytaatilta, absorboituu intaktina, jos sitä on ravinnossa.
Non-hemirautaa on ferro ++ ja ferri+++.
Rauta imeytyy pohjukaissuolesta ja ohutsuolen jejunumin yläosasta,
Laimeassa hapossa Fe+++ ( liukenematon) on ainoa joni, mikä liittyy protonoituun fytaattiin.
Fe++ ferro alkaa saostuu pH2 tasossa.
pH 7 tasossa ferro ja ferrikompleksit ovat stabiileja.
Mangaani Mn omaa monia valensseja +1 ja +7 väliltä. Stabiilein on Mn++. Mn erittyy sapesta. Ja takaisin imeytymistä säätää hormonit. Fytaatin osuudenmerkitystä ei tiedetä.

Fosforin (P) saatavuus Fytaatissa on runsaasti fosforia. Monogastrisilla lajeilla sen saatavuus on matala, kuten kananpojilla.

4.3. Kuidun suhde vitamiineihin
Rasvaliukoiset vitamiinit
Vitamiini A ja karoteenit
Vitamiini D
Vitamiini E
Vitamiini K
Vesiliukoiset vitamiinit
Tiamiini (B1) , pantoteenihappo, biotiini
Riboflaviini (B2)
Pyridoksiini (B6)
Nikotiinihappo ( niasiini Vit P)
Foolihappo
Cobalamiini ( Vit. B12)
Vitamiini C

4.4. Ravintokuidun vaikutus fekaalimassaan(CFW) ja kompositioon

4.5. Transit aika kriittinen Fekaalimassa (CFW) ja kuituaineet

4.6. Kuidun vaikutus suolistoflooran ekologiaan
4.6.1. tekijät:
a. Dieetti, sen substraatit ja ravintoaineet
b. Redoxpotentiaali
c. Kaasukompositio
d. Happamuus pH
e. Osmoottiset ja jonivaikutukst
f. Pintäjännitys ja nestevirtaus
g. Endogeenit ja eksogeenit aineet, jotka voivat estää baktreerien kasvua ( sappihapot, haihtuvat ja haihtumattomat rasvahapot, bakterisidit, suoliston vasta-aineet ja lääkkeet)
h. Bakteerien interaktiot ja kilpailu
i. Suoliston motiliteetti

4.6.2. Suolistobakteerit
Bakteerit huuhtoutuvat syljestä alkaen alaspäin ja yläosissa suolta niitä on vain vähän
ad 10E5 CFU per ml suolen yläosissa.
Ileumissa tilanne kääntyy, se on transitiovyöhyke.
Ileokekaalinen läppä.
Paksusuolessa 10E11-10E12. CFU
400 lajia on ihmiseen sopeutunutta.
Niistä 5 lajia hallitsee. Terveellisiä( x)
Bacteroides (gram- anaerobi sauva)
Eubacterium (gram+ sauva, anaerobi )( x)
Bifidobacterium ( gram+ sauva, anaer.) (x)
Lactobacillus (gram+ sauva fakult tai anaer.)(x)
Grampositiiviset kokit (str.c.)

4.7. Interaktio suolistobakteerien ja kuidun kesken

4.8. Kuidun vaikutus ruoansulatusentsyymeihin
Psylliumkuoria 5 %. Trioleenia ja kolesterolia vähemmän imunesteeseen.
Kitosaania 5 %: Ei erityistä.
Konjac mannaania 5 % Kolesterolia ja trioleiinia 40% vähemmän poistunut suolen sisällöstä kuin selluloosalla yksin.
Pektiini 5 % Trioleenia ja kolesterolia imunesteeseen vähemmän.
Guargum 5 % Kolesterolia ja trioleenia imeytyy 20-25% vähemmän .
Vehnän itu 10 % Triglyseridien katoaminen suolensisällöstä viivästynyttä.
Vehnän lese 20 % Ileostomianesteessä 1.6 kertainen lisä rasvan erittymiseen. TG hävisi hidastuneena suolen sisällöstä.
Selluloosa 10 % Ei erityistä trioleenin suhten. Kolesterolin varhainen nousu oli viivästynyttä mutta ei estynyttä verrattuna kuiduttomaan dieettiin.
Selluloosa 20 % Trioliinin katoaminen suolen sisällöstä aleni 20-30% 5 tunnin aikana ateriasta verrattuna kuiduttomaan ryhmään.
Vehnän lese 20 g Pankreatiittipotilailla trioleenihengitystesti osoitti 30% alenemaa lipidien sulavuudessa
Vehnän lese 16g Ei vaikutusta ileostomianesteeseen.
Pektiini 15 g Ileostomianesteen erityksessä nousi rasvaeritys 36%
Pektiini 5 g Trioleenihengitystestissä entsyymiä saavilla pankreaanpoistopotilailla 30 % laskeuma lipidien sulavuudessa

4.9. Ravintokuitulähteiden vaikutus SCFA tuottoon ja pitoisuuksiin paksussa suolessa
Tärkeimmät lyhyet rasva-hapot ovat etikkahappo (C2:0), propionihappo(C3:0) ja voihappo(C4:0) . SFCA pitoisuus on korkein caecumtasossa. Asetaatin (C2) osuus on suurin. distaalisemmin. Samalla propionaatin (C3) osuus oli laskeva, butyraatin (C4) oli samantapainen.
SCFA tuoton lisääntyessä absorptio lisääntyy. Ne siirtyvät lumenista mesenteerisiin ja portaalisiin suoniin.
Sitruksista ja sokeriruovosta aikaan saadaan enemmän SCFA kuin selluloosasta tai leseistä. Kasvikumit tuottavat enemmän SCFA kuin kasvikuidut viljoista Vihannekset tuottavat enemmän kuin viljat. Vesipitoiset kasvisoluseinämä-PS tuottavat enemmän kuin puiset osat.
Kuitulaatu modifioi SCFA -pitoisuuksia eri tasoissa.
Asetaattia (C2) oli caecumissa enemmän kuin colonissa selluloosasta, pektiinistä, psylliumista.
Yhtä paljon perunatärkkelyksestä, vehnän leseistä, kauran leseistä ja pektiinistä
vähemmän kuin distaalissa colonissa kaurajyvistä ja vehnäleseistä .
Voihappo (C4) on paksuasuolta suojaava tekijä.

4.10 Ravintokuidun vaikutus fekaalisiin ja luminaalisiin mutageeneihin
Feces sisältää mutageeneja, mikä muodostaa paksunsuolen syövän riskin. Karsinogeenisyys ja DNA-vaurio vastaavat toisiaan.
N-nitroso yhdistykset nitriitit ja nitraatit ovat tällaisia.
Fecapentaeeni on mutageeni. Se voi absorboitua kuituun.
Antioksidantit C ja E-vitamiini vastavaikuttivat mutaatioihin
Ovo-lakto-vegetariaaneilla ja vegetariaaneilla oli vähemmän mutageeneja.
Karsinogeeneja sitovat ohralese, vehnän lese ja alfalfa suoraan, pH4-6 alueella ja kationivaihdolla. Selluloosa omaa edullista vaikutusta. Ligniini taas ei .
Vehnänleselisä ja fytiinilisä* johtivat poikkeavien kryptamuodostumien vähentymiseen.

4.11. Ravintokuidun ja ruoan vaikutus hiilihydraattimetaboliaan

Glykeminen vaste
Glykeminen indeksi (GI) on suhdeluku verensokerikäyrien alojen kesken.
Ala glukoosikäyrän alla ruoan jälkeen x 100% : Ala glukoosikäyrän alla valkoisen leivän jälkeen
On pitkäaikaisetua hitaasti vapautuvista hiilihydraateista IDDM ja NIDDM taudeissa.
Tärkkelyksen konsumption nosto, matala –GI-elintarvikkeiden käyttö ja kuitu lisäävät myös colonissa fermentoituvaa osaa, jolloin etikkahappoa (C2), propioni (C3) ja voihappoa(C4) (SCFA) muodostuu ja imeytyy.
GI esimerkkejä vertailun vuoksi 50 g CHO on testiannos kustakin elintarvikkeesta.
Hunaja (126), Maltoosi (152), Rusina (93)
Omenamehu (45), luumut (34) banaani (90, kypsä; ei kypsänä 59)
Ruskeat pavut ( 24), virvilät ( 74) Soijapapu ( 20)
Juurekset: Punajuuri (93)
Mysli (96). Riisi puff (132)
Pasta: Spagetti (38- 61)
Leipä vehnästä , patonki (131)
Ruisjyvä (47), Vehnänjyvä (63), Pikariisi(121)

5.1. Vertaillaan ilmeneviä tauteja eri kuitumääriä nautittaessa
5.2. Diabetes mellitus hypoteesi ja ravintokuidun käyttö
E-Afrikasta tietoja. Diabetes alkoi lisääntyä samalla kun ravintotottumukset muuttuivat 1930 jälkeen. Korkea CHO ja matala rasva dieetti on suojaava, matala CHO- ja korkea rasvadieetti on predisponoiva diabeteksessa. Afrikkalainen dieetti oli aiemmin ollut hyvin kuitupitoista. Nyt on maa hyvin diabetesklinikkapitoista. Asia on multifaktorielli. Obesitas myös liittyy asiaan jotenkin. Diabeteksen jo puhjettua on kuiduista hyötyä kontrolloitaessa sokeritasapainoa.

5.3. Diabeteksen hoito korkeakuituisella dieetillä
Edut:
Aterian jälkeinen hypoglykemiä vähempi, veren rheologialle edullista, vähentää ateroskleroosin riskejä, alentaa seerumin lipidejä, verenpainetta, obesiteettia, klaudikaatiovaivat vähenevät, CHO-indusoitu hypertriglyseridemia estyy, obesiteetin ja diabeteksen aiheuttamat akuutit tilanteet vähenevät.
Energian jakautuminen.
a. Hiilihydraateista 55-60E%.
b. Proteiinista 12-16 E% ( 0.8-1.2 g/ kg) maksimi 90 g päivässä. Alempi määrä jos nefropatiaa.
c. Rasvasta alle 30E%, alle 10E% tyydytettyjä ravoja. Päivän kolesterolia alle 200 mg.
Jos ei siedä korkeaa CHO määrää, totaalirasvaa voi nostaa 30-40 E% jolloin lisätään MUFA-rasvahappoja, mikä lisää HDL ja vähentää hypertriglyseridemian riskiä, mikä tulee korkeasta hiilihydraatista ja matalasta kuidusta. ( Huom: Spillerin suositus)
d. Kuidun osuus 35 g päivässä( tai 15-25 g 1000 kcal kohden)
Haitallista on korkea hiilihydraattipitoisuus, jos kuitu on matala.
e. Kokojyvän edut mainitaan erikseen.Se lisää insuliiniherkkyyttä ja alentaa riskiä diabeteksen kehittymiseen ja sydänverisuonitauteihin. Lesekerroksessa on paljon kuitua ja fytokemikaaleja, antioksidantteja, anti-inflammatorisia tekijöitä, fytoestrogeenejä ja muita edullisia tekijöitä. Suositellaan kolmasti päivässä.
Vitamiini E on kardioprotektiivinen ja anti-inflammatorinen, suositellaan 800 IU päivässä aikuis diabeetikoille (Spillerin suositus)

5.4. Hyperlipidemian hoito kuidulla
Liukoisia , visköösejä, kuituja sisältävät ravinnot ( kaura, ohra, palkokasvit) alentavat seerumin kolesterolia. Psyllium, soijaproteiini ja kasvisterolit ovat myös edullisia. Näiden neljän tekijän kombinaatiolla ( visköösi kuitu, kasvisproteiini, matalaglykeminen ravintoaine ja kasvissteroli) voi koostaa kolesterolia alentavaa dieettiä. Seuraavia tietoja on hankittu:
Dietäärinen strategia: Annosmäärä, LDL-kolesterolin alenema (%).
Visköösi kuitu 5-10 g päivässä 5 %
(Psyllium; Guar;
Konjac;
Beeta-glukaani)
Soijaproteiini 25 g päivässä 5 %
Kasvisterolit 1-3 g päivässä 5 %
Dietääri kolesteroli alle 200 mg päivässä 5 %
Tyydytetty rasva alle 7 E% kaloreista 10 E%
Kehon paino 10 paunan vähennys 5 %
Matalaglykeminen dieetti GI 10 yksikön vähennys 5 %
Totaali strategia käytössä 40 %

Trans-rasvahappojen vähennys niin tehokkasti kuin mahdollistaa kuuluu asiaan.
Sterolit ovat steroleja ja stanoleja.
Psyllium parantaa Apo B ja Apo A-1 suhdetta.
Locust beam Gum
Konjac mannan (Amorphophallus Konjac k, kumimainen hyytelö Japanista, glukomannaanipolymeeri, visköösi
Wheat bran
Oat bran
Dried legume
Legume protein

5.5. Ravintokuitu ja colon neoplacia
Milloin alettiin nähdä korrelaatiota paksunsuolen syövän ja ravinnon välillä? Kehitysmaissa carcinoma coli oli epätavallinen. Bantuheimon ruokailutapoja tutkittiin ja havaittiin kuidun korkea käyttö. Pohjois ja Etelä Intian kesken havaiiin ero kuidun käytössä ja paksunsuolen syövän esiintymisessä. Pohjoisessa vähän syöpää ja paljon kuitua. Israelista tuli samanlainen tutkimustulos. Vegetariaaneilla myös oli vain vähän colonsyöpää. Arktisilla inuiiteilla oli taas kasviskuidun käyttö matala, mutta ei silti erityisempää ca coli esiintymistä. He käyttivät kuitenkin paljon sulamattomia aminopolysakkarideja isojen eläinten sidekudoksista. Kaaliperheen indolipitoisilla jäsenillä oli protektiivista merkitystä.

5.6. Kuitu ja colonin divertikuloosi
Jo vuonna 1929 osattiin neuvoa kuitujen käyttöä symptomaattiseen divertikuloosiin.

Divertikuloosin prevalenssi kasvaa. Paikoin Afrikassa sitä ei esiinny. Tautia on Euroopassa ja P-Amerikassa eniten. Tämän alueen ruokatottumusten mukana se siirtyy myös alueille, missä se ei ole aiemmin ollut tavallista. Korkeakuituinen dieetti voi vaikuttaa taudin kulkuun edullisesti, osa voi tulla oireettomiksi. Erityisesti liukenemattomat selluloosakuidut ovat edullisia.

5.7. Kuitu ja tulehdukselliset suolistosairaudet (IBD)
(UC, ulceratiivinen koliitti) (CD, Chrohnin tauti)
On havaittu että f-maitohappopitoisuus nousee UC ja CD taudeissa ja toisaalta normaali SCFA pitoisuus laskee. Olisi loogista kohottaa SCFA-pitoisuutta soveltuvalla korkeakuituisella dieetillä.
Toisaalta bakteerit voivat fermentoida verta ja täten aiheuttaa colonissa SCFA laskua joillain UC-potilailla. Joillain vaikeasti sairailla voi SCFA taas olla tavallista korkeampia ( ehkä talteenoton huonontumisen takia). Jos oli distaali UC, SCFA aiheutti ärtymystä distaalisessa osassa colonia. (Kuitujen osuus UC-taudissa on vaikemapi saada edulliseksi ainakaan yleisohjeilla, ehkä joissain yksityistapauksissa). Sulfasalatsiinilla ainakin koetetaan pitää suolistoflooraa kontrollissa.

5.8. Japanin dieetinkäyttötavat ja korrelaatio sairauksiin (1930-1980)

5.9. Toksiinien ja karsinogeenien indusoimin vaikutusten modifikaatio ravintokuidulla suolessa ja rintarauhaskudoksessa

Toksiineja koe-eläintutkimuksissa olivat:
Glukoaskorbiinihappo 4 %, 2,5-Di-t-butyylihydrokononi, Tween 20, ja 60 klorazaniilihydrokloridi, Cadmiumkloridi, 2-asetylaminofluoreeni.,
Epäsuoria karsinogeenejä: 1,2,-DMH (dimetyylihydratsiini), AOM (azoxymetaani), 3,2,-DM-4-ABP (dimetyyliaminobifenyyli) , MNU( metyylinitrosourea, suora karsinogeeni).
Protektiivinen vaikutus tutkittiin fytiinillä, vehnän leseillä, alfalfalla, selluloosalla, pektiinillä, ligniinillä eri jyvien leseillä, citruskuidulla
Vehnän leseessä oli lipidiosuus merkitsevä (NOS reduktio, COX-1 ja COX-2 aktiviteetti)

6.1. Kokojyvä, kuitu ja antioksidantit

6.1.1. Kokojyvän antioksidantit
Kaikissa viljoissa, hedelmissä ja vihanneksissa on seuraavia:
Kinnamonihappo
Bentsoaatit
Flavonoidit
Tokoferolit
Kaurassa on
Avenantramideja
Useimmissa jyvissä on:
Tokotrienoleja
Pitkäketjuisia ferulihapon ja kaffeiinihapon mono- ja dioliestereitä
Alkyyliresorsinoleja
Useita muita antioksidantteja
Liukenematon antioksidantti on mm fenolihapot kovalentisti kiinnittyneinä arabinoosin sivuketjuissa arabinoxylaanikuitupolymeereissä soluseinämissä. Nämä esterit ovat 90% ferulaatteja ja 10 % kumaraatteja ja muodostavat 1 % siemenen suojakerroksesta.
Diferulaatteja tulee ferulihappoestereistä silloiksi säikeitten väleihin antamaan kiinteyttä soluseinärakenteille. Säikeisiin kiinnittyneet fenoliesterit ( pinaateissa, juurikkaissa) voivat hydrolysoitua vasta colonissa, jolloin niistä saattaa saada hyödyksi antioksidantteja. Useimmat jyvien antioksidantit ovat niiten ulkopinnoissa

6.1.2. Antioksidanttiaktivisuus Trolox ekvivalenteissa TE/ 100g
Vihannekset (400), hedelmät (1200); Kokojyvä vehnäleipä ( 2000); kokojyvä aamiaisvilja(2800)
Kokojyvä vehnävilja (3000 TE);
Rukiissa on tavattoman korkea antioksidanttiaktiivisuus ( 4700); Siinä on paljon lignaaneja ja muita fytonutrientteja.
Riisivilja (1300)
Tanniinilla ( polyfenolirakenne) on hyvin korkea aktiviteetti ( Tannic acid 1 400 000 TE)
Puhdas ohrajyvälese: ( 20 000 TE) 3,9 % ferulihappoa.
Hyvin puhdas vehnä lese (11 000 TE),2.1% ferulihappoa.
Carob hulls- palko ( 160 000 TE). 11 % tanniinihappoa.

Antioksidanttien tie kehoon:
Rasvaliukoiset pääsevat imuteitä myöten. Vesiliukoiset voivat imeytyä ohuesta suolesta. Soluseinäkuituihin kovalentisti kiinnittyneet ja yhdisteet menevät paksuunsuoleen, josta fermentaatiolla ja mikrobeilla saadaan hyödynnettyä antioksidantteja. Ne ovat scavengers paikallisesti paksussa suolessa. Paksunsuolen epiteelisolut absorboivat vapaita fenoleja ja hyötyvät niitten antioksidanttisuudesta. Kokojyvän antioksidantit voivat täten vaikuttaa koko suolistossa. Kulkeutuminen paksuunsuoleen on mahdollinen kokojyville sen takia, että niissä on fenolisia sidoksia, kun taas tämä kulkeutuminen ei ole mahdollsita kuin vain mutamalle vihannekselle ja hedelmälle.

6.2. Koko jyvät, viljan kuitu ja krooniset taudit. Epidemiologisia tositteita.
--
6.4. Mineraalien saatavuus viljoista
6.5. Fytiini* ( PA) (Phytic Acid) ja syöpä
6.5.1.
PA* sitoo tärkkelystä, proteiineja, entsyymeitä ja mineraaleja kuten pro-oksidanttirautaa, osallistuu solun inositolifosfaattialtaaseen ja signaalitransduktioon, solusignalointikaskadiin ja geeniekspressioon. PA* omaa merkitystä syöpäriskin vähentäjänä korkeakuituisessa dieetissä ollessaan. Lisätutkimuksia tarvitaan endogeenin ( kasvimatriksissa olevan fytiinin*) ja exogeenisen , juomaveteen tai dieettiin puhtaana lisätyn fytiinin* , osuuksien selvittelyssä

6.5.2. Fytiinin* mahdollisia toimintoja
Fytiini* on syövältä suojaava eri kudoksissa.

6.5.3. Fytiini* interaktiossa proteiiniin ja tärkkelykseen - entsyymi-inhibitiota ja malabsorptio.
PA* voi sitoutua tärkeisiin proteiineihin ja entsyymeihin solun sisällä ja muuttaa sen kasvuluonnetta. In vitro se estää seriini-treoniini proteiinifosfataaseja kuten useita ic-proteiineja. Vaikutus voi olla eri in vivo.

Ruoansulatuskanavassa PA* sitoo dietäärisiä proteiineja ja ruoansulatusentsyymejä kuten trypsiiniä estäen proteiinien sulatusta ja absorptiota. Se voi myös vähentää tärkkelyksen sulamista ja absorptiota liittymällä vetysilloilla tärkkelykseen, epäsuorasti sitoutumalla proteiineihin, joihin tärkkelys liittyy tai sitomalla amylaasia tai entsyymien kofaktoreita kuten Ca++. Negatiivista korrelaatiota on havaittu PA*- saantitasolla vilja- ja palkolähteistä ja glykeemisellä indeksillä (GI), mikä johtunee tärkkelyksen alentuneesta absorptiosta fytiinivaikutuksesta.
Fytiinin poisto lisää ravinnon absorptiota ja glykemisyyttä.

Fytiinin vaikutuksesta tulee colon-alueelle enemmän BULK-ainetta ja fermentoituu enemmän SCFA ( lyhyitä rasvahappoja) ja pH laskee. Näillä tekijöillä on colonia suojaava vaikutus. SCFA voihapon on havaittu useissa tutkimuksissa hidastavan kolorektaalisyöpäsolujen kasvuvauhtia vähentämällä DNA-synteesiä niissä, indusoimalla apoptoosia syöpäsoluissa ja suppressoimalla tuumorikasvua.
Jokainen hiilihydraatti, joka välttää imeytymisen ohuen suolen alueella, vähentää glukoosin imeytymistä ja samalla insuliinineritysvastetta. Vähempi insuliinieritys alentaa tuumorin kasvuvauhtia ( colon carsinogeneesin insuliinihypoteesi).
Proteiini-tärkkelys-PA-interaktio riippuu fytiinihapon (PA) kyvyistä reagoida muidenkin dieettikomponenttien kanssa. PA kelaa Ca++. Kalsiumi taas tarvitaan tärkkelyksen sulavuuteen ja imeytymiseen. Tällöin PA ei voi vaikuttaa inhibitorisesti tärkkelyksen.Tämän takia puhtaan exogeenisesti lisätyn PA:n vaikutus voi olla eri kuin matriksissa olevan eri komponentteja jo valmiiksi sitoneen endogeenisen fytiinihapon vaikutus.

6.5.4. Interaktio mineraaleihin ja antioksidatiivinen vaikutus

Ihmiset, jotka käyttävät vain vähän kuitua, kehittävät runsaammin vapaita hydroksyyliradikaaleja (OH´). PA kelaa Fe, Ca, Zn muun muassa. Sinkkilisä on hyödyksi colonin epiteelille. DNA-synteesi vaatii sinkkia. Sinkin kelaus, voi olla yksi keino, miten PA suppressoi syöpää. Raudan katalyysi kolonissa aiheuttaa vapaita radikaaleja. Jos PA kelaa rautaa, niin tämä vaikutus olisi vähempi, PA ei salli raudan olla liukenevassa muodossa ja tekee sen täysin saavuttamattomaksi biologisesti. PA myös katalysoi Ferroraudan muuttumista ferriraudaksi, jolloin se sitoutuu siihen tehokkaammin. PA estää myös täysin raudan katalysoiman lipidien peroksidaation ja ROS-tuoton in vitro. ( EDTA on vahvempi kelaattori kuitenkin).Vielä ei samaa ole vahvistettu in vivo.

6.5.5. Osallistuminen inositolifosfaattialtaaseen (IP(x))

Fytiini on nopeasti ( jollain tavalla) imeytynyt ja muuttuu soluissa lyhemmiksi inositolifosfaateiksi. Jos se pääsee soluun se voi konvertoitua muiksi polyfosfaateiksi IP-IP(5).
Jos PA asetetaan erytroleukemiasolujen joukkoon, näissä havaitaaan 41 % nousu IP3 molekyylissä ja 26 % lasku IP2 molekyylissä., joten tapahtuu absorptiota ja konversiota samalla. Koeputkessa on osoitettu fytiinin absorboituvan ja muuttuvan IP3-molekyyliksi.
Myo-inositolin läsnäollessa coloncarsinomaa estävä vaikutus potentoituu. Sama on havaittu metastaasien ja rintasyövän yhteydessä. Fytiini + inositoli yhdessä oli selvästi tehokkaampi kuin PA yksin tai inositoli yksin. Fytiinistä tuleva inositoli osallistuu solun inositolifosfaattialtaaseen, osallistuu pienien IP fosfaattien tuottoon ja moduloi signaalintransduktiomekanismia. Myoinositoli suojaa rintasyövältä ja keuhkosyövältä. Koska PA näyttää muuttuvan soluissa pienemmiksi polyfosfaateiksi, on mahdollista että syöpää vastustava vaikutus tulee näistä pienemmistä fosfaateista tai itse myoinositolista käsin.Inositolifosfaattien täydet funktiot, sekundaarilähettitehtävät ja solunsisäinen tärkeys vaatii viellä edelleen selvittelyjä. Täten niin monien solunsisäisten tehtäviensä takia on kuviteltavissa olevaa, että fytiinillä tapahtuva dietäärinen inositolifosfaattien modulaatio voi omata toistaiseksi ratkaisemattoman osuuden colon carsinooman preventiossa tai inhibitiossa.

6.5.6. Muita mekanismeja

PA voi vähentää colonin solujen proliferaatiota. Tämä on osoitettu monin tutkimuksin. PA ilmeisesti vaikuttaa tuumorin kasvuun muuttamalla solun jakaantumisen tahtia.. PA voi myös lisätä colonin solujen apoptoosia ja solujen differentioitumisen astetta.( Tämä on osoitettu tutkimuksella vehnäleseillä, joissa PA jo endogeenisti on 25 %, exogeenisellä 1 %:lla PA:lla defytinoidusta dieetistä ja matalakuituisesta dieetistä). Sekä endogeeni että exogeeni PA ja vehnäkuitu vaikuttivat apoptoosia ja differentioitumista. Nämä ovat syöpäriskin protektiivisa varhaisia merkkiaineita samalla.
PA voi osallistua myös tuumorikasvuun vaikuttamalla PI-3K entsyymiin. Se entsyymi säätyy yleensä tuumoreissa suuripitoisemmaksi. PA vaikuttaa estävän epidermaalisen kasvutekijän indusoimaa solutransformaatiota estämällä PI-3K entsyymiä ( fosfatidylinsotolli-3-kinaasia).
PI-3K entsyymifosforyloi ja hydrolysoi lipidejä, jotka osallistuvat signaalinvälitykseen.
( Huom. 3 –kinaasi sinänsä ei ole mikään suora tie tehdä tavallisinta signaalinvälittäjää IP3, joka on I(1.4.5.)P3, kalsiumkanaviin vaikuttava. Tässä on hyödyksi tietää eri fosfatidylinositolien molekyyli samoin kuin inositolifosfaattien sarja ja niitten keskeinen aineenvaihdunnallinen kartta, erilaiset kinaasit ja erilaiset fosfataasit, jotka asiaan liittyy . lb)
PA syöttö vahvisti NK-solujen toimintaa karsinogeenille altistetussa koe-eläimessä. PA voi täten vaikuttaa immuunijärjestelmän kautta niitä edullisia vaikutuksiaan.
PA voi moduloida soluvastetta reseptoritasossa, Esim. PA kilpailee sitoutumisesta IGF-II reseptoriin, jota on ylisäätyneenä joissain tuumoreissa ja solulinjoissa. Jos IGF-II on ylisäätynyt, on riskia kolorektaaliin tuumoriin. Se merkitsee karsinogeneesin myöhäisvaiheissa, joten inhibitiolla fytiinin kautta on positiivista merkitystä.
PA voi sitoutua myös baasiseen bFGF reseptoriin ( Fibroblast growth factor R), blokeeraten sen sitoutumisdomaanin ja katkaisten täten sen signalointitien.

6.5.7. Yhteenvetona

Tarvitaan lisätutkimuksia , jotta voidaan erottaa puhtaan fytiinin ( veteen tai ruokaan lisätyn) ja ravintoaineeseen asettuneen fytiinin osuudet sen edullisissa syöpäriskiä vähentävissä terveysvaikutuksissa,
( Määriä joita fytiiniä on eri tutkimuksissa puhtaana käytetty:
Alle 1 % , 1-alle 2%, 2%, yli 2% juomavedessä tai dieetissä;
15 millimoolinen;
40 mg painokiloa kohti)

7.1. Kuitukonsumptio 1992-2000
7.2. Kuitukonsumptiotavat
7.3. Australiassa
7.4. Kiinassa
7.5. Ranskassa
7.6. Italiassa

APPENDIX
A1 Eri kuidut ravinnossa
A2 Analyysitietoja kuiva-aine, tuhka, karkea proteiini, tot. Kuitu, liukoinen kuitu, NDR, hemiselluloosa, selluloosa, ligniini
A3 Kuitu tietyissä ruoissa
A4 Viljojen kuitu Norjassa
A5 Karkea kuitu tietyissä ruoissa
A6 Vertaileva analyysi ravintokuidusta ja karkeasta kuidusta
A7 Ruoan fytaattipitoisuudet*
A8 Ruoan ( rusinan) tartaarihappopitoisuus (C4H6O6)
A9 Saponiinipitoisuuksista kasvisruoissa arviolta
INDEX
19/05/2005 19:29 printattu. Silmäilty läpi 8.5. 2010

Biogeenit aminit ja muita erityisiä ravintotekijöitä

2010-02-21T03:22:00.001-08:00

Seuraavissa ravinteissa (mm) on joko biogeeneja amineja runsaasti tai muita tekijöitä, joista voi tulla ruoka-ainereaktioita. Jos haluaa välttää ruokaainereaktioita, välttää niitä ruokia tai hedelmiä, joista reaktio tulee. On myös mahdollista valita esim juustoista sellainen laatu, missä on vähiten biogeenisia amineja ( aromiaineita. Kaikkein herkimmät joutuvat käyttämään tuorejuustoja ja ruokaa joka ei ole säilötty tai fermentoitu. Joskus auttaa esim omenan pitäminen mikrouunissa 1§ minuuttia ennen kuin syö sitä. Hedelmän kuoriminen on yksi keino vähentää lektiinejä. Keittäminen ja kuumentaminen vähentää lektiinien reaktiivisuutta. Herkullisessa ruoassa on sivuvaikutuksena juuri näitten reaktioita aiheuttavien komponenttien paljous.

* NÖTKÖTT, naudanliha

* FLÄSK, eläimen ihra

histaminfrisättande _ histamiinia vapauttava

* SKINKA, kinkku

histamin frisättande_ histamiinia vapauttava

tryptaminhalt _ Tryptamiinia 10-100 mg/ kg

* KYCKLING, kananpoika

* SOJA, soija

* ÅRTOR, herneet

¤digereras och absorberas ofullkomligt , epätäydellisesti sulavia ja imeytyviä hiilihydraatteja

innehåller lektiner, sisältävät lektiineitä

oligosackarider, oligosakkaridisokereita

* BÖNOR, LINSER, pavut,virvilät

¤ digereras och absorberas ofullkomligt , epätäydellisesti sulavia ja imeytyviä hiilihydraatteja

¤innehåller lektiner, sisältävät lektiineitä

* JORDNÖTTER maapähkinät

innehåller lektiner, sisältävät lektiineitä

innehåller fettsyror, som interagerar med eikosanoidämnesomsättning_ Sisältävät rasvahappoja, jotka vaikuttavat eikosanoidiainenvaihdunnassa.

* VETEMJÖL, vehnäjauho

Innehåller prolaminer och gluteliner som vid bakning bildar gluten. ¤ gluteiinia

¤digereras och absorberas ofullkomligt , epätäydellisesti sulavia ja imeytyviä hiilihydraatteja

* ANNAT MJÖL, muut jauhot

¤ gluten; Gluteiinia

¤ digereras och absorberas ofullkomligt , epätäydellisesti sulavia ja imeytyviä hiilihydraatteja

* ÄGG, muna

¤ histaminfrisättande _ histamiinia vapauttava

* MJÖLK, maito

¤digereras och absorberas ofullkomligt ( laktose) , epätäydellisesti sulavia ja imeytyviä hiilihydraatteja kuten maitosokeria laktoosia

* OST, juusto

¤biogena aminer; biogeenisia amineja
Histamin_histamiini > 1000 mg/kg
Tyramin_tyramiini > 1000 mg/kg
Fenyletylamin_ fenyletylamini> 500 mg/ kg
beroende på typ av ost_ riippuu juustotyypistä.

* FISK, kala
¤ biogena aminer_ biogeenisia amineja
¤ histaminfrisättande _ histamiinia vapauttava
Histamin_ histamini, Tyramin_ tyramiini, Fenyetylamin_ fenyletylamini,
bero på fisktyp och lagningssätt_ riippuu kalatyypista ja valmistustavasta. Säilykkeissä eniten amineja.

* ANJOVIS, anjovis, SILL, silli
biogena aminer_ biogeenisia amineja
Histamin_ histamiini >1000 mg/kg
Tyramin_ tyramiini >1000 mg/kg
Fenyletylamin_ fenyletylamini>500 mg/kg

* MAKRILL, TONFISK, makrilli,tonnikala
Biogena aminer_ biogeenisiä amineja
Histamin_ histamiini > 1000 mg/kg
Tyramin_ tyramiini 100-1000 mg7kg

* SALAMI, salami
Biogena aminer_ biogeenisiä amineja
Histamin_ histamiini 100 -1000 mg/kg
Tyramin_ tyramiini 100-1000 mg/kg
Tryptamin- tryptamiini 10-100 mg/kg
Fenyletylamin_ fenyletylamini > 500 mg/kg

* TOMAT, tomaatti
Biogena aminer- biogeenisiä amineja
korsreaktion mer björkpollen_ ristireaktio koivunsiitepölyallergiaan
Histaminfrisättande _ histamiinia vapauttava
Histamin_ histamiini 20-100 mg/kg
Tryptamin_ tryptamiini 10-100 mg/kg
Serotonin_ serotoniini 10-100 mg/ kg

* CHOKLAD, suklaa
Biogena aminer- biogeenisiä amineja
Histaminfrisättande _ histamiinia vapauttava
Digereras och absorberas ofullkomligt , epätäydellisesti sulavia ja imeytyviä hiilihydraatteja
Fenyletylamin_ fenyletylamini > 500 mg/kg
Serotonin_ serotoniini 10-100 mg7kg

SKALDJUR, äyriäinen
Histaminfrisättande _ histamiinia vapauttava

JORDGUBB, mansikka
Histaminfrisättande _ histamiinia vapauttava

VIN, ÖL, viini, olut
Biogena aminer_ biogeenisia amineja
Sulfiter- sulfiitteja ( E 220-E227)
Histamin_ histamiini 20-100 mg/kg
Tyramin_ tyramiini 20-100 mg7kg

* TORKAD FRUKT, kuivatut hedelmät
¤ Sulfiter, sulfiitteja ( E 220-E227)

* FIKON, Viikuna
Serotonin, serotoniinia
Galaktos, galaktoosi

* BANAN, banaani
Biogena aminer_ biogeenisia amineja
Digereras och absorberas ofullkomligt - epätäydellisesti sulavia ja imeytyviä hiilihydraatteja
Para-allergi mot latex_ para-allergiaa latexille
Serotonin- serotoniini 10-100 mg7kg
Tryptamin_ tryptamiini 10-100 mg/kg
Tyramin_ tyramiini 20-100 mg/kg

* AVOKADO, avokado
¤Biogena aminer- biogeenisia amineja
¤ Para-allergi mot latex_ para-allergiaa latexille
Serotonin_ serotoniini 10-100 mg/kg
Tyramin_ tyramiini 20-100 mg/ kg

* NEKTARIN, nektariini
¤ Para-allergi mot latex_ para-allergiaa latexille

* KIWI, kiivi
¤ Para-allergi mot latex- para-allergiaa latexille
¤Para- allergi mot björkpollen_ para-allergiaa koivun siitepölylle

* HASSELNÖTTER, hasselpähkinä
¤ Para-allergi mot björkpollen_ para-allergiaa koivun siitepölylle

* KÖRSBÄR, kirsikka
¤ Para-allergi mot björkpollen- para-allergiaa koivun siitepölylle
¤ Digereras och absorberas ofullkomligt _epätäydellisesti sulavia ja imeytyviä hiilihydraatteja

* PERSIKA, persikka
¤ Para allergi mot bjölrkpollen_ para-allergiaa koivun siitepölylle
¤Digereras och absorberas ofullkomligt , epätäydellisesti sulavia ja imeytyviä hiilihydraatteja

* PLOMMON, luumu
¤ Para-allergi mot björkpollen_ para-allergiaa koivun siitepölylle
¤Digereras och absorberas ofullkomligt , epätäydellisesti sulavia ja imeytyviä hiilihydraatteja
¤Biogena aminer_ biogeenisia amineja
Serotonin_ serotoniinia 10-100 mg/kg

* RÖDA PLOMMON, punaiset luumut
Tyramin_ tyramiinia 20-100mg/kg.)

* POTATIS, peruna
¤ Para-allergi mot björkpollen_ para-allergiaa koivun siitepölylle
¤Digereras och absorberas ofullkomligt , epätäydellisesti sulavia ja imeytyviä hiilihydraatteja

* PÄRON, päärynä
¤ Para-allergi mot björkpollen- para-allergiaa koivun siitepölylle
¤ Digereras och absorberas ofullkomligt _ epätäydellisesti sulavia ja imeytyviä hiilihydraatteja

* ÄPPEL, omena
¤Para-allergi mot björkpollen_ para-allergiaa koivun siitepölylle
Digereras och absorberas ofullkomligt _ epätäydellisesti sulavia ja imeytyviä hiilihydraatteja

* MORÖTTER, porkkana
¤ Para-allergi mot björkpollen_ para-allergiaa koivun siitepölylle
Para-allergi mot gråbopollen_ para-allergiaa pujon siitepölylle
Digereras och absorberas ofullkomligt _ epätäydellisesti sulavia ja imeytyviä hiilihydraatteja

* ANIS, KUMMIN, anis, kumina
¤Para-allergi mot gråbollen- para-allergiaa pujon siitepölylle

* CURRY, karri
¤Para-allergi mot gråbopollen_ para-allergiaa pujon siitepölylle

* KAMOMILL, kamomilla
Para-allergi mot gråbopollen_ para-allergiaa pujon siitepölylle

* KORIANDER; korianteri
¤Para-allergi mot gråbopollen_ para-allergiaa pujon siitepölylle

* PERSILJA, persilja
Para-allergi mot gråbopollen_ para-allergiaa pujon siitepölylle

* SELLERI, selleri
Para-allergi mot gråbopollen_ para-allergiaa pujon siitepölylle

* PAPRIKA, paprika
¤innehåller capsisin_ sisältää capsisiiniä
¤ Para-allergi mot gråbopollen_ para-allergiaa pujon siitepölylle