Ruusunmarja

Ruusunmarjaa sanotaan kiulukaksi. Ruusunmarja sopii viljeltäväksi Suomen alueella. Suomessa kasvaa mm seuraavia ruusulajeja jotka tuottavat kiulukoita.

• Rosa rugosa, kurtturuusu. Isot mehevät marjat. Kehitelty pensas.(Kts. kuvat)
  
• Rosa canina, koiranruusupensas, marjat ovat meheviä punaisia.
  
• Yllämainittuja marjoja, niiden hedelmälihaa, voi kypsänä syödä suoraan.
  
• Rosa pimpinellifolia, R. spinosissima, juhannusruusu, puistoruusu. Tämän marjat ovat ruskeita.
  
• Rosa villosa, luumuruusu
• Rosa moyesii, mandariiniruusu
• Rosa rubiginosa, R. eglanteria, omenaruusu
• Rosa dumalis, orjanruusu
• Rosa woodsii, lännenruusu
• Rosa pendulina, vuoriruusu
• Rosa glauca, Rosa rubrifolia, punalehtiruusu japaninruusupensas (Tämän marjat ovat oransseja ja aika kovia, mutta tätä käytettiin 1900-luvun alkupuolelta alkaen Uotilla elintarvikkeeksi ja tätä kutsuttiin japaninruusupensaaksi. Tätä marjaa ei oikein voi suoraan syödä kypsänäkään, koska hedelmäliha on kovaa ja sitä on aika niukalti ja alla on karvaisia siemeniä runsaasti. Tämä on lähinnä koristepuu, mutta jos näkee vaivaa ja poistaa tahmeat karvaiset siemenet niin saa melkoisen kestäviä kuoria, joita voi kuivata ja jauhaa jauhoksi).
  

Kuitenkin Rosa glauca, r. rubrifolia on se sirolehtinen violetti nyponruusupuska, jonka kiulukoita kerättiin tarkasti sota-ajoilta asti, niitä pidettiin lähinnä C-vitamiinilähteenä ja niistä tehtiin ruusunmarjakeittoa.

Myöhemmin yleistynyt on meheväkiulukkaisempi ruusulaji, joka nykyään on mahtavamarjainen hybridi ja alkaa nopeasti tuottaa runsaasti makoisia marjoja; se sopii parhaiten laajempaan viljelyyn. Sitä käytetään tosin esim meidän kylän keskustan komeana tienvarsikasvina mahtavan kauneutensa takia, kaunis kukkiessa ja kaunis hehkuvan punaisine marjoineen ruska-aikana. Mutta liikenne varmaan tekee marjat raskasmetallipitoiseksi, joten ne eivät ole sen takia syötävissä maantien vierestä. Jotenkin kuin olisi istutettu koristeeksi granaattiomenapuita tai mansikkaviljelmää. Noli me tangere.
http://leabright.wordpress.com/2011/11/02/rosa-rucosa/

• Kiulukoissa on runsaasti C-vitamiinia. Niissä on myös alfa-tokoferolia, koiranruusun kiulukassa myös gammatokoferolia, siis E-vitamiinia. Niissä on myös karotenoideja joista voi keho tehdä A-vitamiinia, kuten beeta-karoteenista. Karotenoidit ovat punaisia ja keltaisia ja niistä muodostuu marjojen väri. Lykopeeni-niminen karotinoidi on antioksidantti.
  

• Folaattia on myös kymmeniä mikrogrammoja sadassa grammassa tuorepainoa.

• Kivennäisaineita ja raskasmetalleja esiintyy niinkin paljon, että voidaan sanoa ruusunmarjojen olevan hyviä Mg, K, ja Mo lähteitä.

Niistä voidaan jäljittää mm Ca, K, Mg, P. Cu, Fe, Mn, Zn, Co, Mo, Ni, sekä As, Cd ja Pb.

• Kasvisfenolit ( flavonoidit, fenolihapot, lignaanit, stilbeenit, kumariinit, tanniinit, lignaanit) ) on tutkittu ruusunmarjoista.

Flavonoideilla tarkoitetaan flavonolia, antosyaaneja, katekiineja ja prosyanidiineja.
Flavonoleja ovat kemferoli ja kversetiini. Näitä oli ruusunmarjoissa.

Antosyaaneja ei esiinny ruusunmarjoissa, sen sijaan esiintyy prosyanidiineja.

Fenolihappoja on vapaina (klorogeenihappo) ja sitoutuneina esiintyy ruusunmarjoissa ( protokatekiinihappo, p-OH-bentsoehappo, vanilliinihappo, syringiinihappo, p-kumariinihappo, kahvihappo, ferulihappo, gallihappo).


Lignaaneja, hormoninkaltaisia fenolisia fytoestrogeenejä ovat sekoisolariciresinoli, matairesinoli, isolariciresinoli, lariciresinoli, syringaresinoli, pinoresinoli) Ruusunkarjan siemenissä etenkin on lignaaneja.

Kasvissteroleilla tarkoitetaan mm. beeta-sitosterolia, kampesterolia, kolesterolia, brassikasterolia, stigmasterolia. Niitä esiintyy eri määrin eri kasvisosissa, merkittäviä määriä on esim siemenissä. Kaksi ensin mainittua ovat tavllisimpia. Kasvissterolit ja kasvisstanolit voivat alentaa plasman kokonasi- ja LDL-kolesterolia. Ruusunmarjoissa on vain vähän kasvissterolia hedelmälihassa, mutta siemenien öljyssä niitä esiintyy .

Ellagitanniineja ( ellagihappoa) esiintyy ruusunmarjoissa kohtuullisesti, enemmän kuin mansikalla, mutta vähemmän kuin vadelmalla, muuraimella ja mesimarjalla.

• Kuivatun kurtturuusun siemenissä on öljyä 16%. Analyysi näistä öljyistä on tehty. Eniten siinä on linoleenihappoa ja alfalinoleenihappoa, ihmiselle essentiellejä öljyjä. Tarkasti ottaen nyponruusun siemenöljystä on havaittavissa seuraavat rasvahapot:

12:0, lauriinihappo
14:0, myristiinihappo
15:0 pentadekanoiinihappo
16:0 palmitiinihappo
16:1 n7, palmitoleiinihappo
17:0 margariinihappo
18:0 steariinihappo
18:1 n9 öljyhappo
18:2 n6 linolihappo
18:3 n3 alfalinoleenihappo
20:0 arakidonihappo
20:1 n9 eikoseenihappo
22:0 beheenihappo
22:1 n9 erukahappo
24:1 lignoseriinihappo
24:1 n9 nervonihappo
tyydyttyneitä rasvahappoja yhteensä 26,4%
kertatyydyttämättömiä 6,1%
monityydyttämättömiä 67, 5%

• Myös kuitulähteenä ruusunmarja on merkitsevä.

Tietolähde:

1) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskekuksen tuottama julkaisu:
Pirkko Mattila et al. Ruusunmarjojen ravintosisältö ja bioaktiiviset yhdisteet(2005)
2) Omat kuvat Rosa rucosa- puskan viihtyvyydestä Pirkanmaalla. Lokakuu 2011.