Tässä blogissani on seikkoja terveellisistä ravintotekijöistä ja kehon luonnollisesta puolustuksesta, jota voi tukea terveellisen ravitsemuksen ja terveellisten elämäntapojen avulla.
Funktionaaliset mahanpömpötykset ja suolen ( kivuliaat) venyttymät ilmavaivoista (FABD) ovat tavallisia gastrointestinaalisia vaivoja ja niitä gastroenterologit ja terveydenhoitoa tarjoavat kohtaavat päivittäin. Funktionaalinen vatsanpömpötys on subjektiivinen olotila, johon tavallisti liittyy objektiivisesti havaittava suolien laajentuma. FABD voidaan diagnostisoida omana kokonaisuutenaan tai päävaivana tai se voi kattaa muitakin funktionaalisia mahasuolihäiriöitä kuten toiminnallista ummetusta, ärtyneen suolen oireyhtymää (IBS) tai toiminnallista dyspepsiaa. FABD:n patogysiologiaa ei täysin ymmärretä. On ehdotettu taustalla oleviksi mekanismeiksi viskeraalista ( sisäelinten) yliherkkyyttä, käytöksellisesti indusoitunutta epänormaalia vatsaseinämä- palleahermon- refleksejä, huonosti imeytyvien sulavien hiilihydraattien vaikutusta ja mikrobiomin muuntumisia. Hoitoon kuuluu behavioristinen terpaia elämäntapaohjeet), dieetti-interventiot, mikrobiomin modulaatio ja lääketerapia. Tässä katsauksessa esitetään nykytietoa FABD:n patofysiologiasta, arvioinnista ja hoidosta.
Functional abdominal bloating and distension (FABD) are common gastrointestinal
complaints, encountered on a daily basis by gastroenterologists and
healthcare providers. Functional abdominal bloating is a subjective
sensation that is commonly associated with an objective abdominal
distension. FABD may be diagnosed as a single entity (the sole or
cardinal complaint) or may overlap with other functional gastrointestinal
disorders such as functional constipation, irritable bowel syndrome,
and functional dyspepsia. The pathophysiology of FABD is not completely
understood. Proposed underlying mechanisms include visceral
hypersensitivity, behavioral induced abnormal abdominal wall-phrenic
reflexes, the effect of poorly absorbed fermentable carbohydrates, and microbiome alterations. Management includes behavioral therapy, dietary interventions, microbiome
modulation, and medical therapy. This review presents the current
knowledge on the pathophysiology, evaluation, and management of FABD.
Vuonna Rooma-IV- työtiimi uudisti Rooma-III- diagnostiset kriteerit ja päivitti kliinisen arvion ja hoidon tähän funktionaaliseen mahanpömpötykseen ja koliikkeja aiheuttavaan suolen epänormaaliin laajentumiseen. Rooma-IV:n mukaan FABD:tä luonnehtii toistuvasti ilmenevät subjektiiviset mahantäyteyden ja paineen oireet tai tunne mahaan jäävän kaasun aiheuttamasta pömpötyksestä ja suolten laajenemisesta ja objektiivisesti mitattavissa oleva lisääntyminen mahan ympärysmitassa. Pömpötys ja mahan ympärysmitan laajeneminen saattavat olla orgaanisten häiriöiden ilmenemismuotoja ja ne pitäisi diagnosoida ja hoitaa erikseen. Tässä annetaan luettelo tavallisista ei-funktionaalisista etiologioista:
keliakia,
haimantoimninnan vajaus,
mahalaukun lihasten hermojen toiminnan heikkous eli gastropareesi,
In
2016, the Rome IV working team revised the Rome III diagnostic criteria
and updated the clinical evaluation and treatment for functional
abdominal bloating and distension (FABD) [1].
According to the Rome IV, FABD is characterized by (subjective)
symptoms of recurrent abdominal fullness, pressure, or a sensation of
trapped gas (bloating), and/or measurable (objective) increase in
abdominal girth (distention) [1].
Bloating and distension may be the manifestations of organic disorders
which should be diagnosed and treated separately. Common non-functional
etiologies are listed in (Table 1).
Non- functional ethiologies.
Celiac disease
Lactose, fructose, and other carbohydrates intolerance
Pancreatic insufficience
Gastroparesis
Diabetes mellitus
Hypothyreoidosis
Scleroderma
Chronic idiopathic pseudo-obstruction
Small intestinal bacterial overgrowth(SIBO)
Acute gastroenteritis
gastric malignancy
Bowel malignancy
Ovarian malignancyAscites
Primääri FABD pitäisi diagnosoida omana kokonaisuutenaan (joko yksittäisenä oireena tai pääoireena), joka ei kata toisten toiminnallisten mahasuolihäiriöiden (FGID) aluetta kuten funktionaalista ummetusta (FC), ärtyneen suolen oireyhtymää (IBS) ja toiminnallista ruoansulatushäiriötä (FD). Rooma-IV- diagnostiset kriteerit sallivat lievän mahanaluekivun ja/tai vähäisiä suolistoliikkeiden poikkeavuuksia tähän diagnoosiin. Lopuksi mainittakoon, että oireilun alusta pitäisi olla kulunut aikaa vähintäin 6 kuukautta ja vallitsevia oireita (pömpötystä ja suolten laajenemista) pitäisi olla esiintynyt viimeksi kuluneet 3 kuukautta.
Primary FABD should be diagnosed as a single entity (the sole or
cardinal complaint) that does not overlap with other functional
gastrointestinal disorders (FGID) such as functional constipation (FC),
irritable bowel syndrome (IBS), and functional dyspepsia (FD). However,
Rome IV diagnostic criteria permit the coexistence of mild abdominal
pain and/or minor bowel movement abnormalities. Finally, symptom onset
should be at least 6 months before diagnosis and the predominant symptom
(bloating or distention) should be present during the last 3 months [1].
Mahan paisumista, pömpötystä on raportoitu 30% lla aikuisväestöstä ja IBS- potilailla sitä on melkein jokaisella. Kuitenkin vain noin puolella mahan pömpötystä kärsivistä raportoidaan mahan objektiivista laajentumista. Lisäksi mahanpömpötys on tavallisempaa IBS- potilailla ja mahan laajeneminen tavallisempaa kroonisessa ummetuksessa. Puhelinhaastttelussa todettiin USA.ssa 165:lla aikuisista viimeksi kuluneen kuukauden aikana olleen mahan paisumista ja suolten laajenemista. Naiset miehiä useammin raportoivat mahan pömpötykssetä ( 19% , ja vastaavasti 10.5 %) ja naisilla oli myös useammin vakavia oireita ( 24% ja 13 %) . Muissa tutkimuksissa ei ole havaittu eri prevalensseja mahanpömpötyksessä naisilla ja miehillä ( 21% ja 19%)
Bloating and distension have been reported by 30% of the adult general
population and are almost universal among patients with IBS [2].
However only about half of the patients with bloating also report
abdominal distension. In addition, bloating is more common among
patients with IBS, and distension is more common in patients with
chronic constipation [3].
A telephone survey reported a prevalence of 16% in US adults who were
asked about bloating or distension during the last month [4].
Women were more likely than men to report bloating (19% vs 10.5%) and
were more likely to have severe symptoms (24% vs 13%). However, other
studies have not identified different prevalence rates of bloating by
gender (21% and 19%) [3, 5].
Suolen sisällä on kaasua, ilmaa, vettä ja ulosteeksi menevää materiaalia. Ilman ja kaasun määrä saattaa muodostua runsaaksi, kun nielee ilmaa ( aerophagia) ja mahdollisesti paksunsuolen tai ohutsuolen bakteerit tuottavat liikaa kaasua. Ohuensuolen bakteerien ylikasvu (SIBO), kaasujen liian vähäinen absorboituminen ja runsaasti fermentoituvaa huonostisulavaa ja imeytyvää hiilihydraattia sisältävä ravinto saattavat jokainen olla osatekijöitä. Kuitenkin tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että IBS-potilaiden ja terveiden suoliston kaasupitoisuuksissa on olematon tai vain mitätön ero, jos he käyttävät samanlaiset määrät fermentoituvia hiilihydraatteja. Eräässä toisessa uudella mahan tietokonetomografia-metodilla tehdyssä tutkimuksessa ( Accarino et al) ei havaittu muutoksia mahan kokonaistilavuudessa vaikean pömpötysjakson aikana vertailtaessa perustilanteeseen. Sen takia - mainittuihin tutkimuksiin perustuen- on epätodennäköistä, että suolisto-ontelon sisällä oleva kaasu olisi taustalla päämekanismina FABD- oireiden kehittymisessä.
Intraluminal
content includes gas, air, water, and fecal material. Air and gas may
become abundant within the lumen through aerophagia and potentially from
overproduction of gas by colonic or small intestine bacteria [6].
Small intestinal bacterial overgrowth (SIBO), gas underabsorption, and
diet high in fermentable, poorly digested and absorbed carbohydrates may
all play a role [7].
However, recent studies have shown minimal, if any, differences in gas
contents between IBS and healthy controls who consumed similar amounts
of fermentable carbohydrates [8, 9].
In another study comparing gas contents using a novel abdominal CT
method, Accarino et al. did not find any change in the total abdominal
volume during episodes of severe bloating, compared to baseline [10].
Therefore, on the basis of the mentioned studies, excessive
intraluminal gas is unlikely to be a major underlying mechanism for
symptom generation in FABD.
Funktionaalista mahanpömpöty ja suolten laajentuma voi olla alkuisin suoliston herkkyyden kasvamisesta epätavallisen virinneessä huomionkiinnityksessä suoliontelon sisältöön.
Tosiasiassa IBS- potilaat ovat tavallista valveutuneempia suolensa sisällön ja suoliston liikehdinnän suhteen ja saattavat kokea normaalin tai hieman muuntuneen suoliontelosisällön mahan pömpötyksenä. Malagelada et al. laajassa perusteellisessa katsauksessa käytti termiä " tietoinen havainnoiminen" selittäessääm aivo-suoli-akselin osuutta oireiden kehkeytymisessä ( mahan pömpötyksen tunteen muodostumisessa) . Tämän mallin mukaan sisälmysperäinen allodynia, kivuliaisuus (jota on myös IBS-taudissa) vastaa mahapömpötyksen kokemisesta, mitä tapahtuu normaalista tai aivan lievästi lisääntyneestä suolistokaasusta tai suolensisällöstä johtuen .
Functional
abdominal bloating and distension may originate from increased gut
sensitivity and abnormally increased attention to intraluminal contents.
In fact, patients with IBS have an increased awareness of their gut
contents and motility, and may experience normal or slightly altered gut
intraluminal content as bloating [11].
In their comprehensive review, Malagelada et al. used the term
“conscious perception” to explain the role of the brain–gut axis in
symptom generation (abdominal bloating). According to this model,
visceral allodynia (seen also in IBS) is responsible for the bloating
sensation that occurs in the presence of normal or only mildly increased amounts of intraluminal gas or other bowel content [12
Tämä käsite, joka kiteytettiin Barcelona-ryhmässä, kuvaa FABD- potilaiden vastetta ateriaan.
Ryhmän tutkimusten mukaan FABD- potilailla oli epätavallista lihasaktiivsuutta, jota luonnehti mahan etuseinämän relaksoituminen (rentoutuminen) ja pallean (diaphragma) kontrahoituminen (supistuminen). Tällainen aktiivisuus tekee mahakaasuille uudenlaisen jakautuman ja sen takia aiheuttaa vatsan etuseinämän työntymisen eteenpäin. mikä on sitä havaittavaa suolen laajentumaa. Tämä on päinvastaista kuin terveillä kontrollihenkilöillä, joilla tapahtuu aterian symisen yhteydessä mahan etuseinämän supistuma ja pallean relaksaatio. Tämän paradoksaalisen manööverin syy FABD:ssä ei ole täysin käsitettyä. Se saattaa olla suhteessa viskerosomaattisiin vasteisiin vaarattomille suolensisäisille ärsykkeille, joissa aivo-suoli-akseli on osallisena. Oli syy mikä tahansa niin abdomino-frenikaalinen dyssynergia edustaa uutta ja päämekanismia, joka pystynee selittämään FABD- tapauksia.
This
term, coined by the Barcelona group, describes the response of patients
with FABD to a meal. According to studies by the group, patients with
FABD have an abnormal muscle activity characterized by anterior
abdominal wall relaxation and diaphragm contraction. This activity
redistributes abdominal gas, thereby causing an anterior wall protrusion
and visible distension. This is in contrast to healthy controls who in
response to a meal experience contraction of anterior abdominal wall
muscles and relaxation of the diaphragm [10].
The reason for this paradoxical maneuver in FABD is not completely
understood. It may be related to an abnormal viscero-somatic response to
innocuous intraluminal stimuli involving the brain–gut axis. Regardless
of its cause, the description of abdomino-phrenic dyssynergia
represents a novel and major mechanism that may explain the occurrence
of FABD [12].
Ummetus ja ulosvirtauksen tukos, Constipation and Outflow Obstruction
Funktionaalinen mahanpömpötys ja suolilaajentuma saattaa olla suhteessa ummetukseen ja suolen sisällön virtauksen tukokseen. Jos uloste jää paikoilleen peräsuoleen, voi aiheutua kaasujen poistumisen vaikeutumista ja suolen läpikulun hidastumista. Verrattaessa terveisiin vapaaehtoisiin FABD- potilailla oli paksunsuolen läpikulku hitaampaa. Kontrolloiduissa sokkokokeissa osoittautui ,että lubiprostone -tai linaclotide - lääkkeillä hoidetut ummetusoireiset IBS- potilaat kokivat merkittävää parantumista mahan pömpötysoireista.. Edelleen funktionaalisessa suolisisällön virtaustutkimuksissa suolen sisällön poistumiskokeen huono tulos korreloi FABD:hen.
Functional
abdominal bloating and distension may be related to constipation and to
functional outflow obstruction. Retained stool in the rectum may cause
impaired gas evacuation and slowing of intestinal transit [13]. Compared with healthy volunteers, patients with FABD have a slower colonic transit [14].
Randomized controlled trails show that patients with
constipation-predominant IBS (IBS-C) treated with lubiprostone or
linaclotide experience a significant improvement in bloating [15, 16, 17].
Furthermore, among patients with functional outlet obstruction
(dyssynergia), prolonged balloon expulsion correlates with the presence
of FABD [18].
Liikapainoisuus, Obesity
Nopea painon nousu tai vastaavasti lasku assosioituvat pahenemaan ja vastaavasti parantumaan suolen pömpötyksessä. Yhdessä tutkimuksessa tuore painonnousu asettui ajallisesti yhteen uuden pömpötysepisodin alkuun 25%:ssä prosentissa osallistujista. Eräässä mahdollisessa mekanismissa saatata olla osallisena epänormaali viskero-somaattinen refleksi, alkuisin vatsan rasvakudoksesta, joka moduloi aivosuoli-akselia. ja johtaa FABD:hen.
Rapid weight gain and weight loss are associated with aggravation and improvement in bloating, respectively [12]. In one study, recent weight gain coincided with new onset bloating in 25% of the participants [5].
A possible mechanism may involve an abnormal viscero-somatic reflex
originating in the abdominal adipose tissue which modulates the
brain–gut axis, resulting in FABD [12, 19].
Ei ole perin pohjin tutkittu psykologisten samanaikaissairauksien ja FABD:n välistä suhdetta.
Siitä huolimatta on ehdotettu, että stressi saataisi antaa osansa lisääntyneesenn tietoisuuteen mahan pömpötyksestä. Eräästä tutkimuksesta saatiin tietää, että mahanpömpötysoireisilta naisilta oli raportoitu anamneesissa usein depressiota ja rauhattomuutta.
The
relationship between psychological comorbidities and FABD has not been
fully investigated. Nevertheless, it has been suggested that stress may
contribute to increased perception of abdominal bloating. In one study
it was reported that women with bloating frequently reported a history
of depression and anxiety [25].
Mikrobiomihäiriö, dysbioosi, Dysbiosis
Paksunsuolen mikrobiomin poikkeva koostuminen tai muuntuminen voi johtaa lisääntyneeseen paksunsuolen kaasujen tuotantoon fermentaatiosta tai vähentyneeseen kaasun kulutukseen, mikä johtaa paksunsuolen kaasumäärän lisääntymiseen ja pömpötyksen tunteeseen. Collins et al. havaitsivat, että isäntäkehon mikrobiomin tasapainon keskeytyminen vaikuttaa suoliston immuunijärjesetlmään ja johtaa tulehdukseen. Tämä puolestaan jothaa suolen sensoriseen ja motoriseen vikatoimintaan, jota voi suolenpömpötyksessä esiintyä.
Toiset ovat tehneet huomion, että paksunsuolen flooran ja paksunsuolen kaasun kemiallisten komponenttien kesken on suhde. Sorbitolin ja kuidun nauttimisen jälkeen on havaittu metaania heikosti tuottavien aiheuttavan enemmän pömpötystä. IBS- potilaiden ulostenäytteiden molekulaarinen analyysi ei ole onnistunut osoittamaan mitään yhtenäistä koostumusta IBS- mikrobiomille., mutta paljasti Firmicutes/Bacteroides lajien välisen suhteen kasvaneen. IBS- potilaskohortin mikrobiomitutkimuksista Ringel-Kulka et al on havainnut assosiaatiota suolimikrobiomin, mahan pömpötyksen ja muuntuneiden suolistotoimintojen kesken. Hän huomasi merkitseviä muutoksia mikrobiomissa IBS- taudin eri alatyypeissä. Erityinen löytö oli se, että mahanpömpötysoire liittyi mikrobitaxonomian sopesifisiin ryhmiin.
Aberrant
constitution or alteration in colonic microbacteria may lead to
increased production of colonic gas by fermentation or decreased gas
consumption, leading to increased colonic gas content and bloating [20].
Collins et al. found that interruption of the host–microbiota
equilibrium affects the intestinal immune system and leads to
inflammation. This, in turn, leads to gut sensory and motor dysfunction
which may contribute to bloating [21].
Others have noted a relationship between colonic flora and the chemical
composition of colonic gas. An interesting finding is that low
producers of methane describe increased bloating following ingestion of
sorbitol and fiber [22].
Molecular analysis of fecal samples from IBS patients have failed to
demonstrate a clear unifying texture for the IBS microbiome, but have
revealed an increased ratio of Firmicutes to Bacteroidetes species [23].
More recently, Ringel-Kulka et al. investigated the relationship
between the intestinal microbiota, abdominal bloating, and altered bowel
patterns in a cohort of patients with IBS and found significant changes
in microbiota among different IBS subtypes. In particular, the authors
noted that bloating was associated with specific microbial taxa [24].
Suomenos jatkuu..
22.9.2019
Evaluation
As
for any other medical condition, evaluation starts with a detailed
medical history, physical examination, and appropriate diagnostic tests.
As mentioned, it is crucial to exclude any organic cause for bloating
and distention, including celiac disease or any other malabsorptive
disorder, gut dysmotility, and chronic intestinal pseudo-obstruction.
Common organic etiologies responsible for abdominal bloating and
distension are described in Table 1.
In
addition, the presence of alarm signs, such as weight loss, rectal
bleeding, or anemia, should be investigated immediately. History taking
should focus on diurnal changes, relationship to certain foods or food
components (dairy products, wheat, fructans, fat, fiber, poorly digested
and absorbed carbohydrates), and change in bowel habits. The severity
of FABD is often lowest in the morning/night and greatest post-prandial
(after breakfast) and during the early evening [26].
Symptoms suggestive of an overlap with IBS, functional dyspepsia, or
functional constipation should be recorded as well. A concurrent
diagnosis of another FGID often changes treatment modalities.
A physical exam may reveal an increase in abdominal girth and signs of bowel
obstruction. Rectal and pelvic examination should be performed in
constipated patients. Abdominal distention may be objectively assessed
by abdominal inductance plethysmography, an ambulatory device that can
continuously measure patients’ abdominal girth [27].
Although there are no validated guidelines for the evaluation of FABD,
the Rome IV 2016 working group recommends basic diagnostic tests such as
complete blood count (CBC) if anemia is suspected, celiac serology (and
if positive, duodenal biopsies should be added), abdominal x-ray to
rule out obstruction, and a breath test for the diagnosis of SIBO [28].
Treatment
After
the exclusion of alarm signs, organic disease, and overlap with other
FGID, the next step is to offer a stepwise, individualized treatment as
described in Fig. 1.
Patients with mild functional bloating may need merely reassurance that
the condition is benign and does not herald any life-threatening
disease.
Symptomatic Treatment
Several
agents are available for the treatment of FABD. Antispasmodics have
shown some clinical benefit in symptoms relief in some patients [12]. Simethicone was found to reduce the frequency and severity of gas, distention, and bloating in a double-blind trial [29]. In two other controlled trials, peppermint oil significantly reduced distention compared to placebo [30, 31].
Despite their popularity, evidence is lacking in regard to other
commonly used agents such as activated charcoal, Iberogast, and
magnesium salts.
Dietary Intervention
The
role of dietary therapy in the management of bloating symptoms is
crucial and generally introduced early in the treatment plan. The main
rationale of dietary therapy is to identify foods to which the patient
is intolerant and thereby reduce excessive fermentation of food
residues. Empiric restriction of lactose and other poorly absorbed
carbohydrates may be initially performed [12].
Alternatively, a low FODMAP (fermentable oligosaccharides,
disaccharides, monosaccharides, and polyols) diet and other elimination
diets may be offered to patients with FABD who have failed restriction
diets [32].
In our opinion, diet interventions with restrictive diets should be
delivered by trained dieticians who closely collaborate with the
clinician. This approach may increase the patient’s compliance and
reduce the risk of nutritional deficiencies. It should be noted that an
over-restrictive diet may in and of itself alter the colonic microbiota
with undesired consequences [33].
Although unproven, in certain cases it seems appropriate to assess
objectively the presence of carbohydrate intolerances by performing the
corresponding breath tests [12].
Relief of Constipation
Patients
with chronic idiopathic constipation (CIC) and IBS-C commonly report of
bloating. Lubiprostone, a chloride channel agonist, was found to
decrease bloating in two placebo-controlled clinical trials that
enrolled patients with IBS-C [16, 34]. Prucalopride, a selective 5-HT4 receptor agonist, was found to increase spontaneous bowel movements and to reduce bloating [35].
Similarly, linaclotide, a guanylate cyclase C agonist, was found to
improve constipation (increased spontaneous bowel movements) and to
reduce abdominal pain and bloating in patients with CIC and IBS-C [36, 37, 38, 39, 40, 41, 42].
Finally,
in one small placebo-controlled clinical trial, intravenous
administration of neostigmine was found to enhance clearance of infused
jejunal gas in a cohort of patients with abdominal bloating [43].
However, in another trial of IBS patients with bloating, it was found
that pyridostigmine provided only a minimal effect on symptoms [44].
Microbiome Modulation
Reducing
gas-producing bacteria or causing alterations of their metabolic
activities may decrease excessive fermentation and bloating. Rifaximin, a
poorly absorbed broad-spectrum antibiotic, was found to improve
bloating and flatulence in controlled trials in patients with and
without IBS [45, 46].
Probiotics may become a therapeutic option in FABD; however, studies
have revealed mixed results, probably due to the lack of standardized
study methods [47, 48]. In a recent review, it was suggested that probiotics have a role in the treatment of functional gastrointestinal disorders [49]. In a double-blind study by Ringel et al. it was shown that Lactobacillus acidophilus and Bifidobacterium lactis Bi-07 improved bloating in non-constipated patients with FGID [50].
Abdominal Biofeedback Therapy
As pr eviously described, post-prandial FABD may
result from abnormal anterior abdominal wall relaxation and
diaphragmatic contraction. These behaviors cause a redistribution of
intrabdominal gas, resulting in an anterior wall protrusion and visible
distension [10].
The
explanation for these behaviors may be related to an abnormal
viscero-somatic reflex, causing a thoraco-abdominal striated muscular
activity that reshapes the abdomen and pushes it to protrude anteriorly [12].
This abnormal reflex activity or behavior is potentially amenable to
biofeedback therapy. In fact, Barba et al. showed that it is possible to
educate patients on how to use their abdominal and diaphragmatic
muscles [51].
FGID patients with distension were randomized to biofeedback or
placebo. Biofeedback sessions were offered on separate days up to three
times during a 1- to 2-week period [12, 51].
Biofeedback effectively diminished diaphragmatic and intercostal muscle
contraction, decreasing both subjective bloating and abdominal girth [51].
These findings suggest that FABD may be improved by performing
diaphragmatic or abdominal breathing. This simplification of biofeedback
training, 5 min before and 5 min after meals, effectively relaxes the
intercostal muscles and the diaphragm while contracting the anterior
abdominal muscles [51].
Modulating the Brain–Gut Axis
If
an amplified perception of bowel wall stretch and visceral
hypersensitivity are key components in the pathogenesis of FABD, then
modulating the brain–gut axis seems to be a reasonable treatment option.
Antidepressants, such as tricyclic antidepressant (TCA) and selective
serotonin reuptake inhibitors (SSRIs) and selective noradrenalin
reuptake inhibitors (SNRI), were evaluated in patients with IBS.
However, their exact role of these antidepressants in improving bloating
symptoms is unclear [52, 53].
In a small, controlled crossover study, citalopram (an SSRI) showed an
increase in the number of days without bloating at 3 and 6 weeks [53].
In another study, desipramine (TCA) combined with cognitive behavioral therapy decreased bloating [54].
Hypnotherapy and cognitive behavioral therapy, which are commonly
offered to patients with IBS, may also be effective in patients with
FABD [12, 55].
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/299571
Tri Jenny Westerlinin abstrakti aiheesta:
Sitaatti: " Kielisyöpä luokitellaan suuontelon syöpiin, jotka ovat yleisimpiä pään
ja kaulan alueen syöpiä. Kielisyövällä on useita altistavia ja suojaavia
tekijöitä. Terveellisten elintapojen on esimerkiksi osoitettu suojaavan
syövältä, ja ruokavaliossa kasvikset ja vihannekset vähentävät
syöpäriskiä merkittävästi. Puolukka sisältää erilaisia
polyfenoliyhdisteitä, joiden on todettu muun muassa vaikuttavan solun
sisäisiin signaalireitteihin ja suojaavan soluja oksidatiiviselta
stressiltä.
Tutkielmani hypoteesina oli, että puolukkauute vähentää
kielisyöpäsolujen jakaantumista eli proliferaatioita in vitro.
Laboratoriokokeissani analysoin kahta kaupallista kielisyöpäsolulinjaa
(SCC-25 ja HSC-3). Käytin kolmea eri fermentoidun puolukkauutteen
(Fermented Lingonberry Juice, FLJ) konsentraatioita (500 μg/ml, 2500
μg/ml ja 5000 μg/ml) ja vertasin eri uutemäärien vaikutusta
kontrollisolujen jakaantumiseen. Proliferaatiota tutkin enzyme linked
immunosorbent assay, eli ELISA-menetelmällä BrdU-merkkiaineen avulla
käyttäen Cell proliferation, ELISA BrdU -kittiä. Analysoin tulokset
mittaamalla solujen lukumäärää kuvaavat absorbanssiarvot ja tein
tuloksista tilastolliset analyysit.
Puolukkauute vähensi merkitsevästi suurempina (2500 μg/ml ja 5000 μg/ml)
pitoisuuksina molempien kielisyöpäsolulinjojen proliferaatiota.
Solulinjojen välillä oli eroa siten, että FLJ teho oli suurempi vähemmän
aggressiiviselle SCC-25 solulinjalle kuin selkeästi aggressiivisemmalle
HSC-3 solulinjalle.
Yhteenvetona voin todeta, että puolukkauute vähensi
kielisyöpäsolulinjojen jakaantumista in vitro mahdollisesti marjassa
olevien polyfenoliyhdisteiden ansiosta. Tarkka mekanismi puolukan
sisältämien yhdisteiden vaikutuksesta syöpäsolujen jakaantumisen
ehkäisemisessä ei kuitenkaan ole vielä selvillä, vaan lisätutkimusta
molekyylitason mekanismien selvittämiseksi tarvitaan.
Olin opiskeluaikanani lomilla töissä kristiinassa kirurgian osaston apulaislääkärinä 1960 luvulla. Osasonlääkäri oli kaarlo jaakkola ja hän teki runsaasti leikkauksia, varinkin sappileikkaukset ja suonikohjuleikkaukset oliat yleisiä akuuttien operaatioiden lisäksi.
Siellä sain tietää jo niihin aikoihin jotain hivenainekiinnostuksesta. ihmisillä oli nimittäin erittäin huono ihon paraneminen, tihkuvia ja ödemaisia ihoja. jaakkola oli tullut siihen tulokseen että kyseessä on kehojen ravintoaineissa jotain aivan olennaista vikaa. Kirurgille merktisee paljon, että kehon kudokset ja iho alkavat "normaalisti" parantua ja ovat konsistenssiltaan normaaleita.
Nyt onkin siten saatu selville jo paljon syitä, miksi suomalisten konsistenssi on ollut niin huononlaatuista - on löydetty ravintotekijöitä kuten laktoosi-intoleranssi, hyperkolesterolemia, keliakian yleisyys . Myös ravintotilanne on aprantunut. On tullut paljon kasvisöljyjä käyttöön ja samoin tietoisuus omega-3 kalahapoista. Nämä jo itsessään normalisoivat kehoa.
Mineraalivajeitten ollessa sitä luokkaa mitä 1960-1970 luvulla- alkoholin osuudesta kansanravinnosssa ja mineraalien tyhjentäjänä puhumattakaaan - alkuapuna on ollut mineraalivalmisteiden käyttö. lisäksi tupakan loeptatmisella on ollut suurta merkitystä .
Jaakkola on Suomen pioneeri tällä alalla.
Alansa Aleksis Kivi.
Työalue on laaja eikä vastustajia puutu kuten Paavali sanoi aloittaessaan pakanlähetystyön Euroopassa.
Kiinassa Gojimarja on yhtenä komponenttina Kang Fu Ling-nimisessä yrttiseoksessa, joka auttaa korjaamaan sydänlihaksen HPM- altistusvauriota _ PubMed artikkelin mukaan. Kyse on lähinnä mitokondriaalisen tilanteen koehntamiessa, sillä HPM vaikutata soluturvotusta, mitokondrian membraanipotentiaalin alenemista ja kalsiumin pääsyä sytoplasmaan. Sähkökäyrässä vaikutus HPM- vauriosta ei näy T-aaltomuutoksena, vaan J-pisteessä.
6.1. 2018
https://www.totalproducenordic.se/everfresh/sv/produkter/Frukt/Druvor2/SharonPersimonKaki/
Kuvassa on PERSIMON. Israelin vastaava hedelmä on jalostettu, sikäli että siinä ei ole parkkihappoja, jotka persimonista katoavat vasta kun se on täysin kypsä. Sharonhedelmä on myös siemenettömämpi ja sen voi syödä jo ennen kuin se on ylikypsä. Nämä hedelmät persimon, kaki, ja Sharon kuuluvat ebonipuuheimoon Ebenaceae, sukuun Diospyros. Kts. engl. selvitys taxonomiasta lopussa.
Sitaatti
Sharon/Persimon/Kaki (Svenska)
Frukten påminner till utseendet om en tomat, men skiljer sig genom de
4 stora foderbladen. Färgen kan vara gul- eller röd-orange. Skal och
fruktköttet har samma färg. Frukten är indelad i upp till 8 rum. När den
är fullmogen är köttet genomskinligt och har mjuk, nästan flytande
konsistens. Skalet är tunt som hos tomat. Kan ätas, kan upplevas som
segt och då kan den skala. Smaken är söt, fyllig och påminner något om
söta plommon och dadlar. De flesta typer är kärnfria.
Några
persimon- och kakisorter innehåller i omoget tillstånd en garvsyra. Den
bryts ner under mognaden och dessa typer är därför inte ätliga innan
frukten är helt mogen och mjuk.
Sharonfrukter är persimon/kaki som
vidareutvecklats i Israel. Dessa frukter saknar bitterämnen, och kan
ätas direkt efter skörd. Smaken är söt och fyllig. Ibland skiftar
fruktköttet i brunt, vilket är en sockerutfällning. Det försämrar inte
kvaliteten på frukten. Frukterna kan förvaras kallt, 0-4 grader. Omogna
frukter mognar i rumstemperatur. Mogna är mycket känsliga för tryck och
klämskador och bör lagras så kort tid som möjlig.
Vitamiinit FINELI FI (suomeksi; löytyy kyllä engl. ja ruotsiksi samasta lätheestä www.finlei.fi)
Diospyros-genuksessa on noin 500 löajia(species) eboniperheen puita ja pensaita, joko letensä tiputtavia tai ikivihreitä, useimmat voat peräisin tropiikista.
Diospyros, genus of some 500 species of trees and shrubs of the ebony family (Ebenaceae), either deciduous or evergreen,
most of which are native to the tropics. The leaves, which lack teeth,
are usually borne alternately on opposite sides of the twig. The fruit
is a large juicy berry with 1 to 10 seeds. Some members of the genus
are valuable for their timber, particularly several species of ebony.
Others are cultivated for their handsome foliage or edible fruit. Chief among the latter are the common, or American, persimmon (D. virginiana), native to North America, and the Japanese, or kaki, persimmon (D. kaki), native to China but widely cultivated in other temperate regions. The globular orange fruit of D. virginiana is about 4 cm (1.5 inches) in diameter. The tree grows about 10 to 12 metres (33 to 40 feet) tall and bears yellowish white, bell-shaped flowers. D. kaki
grows 12 metres (39 feet) tall or more and bears yellowish white
flowers and orange-red fruit about 7.5 cm (3 inches) in diameter.
Several hundred varieties of D. kaki have been developed. Other species include the date plum (D. lotus), the black sapote (D. digyna), and the mabola (D. discolor), the last being cultivated for its tasty fruit, which is dark red to purple.
PASSIOHEDELMÄ Passiflora edulis . Tämän kuvan otin kadunvarrelta Haifassa toukokuussa 2017.
Näitä Passiflora penrai oli siellä täällä yksityistalojen puutarhoissa. Torikaupasta Akkossa sai ostaa vastapuristettua tuoretta passiflora- juissia jääpalojen kera hellepäivinä. Aivan ihana juoma!
lisälukemista:
Lestrup. T. 2008, Tutti frutti – Kaiken maailman hedelmät tutuiksi, Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 2008
http://fi.wikipedia.org/wiki/Punapassio
Delicious, passion fruit is a rich source of antioxidants, minerals,
vitamins, and fiber. 100 g fruit contains about 97 calories.
The fruit is an excellent source of dietary fiber. 100 g fruit pulp
contains 10.4 g or 27% of fiber. A good fiber in the diet helps remove
cholesterol from the body. Being a good bulk laxative, it also helps
protect the colon mucosa by decreasing exposure time to toxic substances
in the colon and wiping off the cancer-causing toxic substances from
the colon.
Passion fruit is good in vitamin-C, providing about 30 mg per
100 g. Vitamin-C (ascorbic acid) is a powerful water-soluble
antioxidant. Consumption of fruits rich in vitamin-C helps the human
body develop resistance against flu-like infectious agents and scavenge
harmful, pro-inflammatory free radicals.
The fruit carries very good levels of vitamin-A (provides about
1274 IU per 100 g), and flavonoid antioxidants such as
ß-carotene and cryptoxanthin-ß. Current research studies suggest that
these compounds have antioxidant properties, and along with vitamin-A
are essential for good eyesight.
Vitamin-A also required for maintaining healthy mucosa and skin.
Consumption of natural fruits rich in vitamin-A and flavonoids may help
to protect from lung and oral cavity cancers.
Fresh granadilla is very rich in potassium. 100 g fruit pulp has
about 348 mg of potassium. Potassium is a major component of cells and
body fluids and helps regulate heart rate and blood pressure.
Furthermore, granadilla is an excellent source of minerals. Iron,
copper, magnesium and phosphorus are present in adequate amounts in the
fruit.
Evaluation of the antioxidant activity of passion fruit (Passiflora edulis and Passiflora alata) extracts on stimulated neutrophils and myeloperoxidase activity assays
Polymorphonuclear neutrophils
(PMN) are specialised for their primary function of phagocytosis, with
highly developed mechanisms for intracellular digestion of particles,
such as pathogens and cell debris. However, excessive activation of PMN
generates reactive oxygen species (ROS). In addition to producing ROS,
neutrophil granules discharge hydrolytic and proteolytic enzymes, which
are implicated in several human and animal diseases, such as
neurodegenerative disorders, cancer, cardiovascular diseases,
atherosclerosis, cataracts, DNA damage and inflammation, etc. (Babior, 2000, Klebanoff, 2005).
Myeloperoxidase
(MPO), a specific granular enzyme of PMN, is considered as a marker of
stimulated PMN and contributes to oxidative stress by generating oxidant
species, particularly hypochlorous acid (HOCl), an important microbial
killer through both oxidation and chlorination reactions (Deby-Dupont et al., 1999, Serteyn et al., 2003).
MPO is released in the extracellular medium by highly stimulated and
dying neutrophils in pathological conditions of acute and chronic
inflammation. Under these conditions, MPO is able to exert oxidant
activity on neighbouring cells and tissues (Klebanoff, 2005).
Many
molecules, such as phenolic compounds, are known to possess antioxidant
activity that inhibits oxidative damage and may consequently prevent
inflammatory conditions (Khanna et al., 2007), ageing and neurodegenerative diseases (Fusco, Colloca, Monaco, & Cesari, 2007). Recent studies have focused on the health effects of phenols, including flavonoids from fruit and vegetables (Conforti et al., 2009, Vila et al., 2008). Phenolic compounds are present in many plants, such as Passiflora edulis and Passiflora alata, mainly belonging to the flavones C-glucoside class (Dhawan, Dhawan, & Sharma, 2004). Isoorientin (Fig. 1), a C-glucoside flavone found in P. edulis (Dhawan et al., 2004), was also found to be the major flavonoid in pulp extracts of this species. In fact, the total flavonoid content in P. edulis
pulp was reported to be quite significant in comparison with other
beverages that are sources of flavonoids, such as orange juice and
sugarcane juice (Zeraik & Yariwake, 2010).
The aforementioned Passiflora species are widely cultivated and consumed in Brazil: P. edulis pulp is used mainly in the industrial production of juice, while P. alata is typically consumed fresh due to its sweeter taste (Carvalho-Okano & Vieira, 2001).
Passion fruit rind, the main by-product of the juice industry, contains
pectin, a highly valued functional food ingredient widely used as a
gelling agent and stabiliser (Pinheiro et al., 2008). These rinds have also been studied for use in the production of candy and flour for human consumption (Ramos et al., 2007).
Due to its high nutritional value and flavonoid contents,
investigations to evaluate the potential of passion fruit as a
functional food or a source of active compounds for antioxidant or
anti-inflammatory purposes are very important. Moreover, although
agroindustrial by-products may be rich sources of bioactive compounds (Balasundram, Sundram, & Samman, 2006), the use of passion fruit rinds still requires further studies.
Recent
studies have shown the potential of passion fruit and its rind for
several purposes, such as the antihypertensive effect of passion fruit
rind attributed partially to the vasodilatory effect of polyphenols,
especially the flavonoid luteolin (Ichimura et al., 2006).
However, the pulp biological activity that has been the most
extensively studied is its antioxidant activity, using various methods,
such as DPPH, FRAP, ABTS and DMPD (Kuskoski et al., 2005, Vasco et al., 2008).
These methods explore mainly the stoichiometric activity of extracts by
measuring the ability of polyphenolic molecules to trap or neutralise
radical species generated by in vitro molecular models. Some in vivo studies have detected anti-inflammatory activity of P. edulis and P. alata leaves (Vargas et al., 2007, Zucolotto et al., 2009)
by using a carrageenan-induced pleurisy model in mice. These studies
showed a decrease of MPO activity, which was associated with a decrease
of neutrophil influx. However, the effect of these extracts on ROS
produced by stimulated neutrophils and on the true enzymatic activity of
MPO, considered as a target for new drug development (Malle, Furtmuller, Sattler, & Obinger, 2007) has not been studied.
The originality of this work was to study the antioxidant activities of
passion fruit extracts in a model that distinguishes between two
important aspects of the antioxidant activity of a molecule or an
extract, either its stoichiometric activity of ROS trapping or its
anticatalytic activity by blocking the active site of an
oxidant-producing enzyme. In the present study, we assessed the
antioxidant activities on phorbol myristate acetate-stimulated equine
neutrophils and on purified equine MPO of dry methanol extracts from raw
pulp of P. alata and P. edulis and also from the rind of P. edulis fruit infected or not with the passion fruit woodiness virus (PWV) (Trevisan et al., 2006).
The stoichiometric effect of the extracts on the production of ROS by
PMN was measured by lucigenin-enhanced chemiluminescence (CL), while the
anticatalytic effect on the activity of purified MPO was evaluated by
SIEFED (Specific Immunological Extraction Followed by Enzymatic
Detection), a method whereby the drug interaction with the enzyme can be
studied without interference from the reaction medium (Franck et al., 2006). Additionally, the isoorientin content in the extracts was determined by HPLC–UV/DAD.
....
4. Conclusions
P. edulis rinds exhibited a higher activity than P. alata
towards the oxidant response of equine PMN, including ROS production
and MPO activity. This antioxidant activity was correlated with the
isoorientin content in the P. edulis extracts, and suggests
that the passion fruit rinds – a by-product of the passion fruit
processing industry – are a possible source of natural antioxidants that
should be more carefully evaluated. In addition, the combination of the
neutrophil and the myeloperoxidase models, both cells and enzyme
playing important roles in ROS and radical species production, appears
as an efficient tool to detect and distinguish between the
stoichiometric and anticatalytic antioxidant activities of natural
compounds with potential therapeutic effects on oxidant stress and
inflammation.
