Mahalaukun ominaispiirteistä ja puolustusstrategioista

LÄHDE: Branko S DUNJIC teki asiasta väitöskirjan GASTRIC MUCOSAL PROTECTION Endogena and exogena phospholipids (1993, Lund). Vastaväittäjänä näyttää olleen Helsingistä H Pamela. Tein muistiinpanoja näkemästäni väitöskirjasta, josta poimin tähän jonkin lauseen, koska kirja oli hedelmällisesti käsitellyt asiaa. Nyt (2007) samalla, että varsinaisia uusia lääkkeitä ei tältä alalta kovin runsaasti esiinny uusia,prostaglandiini misoprostol ja sukralfaatti ovat edelleen pitäneet paikkansa farmakopeassa. Niitä tämä väitöskirja arvioi vuonna 1993. Helicobakteerin häätö ( Nexium HP tyyppisesti) on välillä tullut Nobelin palkinnon indisoineena asiana kuvioihin mukaan ulcuksen hoidossa. Protonipumpun estäjien(ppi omeprazoli, pantoprazoli, lanzoprazoli, rabeprazoli, esomeprazoli) käyttö on alkanut vakiintua, samoin histamiini-2-reseptoriantagonistit(ranitidiini, famotidiini) pitävät vakaasti sijansa FASS2008:ssa. Vanhat antacidat pitävät sijansa myös siinä vaiheessa ( alumiini-, kalsium- ja magnesiumsuolat kuten Link, Novalucol, Rennie). Natriumbikarbonaattikin on joukossa ja Gaviscon algiinihappo sisältää myös runsaasti natriumbikarbonaattia.
Mutta miten on ulcus ventriculi statistiikka muuntunut 15-18 vuodessa, siitä pitää odotella tietoa lääkärilehdistä. Eräässä vuoden 2005 luennossa mainittiin että 10 % väestöstä kärsii mahahaavasta.(”Gastric ulcus, prevalence”)

Branko S Dunjicin kirjoituksessa avaintermeinä olivat mm sanat: gastrinen limakalvo (gastric mucosa); mahahaava ( peptic ulcer); PL, fosfolipidi; AA, arakidonihappo, C20:4 n6; DGDG, digalaktosyylidiasyyliglyseroli; LPC, lysofosfatidyylikoliini; NSAID, nonsteroidinen anti-inflammatorinen lääkeaine, kuten indometiini; PC, fosfatidyylikoliini eli lesitiini; PE, fosfatidyylietanoliamini eli kefaliini; PI, fosfatidyyli-inositoli eli lipositoli; SPH , sfingomyeliini.

• MAHAN LIMAKALVON RAKENTEESTA. Kirjassa kuvattiin ensin tarkasti, minkälainen on mahan limakalvo ja miten se toimii

GEELIMÄINEN MUCOSA JA MUKOOSASOLUT. Limakalvosolussa on pinnalla ( surface) mahan onteloon (lumen) päin sijaitseva pinnallinen mukoosageeli-kerros ( surface mucous gel layer). Pinta muodostuu kuoppia tekevästä poimuisesta epiteelistä, jossa on pinnallisia epiteelin limasoluja ( mucous cells). Niistä erittyi limaa (MUCUS) ja fosfolipidejä (PL) lumeniin ( onteloon päin). Myös bikarbonaatteja (CO3-) virtaa pintasoluista lumeniin päin. Epiteelisyvennyksiä kutsuttiin ”Gastric pits” nimellä ja niistä käsin virtaa syvemmältä maharauhas( gastric gland-) tasosta erittynytta happoa ja myös pinnallisemmasta osasta (gastric pit) limasoluperäistä limaa.
MAHARAUHASEN SOLUT. Pohjalla oleva gastrinen rauhanen on muodostunut epiteeliltään parietaalisoluista, endokriinisoluista ja pääsoluista. Niistä käsin erittynyt bikarbonaatti painui solujen tyvikalvon läpi kapillaariverisuoniteihin ja niissä nousi pintaan ja erittyi vasta pintaepiteelistä lumeniin.
TIGHT JUNCTIONS. Mukosaepiteeli muodosti tiiviitä liitoksia, (”tight junctions”) ja osallistui täten mucosan barrieritoimintaan, puolustuksellisen esteeseen, sillä lumenista käsin voi muuten diffundoitua takaisin protoneja, vetyjonia (H+) limakalvoon päin.
Vetyjonilla ja bikarbonaattijonilla on omat gradienttinsa geelikerroksen läpi.
FOSFOLIPIDEITÄ. Solussa sisällä on amfifiilisiiä fosfolipidejä sekä jyväisiä, joissa on intragranulaarisiakin fosfolipidejä ja sellaiset kalvorakenteet muodostivat myös minibarrierejä.
MAHAN LIMAKALVON RASITTEET Mahan limakalvon rasitteena ovat eri seikat kuten suolahappo (HCl), sapen mahdollinen reflux, takaisinvirtaustilanne, pohjukaisuolen nesteen leiskahtaminen takaisin päin, ravinnon erilaiset konsistenssit ja pH, osmolaalisuus, lämpötila, mikro-organismit, alkoholi, nikotiini ja lääkkeet. Mahan limakalvo joutuu tasapainottelemaan erilaisten endogeenisten ja exogeenisten rasitteiden kesken. Sen takia mahan pinta käsittääkin dynaamisen, monikomponenttisen ja hierarkisesti organisoidun barrierijärjestelmän ( puolustuksellisten esteitten järjestelmän), joka voi vastata esim hyperemialla, tulehdusmuutoksilla tai mukoosan korjaantumiskapasiteeteilla ja vastaa täten sekundääri ja tertiääritason puolustuksestakin. Se, millä strategialla gastrinen limakalvo voi toimia puolustuksellisena esteenä ( barrier) ja samalla suojautua suurelta määrältä vahingollisia tekijöitä ja kuitenkin pitää yllä hyvin hapanta fysiologista miljöötä, on väitöskirjan pohdinnan kohteena. Tämä onkin aika ihme. Eikä ole ihme sekään, että moni kärsii mahahaavasta.

• ANALYSOIDAAN MAHALAUKUN ERILAISIA STRATEGIOITA JA PUOLUSTUSKEINOJA

MAHALAUKUN SEINÄMÄN RAKENNE
http://cache.eb.com/eb/image?id=74315&rendTypeId=4
Jo mahalaukun rakenteen eri kerrokset makroskooppisestikin mahan sisäontelosta (lumen) kohti ulkopintaan on hierarkista strategiaa. Funktionaalinen anatomia on erittäin hienomikroskooppinen järjestelmä. Mahalaukku voi varastoida ruokaa ( fundus) ja prosessoida ravintoa sen imeytymistä silmälläpitäen. Tähän vaikuttaa kehon koko, muoto, dieetti ja aterioitsemisen tiheys.

1. MUKOOSA (limakalvo) Sisin pinta lumeniin päin
MAHAN PINTAKUOPAT ( Gastric pits, foveolae, crypta)
RAUHASMAHA (glandular stomach) on koko pinnaltaan ja kuopiltaan peittynyt pintalimakalvosoluihin ( surface mucous cells). Niitten kuoppien pohjalla on 1- tai useampi maharauhanen (Gastric glands) Maharauhasosassa on erilaisia soluja: parietaalisia soluja ( parietal cells, oxyntic cells), pääsoluja( chief cells, zymogen peptic cells) ja endokriinisia soluja (joista tulee mucus-limaa, acid, intrinsic factor, pepsinogeenia, hormoneja). Yhden kryptan pohjaan aukeaa yksi tai useampi gastrinen rauhanen.
MUKOOSAN POHJA, TYVIKALVO ( basal lamina, Basement membrane) on limakalvon alla ja erottaa seuraavasta kerroksesta, joka on Lamina propria.

2. SUBMUKOOSA ( limakalvon alainen kerros)
LAMINA PROPRIA-kerroksesssa on löyhää sidekudosta, verisuonia, hermoja, sileitä lihassoluja, fibroblasteja, mast-soluja, lymfosyyttejä, plasmasoluja, polymorfonukleaarisia valkosoluja, eosinofiilejä.
MUSCULARIS MUCOSAE on submucosan aluetta, sidekudosta, suurempia suonia ja hermoja. Siinä on Meissnerin plexus.

3. MUSCULARIS (lihaskerros)
MUSCULARIS PROPRIAE sisältää (lumenin eli ontelon puoleisia) vinoja, keskisempiä kiertäviä ja ( mahan pinnan puoleisempia) pitkittäisiä lihassäikeitä ja Auerbachin parasympaattinen hermoplexus sijaitsee kahden ulomman lihaskerroksen välissä.

4. SEROSA kerros
Mahaa peittää ulkopinnalla SEROSA kerros, se on sidekudosta ja mesoteeliä on sen päällä.

• MAHARAUHASET. Mahalaukun eri osissa on eri tavalla ryhmittyneitä rauhasia.

(1) CARDIA-seudun rauhaset Tämä vastaa mahan ylintä vyöhykettä, joka on lähinnä ruokatorvea ja siinä on mukoottisia ”mucous neck cells” ja endokriinisiä soluja, mutta parietaaliset solut ja pääsolut puuttuvat tästä vyöhykkeestä.
(2) OXYNTTISET rauhaset. Tämä vastaa mahan FUNDUS ja CORPUS-vyöhykettä. Tämä on varsinainen mahalaukun runko-osa. Fundus on ylempänä ja Corpus, erittävä osaa on keskistä mahalaukkua. Parietaalisolut pystyvät erittämään suolahappoa (HCl). Pääsolut erittävät ja syntetisoivat ja pepsinogeeniä. Neck- solut erittävät limaa ja endokriiniset solut erilaisia gastrisia hormoneita.
(3) PYLORISET rauhaset. ANTRUM alue, mahanportti, pylorinen vyöhyke. Tässä alueessa on soluja kuten 1- alueessa paitsi että on hieman myös parietaalisoluja. Rajan kuitenkin määrää se, että pääsoluja ei ole.
KTS KUVA GASTRISET EPITEELISOLUT http://images.3d4medical.com/Gastric-pit-11-image_RM5433.html

• Verisuonituksesta: mikrovaskulaarinen ja makrovaskulaarinen suonitus.
  

MAHALAUKUN LIMAKALVOLLA ON ERITYINEN MIKROVASKULAARINEN RAKENTEENSA. MAHALAUKUN VERENKIERROSTA suuntautuu kaksi kolmasosaa mahan runko-osaan (corpus).Yksi kolmasosa suuntautuu mahan ylempään fundusosaan. Vain alle 5 % suuntautuu mahan alempaan antrum-osaan, mahaporttiin päin. Verenkierrosta suurin osa menee mahalaukussa MUCOSAAN, limakalvoepiteeliin asti. Verenkierrollista verkostoa kutsutaan nimellä Plexus vascularis mucosae, limakalvon verisuonipunos. Siinä olevat tuovat valtimot ovat arterioles terminales. Niistä muodostuu MUSCULARIS MUCOSAE -kerroksen kapillaarit ja ne antavat verenkiertoa rauhasten pohjiin. Verenkierrollinen verkosto sijaitsee lähellä rauhasia ja ne kulkevat pystysuoraan, (vertikaalisti) rauhasten suunnan kanssa, kennomaisesti ympäröiden rauhasia kuin kuusikulmaisesti ulottuen mukoottisten epiteelisolujen alle. Ne keräävät sitten veren laskimopuolen pikkuvenuleihin heti mukoosan alta suoraan palaten submukoottisiin venaplexuksiin saamatta yhtään suoraa hiussuoniyhteyttä syvempään mukoosaan. (MAHAN PYLORINEN eli ANTRUM OSA ei omaa enää niin tiivistä suoniverkkoa) ”Acute angle”, jyrkkä kulma muodostuu subepiteliaalisten kapillaarien ja venuleiden välille. Subepiteelisesti on suurempia kerääviä pikku laskimoita, venuleita, kunnes ne sitten menevät läpi mukoosan ja submukosan.

• STRESSI ja MAHALAUKUN VERENKIERTO.

Tällaisella suonten erityisellä järjestymällä stressi merkitsee hankalaa tekijää. Stressi voi aiheuttaa tungosta pinnallisiin mukosassa oleviin suoniin ja sitä kautta aiheuttaa akuuttien eroosioitten, haavauman alkujen kehittymistä.Lisäksi suoniverkon läheisyys on parietaalisolujen suhteen tärkeä, samoin niiden kapillaarien (hiussuonien) ohuella aukkoisella endoteelilla on merkitystä sillä kapillaariveren kautta pääsee parietaalisoluista siirtyvä bikarbonaattijoni nousemaan kohti pintaepiteeliä. Tätä HCO3- jonin kuljetussysteemiä ei voi esiintyä niillä alueilla, mistä parietaalisolut puuttuvat, siis CARDIA ja ANTRUM –alueilla, joten voi ymmärtää, että sellaisille alueille voi helpommin kehittyä haavaumia.
Stressissä voi esiinty shunttivirtausta (oikovirtaa) arterioitten ja venojen välillä, mutta ei normaalioloissa. AV-shunttejä säätelee mukosan verenvirtaus sympaattisten ja parasympaattisten hermojen avulla, vain alle 3 prosenttia virtauksesta on täten säätyvää.

PÄÄTEARTERIAT (endarteriae) Mahalaukun pienessä kurvaturassa esiintyvät päätearteriat lähtevät mahanseinämän ulkopuolelta eikä submucosan verisuonipunoksesta käsin. Ne menevät läpi lihaskerroksen. Kun lihas supistuu nämä suonet tukkeutuvat. Jos mahalaukku joutuu hypermotiliteettitilaan, tällaisella liialla supistelulla on osuutta mahahaavan synnyssä.

(Mahalaukun makroverenkierrosta mainittakoon lyhyesti, että mahalaukulla on tavallaan komplisoitu, neljästä valtimosta tulevat suuren ja pienen kurvaturan myötäiset anastomoivat suonitukset ja niitä vastaavat neljien laskimoitten suonittamat alueet, sekä lymfakierron neljä aluetta. Imuneste palaa truncus lymfaticukseen. Laskimoveri menee V. portae teitse maksaan. Parasympaattinen hermotus tulee Nervus vaguksesta ja sympaattiset tulevat Sympatikus-rungosta).

• MAHALUKUN PUOLUSTUKSELLISIA TASOJA

• (1) MAHAHAPPO (HCl) on PUOLUSTUS SINÄNSÄ.

Varsinaisesti mahahappo sinänsä on ihmisen tärkeä puolustus, koska se on bakterisidinen. Jos tämä haponkehitys alenisi, siitä seuraa erilaisia bakteeri-infektioita. Mahahappo on todella hapanta, pH on alle 4.

• (2) GASTRISEN MUCUS-liman PUOLUSTUSTEHTÄVÄT: MUCUS JA MUSIINI

MUCUS on viskoelastista, veteen liukenematonta geeliä, jota takertuu epiteelisolujen kärkipintoihin. MUCUS on terveen limakalvon jatkuva peite. Dynaaminen tasapaino vallitsee pintaepiteelin presekretorisen liman ja intrasellulaaristen rakkuloitten sekä mukoottisten neck-solujen, mahan onteloon erittyvän liukoisen liman kesken.

MIKÄ ON MUKOOSIN LIMAN ( MUCUS) TEHTÄVÄ?
* Mucus suojaa mekaaniselta hiertymältä mahan liikkeissä ravinnon käsittelyn aikana.
* voi reagoida mahan lumenissa syntyvien happiradikaalien kanssa.
* voi pitää yllä pH-gradienttia epiteelisolupinnan ja mahalaukun ontelo osan välillä.
* estää H+ jonien takaisin diffuusiota.
* pitää yllä bikarbonaattibarrieria happoa kohtaan.
* sallii H+ jonien yhdensuuntaisen virtauksen.
* estää pepsinogeenin aktivaatiota ja pepsiinin takaisin diffuusiota
* voi lisäksi olla antibakterielli ja täten suojata alla olevaa epiteeliä.


Joneja pääse liman läpi, sellaisia joneja kuten H+ ja HCO3 sekä pienempiä molekyylejä, mutta suuria molekyylejä kuten pepsiini, ei pääse läpi.
Ei SAPPI eikä HAPPO muuta MUCUS-limaa. Mutta PEPSIINI voi progressiivisesti sulattaa geelikerrosta. Sellainen mekaaninen poisraappeutuminen ja proteolyysi balansoituu normaalisti liman uudiserittymisen kautta.

MUSIINI

MUSIINI on mucusglykoproteiini ja liman tärkein yksittäinen tekijä limakalvon suojaamisessa. MUSIINI-rakenne on hyvin hydratoitunutta polymeerimuotoa, jossa glykoproteiinialayksiköt ovat liittyneitä –S-S- silloilla proteiinialayksikön osuudelta. Vain tämä musiini kykenee sellaiseen ggelimuodostukseen, mikä on suojaavuudessa essentielli.
Geelirakenne luhistuu, jos glykoproteiinimakromolekyyli hajoaa alayksikköihinsä.
GLYKOPROTEIINIIN taas voi liittyä hydrofobisin voimin tai kovalentisti neutraaleja lipidejä, glykolipidejä, fosfolipidejä(PL) ja vapaita rasvahappoja. Nämä modifioivat fysikokemiallisia ominaisuuksia. Ne vaikuttavat osaltaan myös viskositeettiin ja liman kykyyn hillitä protoneja ( H+) palaamasta diffuusiolla. Nämä voivat vastustaa pepsiinin pyrkimystä sulattaa itse mahalaukkua.
GALAKTOOSI on liman pääasiallinen polysakkaridiosa.

• Millainen tilanne on mahahaavassa (ULCUS)?

Tällaisessa tilassa on yleensä liman geelirakenne heikompi, sen paksuus ja uudismuodostus on alentunutta, joten mahan limakalvoa suojaava vaikutus on silloin alentunut.

• (3) BIKARBONAATIN OSUUS

Bikarbonaatin (HCO3) ja suolahapon (HCl) eritysten suhde on normaalisti 1:0,5-5.
Mahalaukun FUNDUS- ja ANTRUM -epiteeliosat voivat erittää bikarbonaattia ekvivalenttisella nopeudella, mikä on 2-20 % basaalisesta happoerityksestä.
Bikarbonaatti (HCO3) kulkee limakalvon, mukoosan, läpi. Kulkeminen on joko metabolista transsellulaarista tai passiivia diffuusiota intersellulaarisia kanavia myöten. Puskuriteho ei riittäisi mahalaukun ontelon puolelle, ellei olisi sellaista hierarkistä järjestymistä: HCO3 erittyy sellaiseen vyöhykkeeseen, jossa tapahtuu rajoittunut sekoittuminen, kuten pintalimageelissä.
(H+)(HCO3-) jonigradientti tapahtuu tämän pinta limakerroksen läpi. Kyse on tehokkaasta puskuroimisesta ja MUCUS-BIKARBONAATTI-suojabarrierista, jossa on pre-epiteliaalista, extrasellulaarista neutralisaatiota
Lisäksi gastrinen epiteeli pystyy säätelemään intrasellulaarista pH:taan natriumin (Na+) ja protonin (H+) vaihtomekanismilla. Aktiivisti erittävät parietaalisolut aiheuttavat ”Alkaline tide”, alkaalisen tulvahduksen bikarbonaatti (HCO3-) joneja, joita pääsee kapillaariverenkiertoon ja ne nostavat epiteelisolun pintaan HCO3- pitoista verta, mitä tarvitaan sellaisten (H+) protonien neutraloimiseen, joita pääsee interstitiumiin, solunvälitiloihin.
BIKARBONAATIN ( HCO3-) eritystä säätelee vagaalinen kolinerginen stimulus ja intraluminaalinen happi.

• (4) SOLUN PLASMAMEMBRAANI JA TIIVIIT LIITOKSET (tight junctions)

Mahalaukun gastriset pääsolut ja pintaepiteelisolut sietävät yläpinnoiltaan korkeita happopitoisuuksia, mutta niiden tyvikalvoa lähellä oleva pinta ei siedä. Sen takia täytyy olla tiiviitä liitoskohtia (tight junctions.
KTS: http://www.nature.com/ng/journal/v33/n3/images/ng0303-328-I1.gif), joita on lähellä solujen kärkiosia, jolloin ne avustavat, ettei mahalaukun ontelosta käsin pääse molekyylejä diffundoitumaan takaisin parasellulaaritiloihin

• ASPIRIININ VAARA MAHALAUKUN LIMAKALVOLLE on mainittava aivan erikseen, sillä kansat käyttävät runsaasti aspiriinia. Mahan eri sairaustiloissa ja aspiriinin vaikutuksesta tulee tällaisiin tiiviisiin liitoksiin katkeamia. Prostaglandiinit yksinään eivät pystyneet estämään tiiviitteen liitosten vaurioita, jos oli kyseessä aspiriinin käyttö, koska siitä tulee lukuisia defektejä.

• (5) LIMAKALVON VERENVIRTAUS JA HERMOSTUS

Peptisessä mahahaavassa mikroverenkierto ei ole riittävää, niin että limakalvo saisi tarpeeksi bikarbonaatteja (CO3-), jolloin protonia( H+) pääsee diffundoitumaan liikaa sisäänpäin mahan seinämää kohti. Limakalvon sisällä alkaa tulla asidoosia ja limakalvo pääsee haavaantumaan.
Sympaattinen ja parasympaatinen hermojärjestelmä säätelee tärkeää mikrosirkulaatiota.
Mahaepiteelisolu ei siedä anaerobista tilaa ja joutuu tällöin helposti kuolioon, sillä hyvä kudoshapettuminen ja energia-aineiden saanti on sille välttämätön sen intrasellulaariseen aerobiseen metaboliaan.

• (6) EIKOSANOIDIKASKADI. ARAKIDONIHAPPO. PROSTAGLANDIINIT PGE.

KTS: Prostaglandiini PG2 synteesi arakidonihaposta käsin.
http://intmedweb.wfubmc.edu/grand_rounds/1999/Image21.jpg
SILEÄ LIHAS koettaa estää vaurion leviämistä submukoosan puolelle.
PROSTAGLANDIININ SYTOPROTEKTIOMEKANISMINA on saada sileä lihas rentoutumaan, relaksoitumaan. Prostaglandiinia voi muodostua arakidonihaposta, jota on kasvisöljyperäisestä ravinnosta tullut kehoon ja sitten sitä on sijoittunut solun fosfolipideihin(PL), mistä sitä voi aktivoitua korjaustilanteita varten (eikosanoidikaskadin avulla).
Jos PGE puuttuu kuten voi tapahtua esim. indometasiinilääkityksen vaikutuksesta, ANTRUM- osa mahalaukkua voi joutua voimakkaasen motoriseen aktiviteettiin ja mekaaninen vaurio vikuttaa limakalvoa.
Jos mahalaukku joutuu hyvinvahvaan hypermotiliteettiin, supistelee kovasti, siitä seuraa alueellista verenkierron vähenemistä ja niin limakalvoalue voi alkaa vaurioitua.

• (7) MITEN LIMAKALVO VASTAA TAPAHTUNEESEEN VAURIOON

Epiteeli koettaa palauttaa integraationsa ja korjata soluhierarkiaansa, pinnan mucosasolut, pääsolut, parietaalisolut, fibroblastit endoteliaalisolut. Jos limakalvo ärtyy, se alkaa erittää nopeasti limaa. Epiteelivauriokohtaan tulee eräänlainen limatulppa ”MUCOID CAP”, mikä on gelatinoosia limaa, soludebristä ja fibriiniä. TYVIKALVON pitää olla olemassa, jotta voi tapahtua essentielliä nopeaa solujen migraatiota ja restituutioprosessia. Tyvikalvo ( basaalimembraani) on hyvin herkkä hapolle ja sitä suojaakin tuo limatulppa, joka antaa alkaalisen ympäristön ja pitää pH:n korkeana Tähän auttaa tehokas bikarbonaatin erittyminen epiteelistä, verestä diffundoituvat passiivi bikarbonaatti ja plasmasta tihkuva bikarbonaatti. Nyt haittaisi, jos ravinnosta käsin ei saataisikaan bikarbonaatitukea ja silloin täysi korjaantuminen estyy. Samoin hidastuu korjaantuminen, jos tuo limatulppa ”mucoid cap” pääsee liian varhain mekaanisesti tai kemiallisesti poistumaan, sen hapon kestävyys on parempaa kuin silloin, jos sen mukoosa olisi spontaanieritystilassa.

Defensiivinen ( puolustuksellisen) vasteen mekanismina toiminee seuraava järjestelmä: Histamiinia, gastriinia, kolinergistä agenssia ja vagaalia stimulusta on samanaikaisesti nostamassa mahahapon eritystä ja samalla kehittyy reaktiivista hyperemiaa ( verevyyttä) mikä lisää happipitoisuutta ja antaa lisää energian lähteitä mukoosan puolustuksen ylläpitoon. Saadaan apua H+ protonien nopeaan eliminaatioon ja puskurointiin, kun H+ virtaa takaisin lamina propria- tasosta. ( Huom. Yleensä sanotaankin, että syömisen jälkeen kertyy ruoansulatuselimistoon verekkyyttä. Stressin välttäminen aterioitten yhteydessä olisi tärkeää, jotta tämä ruoansulatusprosessi saisi sujua luonnollisesti. Tietynlainen ruokatunti kuuluu asiaan, jotta ravinnon imeytymisen yhteydessä ei vain seuraisi kiputiloja, kramppeja ja koliikkeja ja limakalvon olosuhteiden kääntymistä mahahaavaa suosivaan suuntaan).
Sapen taurokoolihappo lisää gastrista eritystä.
MAST-solujen osuus.
Mast-solu sisältää vasodilataattoreita (PGD2, histamiinia, LTA, LTC, LTD, LTE). Mast-solut sekä exogeenisen vaurion aiheuttaja ja hapon takaisin limakalvoon päin diffundoituminen vaikuttavat yhdessä sensoristen afferenttien hermosolujen stimuloitumista submukoosan verisuonten lähellä. Tästä stimuloituu vasodilatatoristen neuropeptidien vapautuminen verenkiertoon.

MUKOOSAN VAURION KORJAANTUMISEN PERIAATE

Limakalvolla näyttää olevan pääperiaatteena pyrkimys täydelliseen korjaantumiseen ja vaurioituneen kohdan pois siivoamiseen.”REMOVE DAMAGED TISSUE and RESTORE a FUNCTIONAL MUCOSA”.

Jos vaurio on pinnallinen, nopea epiteelin uudistaminen tapahtuu - inflammatorinen prosessi käydään läpi ennen kuin proliferoituminen alkaa tapahtua (renewal, reconstitution, restitution). Epiteelisoluja migroituu lähialueilta ja ne peittävät paljaan alueen. Epiteelin integraatio ja jatkuvuus varmistuu. Tämä kyllä vaatii, että basaalimembraani on vielä ehjä. Tällaista tapahtuu normaalissa mahalaukussa. Mukoosan normaali protektio johtaa funktionaaliseen integriteettiin.

Syvemmässä vauriossa on basaalilamina tuhoutunut Tällöin prosessi on hitaampaa, inflammatorista reaktiota on, mitoottista prosessia on.

Jos haava on ollut syvä, siinä on voinut olla aluksi vain eroosio, jonka paraneminen ei ole ollutkaan riittävä. Paranemisessa vaikuttavat happo, pepsiini, lima, bikarbonaatti, happi ja ravintoaineet. Haavan toistumisessa mukosa-rakenteen paranemisen laatu haittaantuu.

• (6) (7) PROSTAGLANDIINIT JA MAHALAUKUN LIMAKALVON SUOJAVAIKUTUS. Lisätekstiä näistä. Detaljia
  

EIKOSANOIDI

Eikosa= 20. Eikosanoidit ovat ne rasvahapot, joissa on 20 hiiliatomia ketjuna ja jotka kuuluvat essentiellien monityydyttämättömien rasvahappojen johdannaisiin. Näistä kaikkein tunnetuin on arakidonihappo ja sitä esiintyy laajimmin luonnossa. Eikosatetraeeneja syntyy dieetin linolihaposta, joka on C18:2 rasvahappo: Linolihappo (C18:2 n6; dihomo-gamma-linoleenihappo C20:3 n6, arakidonihappo C20:4 n 6). Eikosapentaeeneja (EPA) syntyy alfa-linoleenihaposta C18:3 n 3; EPA, eikosapentaeeni C20:5 n 3.

Paikallinen työväline ARAKIDONIHAPPO
http://intmedweb.wfubmc.edu/grand_rounds/1999/Image21.jpg
Arakidonihappo (AA) on kehossa predominantti useimmissa kudoksissa ja se on sitoutunut solukalvojen fosfolipideihin (PL). Arakidonihapon vapautuminen näistä solukalvojen fosfolipideistä tapahtuu tarvittaessa entyymin PLA2- vaikutukseta, Tämä on fosfolipaasi A2. On erilaisia stimuluksia, joista tämä entsyymi alkaa toimia ja irrottaa arakidonihappoa fosfolipideistä, jossa se on säilössä ”vaarattomana varastoaineena” , siis reagoimattomana. Näitä PLA2 entsyymiä stimuloivia seikkoja ovat mekaaninen ärsytys, kemiallinen ärsytys, tulehdus, säteily, bakteerien endotoksiinit ja sappihapot.
Vapaa arakidonihappo (AA) on sitten sellainen substraatti, jonka tuntee moni entsyymijärjestelmä ja ne alkavat käsitellä tätä haluttua molekyylimuotoa (useita cis cis – rakenteita sisältävää PUFA- rasvahappoa: KTS: http://www.lipidlibrary.co.uk/Lipids/eicintro/index.htm ) erilaisissa eikosanoidijärjestelmän omissa entsyymiarsenaaleissa. Jos molekyyli vaikkapa joutuu (a) syklo-oksygenaasin (COX) vaikutukseen tai (b) lipoxygenaasien joukon (LO) modifioimaksi syntyy (a) erilaisia prostanoideja, kuten prostaglandiini (PG) , prostasykliini ja tromboxaani (TX) tai (b) eri leukotrieenejä (LT) . Muitakin mahdollisuuksia on kudoksesta riippuen. Tällaiset paikallisesti muodostuneet EIKOSANOIDIT eivät varastoidu, vaan ne syntetisoituvat hetkellisiin tarpeisiin. Niiden vaikutus on paikallista ja ne myös metaboloituvat paikallisesti. Niiden tarkoituksena on monipuolisesti vaikuttaa koko kehon parhaaksi ratkaisemalla lokaalinen ongelma paikallisesti. Ne ovat reaktiivisia. Niiden ylireaktioita ( hyperreaktiviteettia) hillitsemäänkin on repertuaari erilaisia lääkkeitä olemassa.

ENTÄ PROSTAGLANDIINI SUOJAAVANA LÄÄKEAINEENA?
Erästä valmista sytoprotektiivista prostaglandiinia ( misoprostol) on myös saatavana lääkkeenä ja sen tarkoituksena on estää mahan limakalvoa nekrotisoitumasta laajalta alueelta, mitä eri agenssit voivat aikaansaada. Olemukseltaan ei tällainen PGE-sytoprotektio ole mitään happoerityksen estämistä. Prostaglandiinit ja PGF2 beeta tai 6-ketoPGF1 gamma eivät vaikuta happoeritykseen, mutta ne suojaavat limakalvoa.

• (8) FOSFOLIPIDITKIN (PL) OVAT SYTOPROTEKTIIVISIA

Myös pinta-aktiivit fosfolipidit (PL) omaavat sytoprotektiivisuutta. Tätä sanotaan adaptatiiviseksi sytoprotektiivisuudeksi. Tällä vaikutetaan, että mahan limakalvon vastustuskyky vahvistuu ja endogeenistakin PGE-molekyyliä pääsee kehittymään ja MUCOID CAP- limatulppaa voi alkaa muodostua.

( PGE taas puolestaan vähentää syvempiä pintavaurioita ja solunekroosia, joka voi alkaa ulottua syvemmälle limakalvossa. Sanotaan, että se on limakalvoprotektiivinen (Mucosal protection).
Annettu PGE voi sitten stimuloida useimpia gastrisen puolustuksen tekijöitä. Se on edullinen kaikissa näissä seikoissa: MUCUS-synteesissä, MUCUS-erityksessä, MUCUS- viskositeetin kohottajana; MUCUS-geelikerroksen paksuuden lisääjänä; stimuloimassa bikarbonaatin eritystä (HCO3); atimuloimassa endoteeliä; rajoittamassa sitä verenkierron alenemista, mitä limakalvoverenkierrossa voi tapahtua; estämässä syvenevää mukoosanekroosia; stimuloimassa solujen vaihtuvuutta ja epiteelin migroitumista yli paljaan alueen; mukoosan integriteetin ylläpidossa, kun NSAID -käyttö on vähentänyt endogeenista PGE muodostusta.

• Lisää tekstiä (8) MAHALAUKUN FOSFOLIPIDEISTÄ ja PLA2 entsyymistäkin.

Endogeenisillä( kehon syntetisoimilla) fosflipideillä (PL) on tärkeä osuus gastrisessa limakalvobarrierissä. Fosfolipidien (PL) puute johtaakin tulehduksiin ja haavoihin. Lisäksi entsyymillä PLA2, fosfolipaasilla, on merkitys, koska sen estyminen voi pahentaa mahahaavaa, aiheuttaa lineaarisia ja täplikkäitä verenpurkaumia mahalaukussa ja limakalvo tulee herkemmäksi vaurioitumaan.

• FOSFOLIPIDIEN (PL) ERILAISISTA FUNKTIOISTA YLEISESTI OTTAEN

1. SURFAKTANTTEJA, PINTAJÄNNITYSTÄ ALENTAVIA AINEITA
Fosfolipidit toimivat surfaktantteina, pintajännitystä alentavina tekijöinä. Niiden painosta on vettä 55-75%. Usea niistä on ovat zwitter-joneja, kun niissä on negatiivinen varaus, anioninen osa ja positiivien varaus, kationinen osa. Lisäksi ne ovat amfipaattisia, koska niissä on hydrofiilinen osa ja hydrofobinen osa. Ne tavataan rajapinnoissa kuten solukalvoissa, muissakin rajapinnoissa kuten ihossa, nivelissä, peritoneumissa, perikardiumissa, pleurassa, veriaivoesteessä (BBB), ruoansulatuskanavan limakalvolla, hengitysteitten limakalvolla...

2. FOSFOLIPIDIEN ERITYISRAKENTEITA JA KONFIGURAATIOITA
Glyrerofosfolipidejä ( fosfoglyseridejä) on biologisissa kalvoissa ( memrbaaneissa) eri integratioita, eri aitioita muodostamassa.( mitokondriat, ym soluorganellikalvot, rakkulat)

FOSFOLIPIDIN (PL) RAKENTEESTA: Fosfatidejä, fosfatidyylejä (Pt), modostuu glyserolituman avulla. Glyseroliin voi esteröityä 1n- ja 2n- asemiin eri rasvahappoja (FFA) ja 3n- asemaan tulee fosforihappoa (P), jolloin muodostuu ydinmolekyyli fosfatidihappo (PA) ja se muodostaa erilaisia fosfatidyylejä.(Pt)
Lesitiini on fosfatidyylikoliini, PC ja se on erittäin hyvä limakalvopinnan vakauttaja ja sen päätyryhmä on vesiliukoinen ja muodostaa suoloja esim. Ca++ ja Mg++ kanssa
Kefaliini on fosfatidyylietanolamiini, PE. Se on zwitterjoni.
Lipositoli, fosfatidyyli-inositoli, PI, on anioninen surfaktanttina. (PI voi tietysti rikastua muotoon PIP, PIP2, PIP3 solukalvossa ja pilkkoutua signaalivälittäjiksi IP3 ja DAG).
Lisäksi on fosfatidyyliseriinia PS, joka myös anioninen surfaktantti.

ULCUS ja Fosfolipidit: Mahahaavat tapaavat olla mahan sisäpinnan poimujen harjoilla, missä fosfolipidikerrokset voivat helposti rikkoontua venytyksen takia.
ProstaglandiiniE2 (PGE2), joka relaksoi sileitä lihaksia, voi suojata fosfolipidikerroksien rikkoutumiselta.
Monessa antacida-lääkkeessä käytetty alumiinijoni (Al+++) voi aiheuttaa, että fosfolipidejä pakkaantuu tiiviimpään. Tällaiset metalliset kationit voivat neutraloida fosfolipidien zwitterjoneja niin, että niistä tulee pseudokationeja ja silloin niille tule voimakkaita elektrostaattisia sidoksia, esim NH4+ ammoniumiin ja mukoosan pintaan fiksoituu- COO ja SO3 joneja. Täten tulee yksinkertainen kerros monikerroksiseksi ja samalla stabiilimmaksi

3. FOSFOLIPIDIEN (PL) FYSIKAALISESTA MUODOSTA
Fosfolipidt (PL) muodostavat misellejä, rakkuloita, ykinkertaisia lamelleja tai monikerroslamelleja, lamellaarisia partikkeleita, tubulaarista myeliiniä. Endoplasminen retikulum (ER) on kalvojärjestelmä, mikä toimii myös fosfolipidien varastostruktuurina. Erityksen yhteydessä lamelleissa tapahtuu turpoamista, erkanemista, esim pinta-aktiivista myeliiniä muodostuu.

4. FOSFOLIPIDIEN METABOLISESTA SYKLISTÄ esimerkkejä
Esimerkiksi II tyypin pneumosyyteissä, mesoteliaalisissa soluissa, viskeraalisessa peritoneumissa ja epidermaalisissa soluissa syntyy surfaktantteja, niitä eritetään ja niillä on oma poistumisvauhtinsa. Keuhkoissa 10 -30 % surfaktanteista vaihtuu lepotilassakin jo yhdessä tunnissa. (Fosfolipidien aineenvaihdunta on niin nopeaa, että se ei siedä resurssimolekyylien puutetta ilman funktion kärsimistä jollain tavalla).

5. KEUHKOILE TYYPILLINEN SURFAKTANTTI
Erityisesti keuhkoille on tyypillistä (II-tyypin pneumosyyteissä) tuottaa dipalmityylilesitiiniä. Se on kaikkein pinta-aktiivisin pääkonstituentti. Se on sellainen lesitiinilaatu, jossa on glyseriditumaan esteröityneenä kaksi palmitiinihappoa (C16:0), jotka ovat kehon itsensä muodostamia , endogeenejä tyydytettyjä rasvahappoja.

6. ENTÄ MAHALAUKULLE TYYPILLISET FOSFOLIPIDIT?
Kun on otettu selvää, mitä nämä mahalle kudostyypilliset fosfolipidit ovat, on havaittu viittä eri fosfolipidilaatua ja 90 % mahalaukun PL-molekyyleistä on seuraavia tyyppejä: PC (lesitiini), PE (kefaliini) tai PI (lipositoli). Loput 10 % ovat LPC (lysolesitiini) tai SPH (sfingomyeliini) tyyppejä. Stressi vaikuttaa, että LPC osuus kasvaa. Siis lysolesitiini heijastaa epäsuotuista suuntaa ja on toksinen.

7. ENTÄ MITÄ RASVAHAPPOJA NÄMÄ FOSFOLIPIDIT (PL) MIELUITEN GENEETTISESTI LATAAVAT ITSEENSÄ MAHAN LIMAKALVOLLA?

Glyseridituman 1n-asemaan sijoittivat PC, PE JA PI ensisijaisesti palmitiinihappoa C16:0 tai steariinihappoa C18:0. Siis kovaa rasvaa, tyydytettyjä rasvahappoja, tyypillisiä "maitorasvoja". Mutta glyseridituman 2- asemaan ne sijoittivat mieluiten MUFA tai PUFA- kerta- tai monityydyttämättömiä rasvahappoja kuten öljyhappoa ( C18:1 n9), linolihappoa (C18:2 n6) tai arakidonihappoa (C20:4 n6) ensisijaisesti (tyypillisiä kasvisrasvoja)

8. PLA2 entsyymi

KUN FOSFOLIPAASI PLA2 jostain syystä vaikuttaa gastriseen fosfolipidikerrokseen, vapautuu arakidonihappoa (AA) ja tai lysolesitiiniä ( LPC) limakalvosta. Arakidonihappo joko inkorporoituu uudestaan tai osa siitä muuttuu prostanoideiksi, mikä on sama tapahtuma, mikä tapahtuu valtimosuonien endoteelilläkin.

Arakidonihapon suojateho johtuu
1. samalla LPC-molekyylin vähentämisestä rakenteessa ja
2. mukosan mikroverisuonten protektiosta.
LPC on tavallaan toksinen lipidi. Jos kuitenkin on annettava esim. tulehduksessa indometasiinia ja jos annetaan ensin arakidonia, LPC-pitoisuus ei päässyt niin paljon nousemaan.

ERILAISIA MAHALAUKUN LIMAKALVON SUOJATEKIJÖITÄ luettelona

Esim alkoholivauriota tai indometasiinivauriota vastaan
ARAKIDONIHAPPO SUOJATEKIJÄNÄ
Arakidonihappo on essentielli aines ravinnossa tai muodostuu ravinnon linolihaposta käsin ja se on prostaglandiinin prekursoriaine. Se alentaa selvästi mahalaukun limakalvon mukoosan vaurioitten määrää. Sen protektiivisuus sisältää useita seikkoja kuten:
(1) Arakidonihapolla on troofinen efekti.
(2) Arakidonihappo omaa angiogeenisen vaikutuksen limakalvossa.
(3) Prostaglandiiniksi muuttumisesta tulee lähinnä arakidonihapon edullisin vaikutus
(4) Prostaglandiini stimuloi mahalaukun limakalvon suojaavia tekijöitä.
(5) Fosfolipidikerros lisääntyy.
ARAKIDONIHAPON hyödyntäminen ravinnosta vaatii liukenemiseen, imeytymiseen ja inkorporoitumiseen riittävästi sappihappoja. Jejunumissa tapahtuu fysiologinen kuljetus. (Suoraa protektiivista efektiä arakidonihaposta taas ei saa ilman, etteikö se olisi ensin liuenneena jossain nonjonidetergentissä) Arakidonihappo (AA) voi tosin muuttua tunnissa prostaglandiiniksi(PGE) ja annettuna ennen indometasiinia se voi olla protektiivinen ja estää mikrovaskulaarisia vaurioita ja syvää nekroosia.
Onkin joskus sanottu, että 10 ml linolihappoa päivässä olisi suotuisa eräissä ulcustapauksissa - ainakin duodenaaliulcuksessa. Mutta nykyaikainen kasvisöljyjen ja varsinkin rapsiöljyn käyttö kyllä helpostikin täyttää tällaisen linolihapon tarpeen. Ýleensä kasvisöljyjen käyttö on jo omaksuttua. Asian pitäisi heijastua vähempinä mahahaavoina, arvelen.Linolihappolinjasta keho syntetisoi itse arakidonihappoa.

ONKO GLYKOLIPIDEISTÄ SUOJAA?
Digalaktosyylidiasyyliglyserolilla on ollut kroonisessa ulkuksessa ainakin jonkin verran suojaavaa tehoa. (Maidon käyttö avustaa kehoa saamaan kokoon tällaisia molekyylejä)

SOIJAPAVUT
Soijapavuissa on lesitiinilajeja, joissa on monityydyttämättömiä rasvahappoja ja niillä on ollut protektiivista vaikutusta. Ne ovat suojanneet esim akuuteilta indometiini- ja alkoholivaurioilta.
Myös kroonista indometiinivauriota vastaan soijalesitiineistä on hyötyä.
Jos soijalesitiinissä ei ole monityydyttämättömiä rasvahappoja, tehoakaan ei ole niin hyvin. (Soijapavut ja lesitiinit eivät ole olleet mikään varsinainen tavallinen kansanruoka Suomessa ennen vanhaan, mutta nykyisin onneksi yleistymään päin).

TUORE VIHERTÄVÄ BANAANIKIN SUSPENSIONA ON VATSALÄÄKETTÄ
Sellainen sisältää hyödyllisiä fosfolipidejä, tosin kulinaarinen nautinto banaanista on vähäisempi sen vihreässä vaiheessa ja massa tuntuu kuin takertuvan pitkin limakalvoja nielussa.
Sillä on akuutissa vauriossa jonkin verran suojavaikutusta niin alkoholin kuin indometiinin aiheuttamia akuutteja mahan limakalvovaurioita vastaan, myös indometiinin aiheuttamaa kroonistakin vauriota vastaan siitä on hieman hyötyä.

PEKTIINI
Pektiini on liukoinen kuitulaatu, joka on protektiivien mahan limakalvolle sekä alkoholin akuutteja että indometiinin akuutteja vaikutuksia vastaan.

MISOPROSTOL (ARTHOTEC, CYTOTEC) (FASS2008)
Synteettinen prostaglandiini E1 analogi. Se estää niin basaalia kuin stimuloitua mahanesteen eritystä, mitä stimuloi histamiini, pentagastriini, ravinto ja kahvi. Nekroottista limakalvovaurioita aiheuttavien aineiden vauriot vähenevät tästä lääkkeestä. Mukoosan protektiomekanismi on multifaktorielli. Suojaavan liman (MUCUS) eritys ja bikarbonaatin (HCO3) eritys lisääntyvät. Lääke antaa suojaa aspiriinin vaikutusta vastaan.

SUKRALFAATTI, SUCRALFATE ( ANDAPSIN; )(FASS2007)
Sukralfaatti on alumiinisuola sukroosi-oktasulfaatista, aluminiumsakkarosulfaatti
Näillä on jonkinlaista tehoa akuuttia alkoholivauriota vastaan, myös jonkin verran tehoa indometiinin kroonisia vaurioittavaa vaikutuksta vastaan. Suojaavuus tulee siitä, että molekyyli kiinnittyy mekaanisesti limakalvoon ja toisaalta molekyyli tukee suojatekijöitten vaikutusta, joten limakalvo tulee resistentimmäksi. Lääke myös kiinnittyy enemmän siihen limakalvoon, joka on vaurioitunutta.

Muistiin 2007-04-16 22:22
Mahan limakalvon endogeenisistä ja exogeenisistä fosfolipideista, hieman limakalvon MUCUS-asiasta. Ulcuksen protektiosta.
Luonnollisesti säännöllinen normaali ruoka on protektiivista.
Alkoholin ja tupakan välttö on protektiivista.
Särkylääkkeitten välttö on tietysti protektiivista.
Varsinkin aspiriini ja NSAID tyyppiset särkylääkkeet haittaavat mahalaukun limakalvoa.

(Blogiin 9.2. 2011 HUOM. tässä yhteydessä mainittiin inositoliryhmä vain ohimennen. Mahalaukkumiljöössä tapahtuu inositolipolyfosfaattien protonoituminen, joten ryhmän osallistuminen paikallisiin funktioihin mahansuojatekijänä lienee pienempi kuin muilla fosfolipideillä. Tästä pitää ottaa enemmän selvää, mitä PI ja IPx ryhmä tekee mahan funktion alueella.

Karrin väriaine Curcuma longa, Turmeric

Mitä gurkumin, kurkmeja, on?

Tästä on oma nettikohtansa joka kertoo tämän mausteväriaineen eduista. Tämä on E-sarjan lisäaineita. Ruotsalainen luettelo kertoo: E 100 - Kurkumin (väriaine, färgämne) E-nummer Färgämnen. Funktion Färgämne som ger gulgulorange kulör. Tillverkning Extraheras ur roten av växten Curcuma longa, som i mald form kallas gurkmeja. Användningsområde Används i t.ex. curry, industriost och margarin. Kända hälsorisker: -.

Suomeksi: Kurkumiini on väriaine, joka antaa keltaoranssin värin ruokaan. Sitä uutetaan Curcuma longa nimisestä kasvista ja jauhetussa muodossaan sitä sanotaan kurkmeijaksi. Sitä käytetään karrissa, teollisessa juustossa ja margariinissa. Sillä ei tunneta olevan terveydellisiä haittoja.

Ladda ner E-nummer i PDF >> http://www.curcumin.net/

What is Curcumin?

Who said something that tastes good can't be good for you? Curcumin (Curcuma longa) is the source of the spice Turmeric, and is used in curries and other spicy dishes from India, Asia, and the Middle East. Curcumin is what gives the Curry its characteristic bright yellow color and strong taste. If curry is too spicy for your tummy, then you can still obtain the benefits of Curcumin by taking it as a nutritional supplement in convenient capsule form. Or, if you like the heat, break the capsule open and sprinkle it on your food.

Like many herbal remedies, people first used Curcumin as a food and later discovered that it also had impressive medicinal qualities. Over the centuries, this spice has been used as a pain relieving, anti-inflammatory agent to relieve pain and inflammation in the skin and muscles. It has served as a treatment for jaundice, menstrual difficulties, hematuria, hemorrhage, colic, and flatulence. In modern times, research has focused on Curcumin's antioxidant, anti-inflammatory, anticarcinogenic, and antimicrobial properties, and on its use in cardiovascular disease, gastrointestinal disorders, and as a treatment for the liver.

The food we eat has a direct effect on our health, even if that food is something as seemingly insignificant as a spice. Research on families immigrating from India to the United States may reflect the importance of Curcumin in the diet. It is well documented that cancer rates in India are lower than those seen in Western countries. However, studies of Indian immigrants in Western societies indicate that rates of cancer and other chronic diseases, such as coronary heart disease and diabetes, increase dramatically after a generation in the adopted country. Change of diet is among the factors that may be responsible for the changing disease rates. In a study conducted by the United States National Cancer Institute, the researchers noted, "Of particular interest for cancer prevention is the role of turmeric (Curcumin), an ingredient in common Indian curry spice.[1]

Curcumin

David Kramer kirjoittaa kurkumiinista seuraavaa:
Sitä ehdotetaan käytettäväksi AD sairautta vastaan. Eräs tutkimus oli havainnut, että kurkumiiniseos on vaikutukseltaan anti-amyloidogeeninen ja moduloi BACE1 ja APP proteiineja. APP on beta-amyloidin edeltäjäproteiini., josta voi haitallinen Abeeta muoto kehittyä silloin kun BACE1 entsyymi ja gammasekretaasi käyvät sitä pilkkomaan.

Aihepiiri Alzheimer's Disease. beta-Amylase ELISA kit: Current study suggest curcumin for Alzheimer's disease treatment

The authors of a recent study used an Abeta ELISA Kit that is available at antibodies-online. The published study shows that some curcumin mixes have a potent anti-amyloidogenic effect via modulation of BACE1 and APP and hence may be promising for AD treatment and prevention. There is evidence that a hallmark of Alzheimer's disease (AD) is the accumulation of beta-amyloid protein (Abeta). Abeta is generated from the beta-amyloid precursor protein (APP) through the proteolysis of beta-site APP cleaving enzyme 1 (BACE1) and gamma-secretase.

• Tässä tutkimuksessa tutkittiin erilaisten KURKUMINOIDIEN vaikutusta beta-amyloidiproteiiniin, sen edeltäjäproteiiniin APP ja sitä pilkkovaan entsyymiin : Aβ₄₂, APP, BACE1.

The study can be found here:

Source: Neurosci Lett. 2010 Aug 17. The inhibitory effects of different curcuminoids on beta-amyloid protein, beta-amyloid precursor protein and beta-site amyloid precursor protein cleaving enzyme 1 in swAPP HEK293 cells. Liu H, et al

• KURKUMIINISEOS käsitti seuraavat kurkuminoidit

Kurkumiini, (Cur)
Demetoksikurkumiini( DMC)
Bisdemetoksikurkumiini (BDMC)

Curcumin mix has potent anti-amyloidogenic effect and shows great promise for AD treatment and prevention. The present study was conducted to examine the effects of curcumin mix and its different curcuminoids including curcumin (Cur), demethoxycurcumin (DMC) and bisdemethoxycurcumin (BDMC) on Aβ₄₂, APP and BACE1.

• Kurkumiini(Cur), mutta ei muut kurkuminoidit) vähensivät APP proteiinin ilmenemistä ja Abeetan tuottoa. Mikään kurkuminoidi ei voinut kuitenkaan vähentää APP mRNA:n ilmenemistä. BDMC vähensi pilkkovan entsyymin BACE1 mRNA:ta ja proteiinia. DMC vaikutti ainoastaan BACE1 mRNA expressioon.

We found that Cur was the most active curcuminoid fraction in suppressing Aβ₄₂ production and the order of inhibitory potency of other curcuminoids was DMC > curcumin mix > BDMC. Cur, but not other curcuminoids, could reduce APP protein expression and none of curcuminoids affected APP mRNA level. BDMC could reduce BACE1 mRNA and protein levels, while DMC only affected BACE1 mRNA expression.

• Johtopäätöksenä kurkumiinin anti-amyloidogeeninen vaikutus välittyy APP modulaation kautta. BDMC:n antiamyloidogeeninen vaikutusvälittyy pilkkovan entsyymin BACE1 kautta.
  

Our data indicate that the anti-amyloidogenic effect of Cur may be mediated through the modulation of APP, while the anti-amyloidogenic effect of BDMC may be mediated through the modulation of BACE1.

Suomennettu 8 helmikuuta 2011

06.09.2010

|

David Kitz Kramer

LÄHDE: Research News .

Diabetes ei parane yrteistä

Hiirillä on tehty kokeita eri yrttilääkkeitten vaikutuksesta sokeritasapainoon
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2210118
Hiirille annettiin 6,25%:na rehussa erilaisia yrttejä ja sitten katsottiin useita parametreja jotka indisoivat 1-tyypin diabetekseen tehoavia vaikutuksia. Terveille hiirille yrttiruoka ei vaikuttanut mitään parametreihin. Diabeetikoiksi tehdyille hiirille annettu yrttivalmiste, jokin näistä tutkimuksessa mainituista, vaikutti hieman, mutta ei niin että voisia sanoa yrtillä voitavan estää tai parantaa mitään beetasolutuhoa jo ilmentävää diabetesta.

Mita Gene Spiller sanoo KUIDUSTA (1)

LÄHDE: SPILLER A GENE:
CRC HANDBOOK of Dietary Fiber in Human Nutrition.

1.Overview
Käsite kuitu vaatii seuraavan sanaston selventämistä !

2.Definiton and Properties of Dietary Fiber
Ravintokuidun määritelmä ja sen ominaisuuksia

2.1. Definitions of Fiber
Kuidun määritelmistä

2.2. Dietary Fiber Parts of Food Plants and Algae
Ravintokasvien ja levien kuituosista
2.3. Food Components that behave as Dietary Fiber
Ravintokuidun tapoaan käyttäytyvät elintarvikekomponentit
2.4. Food components Associated with Dietary Fiber
Ravintokuituun littyvät ruoan komponentit
2.5. Polysaccharide Food Additives that can contribute to Dietary Fiber
Polysakkaridirakenteiset ravintolisät, jotka osaltaan kuuluvat ravinnon kuituun
2.6. Glossary of Dietary Fiber Components
Ravintokuidun osien sanastoa
2.7. Physical Chemistry of Dietary Fiber
Ravintokuidun fysikokemiaa
2.8. Chitin and Chitosan-Special Class of dietary Fiber
Kitiini ja kitosaani- erityinen kuituryhmänsä

2.2. Dietary Fiber Parts of Food Plants and Algae
Ravintokasvien ja levien kuituosista

2.2.1. FRAKTIOT, komponenttien pääryhmät
Kasvikudos: On osa, mikä voidaan uuttaa vesipitoisella alkoholilla
ja myös sellainen osa, joka on alkoholiin liukenematonta materiaalia.
Kuumalla vedellä ja kelaateilla voidaan uuttaa PEKTIINIAINEET
ja alkalilla uuttuu HEMISELLULOOSA
Alkaliin liukenematta jäänyt osa on alfa-SELLULOOSAA.

A. Kasvin soluseinämän rakenneosista

2.2.2. Mitä ovat PEKTIINI-aineet
Ne ovat vesiliukoisia kasvissolun seinämäosia kuten rhamnogalakturoneja, arabinogalaktaaneja, beeta-glukaaneja ja arabinoxylaaneja.
NIMITYS: NCP, non-selluloosa polysakkarideja ja NSP, non-tärkkelys polysakkarideja, liukoista kuitua.

2.2.3. Mitä on HEMISELLULOOSA?
Tämä on veteen liukenematonta, mutta alkaliin liukenevaa kuten arabinoxylaaneja, galaktomannaaneja, (glukomannaania) , xyloglykaaneja.
NIMITYS: Ne kuuluvat NCP ja NSP joukkoon.

2.2.4. Mitä on alfa-SELLULOOSA?
Tämä on alkaliin liukenematonta, kuten selluloosaa ( ja puuainesta ligniinia)
NIMITYS: Se kuuluu NSP- joukkoon.

2.2.5. Ligniini, puuaine
ei liukene 12 M rikkihappoon. Se on aromaattisia polymeerejä, non-carbohydraatti, sisältää N-molekyylejä ( typpeä) .
NIMITYS: Ligniini, kuuluu ravinnon kokonaiskuidun joukkoon.
Liittyy kovalentisti polysakkarideihin.

B. Kasvin ei-rakenteellisia komponentteja, muita kuin rakenneosia:

2.2.6. Kumit (gums), limat ( mucilages)
Nämä ovat vesiliukoisia, dispersoituvia kuten galaktomannaanit, arabinogalaktaanit, laaja kirjo substituoituja ja haaroittuneita galaktaaneja.

2.3. MUITA Kuidun tapaan käyttäytyviä ruoan osia

2.3.1. Kasvisolukudoksen sulamattomia osia
Ligniini, useimmissa täysikasvuisissa kasvikudoksissa, arom. polymeeri ( kumaryyli, guaiacyyli, coniferyyli, sinapyyli)
Cutiini, kasvien epidermaaliosassa
Suberiini, kasvin subepidermaalisessa osassa, juuri, mukulat
Vahat, hedelmien pinnoissa
Proteiini, inorgaaninen osa, kaikissa kasveissa virtuaalisti

2.3.2. Resistentti tärkkelys (RS) käyttäytyy myös kuidun tapaan, vaikka ei ole kuitua.
RS1 Kristallirakenne, kuten puoliraa´assa vihreässä banaanissa
RS2 Fysikaalisesti pakkautunut tärkkelys kuten viljan jyvissä
RS3 Retrogradinen amyloosi, kuumakäsitellyissä ruoissa ( kuten kylmässä keitetetyssä perunassa)

2.3.3. Sulamaton hiilihydraatti
Fruktaani, inuliini
Frukto-sarja, Frukto-oligosakkaridit, monissa kasveissa, erit. vihanneksissa ja hedelmissä.
Galakto-sarja, Galakto-oligosakkaridit, raffinoosi, stakyoosi, verbaskoosi
Malto-sarja
Sokerialkoholit, joita lisätään prosessoituihin ruokiin ( sorbitoli, inositoli *)

2.3.4. Non-strukturelli hiilihydraatti
alfa-sidokselliset glukaanit
Kumit, prosessoiduissa ruoissa ingredienssinä käytetyt
Modifioidut tärkkelykset
Semi-synteettiset polymeerit

2.3.5. Assimiloitumattomat (sulamattomat) osat
Hydrokarboniöljyt, vahat, kontaminaatiota
Värit, prosessoiduissa ravinnoissa
Pigmentit, luonnollisia ja synteettisiä
Kitiini ja exoskeleton, itikoista ja kuori-ja kotiloeläimistä
Mukopolysakkaridit, hiukset, karvat, animaalisista lähteistä tulevat kontaminaatiot

2.4. Ravinto-osista kuidussa lisää tekstiä
2.4.1. Ligniini
( puisten kasvien pääaine; sitä esiintyy joissain siemenissäkin). Se on aromaattinen polymeeri, jossa on kumaryyli-, guaiacyyli-, coniferyyli-, sinapyyli- alkoholeja. Lignifikaatiossa kasvin soluseinämän matrix infiltroituu ligniinillä(puulla), joka muodostaa 3-dimensioisen rakenteen polysakkaridimatriksin kera ja lisää tilavuutta seinämään (xylem-seinämät lignifikoituvat kypsässä tilassa täydellisesti). Viljan jyvien siemenen kuoressaon tätä nähtävissä, samoin monen hedelmän siemenessä, esim. päärynän siemenissä. Seinämän hydrofobinen kerros, suojaa bakteereilta ja entsyymeiltä. (”Klasonin ligniini”, kestää 12 M rikkihappoa.)

2.4.2. Kasviproteiini
sisältää usein hydroksiproliinia (HYP) ja linkkiytyneitä polysakkarideja. Raaoissa kasveissa 10 % solun seinämästä on kasviproteiinia.

Cutiini, suberiini ja vahat ovat komplekseja lipidejä, hyvin hydrofobista

2.4.3. Cutiini
hedelmien ja lehtien pinnasta on muodostunut polymeerinä C16 ja C18- OH-alifaattisten rasvahappojen estereistä. Cutinoitu hedelmäkuori on hyvin resistenttiä hydrolyysille ja voi voi poistua sellaisenaan kehosta.

2.4.4. Suberiini
on polymeerimateriaalia C20- ja C26-rasvahapoista ja fenolisista alkoholeista ja dikarboksyylisistä hapoista. Maan sisällä olevissa kasviosissa, joskus hedelmän pinnassa esiintyy tätä. Suberinisoitu kasviosa on hyvin hydrofobista ja resistenttiä suoliston hajoitusproseseille.

2.4.5. Kasvisvahat
ovat hydrokarbonien, ketonien, estereiden, fenoliestereiden, ketolien ym komplekseja seoksia. Sellainen vaha peittää hedelmäpintoja. Lipaasit voivat sappihappojen läsnäollessa hydrolysoida näitä rajoitetusti.

2.4.6. Inorgaaniset osat
ovat mm Ca++, Mg++, K+ suoloja ja silikaatteja.
Pektiinikomponenteissä keskilamellissa on kalsiumia mukana. Tavallista on K+, Mg++ suolat sekä fosfaatteina että oksalaatteina.

2.5. Polysakkaridipitoiset lisäaineet, jotka lasketaan kuituihin

2.5.1. Pektiini, amidoitu pektiini, käyttö emulgaattoreina ja stabilaattoreina

2.5.2. Selluloosasta käsin muodostettu metyyli- tai metoksyyliselluloosa, käyttö emulgaattoreina ja stabilisaattoreina.

2.5.3 Fosfaatti- tai isopropyyliryhmän modifioitu tärkkelys ; kuumakäsittelyt tehdään siksi että amyloosiketjujen liittyminen estyy.

2.5.4. Sulamattomat fruktoosipolymeerit ja oligosakkaridit.
Jerusalemin artisokka ja sikuri sisältävät fruktaania inuliini nimeltään. Fruktaani on substraattia paksun suolen bakteeriflooralle.
Fruktoosioligosakkarideilla on probioottisia ominaisuuksia.

2.5.6. Kumieksudaatit (kompleksit heteropolysakkaridit) : Arabikumi ja tragacanttikumi.
Tavallisin on guar (galaktomannaani, jonka glukoosiosa on vaihteleva) ja (locust) carob bean kumi. Käytetään soppien sakeuttajina.

2.5.7. Levien polysakkaridit
2.5.7.1. Agar (Polysakkaridiseos; lineaari galaktaani; agaroosi on sen pääkomponentti: polymeeri D-galaktoosista ja L-anhydrogalaktoosista; Agaropektiini sis. PS ja karboksyyli ja sulfaattiryhmiä eikä hydrolysoidu.
Lähde: Red marine algae Rhodophytaceae, Gelidium, esiintyy soluseinämässä. Tämä on laajalti käytetty.
2.5.7.2. Leväsuoloja alginaatteja (copolymeerejä, D-mannuronihapon ja L-glukuronihapon suoloja) ruskeasta levästä; modifioituja alginaatteja käytetään sakeuttajina.

2.5.7.3. Irlantilaisesta sammalesta (Chrondus crispus) ja punalevästä on Carragenaanit ( eri polymeerejä anhydrogalaktoosista, sulfatoidusta galaktoosista ja sulfatoidusta anhydro-galaktoosista). Tämä reagoi maidon proteiinien kanssa.
ja sitten on myös eräitä muita leviä, jotka soveltuvat käytettäviksi maitotuotteiden yhteydessä.

2.5.8. Semisynteettiset polymeerit
Bakteerisynteesistä Xantaanikumi ( glukoosirunkoon trisakkarideja mannoosiss
ta ja glukuronihaposta, terminaalissa palorypälehappo ja etikkahappo)
Satunnaisesti rakentuneet glukaanit, polydextroosit, polymeerit.


2.6 Hakemisto kuitukomponenttisanoille.

ACD Acid detergent fiber
Agar. (2.5.7.) Tärkein galaktaani. Agaroosi, agaropektiini ovat komponentteja
Algal polysaccharides: Leväuute, 1) rakenteellisiä ja 2) varastopolysakkarideja
Alginates. Levä polysakkarideja, Na-alginaatti, visköösi, käyttö jäätelöissä ym.
Alginic acid. Liukenematon alg. PS, polymannuronihappo, liukenevä alkalimetallien hydroksideina tai karbonaatteina
Arabinans. Polysakkaridi, josta tulee L-arabinoosia. Puun selluloosassa, liittyy pektiiniin, pektiinisubstanssista sinapinsiemenistä ja sokeriruovosta eristetty.
Arabinogalactan (2.2.3.) Hemiselluloosakompleksin osana substituoituja galaktaaneja, puuaineksesta. Lehtikuusesta (larch) saadaan vesiliukoista.
Arabinoxylan. Pääkomponentti (1 -4) beeta-D-xylopyranysoli yksikkö, joskus satunnainen haaroittuminen, yksi tai kaksi arabinoosia sivuketjuna. Monen jyvän kuoressa. Harvinainen puussa.
Carrageenan (2.5.7.3.) Leväpolysakkaridi, polymerisoituja sulfaattipitoisia D-galaktopyranoosiyksikköjä ym. Käytetty maidon ja suklaan valmistuksessa. Kolesterolia alentava vaikutus. Haitta: ulseroi caecumaluetta koe-eläimessä. Umpisuolihaavaumia.
Cellulose (2.2.4.) Tunnetuin. Ainoa todella säikeinen kasvinseinämän osa. Glukoosipolymeeri, jossa sidokset ovat beeta-glykosidejä. Ihmisentsyymit eivät pysty tähän beeta-sidokseen. Selluloosa kuuluu BULK- kuituun
Crude Fiber. Karkea kuitujäte. Laimean happo ja emäskäsitellyn keitetyn rasvattoman kuidun jäännösosa, 50-80% selluloosaa, 10-50% ligniiniä ja 20% hemiselluloosaa.
Cutin (2.4.3.) Kompleksi polymeeri mono-, di-, tri- ja polyhydroksirasvahapoista kasvisolujen ulkoseinämän vedenpitävän pintaosan ja cuticulan lipidikomponentti.
Dietary Fiber- käsittää kaikki kasvipolymeerit, joita ihmisen suoliston endogeenit entsyymit eivät pysty sulattamaan ( selluloosa, pektiini, hemiselluloosa, kumit, limat ja ligniini)
Galactans. Polysakkaridi, josta hydrolyysissä tulee galaktoosia. Esiintyy puussa ja monissa levissä. Tärkein galaktaani on agar (2.5.7.1.)
Galactomannans. Polysakkaridi, jossa on galaktoosi ja mannoosia ketjussa. Esim Guar gum( guaran)( 2.5.6.). Hemiselluloosa-fraktiossa (2.2.3.) kasviseinämissä on galaktomannaaneja.
Glucomannans. Lineaaripolymeri mannoosista ja glukoosista suhteessa 1:1 ta 2,4:1.Kovapuun glukomannaaneissa ei ole galaktoosia.Gymnosperman glukomannaaneisa on galaktoosia sivuketjuna ja man:glu suhde 3:1. Sivuketju antaa liukoisuutta lisää. Glukomannaani on hemiselluloosan (2.2.3). osa kasviseinämässä.
Glucuronoxylans. Runko on (1-4) linkkiytyneitä beeta-D-xylopyranosyylejä ja sivuketjuina 4-O-metyyli-alfa-D-glukopyranosyyliuronihappoja ja joissain vuosikasveissa metyloitumattomia D-glukuronihappoja. Glukuronoxylaaneja löytyy kaikkien maakasvien hemiselluloosaosasta ja useimmista kasviosista.
Glycan.-aani päte kuvaa polymeerisyyttä. Glyc- nimi tarkoittaa glykoosipolysakkaridia. Yksinkertaisen sokerin PS. (esim. glukaani, mannaani, xylaani, galaktaani, fruktaani)
Glycuronans uronihappojen polymeeri (esim glakturonihaposta galakturonaani)
Guar gum ( guaran) (2.5.6.) neutraali polysakkaridi D-galakto-D-mannaanista. Guarsiementen endospermasta eristettyä, palkokasvituote Intiasta, tehdään eläinrehuna. Käytetään ihmisravinnossa sakeuttajana salaattikastikkeissa ja jäätelössä, myös hammastahnoissa.
Gum (exudates and seed gums) (2.5.6.) Komplekseja polysakkarideja, jokaisessa on useita eri sokerimolekyylejä ja uronihappoja. Todellinen kasvikumi on akasia- ja tragakanttikumi ( puun kuoren viillon jälkeen tulevaa tihkueritystä) Sulamattomia ihmisessä. Vesiliukoista, visköösiä kolloidia, musilagoksi sanottua. Siemenkumeja ovat guar ja locust bean kumit.
Hemicelluloses (2.2.3.) useita , ainakin 250 erilaista tunnettua polysakkaridipolymeeriä. Pentosaanit, kuten xylaanit ja arabinoxylaanit, ovat suurin ryhmä. Seuraavaksi heksosaanit kuten galaktaanit. Kolmas ryhmä happamet hemiselluloosat kuten galakturoni- ja glukuronihapot. Uuttuu kylmässä vesialkaliliuoksessa. Eivät ole selluloosan prekursoreita. Yhdessä pektiininkanssa tekee matriksin ( plantix) verkkona selluloosan kanssa.Ei sula ohutsuoeessa, mutta bakteerit fermentoivat colonissa selluloosa paremmin.
Heteroglycans. Polysakkarideja, joista tulee 2,3, tai useampi monosakkaridi. Di,-tri-,
Hexoses. Kuuden hiilen monosakkarideja Glukoosi, fruktoosi, galaktoosi, mannoosi.
Homoglycan. Polysakkaridi, jossa on vain yhden tyypin sokeriyksiköitä. Tällainen on tärkkelys ja selluloosa.
Lignin (2.2.5.) Aromaattinen polymeeri, jonka molekyylipaino on noin 10 000, sisältää coniferyyli ja sinapyylialkoholeja. Puisessa kasvikudoksessa. Ei sula. Vanilliinin ja aromaattisten kemikaalien lähde.
Mannans Mannoosiyksiköistä muodostunut polysakkaridi, glykaani. Varastopolysakkaridi, jota on hemiselluloosan joukossa monissa soluseinämissä.
Middle lamella. Galakturonaanipitoinen, pektiinisubstanssi. Kasvin tytärsolumuodostuksessa seinämä näitten solujen välillä.
Mucilages. Polysakkarideja, joisa on galaktooseja galakturonihappoja, xylooseja ja arabinoosia. Vesiliukoisia, muistuttaa hemiselluloosaa, limaisia, kolloidaalisia. Varastopolysakkaridien tai endosperman joukossa tai siemenhunnun erityisissä soluissa.Pidättää (retain) vettä ja suojaa siementä kuivumiselta ( desiccation).
Neutral detergent fibers (NDF). Na-lauryylisulfaattidetergentillä kuumasta neutraalista liuoksesta uuttamalla saatu ravinteen jäänne.Erotettaessa kuiva-aineesta osia, jotka ovat sulatettavissa tai vain fermentoitavissa.
Non cellulosic polysaccharides (NCP) Hemiselluloosan toinen termi. Kaikki soluseinämän matrixpolysakkaridit, jotka eivät ole selluloosaa.
Non starch polysaccharides (NSP) Englyst et al. suosittama termi: hiilihydraattipitoinen kasvissoluseinämän kuitumaterial, dietääri kuitu, ligniini poisluettuna.
Oligosaccharides. Di-, tri- ja tetrasakkaridien ryhmänimi. Prosessoidussa ruoassa voi yhdeksänkin yksikön polysakkarideja.
Pectic substances (2.2.2.) Seos neutraaleja ja happamia polysakkarideja, voidaan uutta vedellä kasvikudoksista. Galakturonihappoja ja galakturonaaneja eriasteisella metyyliesteröinnillä
Pectin. Raa-assa hedelmässä pektiini on liukenemattomampaa ja kypsyvässä liukenevampaa. Metyyliestereitten määrä pektiinihapoissa vaihtelee. Neutralisaatioaste vaihtelee, geelejä veden ja hapon kanssa muodostavia.
Pectinic acid. Vesiliukoisia. Pektiiniryhmiä, joissa vain osa happoryhmistä on metyloituneita.
Pentoses. Viiden hiiliatomin monosakkarideja, kuen L-arabinoosi, L-xyloosia. Näiden osuus ihmisdieetin energiassa on pienehkö. Näitä on kaikissa soluseinämissä, animaalisissa, kasvi ja bakteerisoluissa.
Plantix. Plant- matrix, kasveista saatavaa dietääristä kuitua.
Primary plant cell wall. Keskilamelliin asettuva primäärisoluseinämän selluloosasäikeitten verkko, johon sijoittuu hemiselluloosan amorfinen matrix.
Protopectin. Liukenematon pektiinin alkusubstanssi kasvissa, antaa hydrolyysissä pektiinihappoa.
Resistent starch (RS). Ei ole ihmisentsyymien sulatettavissa ja tulee colonalueelle asti toimien usein kuten kuitu.
Sclerenchyma. Kasvin kovia osia muodostava, kuten pähkinön kuoria tai siemenkelmuja.
Secundary cell wall. Polysakkaridia, amorfista. Muodostuu, kun solu on kypsynyt ja asettuu primäärisolun sisäpinnalle joko jatkuvana kerroksena tai paikallisina paksunemina tai juosteina.
Silica. Saostuu kasvisoluun, sen ilmaviin osiin. Pitoisuus riippuu lajista, maaperästä ja kasvin kypsyydestä. Kasvintuhka, esim vehnästä voi sisältää tätä 10%. Pääosa on silikonia.Silica huonontaa soluseinämateriaalin sulatettavuutta.
Suberin. Korkissa esiintyvä cutiinin tapainen aine. Kasvilipidi, joka vaatii saponifikaation uuttamiseen.
Uronic acid Soluseinämän hemiselluloosa osassa ja pektiinisubstanssissa . Löytyy puolesta koko tunnetusta kasvipolysakkaridien joukosta.Tavallisin on D-galakturonihappo ja D-glukuronihappo. Uronihapot ovat sokereista (niiden –CH2OH –ryhmän muuttumisesta COOH ryhmäksi ) oksidaatiolla johtuneita molekyylejä. Kun ne esiintyvät glykosideina, ne käyttäytyvät kuten yksinkertaiset hydrokarboksyylihapot muodostaen metallisuoloja, amideja, alkyyleja ja metyyliestereitä.
Water holding capacity. Kuivan kuidun vedenottokyky pisteeseen, ettei vapaata vettä jää
Water-soluble fraction. Osa minkä kuitu liukenee veteen. Pektiiniaineita, kumeja, limoja ja joitain PS-lisäaineita.
Xylans. Polymeeriryhmä, jossa on pääketju (1-4) beeta-D-xylopyranosyylitähteistä. Muita tavallisia aineita ovat arabinoosi ja 4-O-metyyli glukuronihappo. Sijaitsee hemiselluloosaosassa kaikissa maakasveissa, kaikissa kasviosissa.
Xylem Kasvien vesisuonisto. Kasvikudoksen vettäjohtavat osat, usein lignigioituneen seinämän muodostamina. Xyleemisuonien seinämät kypsässä puuaineksessa ovat täysin lignifioituneita. Vähemmän kypsässä on lignifikaatio vain osittaistaja lokalisoitunutta.

2.8. Kitiini ja kitosaani. Ravintokuidun erityinen luokka

Aminopolysakkaridit kitiini ja kitosaani ovat luonnon aminopolysakkarideja, joilla on lineaarisia ketjuja N-asetylglukosamini- ja D-glukosamini-yksiköistä koostuneina. Yksikköjen liittyminen toisiinsa tapahtuu (1-4) beeta-glykosidisidoksin. Aminoryhmien sisältäminen on näiden erityisominaisuus. Ne ovat baasisia, polykationisia, kun taas muut polysakkaridit kuidussa ovat polyanionisia, neutraaleja tai asidisia.
Kitiinissä on pääasiassa NAc-D-Glucam. 70-95%. Asetylaatioaste on korkea. Se käyttäytyy kuin liukenematon kuitu
Kitosaanissa on D-GlucAm 70-95%. Deasetylaatio on huomattava. Liukoisuus on ainutlaatuinen ominaisuus. Mahan matalassa pH-miljöössä täysin tai osittain liukeneva. Ohutsuolessa saostuu liukenemattomaksi.
Aminopolysakkarideja tulee lähinnä animaalisesta exoskeletonista ( hyönteiset, ravut, kotilot, hummerit ja muut kuorieläimet). Myös sienien ja hiivojen seinämissä on näitä.
Kitosaania on Mucorales-sienien seinämissä, Mucor rouxii. Sitten vihreän levän Chlorella solusinämissä ym. Mucorales-sientä käytetään orientaalisten ruokien fermentaatiossa / tempeh, sufu, ragi ym)
Koska niissä on samoja sidoksia kuin selluloosassa, niitä ei ihmisentsyymit voi sulattaa. Ohutsuolessa ne eivät sula. Bakteerit voivat hajoittaa niitä paksusuolessa.
Kitiini ja kitosaanibiopolymeerejä on tutkittu, koska ne alentavat kolesterolia ja lipidejä. Kitosaani lisää HDL-kolesterolia ja sitoo lipidejä. Sitä on käytetty matalakaloridieetissä painon alentamiseen 2-3 gramman annoksilla.

3.3. Ravintokuidun analyysi NSP polysakkarideina

Ravinnon CHO Hiilihydraatit

3.1. Vapaat sokerit
Mono- ja disakkaridit Glukoosi, fruktoosi, sukroosi, maltoosi, laktoosi. Nopeasti imeytyviä ovat glukoosi, maltoosi ja sukroosi. Fruktoosi ja laktoosi osittain välttää imeytymistä ohutsuolessa

3.2. Sokerialkoholit
Mono- ja disakkaridit. Sorbitoli, inositoli*, mannitoli, galaktitoli, maltitoli. Huonosti absorboituvia ohuesta suolesta. Ne pääsevät paksuun suoleen asti.

3.3. Lyhytketjuiset hiilihydraatit
Maltodekstriinit, alfa-glukaaneja rakenteeltaan. Ne ovat osittain hydrolysoitunutta tärkkelystä. Laskuissa ne asetetaan tärkkelyksen joukkoon.

3.4. Polysakkaridit (PS)

3.4.1.Tärkkelys on alfa-glukaaneja. Ravinnon kaikkein runsain hiilihydraatti (CHO)

Nopeasti sulava tärkkelys ( Rapidly digestible starch, RDS) antaa nopeasti vapautuvaa glukoosia ja sulatetaan ohuessa suolessa.
Hitaasti sulatettava tärkkelys ( Slow digestible starch, SDS). Sulatetaan ohuessa suolessa hitaasti.
Resistentti tärkkelys (Resistant starch, RS) välttää sulatuksen ohuessa suolessa ja fermentoituu eri asteisesti paksussa suolessa. Fysiologista merkitystä ei täysin tunneta.
RS1 on fysikaaliseti saavuttamattomissa olevaa
RS2 on resistenteissä jyväsissä olevaa
RS3 on retrogradista amyloosia.

3.4.2. Ei-tärkkelys polysakkaridit (NSPs)Non starch polysaccharides. Näitä on monta eri tyyppiä. Välttää sulamasta ohuessa suoelssa, fermentoituu eri asteisesti.

3.4.3. Kasvisoluseinämän NSP. Pääosina ovat arabinoosi, xyloosi, mannoosi, galaktoosi, glukoosi, uronihapot. Kapseloituneena ja hidastamassa ravintotekijöiden imeytymistä. Hyvä merkkiaine luonnostaan hyvi nkuitupitoiselle, terveelliselle dieetille

3.4.4. Muu NSP. Monen tyyppisiä osia. Lisäaine ravinnossa. Ihmisdieetin vähäinen osa.

3.7 Fytaatin*(PA, Phytic Acid, Phytin, IP(6)) analyysi
Fytaatille * ei ole ollut spesifistä havaitsemiskeinoa, useita uudempiakin metodeja on tämän kirjan painamisen jälkeiseltä ajalta. Tässä käydään metodeja läpi.

3.8. Saponiinipitoisuuden määritys

Saponiinit
Fytokemikaali kuitupitoisessa ravinnossa, erityisesti palkokasveissa ( leguminosae). Lisäävät sappihappojen eritystä kehosta ( sekamisellimuodostus, molekyylipaino useita miljoonia, sappihappojen takaisin imeytyminen terminaalisesta ileumista estyy).
Yucca saponiinit ja saponiinipitoiset alfalfa siemenet alentavat kolesterolia
( Esim. kolesteroli kiinnittyy digitoniiniin)
Saponiinirakenne: triterpeenejä tai steroidiglykosideja, amfifiilisiä molekyylejä, jossa hydrofobinen osa on triterpeeni tai steroidi ja hydrofiilinen osa on sokeri. Pinta-aktiivisia. Tyypillinen saponiini on soijapavussa. Monta sataa kasvispesifistä saponiinia tunnetaan. Vain muutamaa on ihmisravinnossa.

Saponiinipitoisuuksia kuivapainosta
Alfalfa idut ( Medicago sativa) 80 g/ kilo.
Asparagus, parsa ( a. Officinalis) 15
Broad bean( Vicia faba) 3.5
Chickpea (Cicer arietinum) 0.7-60
Green pea , Vihrea herne (Pisum sativum) 1.8-11
Kidney bean (Phaseolus vulgaris) 2-16
Lentil, linssit, virvilät( Lens culinaris) 0.7-1.1
Mung bean (Phaseolus mungo) 0.5-6
Navy bean( Phaseolus vulgaris) 4.5-21
Outs, kaura (Avena sativa) 0.2-0.5
Peanut, maapähkinä (Arachis hypogaea) 0.05-16
Quinoa ( Chenopodium quinoa) 10-23
Sesame seed, seesamin siemen( Sesamum indicum) 3
Silver beet (Beta vulgaris) 58
Soy bean, soijapapu ( Glycine max) 5.6-56
Spinach, pinaatti ( Spinacea oleracia) 47
Sweet lupin , Sudenherne ( Lupinus augustifolius) 0.4-0.7
Lähd:e Oakenfull et Potter, Spillerin kirja., sivu 129.

4.1. Ravintokuidun vaikutus proteiinin sulavuuteen ja hyödynnykseen

PER Protein Efficiency Ratio ( body weight gain per protein consumed)
Proteiinin tehokkuus vaikuttuu miltei lineaarisesti ravintokuidun määrästä ja laatu vaikuttaa myös. Energian saantiin voi tehdä kuitukorjauksen, kun tietää kuidun määrän.
NPU Net Protein utilization
BV Biological Value.
Pektiini vaikuttaa eniten PER-arvoihin. Jos määrä on yli 10 % dieetissä, proteiinin hyväksikäyttö laskee huomattavasti.

4.2. Ravintokuidun ja fytaatin * vaikutus mineraalien homeostaasiin ja saatavuuteen
Fytaatti* on vahva komplekseja tekevä yhdiste, kykenee kombinoimaan essentiellejä divalentteja kationeja, vähentämään niitten absorptiota tai (Zn, Mg) reabsorptiota ja ympäristön pH vaikuttaa asiaan. Suhde kuituun on epäselvä.
Kuitu yleensä antaa joko BULK tai vaikuttaa osmoottiseen potentiaaliin ( pektiini ja kumit) , mutta vain vähän mineraaleihin.
Fytaattia* on kaikissa kasvin siemenissä sekä viljassa että palkokasveissa, monissa juureksissa ja mukuloissa sekä hedelmissä. Kuitua saa näitten kasvien varsista, rungoista, ja lehdistä, jotka ovat kantorakenteita.
Fytaatti* on erillinen, identifioitavissa oleva aine ja määrällisesti mitattava yhdiste, mutta usein se asetetaan kuitujoukkoon, erityisesti viljan leseissä.

Muut ravintokuidun komponentit ( kuten veteen liukenemattomat selluloosa, ligniini ja osa hemiselluloosaa, veteen liukenevat kuten pektiini, kumit ja osa hemiselluloosaa) ovat osia, jotka liittyvät säikeisiin tai karkeusasteeseen. Näillä ei ole paljoakaan riittävää sitomiskykyä mineraalien suhteen, jotta ne vaikuttaisivat mineraalien tasapainoon.

Fytiini* sen sijaan omaa hyvin elektrovalenttisia fosfaattiryhmiä, jolla on vahvoja sitomis- ja kompleksinmuodostusominaisuuksia. Vaikka tämä on suhteellisen pieni molekyyli, sillä on laaja kyky tehdä kompleksit essentiellien divalenttien kationien kanssa. On myös näyttöä siitä, että kalsium, magnesium ja sinkki tekevät kiertävää sykliä haiman kautta. Näin nämä divalentit kationit altistuvat kompleksin muodostukselle. Vaikka muuukin kuitu menee ohi samasta GI-kanavan kohdasta, fytaatin suurempi kompleksimetrinen voima kationeja kohtaan suosii fytaatin suurempaa vaikutusta näiden mineraalien homeostaasiin. Erityinen poikkeus on rauta, jolla on erikoiset kompleksitaipumukset fytaatin kanssa. Jokainen, jonka ravinto on tasapainoista, saa fytaattia. Fytaatti on kautta maailman ihmisdieetin osana. Vaikka fytaatti ( fytiini, IP6) ja sen fosfaatit (IP5, IP4, IP3, IP2, IP1) eivät pysty imeytymään niin inositoli* ja irronneet fosfaatit sen sijaan pystyvät imeytymään. Fosfaattiestereistä irronnut inositoli* absorboituu ja voi metaboloitua glukoosina, jos rengas katkeaa ( rengasta katkaisevaa entsyymiä tavataaan munuaisesta)
Löydettävä metaboloinnista kartta!/LB
Sinkin homeostaasissa fytaatilla on merkitystä. Sinkki on ainoa essentielli hivenaine, joka erittyy haimasta. Siitä täytyy reabsorboitua myös osa.
Mg absorboituu jejunumista ja ileumista, primääristi munuainen reabsorboi sen ja säätää homeostasin. Ihon kautta sitä menetetään hiessä huomattavasti. Ravinnon Mg osa on klorofyllissä.
Fytaatin magnesium toimii tertiäärinä synergistisenä kationina, ei yksinään. Fytaatti vähentää magnesiumin absorptiota ravinnosta.
Kalsiumia imeytyy koko ohuen suolen alueelta. Lysiini, arginiini, fruktoosi, glukoosi, laktoosi ja Xyloosi lisäävät kalsiumin imeytymistä. Fytaatti, kuitu ja oksalaatti vähentävät sen imeytymistä. Kalsiumia voimakkaammin liittyy kuitenkin kupari ja sinkki fytiiniin. Fytaatin net effect kalsiumin aineenvaihduntaan on monitekijäinen seikka.
Kun kuitua fermentoituu colonissa, pH madaltuu.
Liukoiset oligosakkaridit kuten inuliini ja frukto-oligosakkaridit voivat edistää kalsiumin ja magnesiumin imeytymistä ja tätä voi mitata vahvistuneena reisiluutilavuutena ja mineraalipitoisuutena koe-eläimillä.
Kupari Cu++/+++ imeytyy mahalaukusta ja ohuesta suolesta cupri-tilassa (Cu+++) hapettuen ja pelkistyen rautaa helpommin.Se mikä redusoi ferriraudan Fe+++ ferro-raudaksi Fe++ haittaa kuparin imeytymistä. Tällainen on C-vitamiini. Fruktoosit ja sitä sisältävät sokerit kuten sukroosi myös vaikuttaa kuparin imeytymiseen. Kupari erittyy sapessa hyvin stabiilina, mihin fytaatti* tai kuitu ei enää voi vaikuttaa.
Rauta Fe++/+++
Hemirauta on veren hemoglobiinissa, non- joninen, suojattu fytaatilta, absorboituu intaktina, jos sitä on ravinnossa.
Non-hemirautaa on ferro ++ ja ferri+++.
Rauta imeytyy pohjukaissuolesta ja ohutsuolen jejunumin yläosasta,
Laimeassa hapossa Fe+++ ( liukenematon) on ainoa joni, mikä liittyy protonoituun fytaattiin.
Fe++ ferro alkaa saostuu pH2 tasossa.
pH 7 tasossa ferro ja ferrikompleksit ovat stabiileja.
Mangaani Mn omaa monia valensseja +1 ja +7 väliltä. Stabiilein on Mn++. Mn erittyy sapesta. Ja takaisin imeytymistä säätää hormonit. Fytaatin osuudenmerkitystä ei tiedetä.

Fosforin (P) saatavuus Fytaatissa on runsaasti fosforia. Monogastrisilla lajeilla sen saatavuus on matala, kuten kananpojilla.

4.3. Kuidun suhde vitamiineihin
Rasvaliukoiset vitamiinit
Vitamiini A ja karoteenit
Vitamiini D
Vitamiini E
Vitamiini K
Vesiliukoiset vitamiinit
Tiamiini (B1) , pantoteenihappo, biotiini
Riboflaviini (B2)
Pyridoksiini (B6)
Nikotiinihappo ( niasiini Vit P)
Foolihappo
Cobalamiini ( Vit. B12)
Vitamiini C

4.4. Ravintokuidun vaikutus fekaalimassaan(CFW) ja kompositioon

4.5. Transit aika kriittinen Fekaalimassa (CFW) ja kuituaineet

4.6. Kuidun vaikutus suolistoflooran ekologiaan
4.6.1. tekijät:
a. Dieetti, sen substraatit ja ravintoaineet
b. Redoxpotentiaali
c. Kaasukompositio
d. Happamuus pH
e. Osmoottiset ja jonivaikutukst
f. Pintäjännitys ja nestevirtaus
g. Endogeenit ja eksogeenit aineet, jotka voivat estää baktreerien kasvua ( sappihapot, haihtuvat ja haihtumattomat rasvahapot, bakterisidit, suoliston vasta-aineet ja lääkkeet)
h. Bakteerien interaktiot ja kilpailu
i. Suoliston motiliteetti

4.6.2. Suolistobakteerit
Bakteerit huuhtoutuvat syljestä alkaen alaspäin ja yläosissa suolta niitä on vain vähän
ad 10E5 CFU per ml suolen yläosissa.
Ileumissa tilanne kääntyy, se on transitiovyöhyke.
Ileokekaalinen läppä.
Paksusuolessa 10E11-10E12. CFU
400 lajia on ihmiseen sopeutunutta.
Niistä 5 lajia hallitsee. Terveellisiä( x)
Bacteroides (gram- anaerobi sauva)
Eubacterium (gram+ sauva, anaerobi )( x)
Bifidobacterium ( gram+ sauva, anaer.) (x)
Lactobacillus (gram+ sauva fakult tai anaer.)(x)
Grampositiiviset kokit (str.c.)

4.7. Interaktio suolistobakteerien ja kuidun kesken

4.8. Kuidun vaikutus ruoansulatusentsyymeihin
Psylliumkuoria 5 %. Trioleenia ja kolesterolia vähemmän imunesteeseen.
Kitosaania 5 %: Ei erityistä.
Konjac mannaania 5 % Kolesterolia ja trioleiinia 40% vähemmän poistunut suolen sisällöstä kuin selluloosalla yksin.
Pektiini 5 % Trioleenia ja kolesterolia imunesteeseen vähemmän.
Guargum 5 % Kolesterolia ja trioleenia imeytyy 20-25% vähemmän .
Vehnän itu 10 % Triglyseridien katoaminen suolensisällöstä viivästynyttä.
Vehnän lese 20 % Ileostomianesteessä 1.6 kertainen lisä rasvan erittymiseen. TG hävisi hidastuneena suolen sisällöstä.
Selluloosa 10 % Ei erityistä trioleenin suhten. Kolesterolin varhainen nousu oli viivästynyttä mutta ei estynyttä verrattuna kuiduttomaan dieettiin.
Selluloosa 20 % Trioliinin katoaminen suolen sisällöstä aleni 20-30% 5 tunnin aikana ateriasta verrattuna kuiduttomaan ryhmään.
Vehnän lese 20 g Pankreatiittipotilailla trioleenihengitystesti osoitti 30% alenemaa lipidien sulavuudessa
Vehnän lese 16g Ei vaikutusta ileostomianesteeseen.
Pektiini 15 g Ileostomianesteen erityksessä nousi rasvaeritys 36%
Pektiini 5 g Trioleenihengitystestissä entsyymiä saavilla pankreaanpoistopotilailla 30 % laskeuma lipidien sulavuudessa

4.9. Ravintokuitulähteiden vaikutus SCFA tuottoon ja pitoisuuksiin paksussa suolessa
Tärkeimmät lyhyet rasva-hapot ovat etikkahappo (C2:0), propionihappo(C3:0) ja voihappo(C4:0) . SFCA pitoisuus on korkein caecumtasossa. Asetaatin (C2) osuus on suurin. distaalisemmin. Samalla propionaatin (C3) osuus oli laskeva, butyraatin (C4) oli samantapainen.
SCFA tuoton lisääntyessä absorptio lisääntyy. Ne siirtyvät lumenista mesenteerisiin ja portaalisiin suoniin.
Sitruksista ja sokeriruovosta aikaan saadaan enemmän SCFA kuin selluloosasta tai leseistä. Kasvikumit tuottavat enemmän SCFA kuin kasvikuidut viljoista Vihannekset tuottavat enemmän kuin viljat. Vesipitoiset kasvisoluseinämä-PS tuottavat enemmän kuin puiset osat.
Kuitulaatu modifioi SCFA -pitoisuuksia eri tasoissa.
Asetaattia (C2) oli caecumissa enemmän kuin colonissa selluloosasta, pektiinistä, psylliumista.
Yhtä paljon perunatärkkelyksestä, vehnän leseistä, kauran leseistä ja pektiinistä
vähemmän kuin distaalissa colonissa kaurajyvistä ja vehnäleseistä .
Voihappo (C4) on paksuasuolta suojaava tekijä.

4.10 Ravintokuidun vaikutus fekaalisiin ja luminaalisiin mutageeneihin
Feces sisältää mutageeneja, mikä muodostaa paksunsuolen syövän riskin. Karsinogeenisyys ja DNA-vaurio vastaavat toisiaan.
N-nitroso yhdistykset nitriitit ja nitraatit ovat tällaisia.
Fecapentaeeni on mutageeni. Se voi absorboitua kuituun.
Antioksidantit C ja E-vitamiini vastavaikuttivat mutaatioihin
Ovo-lakto-vegetariaaneilla ja vegetariaaneilla oli vähemmän mutageeneja.
Karsinogeeneja sitovat ohralese, vehnän lese ja alfalfa suoraan, pH4-6 alueella ja kationivaihdolla. Selluloosa omaa edullista vaikutusta. Ligniini taas ei .
Vehnänleselisä ja fytiinilisä* johtivat poikkeavien kryptamuodostumien vähentymiseen.

4.11. Ravintokuidun ja ruoan vaikutus hiilihydraattimetaboliaan

Glykeminen vaste
Glykeminen indeksi (GI) on suhdeluku verensokerikäyrien alojen kesken.
Ala glukoosikäyrän alla ruoan jälkeen x 100% : Ala glukoosikäyrän alla valkoisen leivän jälkeen
On pitkäaikaisetua hitaasti vapautuvista hiilihydraateista IDDM ja NIDDM taudeissa.
Tärkkelyksen konsumption nosto, matala –GI-elintarvikkeiden käyttö ja kuitu lisäävät myös colonissa fermentoituvaa osaa, jolloin etikkahappoa (C2), propioni (C3) ja voihappoa(C4) (SCFA) muodostuu ja imeytyy.
GI esimerkkejä vertailun vuoksi 50 g CHO on testiannos kustakin elintarvikkeesta.
Hunaja (126), Maltoosi (152), Rusina (93)
Omenamehu (45), luumut (34) banaani (90, kypsä; ei kypsänä 59)
Ruskeat pavut ( 24), virvilät ( 74) Soijapapu ( 20)
Juurekset: Punajuuri (93)
Mysli (96). Riisi puff (132)
Pasta: Spagetti (38- 61)
Leipä vehnästä , patonki (131)
Ruisjyvä (47), Vehnänjyvä (63), Pikariisi(121)

5.1. Vertaillaan ilmeneviä tauteja eri kuitumääriä nautittaessa
5.2. Diabetes mellitus hypoteesi ja ravintokuidun käyttö
E-Afrikasta tietoja. Diabetes alkoi lisääntyä samalla kun ravintotottumukset muuttuivat 1930 jälkeen. Korkea CHO ja matala rasva dieetti on suojaava, matala CHO- ja korkea rasvadieetti on predisponoiva diabeteksessa. Afrikkalainen dieetti oli aiemmin ollut hyvin kuitupitoista. Nyt on maa hyvin diabetesklinikkapitoista. Asia on multifaktorielli. Obesitas myös liittyy asiaan jotenkin. Diabeteksen jo puhjettua on kuiduista hyötyä kontrolloitaessa sokeritasapainoa.

5.3. Diabeteksen hoito korkeakuituisella dieetillä
Edut:
Aterian jälkeinen hypoglykemiä vähempi, veren rheologialle edullista, vähentää ateroskleroosin riskejä, alentaa seerumin lipidejä, verenpainetta, obesiteettia, klaudikaatiovaivat vähenevät, CHO-indusoitu hypertriglyseridemia estyy, obesiteetin ja diabeteksen aiheuttamat akuutit tilanteet vähenevät.
Energian jakautuminen.
a. Hiilihydraateista 55-60E%.
b. Proteiinista 12-16 E% ( 0.8-1.2 g/ kg) maksimi 90 g päivässä. Alempi määrä jos nefropatiaa.
c. Rasvasta alle 30E%, alle 10E% tyydytettyjä ravoja. Päivän kolesterolia alle 200 mg.
Jos ei siedä korkeaa CHO määrää, totaalirasvaa voi nostaa 30-40 E% jolloin lisätään MUFA-rasvahappoja, mikä lisää HDL ja vähentää hypertriglyseridemian riskiä, mikä tulee korkeasta hiilihydraatista ja matalasta kuidusta. ( Huom: Spillerin suositus)
d. Kuidun osuus 35 g päivässä( tai 15-25 g 1000 kcal kohden)
Haitallista on korkea hiilihydraattipitoisuus, jos kuitu on matala.
e. Kokojyvän edut mainitaan erikseen.Se lisää insuliiniherkkyyttä ja alentaa riskiä diabeteksen kehittymiseen ja sydänverisuonitauteihin. Lesekerroksessa on paljon kuitua ja fytokemikaaleja, antioksidantteja, anti-inflammatorisia tekijöitä, fytoestrogeenejä ja muita edullisia tekijöitä. Suositellaan kolmasti päivässä.
Vitamiini E on kardioprotektiivinen ja anti-inflammatorinen, suositellaan 800 IU päivässä aikuis diabeetikoille (Spillerin suositus)

5.4. Hyperlipidemian hoito kuidulla
Liukoisia , visköösejä, kuituja sisältävät ravinnot ( kaura, ohra, palkokasvit) alentavat seerumin kolesterolia. Psyllium, soijaproteiini ja kasvisterolit ovat myös edullisia. Näiden neljän tekijän kombinaatiolla ( visköösi kuitu, kasvisproteiini, matalaglykeminen ravintoaine ja kasvissteroli) voi koostaa kolesterolia alentavaa dieettiä. Seuraavia tietoja on hankittu:
Dietäärinen strategia: Annosmäärä, LDL-kolesterolin alenema (%).
Visköösi kuitu 5-10 g päivässä 5 %
(Psyllium; Guar;
Konjac;
Beeta-glukaani)
Soijaproteiini 25 g päivässä 5 %
Kasvisterolit 1-3 g päivässä 5 %
Dietääri kolesteroli alle 200 mg päivässä 5 %
Tyydytetty rasva alle 7 E% kaloreista 10 E%
Kehon paino 10 paunan vähennys 5 %
Matalaglykeminen dieetti GI 10 yksikön vähennys 5 %
Totaali strategia käytössä 40 %

Trans-rasvahappojen vähennys niin tehokkasti kuin mahdollistaa kuuluu asiaan.
Sterolit ovat steroleja ja stanoleja.
Psyllium parantaa Apo B ja Apo A-1 suhdetta.
Locust beam Gum
Konjac mannan (Amorphophallus Konjac k, kumimainen hyytelö Japanista, glukomannaanipolymeeri, visköösi
Wheat bran
Oat bran
Dried legume
Legume protein

5.5. Ravintokuitu ja colon neoplacia
Milloin alettiin nähdä korrelaatiota paksunsuolen syövän ja ravinnon välillä? Kehitysmaissa carcinoma coli oli epätavallinen. Bantuheimon ruokailutapoja tutkittiin ja havaittiin kuidun korkea käyttö. Pohjois ja Etelä Intian kesken havaiiin ero kuidun käytössä ja paksunsuolen syövän esiintymisessä. Pohjoisessa vähän syöpää ja paljon kuitua. Israelista tuli samanlainen tutkimustulos. Vegetariaaneilla myös oli vain vähän colonsyöpää. Arktisilla inuiiteilla oli taas kasviskuidun käyttö matala, mutta ei silti erityisempää ca coli esiintymistä. He käyttivät kuitenkin paljon sulamattomia aminopolysakkarideja isojen eläinten sidekudoksista. Kaaliperheen indolipitoisilla jäsenillä oli protektiivista merkitystä.

5.6. Kuitu ja colonin divertikuloosi
Jo vuonna 1929 osattiin neuvoa kuitujen käyttöä symptomaattiseen divertikuloosiin.

Divertikuloosin prevalenssi kasvaa. Paikoin Afrikassa sitä ei esiinny. Tautia on Euroopassa ja P-Amerikassa eniten. Tämän alueen ruokatottumusten mukana se siirtyy myös alueille, missä se ei ole aiemmin ollut tavallista. Korkeakuituinen dieetti voi vaikuttaa taudin kulkuun edullisesti, osa voi tulla oireettomiksi. Erityisesti liukenemattomat selluloosakuidut ovat edullisia.

5.7. Kuitu ja tulehdukselliset suolistosairaudet (IBD)
(UC, ulceratiivinen koliitti) (CD, Chrohnin tauti)
On havaittu että f-maitohappopitoisuus nousee UC ja CD taudeissa ja toisaalta normaali SCFA pitoisuus laskee. Olisi loogista kohottaa SCFA-pitoisuutta soveltuvalla korkeakuituisella dieetillä.
Toisaalta bakteerit voivat fermentoida verta ja täten aiheuttaa colonissa SCFA laskua joillain UC-potilailla. Joillain vaikeasti sairailla voi SCFA taas olla tavallista korkeampia ( ehkä talteenoton huonontumisen takia). Jos oli distaali UC, SCFA aiheutti ärtymystä distaalisessa osassa colonia. (Kuitujen osuus UC-taudissa on vaikemapi saada edulliseksi ainakaan yleisohjeilla, ehkä joissain yksityistapauksissa). Sulfasalatsiinilla ainakin koetetaan pitää suolistoflooraa kontrollissa.

5.8. Japanin dieetinkäyttötavat ja korrelaatio sairauksiin (1930-1980)

5.9. Toksiinien ja karsinogeenien indusoimin vaikutusten modifikaatio ravintokuidulla suolessa ja rintarauhaskudoksessa

Toksiineja koe-eläintutkimuksissa olivat:
Glukoaskorbiinihappo 4 %, 2,5-Di-t-butyylihydrokononi, Tween 20, ja 60 klorazaniilihydrokloridi, Cadmiumkloridi, 2-asetylaminofluoreeni.,
Epäsuoria karsinogeenejä: 1,2,-DMH (dimetyylihydratsiini), AOM (azoxymetaani), 3,2,-DM-4-ABP (dimetyyliaminobifenyyli) , MNU( metyylinitrosourea, suora karsinogeeni).
Protektiivinen vaikutus tutkittiin fytiinillä, vehnän leseillä, alfalfalla, selluloosalla, pektiinillä, ligniinillä eri jyvien leseillä, citruskuidulla
Vehnän leseessä oli lipidiosuus merkitsevä (NOS reduktio, COX-1 ja COX-2 aktiviteetti)

6.1. Kokojyvä, kuitu ja antioksidantit

6.1.1. Kokojyvän antioksidantit
Kaikissa viljoissa, hedelmissä ja vihanneksissa on seuraavia:
Kinnamonihappo
Bentsoaatit
Flavonoidit
Tokoferolit
Kaurassa on
Avenantramideja
Useimmissa jyvissä on:
Tokotrienoleja
Pitkäketjuisia ferulihapon ja kaffeiinihapon mono- ja dioliestereitä
Alkyyliresorsinoleja
Useita muita antioksidantteja
Liukenematon antioksidantti on mm fenolihapot kovalentisti kiinnittyneinä arabinoosin sivuketjuissa arabinoxylaanikuitupolymeereissä soluseinämissä. Nämä esterit ovat 90% ferulaatteja ja 10 % kumaraatteja ja muodostavat 1 % siemenen suojakerroksesta.
Diferulaatteja tulee ferulihappoestereistä silloiksi säikeitten väleihin antamaan kiinteyttä soluseinärakenteille. Säikeisiin kiinnittyneet fenoliesterit ( pinaateissa, juurikkaissa) voivat hydrolysoitua vasta colonissa, jolloin niistä saattaa saada hyödyksi antioksidantteja. Useimmat jyvien antioksidantit ovat niiten ulkopinnoissa

6.1.2. Antioksidanttiaktivisuus Trolox ekvivalenteissa TE/ 100g
Vihannekset (400), hedelmät (1200); Kokojyvä vehnäleipä ( 2000); kokojyvä aamiaisvilja(2800)
Kokojyvä vehnävilja (3000 TE);
Rukiissa on tavattoman korkea antioksidanttiaktiivisuus ( 4700); Siinä on paljon lignaaneja ja muita fytonutrientteja.
Riisivilja (1300)
Tanniinilla ( polyfenolirakenne) on hyvin korkea aktiviteetti ( Tannic acid 1 400 000 TE)
Puhdas ohrajyvälese: ( 20 000 TE) 3,9 % ferulihappoa.
Hyvin puhdas vehnä lese (11 000 TE),2.1% ferulihappoa.
Carob hulls- palko ( 160 000 TE). 11 % tanniinihappoa.

Antioksidanttien tie kehoon:
Rasvaliukoiset pääsevat imuteitä myöten. Vesiliukoiset voivat imeytyä ohuesta suolesta. Soluseinäkuituihin kovalentisti kiinnittyneet ja yhdisteet menevät paksuunsuoleen, josta fermentaatiolla ja mikrobeilla saadaan hyödynnettyä antioksidantteja. Ne ovat scavengers paikallisesti paksussa suolessa. Paksunsuolen epiteelisolut absorboivat vapaita fenoleja ja hyötyvät niitten antioksidanttisuudesta. Kokojyvän antioksidantit voivat täten vaikuttaa koko suolistossa. Kulkeutuminen paksuunsuoleen on mahdollinen kokojyville sen takia, että niissä on fenolisia sidoksia, kun taas tämä kulkeutuminen ei ole mahdollsita kuin vain mutamalle vihannekselle ja hedelmälle.

6.2. Koko jyvät, viljan kuitu ja krooniset taudit. Epidemiologisia tositteita.
--
6.4. Mineraalien saatavuus viljoista
6.5. Fytiini* ( PA) (Phytic Acid) ja syöpä
6.5.1.
PA* sitoo tärkkelystä, proteiineja, entsyymeitä ja mineraaleja kuten pro-oksidanttirautaa, osallistuu solun inositolifosfaattialtaaseen ja signaalitransduktioon, solusignalointikaskadiin ja geeniekspressioon. PA* omaa merkitystä syöpäriskin vähentäjänä korkeakuituisessa dieetissä ollessaan. Lisätutkimuksia tarvitaan endogeenin ( kasvimatriksissa olevan fytiinin*) ja exogeenisen , juomaveteen tai dieettiin puhtaana lisätyn fytiinin* , osuuksien selvittelyssä

6.5.2. Fytiinin* mahdollisia toimintoja
Fytiini* on syövältä suojaava eri kudoksissa.

6.5.3. Fytiini* interaktiossa proteiiniin ja tärkkelykseen - entsyymi-inhibitiota ja malabsorptio.
PA* voi sitoutua tärkeisiin proteiineihin ja entsyymeihin solun sisällä ja muuttaa sen kasvuluonnetta. In vitro se estää seriini-treoniini proteiinifosfataaseja kuten useita ic-proteiineja. Vaikutus voi olla eri in vivo.

Ruoansulatuskanavassa PA* sitoo dietäärisiä proteiineja ja ruoansulatusentsyymejä kuten trypsiiniä estäen proteiinien sulatusta ja absorptiota. Se voi myös vähentää tärkkelyksen sulamista ja absorptiota liittymällä vetysilloilla tärkkelykseen, epäsuorasti sitoutumalla proteiineihin, joihin tärkkelys liittyy tai sitomalla amylaasia tai entsyymien kofaktoreita kuten Ca++. Negatiivista korrelaatiota on havaittu PA*- saantitasolla vilja- ja palkolähteistä ja glykeemisellä indeksillä (GI), mikä johtunee tärkkelyksen alentuneesta absorptiosta fytiinivaikutuksesta.
Fytiinin poisto lisää ravinnon absorptiota ja glykemisyyttä.

Fytiinin vaikutuksesta tulee colon-alueelle enemmän BULK-ainetta ja fermentoituu enemmän SCFA ( lyhyitä rasvahappoja) ja pH laskee. Näillä tekijöillä on colonia suojaava vaikutus. SCFA voihapon on havaittu useissa tutkimuksissa hidastavan kolorektaalisyöpäsolujen kasvuvauhtia vähentämällä DNA-synteesiä niissä, indusoimalla apoptoosia syöpäsoluissa ja suppressoimalla tuumorikasvua.
Jokainen hiilihydraatti, joka välttää imeytymisen ohuen suolen alueella, vähentää glukoosin imeytymistä ja samalla insuliinineritysvastetta. Vähempi insuliinieritys alentaa tuumorin kasvuvauhtia ( colon carsinogeneesin insuliinihypoteesi).
Proteiini-tärkkelys-PA-interaktio riippuu fytiinihapon (PA) kyvyistä reagoida muidenkin dieettikomponenttien kanssa. PA kelaa Ca++. Kalsiumi taas tarvitaan tärkkelyksen sulavuuteen ja imeytymiseen. Tällöin PA ei voi vaikuttaa inhibitorisesti tärkkelyksen.Tämän takia puhtaan exogeenisesti lisätyn PA:n vaikutus voi olla eri kuin matriksissa olevan eri komponentteja jo valmiiksi sitoneen endogeenisen fytiinihapon vaikutus.

6.5.4. Interaktio mineraaleihin ja antioksidatiivinen vaikutus

Ihmiset, jotka käyttävät vain vähän kuitua, kehittävät runsaammin vapaita hydroksyyliradikaaleja (OH´). PA kelaa Fe, Ca, Zn muun muassa. Sinkkilisä on hyödyksi colonin epiteelille. DNA-synteesi vaatii sinkkia. Sinkin kelaus, voi olla yksi keino, miten PA suppressoi syöpää. Raudan katalyysi kolonissa aiheuttaa vapaita radikaaleja. Jos PA kelaa rautaa, niin tämä vaikutus olisi vähempi, PA ei salli raudan olla liukenevassa muodossa ja tekee sen täysin saavuttamattomaksi biologisesti. PA myös katalysoi Ferroraudan muuttumista ferriraudaksi, jolloin se sitoutuu siihen tehokkaammin. PA estää myös täysin raudan katalysoiman lipidien peroksidaation ja ROS-tuoton in vitro. ( EDTA on vahvempi kelaattori kuitenkin).Vielä ei samaa ole vahvistettu in vivo.

6.5.5. Osallistuminen inositolifosfaattialtaaseen (IP(x))

Fytiini on nopeasti ( jollain tavalla) imeytynyt ja muuttuu soluissa lyhemmiksi inositolifosfaateiksi. Jos se pääsee soluun se voi konvertoitua muiksi polyfosfaateiksi IP-IP(5).
Jos PA asetetaan erytroleukemiasolujen joukkoon, näissä havaitaaan 41 % nousu IP3 molekyylissä ja 26 % lasku IP2 molekyylissä., joten tapahtuu absorptiota ja konversiota samalla. Koeputkessa on osoitettu fytiinin absorboituvan ja muuttuvan IP3-molekyyliksi.
Myo-inositolin läsnäollessa coloncarsinomaa estävä vaikutus potentoituu. Sama on havaittu metastaasien ja rintasyövän yhteydessä. Fytiini + inositoli yhdessä oli selvästi tehokkaampi kuin PA yksin tai inositoli yksin. Fytiinistä tuleva inositoli osallistuu solun inositolifosfaattialtaaseen, osallistuu pienien IP fosfaattien tuottoon ja moduloi signaalintransduktiomekanismia. Myoinositoli suojaa rintasyövältä ja keuhkosyövältä. Koska PA näyttää muuttuvan soluissa pienemmiksi polyfosfaateiksi, on mahdollista että syöpää vastustava vaikutus tulee näistä pienemmistä fosfaateista tai itse myoinositolista käsin.Inositolifosfaattien täydet funktiot, sekundaarilähettitehtävät ja solunsisäinen tärkeys vaatii viellä edelleen selvittelyjä. Täten niin monien solunsisäisten tehtäviensä takia on kuviteltavissa olevaa, että fytiinillä tapahtuva dietäärinen inositolifosfaattien modulaatio voi omata toistaiseksi ratkaisemattoman osuuden colon carsinooman preventiossa tai inhibitiossa.

6.5.6. Muita mekanismeja

PA voi vähentää colonin solujen proliferaatiota. Tämä on osoitettu monin tutkimuksin. PA ilmeisesti vaikuttaa tuumorin kasvuun muuttamalla solun jakaantumisen tahtia.. PA voi myös lisätä colonin solujen apoptoosia ja solujen differentioitumisen astetta.( Tämä on osoitettu tutkimuksella vehnäleseillä, joissa PA jo endogeenisti on 25 %, exogeenisellä 1 %:lla PA:lla defytinoidusta dieetistä ja matalakuituisesta dieetistä). Sekä endogeeni että exogeeni PA ja vehnäkuitu vaikuttivat apoptoosia ja differentioitumista. Nämä ovat syöpäriskin protektiivisa varhaisia merkkiaineita samalla.
PA voi osallistua myös tuumorikasvuun vaikuttamalla PI-3K entsyymiin. Se entsyymi säätyy yleensä tuumoreissa suuripitoisemmaksi. PA vaikuttaa estävän epidermaalisen kasvutekijän indusoimaa solutransformaatiota estämällä PI-3K entsyymiä ( fosfatidylinsotolli-3-kinaasia).
PI-3K entsyymifosforyloi ja hydrolysoi lipidejä, jotka osallistuvat signaalinvälitykseen.
( Huom. 3 –kinaasi sinänsä ei ole mikään suora tie tehdä tavallisinta signaalinvälittäjää IP3, joka on I(1.4.5.)P3, kalsiumkanaviin vaikuttava. Tässä on hyödyksi tietää eri fosfatidylinositolien molekyyli samoin kuin inositolifosfaattien sarja ja niitten keskeinen aineenvaihdunnallinen kartta, erilaiset kinaasit ja erilaiset fosfataasit, jotka asiaan liittyy . lb)
PA syöttö vahvisti NK-solujen toimintaa karsinogeenille altistetussa koe-eläimessä. PA voi täten vaikuttaa immuunijärjestelmän kautta niitä edullisia vaikutuksiaan.
PA voi moduloida soluvastetta reseptoritasossa, Esim. PA kilpailee sitoutumisesta IGF-II reseptoriin, jota on ylisäätyneenä joissain tuumoreissa ja solulinjoissa. Jos IGF-II on ylisäätynyt, on riskia kolorektaaliin tuumoriin. Se merkitsee karsinogeneesin myöhäisvaiheissa, joten inhibitiolla fytiinin kautta on positiivista merkitystä.
PA voi sitoutua myös baasiseen bFGF reseptoriin ( Fibroblast growth factor R), blokeeraten sen sitoutumisdomaanin ja katkaisten täten sen signalointitien.

6.5.7. Yhteenvetona

Tarvitaan lisätutkimuksia , jotta voidaan erottaa puhtaan fytiinin ( veteen tai ruokaan lisätyn) ja ravintoaineeseen asettuneen fytiinin osuudet sen edullisissa syöpäriskiä vähentävissä terveysvaikutuksissa,
( Määriä joita fytiiniä on eri tutkimuksissa puhtaana käytetty:
Alle 1 % , 1-alle 2%, 2%, yli 2% juomavedessä tai dieetissä;
15 millimoolinen;
40 mg painokiloa kohti)

7.1. Kuitukonsumptio 1992-2000
7.2. Kuitukonsumptiotavat
7.3. Australiassa
7.4. Kiinassa
7.5. Ranskassa
7.6. Italiassa

APPENDIX
A1 Eri kuidut ravinnossa
A2 Analyysitietoja kuiva-aine, tuhka, karkea proteiini, tot. Kuitu, liukoinen kuitu, NDR, hemiselluloosa, selluloosa, ligniini
A3 Kuitu tietyissä ruoissa
A4 Viljojen kuitu Norjassa
A5 Karkea kuitu tietyissä ruoissa
A6 Vertaileva analyysi ravintokuidusta ja karkeasta kuidusta
A7 Ruoan fytaattipitoisuudet*
A8 Ruoan ( rusinan) tartaarihappopitoisuus (C4H6O6)
A9 Saponiinipitoisuuksista kasvisruoissa arviolta
INDEX
19/05/2005 19:29 printattu. Silmäilty läpi 8.5. 2010