tisdagen den 4:e mars 2014

Minttu, Mentha piperita . Enta mentolitupakka?


Mentolin lisääminen nikotiinitupakkaan ei ole edullista: Syövänmuodostus kiihtyy. Mentoli yksinään (palamatta)  oli inertti. ( HUOM: Oli aine miten hyvä tahansa, kun se palaa kitkaksi,  siitä tulee toksisia molekyylejä luonnollisesti)
Sitaatti 
!FTIR smoke analysis of both cigarettes (non mentholated and mentholated without capsule rupture) revealed the approximate levels (ppm) of major hydrocarbons such as CH4 (480),  C3H4O (375),C 3H8 (120), C2H4 (60), C2H6 (300), C6H14 (55), C6H6O (1.5),and CH2O(0.5),and inorganic gases such as CO (5000), HBr (200), HCN (75), SO2 (30), HCl (25), NH3 (10), NO (10), NO2 (8), N2O (7),and HF (0.1). There was no significant difference between the
menthol-added and control smoke samples http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24054028

 Tutkimus  keuhkosyövän ja mortaliteetin suhteen: osoitti että  mentolitupakasta tuli vähemmän keuhkosyöpää ja mortaliteettia, haittoija ei ollut ainakaan enemmän ja ehkä vähemmän.Yksi tekijä oli ehkä sekin, että mentolitupakanpolttaja  vetivät  harvemmin niitä tupakoita päivää kohti.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21436064

Terveysriskien ero mentolitupakan ja non-mentoltupakan käytön välillä:
  http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24001273

Tavallisesta mentolittomasta tupakasta  tuli enemmän syöpää , mutta  mentolitupakasta kardiovaskulaaritautia (kuten halvausta).
 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24205038

Perifeeristen valtiomotautien suhteen ei ole eroa siinä käyttääkö tavallsita ai mentolitupakkaa.
 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23212436

Ottaen huomioon että tupakanpolttossa tapahtuu materian polttamista, kyseeseen tulee  luonnon molekyylien ja niitten kantoaineitten palamistuoteet. ja niistä  tulee toksisuutta ja niitä on paljon.
Tässä on lähde varsinaisen tupakan combustiotuotteista. 
 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK53014/

tisdagen den 4:e februari 2014

Kun kehon aineenvaihduntaa rusikoi pahanlaatuinen kasvain

Tästä on  sahlgrenskan tutkija Ola Wallengren  kirjoittanut väitöstyön. Dietary Energy Density and Energy Intake in cancer patients.
Työ on satavissa myös internetin kautta.  https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/29709
Tein muutaman lyhyen yhteenvedon tästä työstä

Taustassa oli selvitetty, miten tuumori ( kasvain)  aiheuttaa paikallista tuottoa tulehduksellisissa ( pro-inflammatorisissa)  tekijöistä, jotka tunnetaan nimillä IL-1, IL-6, IL-8 ( interleukiinit)  ja IFN gamma ( interferoni-gamma), TNF alfa, ( Tumor necros factor alfa).
Näitten lisäksi tuumori  aiheuttaa  anti-inflammatorisetkin interleukiinit IL-4, IL-10 ja IL-13 sekä  tuumorispesifisiä kakeksiaa aiheuttavia tekijöitä, proteolyysiä ( valkuaisaineiten hajoamista )   indusoivan  tekijän ja lipidejä eli rasva-aineita mobilisoivan tekijän.
Tässä oli referenssi: (a) Skipworth RJ ewt al. (2007). Pathophysiology of cancer cachexia much more than host-tumor interaction.
(b) Tisdale MJ: Mechanism of cancer cachexia ( 2009)


MAKSA  vastaa siten, että  se lisää positiivisten akuutin faasin proteiinien tuotantoa, sellaisten kuin CRP, C-reaktiivinen proteiini,  ja fibrinogeeni. Samanaikaisesti taas albumiinin  pitoisuus saattaa laskea;  albumiini   on negatiivinen akuutin faasin proteiini.

NEUROENDOKRIINISEN  STRESSIN   vasteena  ilmenee riittämätöntä  neurohormonaalisten anabolisten  hormonien aktiivisuutta ( riittäm,ättömästi  insuliinia, kasvuhormonia ja testosteronia)   ja toisaalta  liiallista  katabolisten hormonien aktiivisuutta ( kortisoli ja myostatiini)

Näiden  isäntäkehon ja tuumorin välisten interaktioiden, keskinäisten vuorovaikutusten   seurauksena kehoon tulee katabolinen tila, jossa valkuaisaineitten, libidien ja glukoosin aineenvaihdunta kärsii.
Avainpiirteenä on systeminen  tulehdus ja sitä mitataan CRP:llä ja se liittyy painon menetykseen ja  vaikuttaa ennusteeseen.
Kaikkein tavallisin  merkitsijä syöpäpotilaan systeemisestä  tulehduksesta on  CRP:n taso. Rajakis on ehdotettu  CRP  yli 5  tai CRP yli 10 mg/L.
Vaihtoehtoisia merkitsijöitä ovat  punasolujen  sedimentaationopeus (erythocyte sedimentation rate ( ESR) ,
Seerumin albumiini, Glascowin ennuste pisteet, neutrofiilien ja lymfosyyttien suhde tai verihiutaleitten ja lymfosyyttein suhde.

On käytetty monia anti-inflammatorisia terapioita kakeksiatilan hoitoon, kuten celecoxib, indomethacin,   eicosapentanoic acid8 EPA), ibuprofen, thalidomide.
On havaittu että Indomet on elossapysymistä lisäävä.  Prednisolonin  teho on vähemmän  selkeä  asia.
Kombinaationa progestationaalinen  aine + EPA + L-karnitiini + thalidomidi on osoittautunut  tehokkaammaksi kohentamaan  kehon  proteiinipitoisuutta ( lean body mass), perusaineenvaihduntaa  ja alentamaan väsymystä kuin mitkään muut aineet  yksin annettuna .
Kombinoituna kalaöljy ja  COX-1 inhibiittoir( kuten  Celebra)  on tehokkaampi  kehonpainon  ja voimien  kohottamisessa  kuin  pelkkä kalaöljy

Pitäisi kokeilla erilaisia proteiinilähteitä niitten anabolisten , antikatabolisten  ja kylläisyyttä tuottavien  ominaisuuksien suhteen, jota saa optimoitua niiden  tehon sairauden eri vaiheiten aikana.
VIITE: Gilbert J A et al. Effect of propteins from different sources on body composition. Nutr Betab Cardiovasc. Dis. 2011. 21. Suppl. 2.p 1310-21.
VIITE:  Walrand S  et Boine Y. Optimizing protein intake in ageing. Curr. Opin. Clin. Nutr. Metab. Care. 2005. 8(1). P. 89-94.

Monia lääkkeitä on arvioitu niitten ruokahalua stimuloivan ja   energian ottoon  tekemän vaikutuksen suhteen Näihin kuuluu progestiinit, glukokortikoidit, cannabinoidit ja ghreliini, mutta monet näistä- lääkkeistä omaavat  epätoivottuja sivuvaikutuksia  eikä niistä ole ollut selvää etua elämänlaatuun tai elossapysymiseen, mikä  rajoittaa niiden kliinistä käyttökelpoisuutta.

HUOM: Mitä tarkoittaa proteiinilähde:

www.Fineli.fi  antaa elintarvikkeista tietoa.
Siinä on elintarvikkeet  lueteltu  sisällöltään 100 gramma kohden.
Maidossa on runsaat  3 g proteiinia desilitrassa samoin monissa tuoreissa maitotuoteissa.
Juustossa on  runsaammin proteiinia.
Kalassa on  lähemmä 20 g proteiinia 100 grammassa.
Monessa lihassa on myös  niillä hujakoilla.  kalkkuna on  aika tiivistä ja siinä yli 20 g / 100g.
Yhdellä aterialla ei tietysti voi syödä paljon proteiinia mutta esim munuaispotilaatkin jakavat päivän proteiinit pieniin annoksiin  esim  5-10 g  ja niistä kertyy päivän   vaadittavat esim 50- 60 grammaa.
hiilihydraatteja  tarvitaan noin 300 grammaa päivässä. Rasvaa tulee kyllä itsestäänkin tarpeeksi, kun valmistaa ruokaa maukkaaksi.  Jos käyttää sitä EPA- kalarasvaa kuin lääkettä,   niin  muuten rasvan suhteen voi sanoa, että miten saa ruoan maistumaan, on tärkeämpää kuin rasvan nimi tai laatu.








tisdagen den 14:e januari 2014

Vaniljatanko ja vaniljasokeri

http://www.yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit/ruoanvalmistus/hienostunut-vanilja/0218010-68658
 http://www.recepten.se/info/vaniljsocker.html
Netissä näkyy olevan myös uutetta ( extrakt) pullotettuna ja hinta  tietysti kuten  vaniljauutteen hinnaksi sanotaankin, korkea. 

Vanilla planifolia : Tieteellisiä artikkeleita

Palama TL, Khatib A, Choi YH, Payet B, Fock I, Verpoorte R, Kodja H.
J Agric Food Chem. 2009 Sep 9;57(17):7651-8. doi: 10.1021/jf901508f.
The metabolomic analysis of developing Vanilla planifolia green pods (between 3 and 8 months after pollination) .... Older pods had a higher content of glucovanillin, vanillin, p-hydroxybenzaldehyde glucoside, p-hydroxybenzaldehyde, and sucrose, while younger pods had more bis[4-(beta-D-glucopyranosyloxy)-benzyl]-2-isopropyltartrate (glucoside A), bis[4-(beta-D-glucopyranosyloxy)-benzyl]-2-(2-butyl)tartrate (glucoside B), glucose, malic acid, and homocitric acid. A liquid chromatography-mass spectrometry (LC-MS) analysis targeted at phenolic compound content was also performed on the developing pods and confirmed the NMR results. Ratios of aglycones/glucosides were estimated and thus allowed for detection of more minor metabolites in the green vanilla pods. Quantification of compounds --- showed that free vanillin can reach 24% of the total vanillin content after 8 months of development in the vanilla green pods.

Sharma UK, Sharma N, Gupta AP, Kumar V, Sinha AK.
J Sep Sci. 2007 Dec;30(18):3174-80.
 simultaneous quantitative determination of vanillin and related phenolic compounds in ethanolic extracts of Vanilla planifolia pods. The present method would be useful for analytical research and for routine analysis of vanilla extracts for their quality control.

Sinha AK, Verma SC, Sharma UK.
J Sep Sci. 2007 Jan;30(1):15-20.
...determination of vanillin and related phenolic compounds in ethanolic extract of pods of Vanilla planifolia. Ten phenolic compounds, namely 4-hydroxybenzyl alcohol, vanillyl alcohol, 3,4-dihydroxybenzaldehyde, 4-hydroxybenzoic acid, vanillic acid, 4-hydroxybenzaldehyde, vanillin, p-coumaric acid, ferulic acid, and piperonal ...

Sharma A, Verma SC, Saxena N, Chadda N, Singh NP, Sinha AK.
J Sep Sci. 2006 Mar;29(5):613-9.
...extraction of vanillin and its quantification... in pods of Vanilla planifolia 
Related citations

Vanilja, Vanilja-kasvi, Vanilla planifolia, Vanilloideae

Ensinnäkin kerään tietoa Vanilja-kasvista Vanilla planifolia, Common vanilla, .Vanilloideae, Orchidaceae, Asparagales

Wikipedialähteestä latinalaisella hakusanalla.
 http://en.wikipedia.org/wiki/Vanilla_planifolia

VANILJA (Vanilla planifolia) on kämmekkäkasvien (Orchidaceae) heimoon kuuluva päällysvieraana elävä kiipijäkasvi. Sen varsi on useiden metrien pituinen, lehdet paksut, kukat kellanvihreät, hedelmä litumainen ja 15–20 sentin pituinen sekä kota hieman käyrä. Vanilja on myös kasvin siemenkodista valmistettava, melko arvokas mauste. Vaniljaa viljellään hedelmiensä vuoksi kotiseudullaan Etelä- Meksikossa ja muualla tropiikin alueilla. Madagaskar tuottaa nykyisin suurimman osan maailman vaniljasta.  Vanilja on maailman toiseksi kallein mauste. Sen kilohinta voi olla jopa 1 600 euroa. Mauste on kuitenkin hyvin riittoisaa, mikä on yksi osasyy sen laajaan suosioon. Hedelmien aromaattinen maku kehittyy vasta erityisessä käymiskäsittelyssä, jossa hedelmä mustuu. Tätä käsiteltyä vaniljan siemenkotaa käytetään jauhettuna tai pilkottuna usein jälkiruokien mausteena. Aromi johtuu vanilliinista, jota hedelmissä on 1,5–2,5 prosenttia. Vanilja saadaan pääasiallisesti Vanilla planifolia -lajin siemenkodista. Se on peräisin Madagaskarilta, mutta sitä viljellään myös Indonesiassa. Se tunnetaan myös nimellä "Madagascar-Bourbon"-vanilja.  Sitä saadaan myös Vanilla pompona ja Vanilla tahitiensis -lajeista.
Tavallinen vanilja  V. planifolia kasvaa myös Israelissa ja siitä saa satoa kautta vuoden. 

VANILLIININ kemiallinen rakenne 4-OH- 3-metoksi- bentsaldehydi, siis kolme  funktionaalista ryhmää sisältävä fenyyylirengas. Vanilliinimolekyyliä voidaan valmistaa synteettisesti, mutta luonnon vanilja on kalliimpaa.
Pääartikkeli: Vanilliini

Vanilliinin rakenne
Vaniljan tuoksu ja maku koostuu useista aineista, joista tunnetuimman ja pääasiallisen tuoksun ja maun antaa vanilliini. Vanilliinia saadaan tuotettua kahdella tavalla: joko uuttamalla vaniljasta tai valmistamalla sitä synteettisesti.

SYNTEETTINEN VANILLIINI Synteettinen vanilliini muistuttaa tuoksultaan ja maultaan vaniljaa, mutta on hinnaltaan paljon halvempaa. Niinpä synteettisesti valmistettua vanilliinia suositaan elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudessa. Vanilliinin systemaattinen nimi on 4-hydroksi-3-metoksibentsaldehydi ja kaava on C8H8O3.
Synteettisesti valmistettu vanilliini luokitellaan luontaisen kaltaiseksi aromiaineeksi. Synteettisiä vanilliineja valmistetaan selluloosateollisuuden jätteestä, ja suurin tuottaja on norjalainen puunjalostusteollisuus.
ETYYLIVANILLIINI
 Etyylivanilliini (C9H10O3) valmistetaan myös synteettisesti, mutta sen molekyylirakenne eroaa vanilliinista, minkä takia se luokitellaan keinotekoiseksi makuaineeksi. Sen maku on vanilliiniin verrattuna pistävä ja voimakkuudeltaan moninkertainen.
ESIM.  kaupan  vanilliinisokerista: Ainesosat:Sokeria, perunatärkkelystä, etyylivanilliiniaromia, vanilliiniaromia.
Ravintoarvo:  Energia 1700 kJ( 400 kcal) 100 grammassa.proteiinia 0 g.  hiilihydraattia 100 g., josta sokerilaatuja 98 g.  Rasvaa 0 g.  kuitua 0 g. natriumia 0 g.
Vanillin socker  140 g.


VANILJAN ja VANILLIININ KÄYTTÖ  Vaniljaa ja vanilliinia käytetään paitsi ruoanvalmistuksessa (vaniljajäätelö, vaniljakastike, leivonnaiset), myös kosmetiikassa,  hajusteena. Karjan rehuun lisättynä vaniljan maku lisää eläinten ruokahalua ja sitä kautta nopeuttaa niiden kasvua.
VANILJAMAUSTEEN HISTORIA  Atsteekit käyttivät vaniljaa pyhän juomansa kaakaon maustamiseen.  1520 aikoihin meksikoon tuleet espanjalaiset ihastuivat vaniljan makuun ja 1500-luvun loppupuolella   toivat mausteen  Espanjaan, mistä se levisi Eurooppaan.  1700- luvulla alettiin  Ranskassa maustaa  vaniljalla  suklaata  ja käyttää sitä  myös tupakan aromina.   Meksiko oli johtava vaniljantuottaja, kunnes ranskalaiset oppivat vaniljan jalostamisen taidon Meksikon totonac-kansalta ja levittivät vaniljan viljelyä siirtomaihinsa.

Kirjasta Nissim Krispil.  HaMadrich HaShalem LeZimchei Marpe Be-Erez u-Be-Olam  Medicinal  Plants in Israel and Throughout the World. The Complete Guide.  2000.
1600- 1700- luvuilla lääkärit suosittelivat vaniljaa lääkkeeksi ruoansulatuskanavan tauteihin  ja ruokamyrkytyksiä vastaan sekä ruokahalua stimuloivaksi ingredientiksi.
Kansanparannuskeinona käytetty:. Argentiinan ja Meksikon juutalaiset käyttävät vaniljauutetta lääkkeenä ruoansulatuskanavan tauteihin, pahanhajuisen hengityksen korjaamiseen, ikenien verenvuotoon. Irakin juutalaiset sekoittavat vaniljauutetta juuston vetiseen heraosaan, jota juodaan  lääkkeenä  peräpukamien ja vaikean ummetuksen hoitoon. 
Käyttötapa:  Keitetään kattilassa  lasillinen maitoa ja hieman ennen kiehahtamista tiputetaan kattilaan  5 tippaa vaniljauutetta. Saatu juoma sopii ruoansulatuskanavan tautien, yskän ja  ruokamyrkytyksen hoitoon.

torsdagen den 2:e januari 2014

Keuhkot ja nutritio

MITEN NUTRITIO VAIKUTTAA KEUHKOIHIN? Tämä on vain kysymyksenä. Vastaus ei ole jäljempänä, muta relevantti todellisuus mainitaan: Nutritiotekijällä ON osuuta keuhkofunktioon.

SITAATTI:
Citeras som: Läkartidningen. 2013;110:CHPC Läkartidningen.se 2013-10-11

Stora globala skillnader i lungfunktion


Anders Hansen, leg läkare, journalist
Det finns stora globala skillnader i lungfunktion hos människor som inte röker eller som tidigare rökt begränsat. Det visar en studie i Lancet Respiratory Medicine, i vilken en grupp forskare undersökt hur lungfunktionen skiljer sig mellan människor i olika delar av världen. Totalt har man analyserat data från 38 517 friska människor i 17 länder. Deltagarna, som är i åldrarna 34 till 80 år, hade under hela livet maximalt rökt fem paketår, vilket motsvarar att de under maximalt fem års tid rökt ett paket om dagen. Individer som rökt mer än så har inte inkluderats. Gravida har heller inte inkluderats. Författarna har haft tillgång till lungparametrar som FEV1 (forcerad exspiratorisk volym under en sekund) och FVC (forcerad vitalkapacitet).
Överlag såg man att högre ålder var förknippad med sämre lungkapacitet medan lång kroppslängd och manligt kön var förknippade med bättre kapacitet. Resultat som med andra ord inte var särskilt förvånande. Vad som däremot förvånade var att skillnaderna i lungfunktion var stora geografiskt. I Europa och USA var lungfunktionen överlag bäst. I södra Asien var FEV1 i genomsnitt 31,3 procent lägre än i Europa/USA, medan FEVi Afrika söder om Sahara och i Mellanöstern var 20,9 respektive 11,2 procent lägre än i Europa/USA. Dessa skillnader noterades trots att man justerat för faktorer som kön, ålder och kroppslängd. Liknande skillnader sågs även när man tittade på FVC. Vad beror det då på? En potentiell förklaring är att det finns genetiska skillnader i lungfunktion mellan människor i olika delar av världen. Författarna tror dock att socioekonomiska faktorer, exponering för miljöföroreningar och nutrition sannolikt spelar en större roll. I en uppföljning till studien kommer man att analysera om just dessa faktorer kan förklara de observerade skillnaderna. Vid sidan av att studien visar på skillnader i lungfunktion mellan olika länder är den dessutom viktig då den delvis omdefinierar vad som är referensvärden för lungfunktion i olika delar av världen.

tisdagen den 29:e oktober 2013

Adstringentti

(Wikipediasta) 

Adstringentti eli astringentti on kemiallinen aine, jota käytettäessä elimistön kudokset supistuvat tai kuroutuvat (jumoutuvat). Sana "adstringentti" juontuu latinan kielen sanasta astringere ("liittää yhteen"). Tavallisimpia jumeita ovat galmeija ja amerikantaikapähkinä.
 Lääketieteessä jumoamista käytetään yleensä tooppisiin hoitoihin.

Adstringaatioksi kutsutaan myös suuhun syntyvää kuivaa jumon tunnetta, jonka aiheuttavat tanniinit. Näitä esiintyy esimerkiksi oratuomen ja tuomen marjoissa sekä kakin hedelmissä. Tanniinit tuhoavat syljen proteiineja, mikä aiheuttaa "hiekkapaperimaisen" tunteen suussa. Monet nisäkkäät (myös ihminen) kokevat jumoavan maun yleensä epämiellyttävänä. Tämän takia ne välttävät adstringoivien hedelmien syömistä. Toisaalta linnut eivät kykene maistamaan adstringaatiota, ja syövätkin mielellään tällaisiakin marjoja.
Adstringentteja esiintyy myös viineissä ja teessä. Joissakin viinilaaduissa, erityisesti rypäleistä valmistetuissa nuorissa punaviineissä kuten Cabernet Sauvignon'ssa pientä määrää adstringentteja pidetään asiaan kuuluvana.

Adstringoivat lääkkeet aiheuttavat limakalvojen tooppisten kudosten supistumista. Niitä käytetään usein sisäisesti estämään veriseerumin tai liman erittymistä esimerkiksi kurkkukivun, verenvuotojen, ripulin tai mahahaavan yhteydessä. Ulkoisesti käytettävät jumelääkkeet koaguloivat vähäisessä määrin ihon proteiineja. Tämän takia ne kuivattavat, lujittavat ja suojaavat ihoa. Aknesta kärsiviä ohjataan usein käyttämään jumeita, jos iho on myös rasvoittuva

Yleisesti käytettyjä adstringentteja ovat aluna, kaurapuuro, siankärsämö, pimenttiöljy, hyvin kylmä vesi ja alkoholi. Monet jumevalmisteet sisältävät hopeanitraattia, sinkkioksidia, sinkkisulfaattia, alumiiniasetaatin vesiliuosta, bentsoiinitinktuuraa ja kasvisperäisiä aineita kuten parkkihappoa ja gallushappoa. Granaattiomenan punaiset, ruusumaiset kukat ovat maultaan hyvin kitkeriä. Lääketieteessä niitä on kuivattuina käytetty jumeeksi Myös joidenkin metallien suoloja ja happoja on käytetty adstringaatioon.