Uutta ruusunmarjasta

Lundin Yliopistosta: Professori Cecilia Holm, Molecular Endocrinology
http://www.med.lu.se/english/expmed/research/molecular_endocrinology

Citate:
//Our research is focused on type 2 diabetes and lipotoxicity. Free fatty acids, derived mainly from the large triglyceride stores in adipose tissue, are the quantitatively most important fuel in mammals.

Fatty acids also constitute signaling molecules in a variety of cell types, e.g. a lipid-derived signal appears to be necessary for stimulus-secretion coupling in pancreatic beta-cells and fatty acid derivatives are ligands for a group of nuclear receptors, i.e. the peroxisome-proliferator activated receptors (PPARs). In agreement with this dual role of fatty acids, most cell types contain small triglyceride stores, from which fatty acids can be mobilized through the action hormone-sensitive lipase (HSL) and possibly other lipases.

Lipid abnormalities may be the primary pathogenetic factor in the development of insulin resistance and insulin secretion defects, the two hallmarks of type 2 diabetes, with excessive storage of triglycerides in non-adipose cells as the common precipitating event.

The project can be divided into four major parts. The first part involves studies into the structure-function relationships and 3D structure of HSL, the rate-limiting enzyme in triglyceride hydrolysis. In the second part mechanisms of catecholamine?induced lipolysis as well as novel signaling pathways involved in lipolysis regulation are studied. The third part involves the generation and characterization of cell? and animal models with over- and underexpression, respectively, of HSL and other key components in lipolysis regulation to address the role of these for insulin secretion/beta-cell function, skeletal muscle and liver function, adipogenesis and spermatogenesis. The fourth part is a recently initiated line of research, which involves exploiting functional foods with beneficial effects in relation to insulin resistance and type 2 diabetes.

The project increases the understanding of the mechanisms underlying development of lipid metabolism disorders, in particular diabetes and obesity, and may provide new concepts for prevention/intervention in these diseases. The studies on spermatogenesis may reveal novel mechanisms behind male sterility.//

Mistä löytää gluteenitonta nyponsoppaa?

Varmaan sitä pitää tehdä omista keräämistä kielukoista tai sitten voi ostaa Risentan nyponpulveria.
http://www.risenta.se/sv/Vara_produkter/Nyponskalsmjol/

Nyponsoppa

http://matkalkyl.se/se-nyponsoppapulverberik.php
Mm. vahva kalium, magnesium ja C-vitamiinipitoisuus tekevät nyponsopasta tosi arvokkaan ja piristävän ravinnon. Sopisi oikein hyvin esim sairaalan kroonikkopotilaitten päivittäiseksi sopaksi ja niinhän sitä muuten käytetäänkin.

Ruusunmarjan nimestä ja tärkeydestä

• ruusunmarjatee = rose hip tea (Finnish)

nyponte = Brand name of tea (Swedish)
hyben te = Brand name of tea (Danish)
nype te = Brand name of medicinal tea (Norwegian)

• Ruusunmarja saksaksi:

Als Hagebutten (auch Hägen, Hiefe, Hiffen, Hiften, Rosenäpfel, Hetschhiven, Hetscherl, Hiven, Hetschepetsche) bezeichnet man die ungiftigen Früchte verschiedener Rosenarten, besonders der Hundsrose. Der Namensteil Hag- weist auf das Vorkommen der Pflanze (Rosa canina) an Hecken hin, während der zweite Teil des Namens Butte dem alten Lautstand des süddeutschen "Butz", "Butzen" ('Verdickung') entspricht. Als Hagebutten werden landläufig auch die Wildrosen selbst bezeichnet, an denen Hagebutten wachsen (v.a. die Hundsrose, Rosa canina).

• Ruusunmarjasta ruotsiksi
  

http://sv.wikipedia.org/wiki/Nypon

• Ruotsalainen teksti kertoo ruusunmarjan C-vitamiiniväkevyydestä! Kuivatuissa ruusunmarjakielukoissa voi olla jopa 1700- 2000 mg C-vitamiinia 100 grammassa. Kupillinen sellaista vastaisi 35- 40 appelsiinia.
  

Nypon kallas skenfrukten hos Rosa-arterna ("nyponbuskar"). Skenfrukten är vanligen röd eller orange, men vissa rosarter, till exempel pimpinellros (R. spinosissima), har mörklila till svarta nypon. De egentliga frukterna är små borsthåriga, stenhårda nötter som sitter inuti nyponen.

Några rosarter har nypon med ett mycket högt C-vitamininnehåll. Det kan finnas 1 700–2 000 m�rutom pimpinellros (R. spinosissima), som nämnts tidigare, vresrosen (R. rugosa), plommonrosen (R. pomifera), mandarinrosen (R. moyesii), samt igelkottsrosen (R. roxburghii).

Nyponen sitter kvar även på vintern. De svartnar då, men går fortfarande att använda. Alla sorters nypon går att äta. Kolhydrathalten är ca 8%.

• Nypon betraktas som en av de 14 viktigaste vildväxterna i en överlevnadssituation.

Ruusunmarja

Ruusunmarjaa sanotaan kiulukaksi. Ruusunmarja sopii viljeltäväksi Suomen alueella. Suomessa kasvaa mm seuraavia ruusulajeja jotka tuottavat kiulukoita.

• Rosa rugosa, kurtturuusu. Isot mehevät marjat. Kehitelty pensas.(Kts. kuvat)
  
• Rosa canina, koiranruusupensas, marjat ovat meheviä punaisia.
  
• Yllämainittuja marjoja, niiden hedelmälihaa, voi kypsänä syödä suoraan.
  
• Rosa pimpinellifolia, R. spinosissima, juhannusruusu, puistoruusu. Tämän marjat ovat ruskeita.
  
• Rosa villosa, luumuruusu
• Rosa moyesii, mandariiniruusu
• Rosa rubiginosa, R. eglanteria, omenaruusu
• Rosa dumalis, orjanruusu
• Rosa woodsii, lännenruusu
• Rosa pendulina, vuoriruusu
• Rosa glauca, Rosa rubrifolia, punalehtiruusu japaninruusupensas (Tämän marjat ovat oransseja ja aika kovia, mutta tätä käytettiin 1900-luvun alkupuolelta alkaen Uotilla elintarvikkeeksi ja tätä kutsuttiin japaninruusupensaaksi. Tätä marjaa ei oikein voi suoraan syödä kypsänäkään, koska hedelmäliha on kovaa ja sitä on aika niukalti ja alla on karvaisia siemeniä runsaasti. Tämä on lähinnä koristepuu, mutta jos näkee vaivaa ja poistaa tahmeat karvaiset siemenet niin saa melkoisen kestäviä kuoria, joita voi kuivata ja jauhaa jauhoksi).
  

Kuitenkin Rosa glauca, r. rubrifolia on se sirolehtinen violetti nyponruusupuska, jonka kiulukoita kerättiin tarkasti sota-ajoilta asti, niitä pidettiin lähinnä C-vitamiinilähteenä ja niistä tehtiin ruusunmarjakeittoa.

Myöhemmin yleistynyt on meheväkiulukkaisempi ruusulaji, joka nykyään on mahtavamarjainen hybridi ja alkaa nopeasti tuottaa runsaasti makoisia marjoja; se sopii parhaiten laajempaan viljelyyn. Sitä käytetään tosin esim meidän kylän keskustan komeana tienvarsikasvina mahtavan kauneutensa takia, kaunis kukkiessa ja kaunis hehkuvan punaisine marjoineen ruska-aikana. Mutta liikenne varmaan tekee marjat raskasmetallipitoiseksi, joten ne eivät ole sen takia syötävissä maantien vierestä. Jotenkin kuin olisi istutettu koristeeksi granaattiomenapuita tai mansikkaviljelmää. Noli me tangere.
http://leabright.wordpress.com/2011/11/02/rosa-rucosa/

• Kiulukoissa on runsaasti C-vitamiinia. Niissä on myös alfa-tokoferolia, koiranruusun kiulukassa myös gammatokoferolia, siis E-vitamiinia. Niissä on myös karotenoideja joista voi keho tehdä A-vitamiinia, kuten beeta-karoteenista. Karotenoidit ovat punaisia ja keltaisia ja niistä muodostuu marjojen väri. Lykopeeni-niminen karotinoidi on antioksidantti.
  

• Folaattia on myös kymmeniä mikrogrammoja sadassa grammassa tuorepainoa.

• Kivennäisaineita ja raskasmetalleja esiintyy niinkin paljon, että voidaan sanoa ruusunmarjojen olevan hyviä Mg, K, ja Mo lähteitä.

Niistä voidaan jäljittää mm Ca, K, Mg, P. Cu, Fe, Mn, Zn, Co, Mo, Ni, sekä As, Cd ja Pb.

• Kasvisfenolit ( flavonoidit, fenolihapot, lignaanit, stilbeenit, kumariinit, tanniinit, lignaanit) ) on tutkittu ruusunmarjoista.

Flavonoideilla tarkoitetaan flavonolia, antosyaaneja, katekiineja ja prosyanidiineja.
Flavonoleja ovat kemferoli ja kversetiini. Näitä oli ruusunmarjoissa.

Antosyaaneja ei esiinny ruusunmarjoissa, sen sijaan esiintyy prosyanidiineja.

Fenolihappoja on vapaina (klorogeenihappo) ja sitoutuneina esiintyy ruusunmarjoissa ( protokatekiinihappo, p-OH-bentsoehappo, vanilliinihappo, syringiinihappo, p-kumariinihappo, kahvihappo, ferulihappo, gallihappo).


Lignaaneja, hormoninkaltaisia fenolisia fytoestrogeenejä ovat sekoisolariciresinoli, matairesinoli, isolariciresinoli, lariciresinoli, syringaresinoli, pinoresinoli) Ruusunkarjan siemenissä etenkin on lignaaneja.

Kasvissteroleilla tarkoitetaan mm. beeta-sitosterolia, kampesterolia, kolesterolia, brassikasterolia, stigmasterolia. Niitä esiintyy eri määrin eri kasvisosissa, merkittäviä määriä on esim siemenissä. Kaksi ensin mainittua ovat tavllisimpia. Kasvissterolit ja kasvisstanolit voivat alentaa plasman kokonasi- ja LDL-kolesterolia. Ruusunmarjoissa on vain vähän kasvissterolia hedelmälihassa, mutta siemenien öljyssä niitä esiintyy .

Ellagitanniineja ( ellagihappoa) esiintyy ruusunmarjoissa kohtuullisesti, enemmän kuin mansikalla, mutta vähemmän kuin vadelmalla, muuraimella ja mesimarjalla.

• Kuivatun kurtturuusun siemenissä on öljyä 16%. Analyysi näistä öljyistä on tehty. Eniten siinä on linoleenihappoa ja alfalinoleenihappoa, ihmiselle essentiellejä öljyjä. Tarkasti ottaen nyponruusun siemenöljystä on havaittavissa seuraavat rasvahapot:

12:0, lauriinihappo
14:0, myristiinihappo
15:0 pentadekanoiinihappo
16:0 palmitiinihappo
16:1 n7, palmitoleiinihappo
17:0 margariinihappo
18:0 steariinihappo
18:1 n9 öljyhappo
18:2 n6 linolihappo
18:3 n3 alfalinoleenihappo
20:0 arakidonihappo
20:1 n9 eikoseenihappo
22:0 beheenihappo
22:1 n9 erukahappo
24:1 lignoseriinihappo
24:1 n9 nervonihappo
tyydyttyneitä rasvahappoja yhteensä 26,4%
kertatyydyttämättömiä 6,1%
monityydyttämättömiä 67, 5%

• Myös kuitulähteenä ruusunmarja on merkitsevä.

Tietolähde:

1) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskekuksen tuottama julkaisu:
Pirkko Mattila et al. Ruusunmarjojen ravintosisältö ja bioaktiiviset yhdisteet(2005)
2) Omat kuvat Rosa rucosa- puskan viihtyvyydestä Pirkanmaalla. Lokakuu 2011.