Limetti, Citrus aurantifolia

( LIMETTI: Oletko joskus syönyt tätä C-vitamiinipitoista hedelmää? Tunnustan että en ole ainakaan minä tätä lajia syönyt, joten koetan lähitulevaisuudessa muistaa ostaa tällaisen C-vitamiinirikkaan hedelmän. Joka hedelmälajissa on ihmiskunnalle JOTAKIN terveellistä mitä muissa hedelmälajeissa ei ole. Aurinko on Lapissakin jo lakannut nosuemasta yli taivaanrannan reunan, joten alkaa olla C-vitamiinin ja muun varastoauringon aika.

Limetti on pieni sitrushedelmä Citrus aurantifolia, jonka kuori ja hedelmäliha ovat väriltään vihreitä, muoto on ovaali tai pyöreä ja läpimitta noin 3-5 cm. Limetti voi olla makeaa tai hapanta laatua. Happamilla limeteillä on sokeri- ja sitruunahappopitoisuus suurempi kuin sitruunoilla. Maku on tyypiltään kirpeän hapan. Makeat limetit ovat aromiltaan makeita eikä niissä ole sitruunahappoa( citric acid).

Hapanta limettiä on kahta lajia (the Tahitian; the Key, pienempi ja happamampi laatu).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Limetti

Sitaatti:

Limetti (Citrus aurantiifolia) on ruutakasveihin (Rutaceae) kuuluva sitruspuu (Citrus). Sen hedelmää kutsutaan samalla nimellä, tosin joskus hedelmästä käytetään virheellisesti sen vieraskielistä nimeä lime. Limetin hedelmä on vihreä, sitruunaa pienempi ja se on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Se on mehukas ja hapan. Sen hedelmäliha on vaalean keltaisenvihreää. Limettipuu on pensasmainen ja kasvaa noin viiden metrin korkuiseksi. Siitä on olemassa myös pienoislajikkeita, joita on mahdollista kasvattaa sisällä tai kasvihuoneessa. Puun soikeat lehdet muistuttavat appelsiinin lehtiä. Kukat ovat halkaisijaltaan noin 2,5 cm ja väriltään kellertävän valkoisia, ulkoreunoissa on hiukan vaaleaa violettia.[1]

Käyttö

Limetin hedelmien mehua käytetään usein juomissa kuten alkoholipitoisissa drinkeissä (esimerkiksi margarita, mojito, caipirinha ja cuba libre) sekä virvoitusjuomien ja mehujen ainesosana. Ruuanlaitossa limetistä käytetään useimmiten sen mehua tai raastettua kuorta. Limettiä voidaan käyttää myös ruokien tai juomien koristeluun viipaleina tai lohkoina.

Limettimehu sisältää runsaasti C-vitamiinia, minkä vuoksi sitä on käytetty keripukin torjunnassa. Royal Navy otti käyttöön päivittäisen limettimehuannoksen keripukin torjuntaan laivoillaan 1700-luvulla; tästä brittimerimiehet saivat lempinimen limey, joka yleistyi tarkoittamaan brittejä yleisesti.

Limettiöljy

Limettiöljy (lat. aetheroleum limettae) on limetin ja muidenkin sitrushedelmien, kuten sitruunan, kuorista puristettu tai tislattu eteerinen öljy. Se sisältää sitraalia, linalolia ja linalyyliasetaattia. Limettiöljyä käytetään juomien ja hajuvesien valmistuksessa^[2][3] sekä siivoustuotteissa ja aromaterapiassa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Lime_%28fruit%29

Happamesta limetistä on negatiivisiakin mainitoja alla:

http://en.wikipedia.org/wiki/Bitter_orange

Malva sylvestris

Hyödyllinen yrtti, jota tutkitaan: Tiedetään että siinä on paljon antioksidatiivista potentiaalia, koska siinä on runsaasti fenolisia yhdisteitä, varsinkin lehdissä. Niillä on tiettyä munuaista suojaavaa tehoa ja haavaa parantavaa tehoa.

Malva sylvestris is proved to have a high antioxidative potential thanks to its richness in phenolic compounds.

• Muitakin yhdisteitä löytyy

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Malva%20sylvestris%20
"powerful antioxidants (phenols, flavonoids, carotenoids, and tocopherols), unsaturated fatty acids (e.g. alpha-linolenic acid), and minerals measured in ash content"

• Tänä vuonna 2011 on selvitetty jälleen uusia yhdisteitä:

Acta Pol Pharm. 2011 May-Jun;68(3):393-401. New steroidal lactones and homomonoterpenic glucoside from fruits of Malva sylvestris L.

Mustafa A, Ali M.

Nämä tiedemiehet kertovat seuraavaa malvan (Malva sylvestris, Malvaceae) hedelmistä: He eristivät niistä kuusi uutta steroidaalista laktonia sekä homomonoterpeniglukosidin ja beta-sitosteroli-3-beta-D-glukopyranosidin.

Phytochemical investigation of the ethanolic extract of defatted fruits of Malva sylvestris Linn. (Malvaceae) led to the isolation of six new steroidal lactones and a homomonoterpenic glucoside along with beta-sitosterol-3-beta-D-glucopyranoside.

Uusien fyto-osatekijöitten rakenteita on selvitetty:

The structures of new phytoconstituents have been elucidated as

• cholest-5-en-3a-ol-18(21)-olide (sylvestrosterol A),
  
• cholest-9(11)-en-3alpha-ol-18(21)-olide (sylvestrosterol B)
  
• cholest-4,6,22-trien-3alpha-ol-18(21)-olide (sylvestrosterol C),
• 2-methyl-6-methylene-n-decan-2-olyl- 3beta-D-glucopyranoside (malvanoyl glucoside),
• cholest-7-en-18(21)-olide-3alpha-olyl-3beta-D-glucopyranoside (sylvestrogenin A),
  
• cholest-9(11)-en-18(21)-olide-3alpha-olyl-3beta-D-glucopyranoside (sylvestrogenin B)
  
• and cholest-5-en-8(21)-olide-3alpha-olyl-3beta-D-glucopyranoside (sylvestrogenin C).

The structures of all these phytoconstituents have been established on the basis of spectral data analysis and chemical reactions.

Kalanmaksaöljy- miten se alentaa plasman triglyseridejä

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22041134
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20699090
Möllerin kalanmaksaöljyä saa apteekista
http://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/MOeLLER-KALANMAKSAOeLJY-250-ML

Suomarjan, karpalon anti

Suokarpalot ovat syötäviä oikein happamia punaisia marjoja- jos nyt joku on suolla vaellellut . Niissä on paljon C-vitamiinia 15- 30 mg/ 100 g, mineraaleja, pektiiniä, orgaanisia happoja- todellakin!- - ennen kaikkea sitruunahappoa, benzoehappoa ja klorogeenihappoa. jonkin verran on myös sokeria. Karpaloita löytää nykymaailman aikaan ns. reservaateista ja luonnonsuojelualueista, missä vielä on suo-olosuhteita. Peurat ja hirvet ym luonnoneläimet syövät niitä. Baltian maissa näitä kasvaa runsaasti, mutta jos niitä tuottaa sieltä, täytyy ottaa huomioon, että ne homehtuvat helposti, joten on paras ostaa ne paikanpäällä ja valmistaa heti säilyvään muotoon. Niiten paras poimintaaika on syys-lokakuu.
GNC mainostaa kapselina käytettävää karpalotuotetta C-vitamiinipitoisena luonnonaineen, millä on edullisia vaikutuksia toistuvissa virtsatietulehduksissa, varsinkin niitten estoaineena.

Sinappi, mitä siitä sa?

http://en.wikipedia.org/wiki/Mustard_plant

http://nutritiondata.self.com/facts/spices-and-herbs/215/2

http://www.whfoods.com/genpage.php?tname=nutrientprofile&dbid=35

Health Benefits _Terveydelliset hyödyt

The unique healing properties of mustard seeds can partly be attributed to their home among the Brassica foods found in the cruciferous plant family.

Ainutlaatuiset tervehdyttävät ominaisuudet, mitä sinapinsiemenellä havaitaan olevan, voidaan osittain lukea johtuvaksi sinappikasvin kuulumisesta Brassica-heimoon, kaalikasveihin.

• Phytonutrient Compounds Protective Against Gastrointestinal Cancer_ Sinapin fytonutrienttiosatekijät suojaavat mahasuolisyövältä- kertoo tämä lähde.
  

Like other Brassicas, mustard seeds contain plentiful amounts of phytonutrients called glucosinolates.

Kuten kaalikasvit yleensäkin niin sinapinsiemenetkin sisäkltävät runsaat määrät fytonutrientteja GLUKOSINOLAATTEJA.

The seeds also contain myrosinase enzymes that can break apart the glucosinolates into other phytonutrients called isothiocyanates.

Siemenissä on myös MUROSINAASI-entsyymia, joka pystyy pilkkomaan glukosinolaateista toisia fytonutrientteja ISOTIOSYANAATTEJA.

The isothiocyanates in mustard seed (and other Brassicas) have been repeatedly studied for their anti-cancer effects.

On tutkittu useaankin otteeseen sinapinsiementen ja muitten kaalilajien isotiosyanaattien syövänvastaista vaikutusta

In animal studies—and particularly in studies involving the gastrointestinal tract and colorectal cancer—intake of isothiocyanates has been shown to inhibit growth of existing cancer cells and to be protective against the formation of such cells.

Eläinkokeissa ja erityisesti mahasuolikanava- ja kolorektaalisyöpätutkimuksissa on isotiosyanaattien syömisestä havaittu jo olemassaolevissa syöpäsoluissa kasvun estymistä ja todettu suojaavaa vaiktusta sellaisten solujen kehkeytymistä vastaan.

• Anti-Inflammatory Effects from Selenium and Magnesium_ Tulehduksenvastaisia vaikutuksia seleenistä ja magensiumista.
  

Mustard seeds emerged from our food ranking system as a very good source of selenium a nutrient which has been shown to help reduce the severity of asthma, decrease some of the symptoms of rheumatoid arthritis, and help prevent cancer.

Sinapinsiement näyttävät olevan hyvä seleenilähde , mikä taas lievittää astman vaikeusastetta, reuman eräitä oireita ja auttaa estämään syöpää.

They also qualified as a good source of magnesium.

Sinapinsiemetn ovat myös hyvä magnesiumlähde.

Like selenium, magnesium has been shown to help reduce the severity of asthma, to lower high blood pressure, to restore normal sleep patterns in women having difficulty with the symptoms of menopause, to reduce the frequency of migraine attacks, and to prevent heart attack in patients suffering from atherosclerosis or diabetic heart disease.

Magnesium kuten seleenikin näyttää vähentävän astman vaikeutta, alentavan korkeaa verenpainetta, palauttavan unirytmiä menopaussin oireistossa naisilla, alentavan migreenikohtauksien tiheyttä ja ehkäisevän ateroskleroosia tai diabetista sydänsairautta potevien infarktia.

Mustard seeds also qualified as a very good source of omega-3 fatty acids as well as a good source of iron, calcium, zinc, manganese, magnesium, protein, niacin and dietary fiber.

Sinapinsiemen on myös oikein hyvä omega 3- rasvahappolähde, samoin raudan, kalsiumin, sinkin, mangaanin, magnesiumin, proteiinin, niasiinin ja ravintokuidun lähde.

Suomennosta yllämainitun lähteen tekstistä.

Vaikuttaa siltä, että sinappia kannattaa asettaa ruokansa mausteeksi aivan päivittäin. Sinappipurkki ansaitsee asemansa katetulla ruokapöydällä vakiovarusteena.

Mistä löytää gluteenitonta nyponsoppaa?

Varmaan sitä pitää tehdä omista keräämistä kielukoista tai sitten voi ostaa Risentan nyponpulveria.
http://www.risenta.se/sv/Vara_produkter/Nyponskalsmjol/

Mitä aprikoosista saa?

APRIKOOSI, Apricot
 http://www.greentaste.fi/fi/valikoima/tuotteet/kuivatut-hedelmat-ja-marjat/aprikoosi/
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=409
Aprikoosi sisältää tavattomasti karotenoideja, enemmän kuin muut hedelmät. Karotenoidien kirjokin on siinä laajin. Lisäksi aprikoosi on hyvä kaliumlähde. (Siemenet taas ovat vahvasti amygdaliinipitoisia ja niissä on syaaniyhdistettä, koska aprikoosi kuuluu luumukasveihin, siis siemenissä on myrkyllistä ainesta)

• Tutkimus 37 eri aprikoosilajista selvitti karotenoidien pitoisuutta:

http://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/jf0480703

Thirty-seven apricot varieties, including four new releases (Rojo Pasión, Murciana, Selene, and Dorada) obtained from different crosses between apricot varieties and three traditional Spanish cultivars (Currot, Mauricio, and Búlida), were separated according to flesh color into four groups.

Totaalikarotenoidipitoisuus vaihteli näissä lajiessa 1512- 16 500 ug määrissä 100 grammassa syötävää aprikoosiosaa. Pääpigmenttinä esiintyi beta-karoteeni, sitten beta-kryptoxantiini ja gamma-karoteeni.

Among the 37 apricot varieties, the total carotenoid content ranged from 1512 to 16500 μg 100 g^-1 of edible portion, with β-carotene as the main pigment followed by β-cryptoxanthin and γ-carotene.

Provitamiini A yhdisteiden laaja vaihtelemisalue eri aprikoosilajeissa antoi pontta tälle tutkimukselle, jotta osattaisiin viljellä sellaisia lajeja, joissa karoninoidien pitoisuus lisääntyy ja samoin terveydelliset vaikutukset.

The wide range of variability in the provitamin A content in the apricot varieties encouraged these studies in order to select the breeding types with enhanced carotenoid levels as the varieties with a higher potential health benefit.

Karotenoidien pitoisuus korreloi värimittauksiin.

The carotenoid content was correlated with the color measurements, and the hue angle in both flesh and peel was the parameter with the best correlation (R = 0.92 and 0.84, respectively).

Karotenoidipitoisuuksien arvioinnissa voitaisiin käyttää kannettavaa kolorimetriä kenttäkäytössä viljelymaissa.

An estimation of the carotenoid content in apricots could be achieved by using a portable colorimeter, as a simple and easy method for field usage applications.

Keywords: β-Carotene; color; colorimeter; correlation; HPLC; provitamin A

Aprikoosin keltaisessa kuoressa on silmälle tärkeitä ravinteita, luteiinia ja zeaxantiinia.

Lutein and zeaxanthin as well are abundantly found in the skins of apricots.

LUTEIINI: Silmän keltaisen täplän suoja-aine. Mistä muusta saa luteiinia kuin aprikoosisa:

http://sv.wikipedia.org/wiki/Lutein

Pii- mikronutrientti, lähteet , vaikutus

http://orthomolecular.org/nutrients/micronutrients.shtml

Ylläolevassa osoitteessa mainitut KASVIPERÄISET PIILÄHTEET:
mm.
alfalfa,
paprika,
ruskea riisi,
punalevä,
Echinacea juuri (rohtopäivänhattu, Kts. http://www.hyotykasviyhdistys.fi/?p=siemenlu_kasvilaji&id=143
vihreät yrtit,
vihreät vihannekset ,
maksa,
soijapapu,
täysjyvä.
goldenseal root ( eräs maailmasta miltei sukupuuttoon asti poimittu rohto) ( http://en.wikipedia.org/wiki/Goldenseal),
Echinacea, korte-laji ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Kortteet)

Piin vaikutusta sanotaan antiarterioskleroottiseksi. Piitä tarvitaan luun rakenteeseen, kasvuun, sidekudoksen kollageenin tuotantoon.

Anti-arteriosclerotic. Silicon is needed for bone structure, growth, and connective tissue production of collagen.
Pii on tärkeä terveille kynsille, iholle, hiuksille ja luun muodostukselle.
Silicon is important for healthy nails, skin, hair, and bone formation.

Piitä tarvitaan terveitten valtimoitten ylläpitoon ja estämään kardiovaskulaarisia tauteja.
It is need to maintain healthy arteries and prevents cardiovascular disease.

Pii vastavaikuttaa alumiinin toksisuuteen ja edistää kalsiumin kehoonottoa.
It counteracts the effects of aluminum toxicity and improves calcium intake.

Tarkistus 27. 4. 2013 

Pii- onko se essentielli ja miten paljon sitä silloin tarvittaisiin päivittäin? Piin TARVE 5-10 mg?

Englantilainen artikkeli käsittelee tarkasti tätä ongelmaa. Siinä arvellaan piin tarpeen olevan 5- 20 mg päivässä.
http://www.dcnutrition.com/Minerals/detail.cfm?RecordNumber=45
Toistaiseksi on koetettu ratkaista kasvavaa osteoporoosiongelmaa ilman piin osuutta. Samoin kaikenlaisia artriitteja ja vaskulaarisia ongelmiakin. Piin osuus kannattaisi ottaa huomioon.

Nykyajann huippuhygienisessä yhteiskunnassa pii  on voinut  tullut essentielliksi aineeksi, koska sen tiedoton  saaminen  on eliminoitu. 
27.4. 2013 

Entisiä ja nykyisiä piimaatuotteitta.

Nykyinen piimaa valmiste on mm seuraava:
Tämä löytyy netistä:

https://www.hyvinvoinnin.fi/tuote/1477/Piimax-C-Kalkki-D

Ainesosat vuorikausiannoksessa / 4 tabl:

Dolomiittia, jossa
Kalsiumia, 400 mg (50%*)
Magnesiumia, 240 mg (80%*)
Piimaata, 420 mg
Acerolakirsikkauutetta, jossa
C-vitamiinia 60 mg (100%*)
Kolekalsiferolia, jossa
D3-vitamiinia 5 µg (100%*)
Paakkuuntumisenestoainetta E 460
Pintakäsittelyainetta E 470b

*= vuorokautisen saannin vertailuarvosta.

Uotin kylpylästä K J Uotin papereista löytyi seuraavanlainen C-piimaakalkkimainos . En tosin tiedä , käyttikö KJ Uoti näitä itse vai suositteliko hän jollekulle näitä.

C- Piimaakalkki-puriste oli siihen aikaan  uusi tuote  ja sitä tuotti Valkealan Puhdas Luontaistuote ky, 12700 Loppi. Ravitsemusneuvoja MMK Anu Linnakorpi oli tehnyt esitteen. En tosin saa esiin internetistä tätä firmaa tai sen historiaa nyt ensiyrittämällä.

Esitteessä selvitetään C--piimaakalkkipuristeen sisältämien ravintoaineiden merkitystä , kuten kalsiumin, piin, magnesiumin ja C-vitamiinin merkitystä. Mainitaan lisäksi valmisteessa olevan kromia, vanadiinia ja rautaa.
Piin osuus tässä selvityksessä on seuraava:

"PII on elimistölle välttämätön hivenaine. Se on kudosten rakenneosa, mutta se vaikuttaa myös aineenvaihduntaan. Piin saanti ruokavaliosta on länsimaissa vähentynyt voimakkaasti, koska ravinnon piipitoiset osat poistetaan teollisen ravinnonkäsittelyn eri vaiheissa. Pii on välttämätön luuston, nivelten ja rustojen, sidekudosten ja limakalvojen mukopolysakkaridien muodostuksessa. Pii ylläpitää myös verisuonten kimmoisuutta. Valtimoseinämien piipitoisuuden onkin todettu vähenevän iän myötä. Koska pii on välttämätön luun muodostus -ja uudistustapahtumassa, saattaa riittämätön piin saanti johtaa nivelrikkojen syntyyn. Pii on välttämätön kynsien, hiusten ja ihon rakennusaine. Sitä tarvitaan myös kuuloelimien mukopolysakkarideissa. Pii on vuorovaikutuksessa nikkelin ja vanadiinin kanssa. Pii säätelee kalsiumin imeytymistä ja sijoittumista luustoon. "

Klorofylli

Nykyaikana ei varmaan tunneta vanhan ajan klorofyllipurukumia. Se oli tumman vihreä pieni miltei kuutiomainen ja hopeapaperiin kääritty oikein hyvä purukumi, jota sai ostaa apteekista puoli vuosisataa sitten. ( Chlorophyll Chewing gum). Klorofyllillä on K1 vitamiinivaikutusta.

KLOROFYLLISTÄ hieman PubMed uutistakin: Klorofyllillä on verenpaineeseen edullista vaikutusta, koska se vaikuttaa estävästi angiotensiiniä konvertoivaan entsyymiin ja reniiniin.

Plant Foods Hum Nutr. 2011 Oct 1. [Epub ahead of print] Kinetics of the Inhibition of Renin and Angiotensin I Converting Enzyme by Polar and Non-polar Polyphenolic Extracts of Vernonia Amygdalina and Gongronema Latifolium Leaves.

Ajibola CF, Eleyinmi AF, Aluko RE.

Source

Department of Food Science and Technology, Federal University of Technology, PMB 704, Akure, Nigeria.

Abstract

The aim of this study was to determine the in vitro modulation of the renin-angiotensin system by polyphenolic extracts and fractions of two green leafy vegetables, Vernonia amygdalina (VA) and Gongronema latifolium (GL), that are used for food and medicinal purposes. An 80% acetone extract of each leaf was fractionated on silicic acid-packed column to give two main fractions: acetone eluate (flow-through) and ethanol eluate (column-bound), that consist mostly of chlorophyllic and non-chlorophyllic fractions, respectively. Column fractionation resulted in polyphenolic fractions that displayed higher potency against angiotensin converting enzyme (ACE) and renin than the crude acetone extracts; generally, the chlorophyllic fraction was more active than the non-chlorophyllic fraction. ACE-inhibitory activity was significantly higher (p < 0.05) for the chlorophyllic fraction of VA than GL, with IC(50) values of 0.207 and 0.413 mg/ml, respectively. Similarly, the chlorophyllic fraction of VA had significantly higher (p < 0.05) renin inhibition than GL, with IC(50) values of 0.172 and 0.513 mg/ml, respectively. Kinetics studies showed that the chlorophyllic fractions of VA and GL exhibited mostly mixed-type ACE and renin inhibitions. We concluded that the hydrophobic nature of the chlorophyllic fraction may have contributed to the increased interaction with enzyme protein and inhibition of activities of ACE and renin.

PMID:

21964876

[PubMed - as supplied by publisher]

Pii- onko se tärkeä ravinnossa?

Pii on tärkeä kasvin kasvulle. Piitä on maaperässä 1- 45% siis vaihtelevasti. Sitä esiintyy eri muodoissa, mutta kasvit absorboivat helposti silicic acid , silisiinihappoa Si(OH)4 maaperästä. Sitä on maaperässä 0.1- 0.6 mM. Pii ( Si) luo kasveille fysikomekaanista suojavarustusta. Se kertyy soluseinämiin ja lisäksi osallistuu moniin fysiologisiin ja aineenvaihdunnallisiin prosesseihin. Jos kasvilla on piin puutetta se kasvaa ja lisääntyy huonosti. Varsinkin heinäheimo Graminae akkumuloi runsaasti piitä. Dikotyledon ryhmän kasvit absorboivat passiivisti piitä ja palkokasvit taas pystyvät poissulkemaan piin juuristaan. Riisi on tunnettu piin akkumuloija ja siinä piin otto ja kuljetus tapahtuvat aktiiveilla prosesseilla.


Although Si is not generally listed in the list of essential elements, it is considered as
one of the important beneficial nutrient for plant growth (Liang et al., 2006). The amount of Si in soil may vary considerably from 1 % to 45 % (Sommer et al., 2006). However, Si is present in soil in different forms, but plants can easily absorb silicic acid Si(OH)4 from soil. Silicic acid is generally found in the range of 0.1-0.6 mM in soils (Epstein, 1994).Although Si is beneficial for plant growth it plays a vital role as a physicomechanical barrier in most plants. Despite its deposition on cell walls (Marshner, 1995), its active involvement in a multitude of physiological and metabolic processes is also evident (Epstein, 1995, 1999; Moussa, 2006).
Plants deprived of Si often show poor development and reproduction, but it depends
on the type of plant species. In general, plants belonging to family Gramineae accumulate much more silicon than that by other species belonging to other families. It has also been reported that most dicot plants absorb Si passively but legumes can efficiently exclude Si from their roots (Ma et al., 2001). However, in rice, a known Si accumulator, uptake and transport of Si takes place through active process (Ma et al., 2006).

( Kerron tässä oman kokemuksen piin merkityksestä. Vaiheessa kun olin malnuritiotilassa keliakiaoireitten puhjettua rajuina ja jopa hiukset ja kynnet kärsi, kynsi saattoi irrotakin itsestään - siinä vaiheessa aloin käyttää mineraalien ohessa piivalmistetta, ja se vaikutti kuin rehu: kynnetkin kasvoivat kuin rehua saaneina. Jokin olennainen essentielli rooli tarvitsee piillä olla, mutta ilmeisesti ihmiset syövät niin paljon piitä huomaamattaan, että sen essentiellisyys ei ole selvinnyt).

Tarkistus 27.4. 2013 

Piihappoa ruusunmarjassakin

Löysin internetistä maininnan, että ruusunmarjassa on runsaasti piihappoa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Piihappo

Piihappo

Meren pintavesien keskimääräinen piihappopitoisuus. 2001 World Ocean Atlas.

Piihappo on yhteisnimitys muutamalle piin, vedyn ja hapen yhdisteille, joiden kemialliset kaavat ovat muotoa [SiO_x(OH)_4-2x]_n^[1][2]. Tärkeimmät piihapot ovat:

• ortopiihappo (H₄SiO₄)
• metapiihappo (H₂SiO₃)
• dipiihappo (H₂Si₂O₅) ja
• pyropiihappo (H₆Si₂O₇).

Nämä kaikki ovat varsin heikkoja happoja, ja ne liukenevat erittäin niukasti veteen. Esimerkiksi ortopiihapon happovakio pK_a1 on +25° C:n lämpötilassa 9,84 ja pK_a2 13,2. Kiinteässä olomuodossa ne voivat kondensoitua monimutkaisemmiksi polymeerisiksi piihapoiksi. Luovuttaessaan protoneja ne muuttuvat vastaaviksi silikaatti-ioneiksi.

Piihappoja voidaan valmistaa vahvempien happojen avulla vesiliuokoisista silikaateista, esimerkiksi natriumsilikaattiliuoksesta eli vesilasista. Tällöin piihapot saostuvat muodostaen silikageelia, joka yleensä sisältää myös piidioksidia, piihappojen anhydridia.

Merivedessä esiintyy liuenneena pieniä määriä ortopiihappoa (H₄SiO₄), ja sillä on myös biokemiallista merkitystä etenkin piileville, joiden solunseinät sisältävät piiyhdisteitä.

[muokkaa] Ravitsemuksellinen ja lääkinnällinen merkitys

Ortopiihappoa esiintyy useissa ihmisen kudoksissa kuten luissa, aortassa ja maksassa. Sen otaksutaan olevan ihmiselle välttämätön hivenaine, joskaan saantisuosituksia ei ole voitu määrittää. Sitä esiintyy ravinnossa koliinilla stabiloituneena. Sen puutoksen on kuitenkin todettu aiheuttavan vaurioita luustossa ja kollageenin vähentymistä^[3] sekä eräiden tutkimusten mukaan myös hiusten ja kynsien haurastumista^[4], abate brittle nail syndrome^[5],

Viime vuosina on tutkittu, onko ravinnossa esiintyvä alumiini Alzheimerin taudin riskitekijä. Mikäli näin on, juomiin lisättyä piihappoa voidaan mahdollisesti käyttää taudin ehkäisemiseen^[6][7][8], koska se toisaalta vähentää alumiinin imeytymistä ruoansulatuksessa, toisaalta edistää sen poistumista elimistöstä munuaisten kautta.

Ruusunmarjateen esivalmisteluja

http://leabright.wordpress.com/2011/11/03/to-make-rose-hip-tea/

Nyponsoppa

http://matkalkyl.se/se-nyponsoppapulverberik.php
Mm. vahva kalium, magnesium ja C-vitamiinipitoisuus tekevät nyponsopasta tosi arvokkaan ja piristävän ravinnon. Sopisi oikein hyvin esim sairaalan kroonikkopotilaitten päivittäiseksi sopaksi ja niinhän sitä muuten käytetäänkin.

Ruusunmarjan nimestä ja tärkeydestä

• ruusunmarjatee = rose hip tea (Finnish)

nyponte = Brand name of tea (Swedish)
hyben te = Brand name of tea (Danish)
nype te = Brand name of medicinal tea (Norwegian)

• Ruusunmarja saksaksi:

Als Hagebutten (auch Hägen, Hiefe, Hiffen, Hiften, Rosenäpfel, Hetschhiven, Hetscherl, Hiven, Hetschepetsche) bezeichnet man die ungiftigen Früchte verschiedener Rosenarten, besonders der Hundsrose. Der Namensteil Hag- weist auf das Vorkommen der Pflanze (Rosa canina) an Hecken hin, während der zweite Teil des Namens Butte dem alten Lautstand des süddeutschen "Butz", "Butzen" ('Verdickung') entspricht. Als Hagebutten werden landläufig auch die Wildrosen selbst bezeichnet, an denen Hagebutten wachsen (v.a. die Hundsrose, Rosa canina).

• Ruusunmarjasta ruotsiksi
  

http://sv.wikipedia.org/wiki/Nypon

• Ruotsalainen teksti kertoo ruusunmarjan C-vitamiiniväkevyydestä! Kuivatuissa ruusunmarjakielukoissa voi olla jopa 1700- 2000 mg C-vitamiinia 100 grammassa. Kupillinen sellaista vastaisi 35- 40 appelsiinia.
  

Nypon kallas skenfrukten hos Rosa-arterna ("nyponbuskar"). Skenfrukten är vanligen röd eller orange, men vissa rosarter, till exempel pimpinellros (R. spinosissima), har mörklila till svarta nypon. De egentliga frukterna är små borsthåriga, stenhårda nötter som sitter inuti nyponen.

Några rosarter har nypon med ett mycket högt C-vitamininnehåll. Det kan finnas 1 700–2 000 m�rutom pimpinellros (R. spinosissima), som nämnts tidigare, vresrosen (R. rugosa), plommonrosen (R. pomifera), mandarinrosen (R. moyesii), samt igelkottsrosen (R. roxburghii).

Nyponen sitter kvar även på vintern. De svartnar då, men går fortfarande att använda. Alla sorters nypon går att äta. Kolhydrathalten är ca 8%.

• Nypon betraktas som en av de 14 viktigaste vildväxterna i en överlevnadssituation.

Ruusunmarja Rosa rugosa juuriuute

Muistiin:

Int Immunopharmacol. 2011 Apr;11(4):504-10. Epub 2011 Jan 13.Tormentic acid, a triterpenoid saponin, isolated from Rosa rugosa, inhibited LPS-induced iNOS, COX-2, and TNF-α expression through inactivation of the nuclear factor-κb pathway in RAW 264.7 macrophages.

An HJ, Kim IT, Park HJ, Kim HM, Choi JH, Lee KT.

Source

Department of Pharmaceutical Biochemistry, College of Pharmacy, Kyung Hee University, Seoul 130-701, Republic of Korea.

Abstract

We previously reported that extract of Rosa rugosa root and its active triterpenoids constituents exhibit anti-nociceptive and anti-inflammatory effects in animal models. However, little is known about the effects and the molecular mechanism of the 19α-hydroxyursane-type triterpenoids. Among the tested 19α-hydroxyursane-type triterpenoids (kaji-ichigoside F(1), rosamultin, euscaphic acid, tormentic acid (TA)), TA was found to most potently inhibit the production of nitric oxide (NO) in RAW 264.7 cells. We investigated the anti-inflammatory effects and its underlying molecular mechanisms of TA in lipopolysaccaride (LPS)-stimulated RAW 264.7 cells. TA dose-dependently reduced the productions of NO, prostaglandin E(2) (PGE(2)), and tumor necrosis factor-α (TNF-α) induced by LPS. In addition, TA significantly suppressed the LPS-induced expressions of inducible nitric oxide synthase (iNOS), cyclooxygenase-2 (COX-2), and TNF-α at the mRNA and protein levels. Moreover, treatment with TA decreased LPS-induced DNA binding of nuclear factor-kappa B (NF-κB) and nuclear translocation of p65 and p50 subunits of NF-κB. Consistent with these findings, TA also suppressed the LPS-stimulated degradation and phosphorylation of inhibitor of kappa B-α (IκB-α). Taken together, these results suggest that the anti-inflammatory activity of TA is associated with the down-regulation of iNOS, COX-2, and TNF-α through the negative regulation of the NF-κB pathway in RAW 264.7 cells.

http://www.chemicalbook.com/ProductChemicalPropertiesCB91252373_EN.htm
tarkistin Suomi24 areenalta onko siellä ruusujuuriasioista ja onhan siitä Rosenrot tippoja myydään ja ruusujuurella oletetaan olevan mahtavia tehoja.
Suosittelisin kuitenkin asiaa vielä tiedemiesten ja lääketehtaiten alueeksi ja pysyttelmistä kielukan käytössä, koska juuri uute vaikuttaa makrofagituman tapahtumiin.

Ruusunmarja

Ruusunmarjaa sanotaan kiulukaksi. Ruusunmarja sopii viljeltäväksi Suomen alueella. Suomessa kasvaa mm seuraavia ruusulajeja jotka tuottavat kiulukoita.

• Rosa rugosa, kurtturuusu. Isot mehevät marjat. Kehitelty pensas.(Kts. kuvat)
  
• Rosa canina, koiranruusupensas, marjat ovat meheviä punaisia.
  
• Yllämainittuja marjoja, niiden hedelmälihaa, voi kypsänä syödä suoraan.
  
• Rosa pimpinellifolia, R. spinosissima, juhannusruusu, puistoruusu. Tämän marjat ovat ruskeita.
  
• Rosa villosa, luumuruusu
• Rosa moyesii, mandariiniruusu
• Rosa rubiginosa, R. eglanteria, omenaruusu
• Rosa dumalis, orjanruusu
• Rosa woodsii, lännenruusu
• Rosa pendulina, vuoriruusu
• Rosa glauca, Rosa rubrifolia, punalehtiruusu japaninruusupensas (Tämän marjat ovat oransseja ja aika kovia, mutta tätä käytettiin 1900-luvun alkupuolelta alkaen Uotilla elintarvikkeeksi ja tätä kutsuttiin japaninruusupensaaksi. Tätä marjaa ei oikein voi suoraan syödä kypsänäkään, koska hedelmäliha on kovaa ja sitä on aika niukalti ja alla on karvaisia siemeniä runsaasti. Tämä on lähinnä koristepuu, mutta jos näkee vaivaa ja poistaa tahmeat karvaiset siemenet niin saa melkoisen kestäviä kuoria, joita voi kuivata ja jauhaa jauhoksi).
  

Kuitenkin Rosa glauca, r. rubrifolia on se sirolehtinen violetti nyponruusupuska, jonka kiulukoita kerättiin tarkasti sota-ajoilta asti, niitä pidettiin lähinnä C-vitamiinilähteenä ja niistä tehtiin ruusunmarjakeittoa.

Myöhemmin yleistynyt on meheväkiulukkaisempi ruusulaji, joka nykyään on mahtavamarjainen hybridi ja alkaa nopeasti tuottaa runsaasti makoisia marjoja; se sopii parhaiten laajempaan viljelyyn. Sitä käytetään tosin esim meidän kylän keskustan komeana tienvarsikasvina mahtavan kauneutensa takia, kaunis kukkiessa ja kaunis hehkuvan punaisine marjoineen ruska-aikana. Mutta liikenne varmaan tekee marjat raskasmetallipitoiseksi, joten ne eivät ole sen takia syötävissä maantien vierestä. Jotenkin kuin olisi istutettu koristeeksi granaattiomenapuita tai mansikkaviljelmää. Noli me tangere.
http://leabright.wordpress.com/2011/11/02/rosa-rucosa/

• Kiulukoissa on runsaasti C-vitamiinia. Niissä on myös alfa-tokoferolia, koiranruusun kiulukassa myös gammatokoferolia, siis E-vitamiinia. Niissä on myös karotenoideja joista voi keho tehdä A-vitamiinia, kuten beeta-karoteenista. Karotenoidit ovat punaisia ja keltaisia ja niistä muodostuu marjojen väri. Lykopeeni-niminen karotinoidi on antioksidantti.
  

• Folaattia on myös kymmeniä mikrogrammoja sadassa grammassa tuorepainoa.

• Kivennäisaineita ja raskasmetalleja esiintyy niinkin paljon, että voidaan sanoa ruusunmarjojen olevan hyviä Mg, K, ja Mo lähteitä.

Niistä voidaan jäljittää mm Ca, K, Mg, P. Cu, Fe, Mn, Zn, Co, Mo, Ni, sekä As, Cd ja Pb.

• Kasvisfenolit ( flavonoidit, fenolihapot, lignaanit, stilbeenit, kumariinit, tanniinit, lignaanit) ) on tutkittu ruusunmarjoista.

Flavonoideilla tarkoitetaan flavonolia, antosyaaneja, katekiineja ja prosyanidiineja.
Flavonoleja ovat kemferoli ja kversetiini. Näitä oli ruusunmarjoissa.

Antosyaaneja ei esiinny ruusunmarjoissa, sen sijaan esiintyy prosyanidiineja.

Fenolihappoja on vapaina (klorogeenihappo) ja sitoutuneina esiintyy ruusunmarjoissa ( protokatekiinihappo, p-OH-bentsoehappo, vanilliinihappo, syringiinihappo, p-kumariinihappo, kahvihappo, ferulihappo, gallihappo).


Lignaaneja, hormoninkaltaisia fenolisia fytoestrogeenejä ovat sekoisolariciresinoli, matairesinoli, isolariciresinoli, lariciresinoli, syringaresinoli, pinoresinoli) Ruusunkarjan siemenissä etenkin on lignaaneja.

Kasvissteroleilla tarkoitetaan mm. beeta-sitosterolia, kampesterolia, kolesterolia, brassikasterolia, stigmasterolia. Niitä esiintyy eri määrin eri kasvisosissa, merkittäviä määriä on esim siemenissä. Kaksi ensin mainittua ovat tavllisimpia. Kasvissterolit ja kasvisstanolit voivat alentaa plasman kokonasi- ja LDL-kolesterolia. Ruusunmarjoissa on vain vähän kasvissterolia hedelmälihassa, mutta siemenien öljyssä niitä esiintyy .

Ellagitanniineja ( ellagihappoa) esiintyy ruusunmarjoissa kohtuullisesti, enemmän kuin mansikalla, mutta vähemmän kuin vadelmalla, muuraimella ja mesimarjalla.

• Kuivatun kurtturuusun siemenissä on öljyä 16%. Analyysi näistä öljyistä on tehty. Eniten siinä on linoleenihappoa ja alfalinoleenihappoa, ihmiselle essentiellejä öljyjä. Tarkasti ottaen nyponruusun siemenöljystä on havaittavissa seuraavat rasvahapot:

12:0, lauriinihappo
14:0, myristiinihappo
15:0 pentadekanoiinihappo
16:0 palmitiinihappo
16:1 n7, palmitoleiinihappo
17:0 margariinihappo
18:0 steariinihappo
18:1 n9 öljyhappo
18:2 n6 linolihappo
18:3 n3 alfalinoleenihappo
20:0 arakidonihappo
20:1 n9 eikoseenihappo
22:0 beheenihappo
22:1 n9 erukahappo
24:1 lignoseriinihappo
24:1 n9 nervonihappo
tyydyttyneitä rasvahappoja yhteensä 26,4%
kertatyydyttämättömiä 6,1%
monityydyttämättömiä 67, 5%

• Myös kuitulähteenä ruusunmarja on merkitsevä.

Tietolähde:

1) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskekuksen tuottama julkaisu:
Pirkko Mattila et al. Ruusunmarjojen ravintosisältö ja bioaktiiviset yhdisteet(2005)
2) Omat kuvat Rosa rucosa- puskan viihtyvyydestä Pirkanmaalla. Lokakuu 2011.