DBP geeni ja D-vitamiini

KYSYMYKSENI:
Vaikuttaako D-vitamiinin saanti DBP proteiiniin?
Hakuvastauksena PubMed kautta eräs artikkeli ykkösenä.

Löytyy tuore artikkeli tältä vuodelta silmänräpäyksessä. Asia mainitaan osteoporoositutkimuksen yhteydessä. Asiaan saa yhden sivumennen mainitun viittauksen tästä artikkelista.

LÄHDE: Fang Y, van Meurs JB et al. Vitamin D binding protein genotype and osteoporosis. Calcif Tissue Int. 2009 Aug;85(2):85-93. Epub 2009 Jun 2.Department of Internal Medicine, Erasmus Medical Center, Genetic Laboratory, Rotterdam, The Netherlands.

Suomennosta:

OSTEOPOROOSI on luuston tauti, mikä johtaa kohonneeseen luunmurtumariskiin. Sitä pidetään kompleksina monitekijäisenä geneettisenä häiriönä, johon ympäristötekijät ja perintötekijät vaikuttavat.

OSTEOPOROOSIN KANDIDAATTIGEENINÄ pidetään juuri tätä DBP-proteiinia koodaavaa geeniä. Sillä on muitakin nimiä kuin vitamiinia D-sitova proteiini DBP, nimittäin Gc ( group specific component) ryhmäspesifinen osatekijä, joka sitoutuu D-vitamiiniin ja kuljettaa sitä kohdekudoksiin ja pitää yllä kalsiumin tasapainoa vitamiini-D-endokriinisellä järjestelmällä.

DBP voi myös konvertoitua DBP-MAF-muotoon, joka on makrofageja aktivoiva tekijä. Se välittää luun resorptiokykyä suoraan aktivoimalla osteoklasteja.

Tutkijat tekivät yhteenvedon DBP-geenin geneettisestä rakenteesta ja linkkiytymisetä.

He selvittivät genotyypiltään yksinkertaisen nukleotidipolymorfismin (SNP, rs7041 = Glu416Asp ja rs4588= Thr420Lys) 6 181 kaukasialaisessa ja tutkivat keskinäisiä vaikutuksia DBP genotyypin ja vitamiini D-reseptorin (VDR) genotyypin ja kalsiumin saannin sekä luunmurtumariskin kesken.

DBP SNP haplotyypit vastasivat proteiinien variaatioita ja ne merkattiin Gc1s( haplotyyppiä 1), Gc2 ( haplotyyppiä 2) ja Gc1f ( haplotyyppiä3).

Eräässä alaryhmässä, johon kuului 1,312 ihmistä , DBP genotyypin havaittiin korreloivan nousseihin ja laskeneisiin seerumin 25-(OH)D(3) arvoihin haplotyypissä1 ja haplotyypissä 2.

Samantapaisia korrelaatioita havaittiin myös D-vitamiiniin 1,25(OH)(2)D(3)

DBP-genotyypin ei havaittu olevan murtumariskiin merkitsevästi korreloiva seikka tutkimuspopulaatiossa.

Kuitenkin havaittiin interaktiota DBP ja VDR haplotyyppien kesken murtumariskin määräytymisessä.

Niillä henkilöillä, joilla oli DBP-haplotyyppi 1 ja jotka olivat homozygootteja VDR-blokki-5-haplotyypin 1 suhteen, esiintyi 33 %:sti lisääntynyt luunmurtumariski verrattuna niihin, jotka eivät omanneet haplotyyppi1:tä.

Eräässä alaryhmässä, jossa dieetin kalsiumin saanti oli alle 1,09 grammaa päivässä ne, jotka olivat DBP hap1-homozygoottisia, omasivat 1.47 kertaa suuremman murtumariskin kuin noncarrier- henkilöt( ei-kantajat). Mitkään mainitut assosiaatiot eivät riippuneet iästä tai sukupuolesta. Tutkimus osoitti, että DBP-geenin geneettiset vaikutukset murtumariskiin tulevat esiin vain kombinoituina muihin luuston aineenvaihdunnan perintötekijöihin tai miljöön riskitekijöihin.