Pii on tärkeä kasvin kasvulle. Piitä on maaperässä 1- 45% siis vaihtelevasti. Sitä esiintyy eri muodoissa, mutta kasvit absorboivat helposti silicic acid , silisiinihappoa Si(OH)4 maaperästä. Sitä on maaperässä 0.1- 0.6 mM. Pii ( Si) luo kasveille fysikomekaanista suojavarustusta. Se kertyy soluseinämiin ja lisäksi osallistuu moniin fysiologisiin ja aineenvaihdunnallisiin prosesseihin. Jos kasvilla on piin puutetta se kasvaa ja lisääntyy huonosti. Varsinkin heinäheimo Graminae akkumuloi runsaasti piitä. Dikotyledon ryhmän kasvit absorboivat passiivisti piitä ja palkokasvit taas pystyvät poissulkemaan piin juuristaan. Riisi on tunnettu piin akkumuloija ja siinä piin otto ja kuljetus tapahtuvat aktiiveilla prosesseilla.
Although Si is not generally listed in the list of essential elements, it is considered as
one of the important beneficial nutrient for plant growth (Liang et al., 2006). The amount of Si in soil may vary considerably from 1 % to 45 % (Sommer et al., 2006). However, Si is present in soil in different forms, but plants can easily absorb silicic acid Si(OH)4 from soil. Silicic acid is generally found in the range of 0.1-0.6 mM in soils (Epstein, 1994).Although Si is beneficial for plant growth it plays a vital role as a physicomechanical barrier in most plants. Despite its deposition on cell walls (Marshner, 1995), its active involvement in a multitude of physiological and metabolic processes is also evident (Epstein, 1995, 1999; Moussa, 2006).
Plants deprived of Si often show poor development and reproduction, but it depends
on the type of plant species. In general, plants belonging to family Gramineae accumulate much more silicon than that by other species belonging to other families. It has also been reported that most dicot plants absorb Si passively but legumes can efficiently exclude Si from their roots (Ma et al., 2001). However, in rice, a known Si accumulator, uptake and transport of Si takes place through active process (Ma et al., 2006).
( Kerron tässä oman kokemuksen piin merkityksestä. Vaiheessa kun olin malnuritiotilassa keliakiaoireitten puhjettua rajuina ja jopa hiukset ja kynnet kärsi, kynsi saattoi irrotakin itsestään - siinä vaiheessa aloin käyttää mineraalien ohessa piivalmistetta, ja se vaikutti kuin rehu: kynnetkin kasvoivat kuin rehua saaneina. Jokin olennainen essentielli rooli tarvitsee piillä olla, mutta ilmeisesti ihmiset syövät niin paljon piitä huomaamattaan, että sen essentiellisyys ei ole selvinnyt).
Tarkistus 27.4. 2013
torsdag 3 november 2011
Piihappoa ruusunmarjassakin
Löysin internetistä maininnan, että ruusunmarjassa on runsaasti piihappoa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Piihappo
Meren pintavesien keskimääräinen piihappopitoisuus. 2001 World Ocean Atlas.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Piihappo
Piihappo
Piihappo on yhteisnimitys muutamalle piin, vedyn ja hapen yhdisteille, joiden kemialliset kaavat ovat muotoa [SiOx(OH)4-2x]n[1][2]. Tärkeimmät piihapot ovat:
- ortopiihappo (H4SiO4)
- metapiihappo (H2SiO3)
- dipiihappo (H2Si2O5) ja
- pyropiihappo (H6Si2O7).
Nämä kaikki ovat varsin heikkoja happoja, ja ne liukenevat erittäin niukasti veteen. Esimerkiksi ortopiihapon happovakio pKa1 on +25° C:n lämpötilassa 9,84 ja pKa2 13,2. Kiinteässä olomuodossa ne voivat kondensoitua monimutkaisemmiksi polymeerisiksi piihapoiksi. Luovuttaessaan protoneja ne muuttuvat vastaaviksi silikaatti-ioneiksi.
Piihappoja voidaan valmistaa vahvempien happojen avulla vesiliuokoisista silikaateista, esimerkiksi natriumsilikaattiliuoksesta eli vesilasista. Tällöin piihapot saostuvat muodostaen silikageelia, joka yleensä sisältää myös piidioksidia, piihappojen anhydridia.
Merivedessä esiintyy liuenneena pieniä määriä ortopiihappoa (H4SiO4), ja sillä on myös biokemiallista merkitystä etenkin piileville, joiden solunseinät sisältävät piiyhdisteitä.
[muokkaa] Ravitsemuksellinen ja lääkinnällinen merkitys
Ortopiihappoa esiintyy useissa ihmisen kudoksissa kuten luissa, aortassa ja maksassa. Sen otaksutaan olevan ihmiselle välttämätön hivenaine, joskaan saantisuosituksia ei ole voitu määrittää. Sitä esiintyy ravinnossa koliinilla stabiloituneena. Sen puutoksen on kuitenkin todettu aiheuttavan vaurioita luustossa ja kollageenin vähentymistä[3] sekä eräiden tutkimusten mukaan myös hiusten ja kynsien haurastumista[4], abate brittle nail syndrome[5],
Viime vuosina on tutkittu, onko ravinnossa esiintyvä alumiini Alzheimerin taudin riskitekijä. Mikäli näin on, juomiin lisättyä piihappoa voidaan mahdollisesti käyttää taudin ehkäisemiseen[6][7][8], koska se toisaalta vähentää alumiinin imeytymistä ruoansulatuksessa, toisaalta edistää sen poistumista elimistöstä munuaisten kautta.
Nyponsoppa
http://matkalkyl.se/se-nyponsoppapulverberik.php
Mm. vahva kalium, magnesium ja C-vitamiinipitoisuus tekevät nyponsopasta tosi arvokkaan ja piristävän ravinnon. Sopisi oikein hyvin esim sairaalan kroonikkopotilaitten päivittäiseksi sopaksi ja niinhän sitä muuten käytetäänkin.
Mm. vahva kalium, magnesium ja C-vitamiinipitoisuus tekevät nyponsopasta tosi arvokkaan ja piristävän ravinnon. Sopisi oikein hyvin esim sairaalan kroonikkopotilaitten päivittäiseksi sopaksi ja niinhän sitä muuten käytetäänkin.
Ruusunmarjan nimestä ja tärkeydestä
- ruusunmarjatee = rose hip tea (Finnish)
hyben te = Brand name of tea (Danish)
nype te = Brand name of medicinal tea (Norwegian)
- Ruusunmarja saksaksi:
Als Hagebutten (auch Hägen, Hiefe, Hiffen, Hiften, Rosenäpfel, Hetschhiven, Hetscherl, Hiven, Hetschepetsche) bezeichnet man die ungiftigen Früchte verschiedener Rosenarten, besonders der Hundsrose. Der Namensteil Hag- weist auf das Vorkommen der Pflanze (Rosa canina) an Hecken hin, während der zweite Teil des Namens Butte dem alten Lautstand des süddeutschen "Butz", "Butzen" ('Verdickung') entspricht. Als Hagebutten werden landläufig auch die Wildrosen selbst bezeichnet, an denen Hagebutten wachsen (v.a. die Hundsrose, Rosa canina).
- Ruusunmarjasta ruotsiksi
- Ruotsalainen teksti kertoo ruusunmarjan C-vitamiiniväkevyydestä! Kuivatuissa ruusunmarjakielukoissa voi olla jopa 1700- 2000 mg C-vitamiinia 100 grammassa. Kupillinen sellaista vastaisi 35- 40 appelsiinia.
Nypon kallas skenfrukten hos Rosa-arterna ("nyponbuskar"). Skenfrukten är vanligen röd eller orange, men vissa rosarter, till exempel pimpinellros (R. spinosissima), har mörklila till svarta nypon. De egentliga frukterna är små borsthåriga, stenhårda nötter som sitter inuti nyponen.
Några rosarter har nypon med ett mycket högt C-vitamininnehåll. Det kan finnas 1 700–2 000 m�rutom pimpinellros (R. spinosissima), som nämnts tidigare, vresrosen (R. rugosa), plommonrosen (R. pomifera), mandarinrosen (R. moyesii), samt igelkottsrosen (R. roxburghii).
Nyponen sitter kvar även på vintern. De svartnar då, men går fortfarande att använda. Alla sorters nypon går att äta. Kolhydrathalten är ca 8%.
- Nypon betraktas som en av de 14 viktigaste vildväxterna i en överlevnadssituation.
onsdag 2 november 2011
Ruusunmarja Rosa rugosa juuriuute
Muistiin:
tarkistin Suomi24 areenalta onko siellä ruusujuuriasioista ja onhan siitä Rosenrot tippoja myydään ja ruusujuurella oletetaan olevan mahtavia tehoja.
Suosittelisin kuitenkin asiaa vielä tiedemiesten ja lääketehtaiten alueeksi ja pysyttelmistä kielukan käytössä, koska juuri uute vaikuttaa makrofagituman tapahtumiin.
Int Immunopharmacol. 2011 Apr;11(4):504-10. Epub 2011 Jan 13.Tormentic acid, a triterpenoid saponin, isolated from Rosa rugosa, inhibited LPS-induced iNOS, COX-2, and TNF-α expression through inactivation of the nuclear factor-κb pathway in RAW 264.7 macrophages.
Source
Department of Pharmaceutical Biochemistry, College of Pharmacy, Kyung Hee University, Seoul 130-701, Republic of Korea.
Abstract
We previously reported that extract of Rosa rugosa root and its active triterpenoids constituents exhibit anti-nociceptive and anti-inflammatory effects in animal models. However, little is known about the effects and the molecular mechanism of the 19α-hydroxyursane-type triterpenoids. Among the tested 19α-hydroxyursane-type triterpenoids (kaji-ichigoside F(1), rosamultin, euscaphic acid, tormentic acid (TA)), TA was found to most potently inhibit the production of nitric oxide (NO) in RAW 264.7 cells. We investigated the anti-inflammatory effects and its underlying molecular mechanisms of TA in lipopolysaccaride (LPS)-stimulated RAW 264.7 cells. TA dose-dependently reduced the productions of NO, prostaglandin E(2) (PGE(2)), and tumor necrosis factor-α (TNF-α) induced by LPS. In addition, TA significantly suppressed the LPS-induced expressions of inducible nitric oxide synthase (iNOS), cyclooxygenase-2 (COX-2), and TNF-α at the mRNA and protein levels. Moreover, treatment with TA decreased LPS-induced DNA binding of nuclear factor-kappa B (NF-κB) and nuclear translocation of p65 and p50 subunits of NF-κB. Consistent with these findings, TA also suppressed the LPS-stimulated degradation and phosphorylation of inhibitor of kappa B-α (IκB-α). Taken together, these results suggest that the anti-inflammatory activity of TA is associated with the down-regulation of iNOS, COX-2, and TNF-α through the negative regulation of the NF-κB pathway in RAW 264.7 cells.
http://www.chemicalbook.com/ProductChemicalPropertiesCB91252373_EN.htmtarkistin Suomi24 areenalta onko siellä ruusujuuriasioista ja onhan siitä Rosenrot tippoja myydään ja ruusujuurella oletetaan olevan mahtavia tehoja.
Suosittelisin kuitenkin asiaa vielä tiedemiesten ja lääketehtaiten alueeksi ja pysyttelmistä kielukan käytössä, koska juuri uute vaikuttaa makrofagituman tapahtumiin.
Ruusunmarja
Ruusunmarjaa sanotaan kiulukaksi. Ruusunmarja sopii viljeltäväksi Suomen alueella. Suomessa kasvaa mm seuraavia ruusulajeja jotka tuottavat kiulukoita.
Myöhemmin yleistynyt on meheväkiulukkaisempi ruusulaji, joka nykyään on mahtavamarjainen hybridi ja alkaa nopeasti tuottaa runsaasti makoisia marjoja; se sopii parhaiten laajempaan viljelyyn. Sitä käytetään tosin esim meidän kylän keskustan komeana tienvarsikasvina mahtavan kauneutensa takia, kaunis kukkiessa ja kaunis hehkuvan punaisine marjoineen ruska-aikana. Mutta liikenne varmaan tekee marjat raskasmetallipitoiseksi, joten ne eivät ole sen takia syötävissä maantien vierestä. Jotenkin kuin olisi istutettu koristeeksi granaattiomenapuita tai mansikkaviljelmää. Noli me tangere.
http://leabright.wordpress.com/2011/11/02/rosa-rucosa/
Flavonoideilla tarkoitetaan flavonolia, antosyaaneja, katekiineja ja prosyanidiineja.
Flavonoleja ovat kemferoli ja kversetiini. Näitä oli ruusunmarjoissa.
Antosyaaneja ei esiinny ruusunmarjoissa, sen sijaan esiintyy prosyanidiineja.
Fenolihappoja on vapaina (klorogeenihappo) ja sitoutuneina esiintyy ruusunmarjoissa ( protokatekiinihappo, p-OH-bentsoehappo, vanilliinihappo, syringiinihappo, p-kumariinihappo, kahvihappo, ferulihappo, gallihappo).
Lignaaneja, hormoninkaltaisia fenolisia fytoestrogeenejä ovat sekoisolariciresinoli, matairesinoli, isolariciresinoli, lariciresinoli, syringaresinoli, pinoresinoli) Ruusunkarjan siemenissä etenkin on lignaaneja.
Kasvissteroleilla tarkoitetaan mm. beeta-sitosterolia, kampesterolia, kolesterolia, brassikasterolia, stigmasterolia. Niitä esiintyy eri määrin eri kasvisosissa, merkittäviä määriä on esim siemenissä. Kaksi ensin mainittua ovat tavllisimpia. Kasvissterolit ja kasvisstanolit voivat alentaa plasman kokonasi- ja LDL-kolesterolia. Ruusunmarjoissa on vain vähän kasvissterolia hedelmälihassa, mutta siemenien öljyssä niitä esiintyy .
Ellagitanniineja ( ellagihappoa) esiintyy ruusunmarjoissa kohtuullisesti, enemmän kuin mansikalla, mutta vähemmän kuin vadelmalla, muuraimella ja mesimarjalla.
14:0, myristiinihappo
15:0 pentadekanoiinihappo
16:0 palmitiinihappo
16:1 n7, palmitoleiinihappo
17:0 margariinihappo
18:0 steariinihappo
18:1 n9 öljyhappo
18:2 n6 linolihappo
18:3 n3 alfalinoleenihappo
20:0 arakidonihappo
20:1 n9 eikoseenihappo
22:0 beheenihappo
22:1 n9 erukahappo
24:1 lignoseriinihappo
24:1 n9 nervonihappo
tyydyttyneitä rasvahappoja yhteensä 26,4%
kertatyydyttämättömiä 6,1%
monityydyttämättömiä 67, 5%
Tietolähde:
1) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskekuksen tuottama julkaisu:
Pirkko Mattila et al. Ruusunmarjojen ravintosisältö ja bioaktiiviset yhdisteet(2005)
2) Omat kuvat Rosa rucosa- puskan viihtyvyydestä Pirkanmaalla. Lokakuu 2011.
- Rosa rugosa, kurtturuusu. Isot mehevät marjat. Kehitelty pensas.(Kts. kuvat)
- Rosa canina, koiranruusupensas, marjat ovat meheviä punaisia.
- Yllämainittuja marjoja, niiden hedelmälihaa, voi kypsänä syödä suoraan.
- Rosa pimpinellifolia, R. spinosissima, juhannusruusu, puistoruusu. Tämän marjat ovat ruskeita.
- Rosa villosa, luumuruusu
- Rosa moyesii, mandariiniruusu
- Rosa rubiginosa, R. eglanteria, omenaruusu
- Rosa dumalis, orjanruusu
- Rosa woodsii, lännenruusu
- Rosa pendulina, vuoriruusu
- Rosa glauca, Rosa rubrifolia, punalehtiruusu japaninruusupensas (Tämän marjat ovat oransseja ja aika kovia, mutta tätä käytettiin 1900-luvun alkupuolelta alkaen Uotilla elintarvikkeeksi ja tätä kutsuttiin japaninruusupensaaksi. Tätä marjaa ei oikein voi suoraan syödä kypsänäkään, koska hedelmäliha on kovaa ja sitä on aika niukalti ja alla on karvaisia siemeniä runsaasti. Tämä on lähinnä koristepuu, mutta jos näkee vaivaa ja poistaa tahmeat karvaiset siemenet niin saa melkoisen kestäviä kuoria, joita voi kuivata ja jauhaa jauhoksi).
Myöhemmin yleistynyt on meheväkiulukkaisempi ruusulaji, joka nykyään on mahtavamarjainen hybridi ja alkaa nopeasti tuottaa runsaasti makoisia marjoja; se sopii parhaiten laajempaan viljelyyn. Sitä käytetään tosin esim meidän kylän keskustan komeana tienvarsikasvina mahtavan kauneutensa takia, kaunis kukkiessa ja kaunis hehkuvan punaisine marjoineen ruska-aikana. Mutta liikenne varmaan tekee marjat raskasmetallipitoiseksi, joten ne eivät ole sen takia syötävissä maantien vierestä. Jotenkin kuin olisi istutettu koristeeksi granaattiomenapuita tai mansikkaviljelmää. Noli me tangere.
http://leabright.wordpress.com/2011/11/02/rosa-rucosa/
- Kiulukoissa on runsaasti C-vitamiinia. Niissä on myös alfa-tokoferolia, koiranruusun kiulukassa myös gammatokoferolia, siis E-vitamiinia. Niissä on myös karotenoideja joista voi keho tehdä A-vitamiinia, kuten beeta-karoteenista. Karotenoidit ovat punaisia ja keltaisia ja niistä muodostuu marjojen väri. Lykopeeni-niminen karotinoidi on antioksidantti.
- Folaattia on myös kymmeniä mikrogrammoja sadassa grammassa tuorepainoa.
- Kivennäisaineita ja raskasmetalleja esiintyy niinkin paljon, että voidaan sanoa ruusunmarjojen olevan hyviä Mg, K, ja Mo lähteitä.
- Kasvisfenolit ( flavonoidit, fenolihapot, lignaanit, stilbeenit, kumariinit, tanniinit, lignaanit) ) on tutkittu ruusunmarjoista.
Flavonoideilla tarkoitetaan flavonolia, antosyaaneja, katekiineja ja prosyanidiineja.
Flavonoleja ovat kemferoli ja kversetiini. Näitä oli ruusunmarjoissa.
Antosyaaneja ei esiinny ruusunmarjoissa, sen sijaan esiintyy prosyanidiineja.
Fenolihappoja on vapaina (klorogeenihappo) ja sitoutuneina esiintyy ruusunmarjoissa ( protokatekiinihappo, p-OH-bentsoehappo, vanilliinihappo, syringiinihappo, p-kumariinihappo, kahvihappo, ferulihappo, gallihappo).
Lignaaneja, hormoninkaltaisia fenolisia fytoestrogeenejä ovat sekoisolariciresinoli, matairesinoli, isolariciresinoli, lariciresinoli, syringaresinoli, pinoresinoli) Ruusunkarjan siemenissä etenkin on lignaaneja.
Kasvissteroleilla tarkoitetaan mm. beeta-sitosterolia, kampesterolia, kolesterolia, brassikasterolia, stigmasterolia. Niitä esiintyy eri määrin eri kasvisosissa, merkittäviä määriä on esim siemenissä. Kaksi ensin mainittua ovat tavllisimpia. Kasvissterolit ja kasvisstanolit voivat alentaa plasman kokonasi- ja LDL-kolesterolia. Ruusunmarjoissa on vain vähän kasvissterolia hedelmälihassa, mutta siemenien öljyssä niitä esiintyy .
Ellagitanniineja ( ellagihappoa) esiintyy ruusunmarjoissa kohtuullisesti, enemmän kuin mansikalla, mutta vähemmän kuin vadelmalla, muuraimella ja mesimarjalla.
- Kuivatun kurtturuusun siemenissä on öljyä 16%. Analyysi näistä öljyistä on tehty. Eniten siinä on linoleenihappoa ja alfalinoleenihappoa, ihmiselle essentiellejä öljyjä. Tarkasti ottaen nyponruusun siemenöljystä on havaittavissa seuraavat rasvahapot:
14:0, myristiinihappo
15:0 pentadekanoiinihappo
16:0 palmitiinihappo
16:1 n7, palmitoleiinihappo
17:0 margariinihappo
18:0 steariinihappo
18:1 n9 öljyhappo
18:2 n6 linolihappo
18:3 n3 alfalinoleenihappo
20:0 arakidonihappo
20:1 n9 eikoseenihappo
22:0 beheenihappo
22:1 n9 erukahappo
24:1 lignoseriinihappo
24:1 n9 nervonihappo
tyydyttyneitä rasvahappoja yhteensä 26,4%
kertatyydyttämättömiä 6,1%
monityydyttämättömiä 67, 5%
- Myös kuitulähteenä ruusunmarja on merkitsevä.
Tietolähde:
1) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskekuksen tuottama julkaisu:
Pirkko Mattila et al. Ruusunmarjojen ravintosisältö ja bioaktiiviset yhdisteet(2005)
2) Omat kuvat Rosa rucosa- puskan viihtyvyydestä Pirkanmaalla. Lokakuu 2011.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)