KYSYMYKSENI:
Vaikuttaako D-vitamiinin saanti DBP proteiiniin?
Hakuvastauksena PubMed kautta eräs artikkeli ykkösenä.
Löytyy tuore artikkeli tältä vuodelta silmänräpäyksessä. Asia mainitaan osteoporoositutkimuksen yhteydessä. Asiaan saa yhden sivumennen mainitun viittauksen tästä artikkelista.
LÄHDE: Fang Y, van Meurs JB et al. Vitamin D binding protein genotype and osteoporosis. Calcif Tissue Int. 2009 Aug;85(2):85-93. Epub 2009 Jun 2.Department of Internal Medicine, Erasmus Medical Center, Genetic Laboratory, Rotterdam, The Netherlands.
Suomennosta:
OSTEOPOROOSI on luuston tauti, mikä johtaa kohonneeseen luunmurtumariskiin. Sitä pidetään kompleksina monitekijäisenä geneettisenä häiriönä, johon ympäristötekijät ja perintötekijät vaikuttavat.
OSTEOPOROOSIN KANDIDAATTIGEENINÄ pidetään juuri tätä DBP-proteiinia koodaavaa geeniä. Sillä on muitakin nimiä kuin vitamiinia D-sitova proteiini DBP, nimittäin Gc ( group specific component) ryhmäspesifinen osatekijä, joka sitoutuu D-vitamiiniin ja kuljettaa sitä kohdekudoksiin ja pitää yllä kalsiumin tasapainoa vitamiini-D-endokriinisellä järjestelmällä.
DBP voi myös konvertoitua DBP-MAF-muotoon, joka on makrofageja aktivoiva tekijä. Se välittää luun resorptiokykyä suoraan aktivoimalla osteoklasteja.
Tutkijat tekivät yhteenvedon DBP-geenin geneettisestä rakenteesta ja linkkiytymisetä.
He selvittivät genotyypiltään yksinkertaisen nukleotidipolymorfismin (SNP, rs7041 = Glu416Asp ja rs4588= Thr420Lys) 6 181 kaukasialaisessa ja tutkivat keskinäisiä vaikutuksia DBP genotyypin ja vitamiini D-reseptorin (VDR) genotyypin ja kalsiumin saannin sekä luunmurtumariskin kesken.
DBP SNP haplotyypit vastasivat proteiinien variaatioita ja ne merkattiin Gc1s( haplotyyppiä 1), Gc2 ( haplotyyppiä 2) ja Gc1f ( haplotyyppiä3).
Eräässä alaryhmässä, johon kuului 1,312 ihmistä , DBP genotyypin havaittiin korreloivan nousseihin ja laskeneisiin seerumin 25-(OH)D(3) arvoihin haplotyypissä1 ja haplotyypissä 2.
Samantapaisia korrelaatioita havaittiin myös D-vitamiiniin 1,25(OH)(2)D(3)
DBP-genotyypin ei havaittu olevan murtumariskiin merkitsevästi korreloiva seikka tutkimuspopulaatiossa.
Kuitenkin havaittiin interaktiota DBP ja VDR haplotyyppien kesken murtumariskin määräytymisessä.
Niillä henkilöillä, joilla oli DBP-haplotyyppi 1 ja jotka olivat homozygootteja VDR-blokki-5-haplotyypin 1 suhteen, esiintyi 33 %:sti lisääntynyt luunmurtumariski verrattuna niihin, jotka eivät omanneet haplotyyppi1:tä.
Eräässä alaryhmässä, jossa dieetin kalsiumin saanti oli alle 1,09 grammaa päivässä ne, jotka olivat DBP hap1-homozygoottisia, omasivat 1.47 kertaa suuremman murtumariskin kuin noncarrier- henkilöt( ei-kantajat). Mitkään mainitut assosiaatiot eivät riippuneet iästä tai sukupuolesta. Tutkimus osoitti, että DBP-geenin geneettiset vaikutukset murtumariskiin tulevat esiin vain kombinoituina muihin luuston aineenvaihdunnan perintötekijöihin tai miljöön riskitekijöihin.
söndag 13 december 2009
D-vitamiini ja DBP
D-vitamin binding protein(DBP)
December 13, 2009
D-vitamiinia sitova proteiini (DBP)
D-vitamiinia sitova proteiini estää angiogeneesiä. Tästä on onkologian alalta artikkeli.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1502120/
LÄHDE: (2002/2003)
Neoplasia. 2003 January; 5(1): 32–40.
Oliver Kisker, Shinya Onizuka et al. Vitamin D Binding Protein-Macrophage Activating Factor (DBP-maf) Inhibits Angiogenesis and Tumor Growth in Mice1
*Division of Surgical Research, Children’s Hospital, Boston, MA 02115, USA et al.
ABSTRAKTI
Tutkijat eristivät selektiivisesti glykosyloidun muodon D-vitamiinia sitovasta proteiinista (DBP-maf), jota kehittyi eräästä haimasyöpäsolulinjasta Tämä DBP-maf vaikuttaa endoteelisoluihin antiproliferatiivisesti ja se on antiangiogeeninen ominaisuuksiltaan chorioallantoidisessa kalvossa.
DBP-maf annettuna päivittäin pystyi estämään ihmisen haimasyövän kasvua immuniteetiltään heikentyneessä hiiressä. Suuret annokset DBP-maf vaikuttivat tuumorin regressiota. Histologinen tutkimus osoitti, että käsitellyt tuumorit omasivat suuremman määrän infiltroivia makrofageja ja pienemmän määrän mikroverisuonistoa ja kohonneen apoptoositaipumuksen verrattuna käsittelemättömiin tuumoreihin.
Yhteenvetona tutkijat sanoivat pitävänsä D-vitamiinia sitovaa proteiinia (DBP maf) antiangiogeenisenä molekyylinä, joka saattaa vaikuttaa suoraan endoteeliin ja stimuloida makrofageja hyökkäämään sekä endoteeliin että tuumorisoluaitioon kasvavassa pahanlaatuisessa kasvissa.
TAUSTAA
On lisääntyvää todistetta (2002) siitä, että tuumorikasvu on angiogeneesistä riippuvainen tapahtuma.
Muutamat tuumorit kehittävät molekyylejä, jotka estävät tuumorin kasvua ja indusoivat metastaattisuuden latenttisuutta estämällä tuumorin angiogeneesiä. Angiogeneesi tarkoittaa verisuonten uudismuodostusta tuumorimassaan päin.
Tuollaiset molekyylit toimivat estämällä endoteelisolujen migroitumista ja proliferoitumista. On havaittu esimerkkejä sellaisista angiogeneesin estäjistä 2000-luvun tienoossa ja niihin kuuluu ANGIOSTATIINI, ENDOSTATIINI ja ANTIANGIOGEENINEN ATIII. Antiangiogeeninen terapia saattaa estää primääristä ja metastaattista kasvua, kun terapiassa kohdistutaan tuumorin genomisesti stabiiliin endoteliaaliseen aitioon. Moni konventionelli antisyöpäterapia menettää tehoaan ajan mittaan, koska tuumorisolujen genomisesti epävakaa populaatio, johon kohdennetaan, voi hankkia lääkeresistenssiä.
Ainakin kolme antiangiogeenistä molekyyliä on aiemmin ( ennen vuotta 2002) eristetty tuumoreista, joissa metastaasit kasvavat nopeasti primäärituumorin poiston jälkeen.
Tutkijat seuloivat esiin ihmisen haimasyövistä kykyä estää tuumorisolujen sekundäärisiirteen kasvua. Yksi tuumoreista kykeni estämään sekundäärin tuumorisiirteen kasvua 80%:sti. Siitä eristettiin antiangiogeeninen molekyyli. Sitten tehtiin sekvenssianalyysi ja todettiin että molekyylillä oli kuin boviininen vitamiini D:tä – sitovan proteiinin rakenne (DBP).
DBP on multidomaaniproteiini, joka sitoo D-vitamiinimetaboliittia amino(N)terminaaliseen ja aktiinia karboksy(C) terminaaliseen domaaniin.
Ihmisen DBP molekyylissä on karboksyterminaalisessa domaanissa on O-linkkiytynyt glykosylaatiokohta treoniinitähteessä.
Siihen kohtaan liittyy musiinityyppinen trisakkaridi, N-asetyyligalaktosamini, jossa on galaktoosi ja sialihappo-haarat. Jos hydrolysoidaan jaksoittain terminaalista sialihappoa ja galaktoosia saadaan esiin molekyyli, jonka ytimenä on N-asetyyligalaktosamini liittyneenä treoniinitähteeseen. Sellainen selektiivinen deglykosylaatio näyttää tapahtuvan luonnostaan osana inflammatorista vastetta.
Aktivoituneitten B- ja T-lymfosyyttien kalvoon sitoutunut beeta-galaktosidaasi ja sialidaasi hydrolysoi terminaalista galaktoosia ja sialihappoa. Tuloksena oleva molekyyli on potentti ( tehokas) makrofagien aktivaattori ja sen nimenä on DBP maf (DBP- makrofagia aktivoiva faktori).
Aiemmat tiedot osoittavat, että DBP-maf ( jota on koeputkessa spesifisesti kehitetty selektiivisella deglykosylaatiolla ), omaa hiirimallissa osuutta Ehrlichin askitessolukäsittelyssä.
Edelleen, jos DBP-maf –molekyyliä annettiin immunologisena tehosteena( adjuvanttina) syövän fotodynaamisessa terapiassa, se osoitti synergististä tehoa tuumorin parantamisessa hiiren levyepiteelisolusyöpämallissa.
Molemmissa esimerkeissä on oletettu että DBP-maf saa aikaan vaikutuksensa aktivoimalla makrofageja, jotka sitten suoraan hyökkäävät tuumorisoluja kohtaan. Tutkijat osoittivat että tutkitut haimasyöpäsolut pystyivät kehittämään DFP-maf muotoa DBP:stä , mikä viittaisi siihen, että DBP-maf muotoa voisi kehittyä kehossa. He antavat myös todisteita siitä, että DBP-maf on antitumorogeeninen osittain antiangiogeneettisellä mekanismilla. Edelleen DBP-maf suoran antiangiogeenisyytensä lisäksi aktivoi makrofageja, jotka voivat sitten infiltroitua solidiin tuumoriin. Tämä DFP-maf:n oletettu amplifioitunut antiangiogeenisyys selittäneisi tämän molekyylinhavaitun tehokkuuden antituumorogeenisessa terapiassa.
KOMMENTTINI:
Muodostuukohan DBP-maf myös virusinfektioissa?
Hyvät uutiset D-vitamiinin suurten annosten tehosta pandemista influenssa vastaan, saattaisi perustua tälle D-vitamiinia sitovan proteiinin DBP aktivoitumiselle influenssaviruksesta ehkä DBP-maf-muotoon ja samalla makrofagien, luonnollisen immuunipuolustuksen funktion vahvistumisesta. D-vitamiini voisi stimuloida ehkä kuljettajaproteiinia lisääntymään. Kuljettajaproteiini saattaisi aktivoitua viruksen entsyymeistä. D-vitamiini voisi olla tällöin betasolua suojaava virustulehdusten aikana. Hypoteesini siis.
Jokin syyhän täytyy olla D-vitamiinin anti-influenssavirustehon taustalla.
Olen itse käyttänyt AD-tippoja vuosia kautta vuoden noin 7 tippaa ja nyt aloitan niitten sijaan yhden tabletin 25 ug D3 vitamiinia joka toinen päivä. Pandemiseen influenssaan D-vitamiinia suosittellevat käyttävät suurempia annoksia kuin tämä.
13.12.2009 18:59
Kommenttini 8 tammikuuta 2011. En voinut käyttää noin vahvaa D-vitamiiniannosta kuin pari päivää. Se johti suoranaiseen angina pectorikseen ja nitron tarpeeseen. Saattaa olla että individuellisti ottaen pitkä QT aikani ei siedä liikaa aktiivia D vitamiinia, muta voi hyvin 7 tipasta AD lasten vitamiinia.
Palasin nopeasti tavalliseen lasten vanhaan AD tippaan 7 tippaa päivässä, jota käytin 2009- 2010.
8.2.2011
December 13, 2009
D-vitamiinia sitova proteiini (DBP)
D-vitamiinia sitova proteiini estää angiogeneesiä. Tästä on onkologian alalta artikkeli.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1502120/
LÄHDE: (2002/2003)
Neoplasia. 2003 January; 5(1): 32–40.
Oliver Kisker, Shinya Onizuka et al. Vitamin D Binding Protein-Macrophage Activating Factor (DBP-maf) Inhibits Angiogenesis and Tumor Growth in Mice1
*Division of Surgical Research, Children’s Hospital, Boston, MA 02115, USA et al.
ABSTRAKTI
Tutkijat eristivät selektiivisesti glykosyloidun muodon D-vitamiinia sitovasta proteiinista (DBP-maf), jota kehittyi eräästä haimasyöpäsolulinjasta Tämä DBP-maf vaikuttaa endoteelisoluihin antiproliferatiivisesti ja se on antiangiogeeninen ominaisuuksiltaan chorioallantoidisessa kalvossa.
DBP-maf annettuna päivittäin pystyi estämään ihmisen haimasyövän kasvua immuniteetiltään heikentyneessä hiiressä. Suuret annokset DBP-maf vaikuttivat tuumorin regressiota. Histologinen tutkimus osoitti, että käsitellyt tuumorit omasivat suuremman määrän infiltroivia makrofageja ja pienemmän määrän mikroverisuonistoa ja kohonneen apoptoositaipumuksen verrattuna käsittelemättömiin tuumoreihin.
Yhteenvetona tutkijat sanoivat pitävänsä D-vitamiinia sitovaa proteiinia (DBP maf) antiangiogeenisenä molekyylinä, joka saattaa vaikuttaa suoraan endoteeliin ja stimuloida makrofageja hyökkäämään sekä endoteeliin että tuumorisoluaitioon kasvavassa pahanlaatuisessa kasvissa.
TAUSTAA
On lisääntyvää todistetta (2002) siitä, että tuumorikasvu on angiogeneesistä riippuvainen tapahtuma.
Muutamat tuumorit kehittävät molekyylejä, jotka estävät tuumorin kasvua ja indusoivat metastaattisuuden latenttisuutta estämällä tuumorin angiogeneesiä. Angiogeneesi tarkoittaa verisuonten uudismuodostusta tuumorimassaan päin.
Tuollaiset molekyylit toimivat estämällä endoteelisolujen migroitumista ja proliferoitumista. On havaittu esimerkkejä sellaisista angiogeneesin estäjistä 2000-luvun tienoossa ja niihin kuuluu ANGIOSTATIINI, ENDOSTATIINI ja ANTIANGIOGEENINEN ATIII. Antiangiogeeninen terapia saattaa estää primääristä ja metastaattista kasvua, kun terapiassa kohdistutaan tuumorin genomisesti stabiiliin endoteliaaliseen aitioon. Moni konventionelli antisyöpäterapia menettää tehoaan ajan mittaan, koska tuumorisolujen genomisesti epävakaa populaatio, johon kohdennetaan, voi hankkia lääkeresistenssiä.
Ainakin kolme antiangiogeenistä molekyyliä on aiemmin ( ennen vuotta 2002) eristetty tuumoreista, joissa metastaasit kasvavat nopeasti primäärituumorin poiston jälkeen.
Tutkijat seuloivat esiin ihmisen haimasyövistä kykyä estää tuumorisolujen sekundäärisiirteen kasvua. Yksi tuumoreista kykeni estämään sekundäärin tuumorisiirteen kasvua 80%:sti. Siitä eristettiin antiangiogeeninen molekyyli. Sitten tehtiin sekvenssianalyysi ja todettiin että molekyylillä oli kuin boviininen vitamiini D:tä – sitovan proteiinin rakenne (DBP).
DBP on multidomaaniproteiini, joka sitoo D-vitamiinimetaboliittia amino(N)terminaaliseen ja aktiinia karboksy(C) terminaaliseen domaaniin.
Ihmisen DBP molekyylissä on karboksyterminaalisessa domaanissa on O-linkkiytynyt glykosylaatiokohta treoniinitähteessä.
Siihen kohtaan liittyy musiinityyppinen trisakkaridi, N-asetyyligalaktosamini, jossa on galaktoosi ja sialihappo-haarat. Jos hydrolysoidaan jaksoittain terminaalista sialihappoa ja galaktoosia saadaan esiin molekyyli, jonka ytimenä on N-asetyyligalaktosamini liittyneenä treoniinitähteeseen. Sellainen selektiivinen deglykosylaatio näyttää tapahtuvan luonnostaan osana inflammatorista vastetta.
Aktivoituneitten B- ja T-lymfosyyttien kalvoon sitoutunut beeta-galaktosidaasi ja sialidaasi hydrolysoi terminaalista galaktoosia ja sialihappoa. Tuloksena oleva molekyyli on potentti ( tehokas) makrofagien aktivaattori ja sen nimenä on DBP maf (DBP- makrofagia aktivoiva faktori).
Aiemmat tiedot osoittavat, että DBP-maf ( jota on koeputkessa spesifisesti kehitetty selektiivisella deglykosylaatiolla ), omaa hiirimallissa osuutta Ehrlichin askitessolukäsittelyssä.
Edelleen, jos DBP-maf –molekyyliä annettiin immunologisena tehosteena( adjuvanttina) syövän fotodynaamisessa terapiassa, se osoitti synergististä tehoa tuumorin parantamisessa hiiren levyepiteelisolusyöpämallissa.
Molemmissa esimerkeissä on oletettu että DBP-maf saa aikaan vaikutuksensa aktivoimalla makrofageja, jotka sitten suoraan hyökkäävät tuumorisoluja kohtaan. Tutkijat osoittivat että tutkitut haimasyöpäsolut pystyivät kehittämään DFP-maf muotoa DBP:stä , mikä viittaisi siihen, että DBP-maf muotoa voisi kehittyä kehossa. He antavat myös todisteita siitä, että DBP-maf on antitumorogeeninen osittain antiangiogeneettisellä mekanismilla. Edelleen DBP-maf suoran antiangiogeenisyytensä lisäksi aktivoi makrofageja, jotka voivat sitten infiltroitua solidiin tuumoriin. Tämä DFP-maf:n oletettu amplifioitunut antiangiogeenisyys selittäneisi tämän molekyylinhavaitun tehokkuuden antituumorogeenisessa terapiassa.
KOMMENTTINI:
Muodostuukohan DBP-maf myös virusinfektioissa?
Hyvät uutiset D-vitamiinin suurten annosten tehosta pandemista influenssa vastaan, saattaisi perustua tälle D-vitamiinia sitovan proteiinin DBP aktivoitumiselle influenssaviruksesta ehkä DBP-maf-muotoon ja samalla makrofagien, luonnollisen immuunipuolustuksen funktion vahvistumisesta. D-vitamiini voisi stimuloida ehkä kuljettajaproteiinia lisääntymään. Kuljettajaproteiini saattaisi aktivoitua viruksen entsyymeistä. D-vitamiini voisi olla tällöin betasolua suojaava virustulehdusten aikana. Hypoteesini siis.
Jokin syyhän täytyy olla D-vitamiinin anti-influenssavirustehon taustalla.
Olen itse käyttänyt AD-tippoja vuosia kautta vuoden noin 7 tippaa ja nyt aloitan niitten sijaan yhden tabletin 25 ug D3 vitamiinia joka toinen päivä. Pandemiseen influenssaan D-vitamiinia suosittellevat käyttävät suurempia annoksia kuin tämä.
13.12.2009 18:59
Kommenttini 8 tammikuuta 2011. En voinut käyttää noin vahvaa D-vitamiiniannosta kuin pari päivää. Se johti suoranaiseen angina pectorikseen ja nitron tarpeeseen. Saattaa olla että individuellisti ottaen pitkä QT aikani ei siedä liikaa aktiivia D vitamiinia, muta voi hyvin 7 tipasta AD lasten vitamiinia.
Palasin nopeasti tavalliseen lasten vanhaan AD tippaan 7 tippaa päivässä, jota käytin 2009- 2010.
8.2.2011
fredag 27 november 2009
Luonnollisen puolustuksen peptideistä.(M Tollin)
ANTIMIKROBIELLIT PEPTIDIT JA PROTEINIT
LÄHDE: Tollin Maria. Antimicrobial peptides and proteins in innate immunity. Emphasis on isolation, characterization and gene regulation. Stockholm, 2005, Karolinska Institutet.
ISBN 91-7140-270-5.
“Luonnollisen immuniteetin endogeenisiä antibiootteja ja vaikuttajamolekyylejä ovat antimikrobiaaliset peptidit (AMP). Niitä sijaitsee pääasiassa pitkin epiteelejä ja kiertävissä neutrofiileissä (valkoisissa jyväisissä verisoluissa) . Ne tuhoavat mikrobeja niiden kalvoja rikkomalla. Kaksi pääperhettä nisäkäslajien antimikrobiaalisia peptidejä ovat defensiinit ja cathelicidiinit.
Tässä väitöskirjassa keskitytään tarkastelemaan ihmisen paksunsuolen limakalvoa sekä sikiön/vastasyntyneen vernix caseosa-kerrosta.
Lisäksi tutkittiin ihmisen cathelicidiini LL-37 geenin säätelyä paksunsuolen epiteelisolulinjassa. Kehitettiin myös koe-eläinmalli cathelicidiinitutkimuksiin.
Ihmisen paksusuolen limakalvosta valmistettiin peptidi/proteiiniuute ja havaittiin sillä olevan antibakteriaalista ominaisuutta Gram-positiivisia ja -negatiivisia bakteereja kohtaan. Se oli lisäksi antifungaalinen, sienten kasvua estävä. Tästä uutteesta löydettiin useita antimikrobiaalisia peptideitä ja proteiineja (AMP).Yksi niistä oli ubikvisidiini (ubiquicidin), jota ei ole aiemmin eristetty ihmiskudoksista. Näytti siltä, että paksusuolta suojaa antimikrobiaalisten peptidien ja proteiinien kompleksinen seos ja yhdessä niillä on vahva antimikrobiaalinen aktiviteetti.
Vernix, lapsivaha
Vernix on kermaista vaha-ainesta, joka suojaa sikiön ihoa viimeisen raskauskolmanneksen aikana. Vernix-aineesta on eristettävissä runsas joukko antimikrobiaaleja peptidejä, proteiineja (AMP) ja lipidejä. Mielenkiintoista oli havaita, että miltei kaikki vernixissä runsaasti esiintyneet proteiinit kuuluivat ihmisen luonnollisen immuunipuolustuksen tunnettujen proteiinien joukkoon. Näin vernix muodostaa tehokkaalla tavalla ihon puolustuksellisen barrikadin suojaten sikiötä ja vastasyntynyttä bakteereilta, sieniltä ja loisilta. Sen lisäksi vernix-komponenteilla on proteaasi-inhibiittorivaikutusta ja opsonisoivia piirteitä.
Koe-eläinkannalta eristettiin cathelicidiiniä vastaava peptidi (rCRAMP) ja todettiin sen olevan 43 aminohappotähteinen. Mutta toisella lähisukuisella eläinkannalla (hiiri) peptidi prosessoitui jo eri tavalla, vaikka prosessoituvien kohtien primäärirakenteet olivat samanlaisia. Kuitenkin rCRAMP oli yhtä lailla antimikrobiaalinen ja expressioltaan samanlainen kuin ihmisenkin cathelicidiini (LL-37). Sen takia katsottiin koe-eläimellä voitavan analogisesti tutkia sairauden ja terveyden vaikutusta cathelicidiinin expressioon
Ihmisen paksunsuolen epiteelisen solulinjan LL-37- geenisäätö tutkittiin (Luciferase reporter system). Promoottorissa löydettiin ainakin yksi kiihdyttävä ja kaksi hiljentävää elementtiä. Kiihdyttävän elementin osoitettiin olevan Ets tekijää -sitova kohta ja toinen hiljentävistä elementeistä säätyi D-vitamiinin avulla. Lisäksi havaittiin toisen intronin kiihdyttävän transkriptionaalista aktiviteettia voihapon (Butyric acid C4:0) läsnäollessa ja promoottorin 3´-päädyn kanssa ko-operaatiossa. LL-37-geeniregulaatio on alkamassa selvitä.”
Kommentti suoliston osalta
06/11/2008 22:06
LÄHDE: Tollin Maria. Antimicrobial peptides and proteins in innate immunity. Emphasis on isolation, characterization and gene regulation. Stockholm, 2005, Karolinska Institutet.
ISBN 91-7140-270-5.
“Luonnollisen immuniteetin endogeenisiä antibiootteja ja vaikuttajamolekyylejä ovat antimikrobiaaliset peptidit (AMP). Niitä sijaitsee pääasiassa pitkin epiteelejä ja kiertävissä neutrofiileissä (valkoisissa jyväisissä verisoluissa) . Ne tuhoavat mikrobeja niiden kalvoja rikkomalla. Kaksi pääperhettä nisäkäslajien antimikrobiaalisia peptidejä ovat defensiinit ja cathelicidiinit.
Tässä väitöskirjassa keskitytään tarkastelemaan ihmisen paksunsuolen limakalvoa sekä sikiön/vastasyntyneen vernix caseosa-kerrosta.
Lisäksi tutkittiin ihmisen cathelicidiini LL-37 geenin säätelyä paksunsuolen epiteelisolulinjassa. Kehitettiin myös koe-eläinmalli cathelicidiinitutkimuksiin.
Ihmisen paksusuolen limakalvosta valmistettiin peptidi/proteiiniuute ja havaittiin sillä olevan antibakteriaalista ominaisuutta Gram-positiivisia ja -negatiivisia bakteereja kohtaan. Se oli lisäksi antifungaalinen, sienten kasvua estävä. Tästä uutteesta löydettiin useita antimikrobiaalisia peptideitä ja proteiineja (AMP).Yksi niistä oli ubikvisidiini (ubiquicidin), jota ei ole aiemmin eristetty ihmiskudoksista. Näytti siltä, että paksusuolta suojaa antimikrobiaalisten peptidien ja proteiinien kompleksinen seos ja yhdessä niillä on vahva antimikrobiaalinen aktiviteetti.
Vernix, lapsivaha
Vernix on kermaista vaha-ainesta, joka suojaa sikiön ihoa viimeisen raskauskolmanneksen aikana. Vernix-aineesta on eristettävissä runsas joukko antimikrobiaaleja peptidejä, proteiineja (AMP) ja lipidejä. Mielenkiintoista oli havaita, että miltei kaikki vernixissä runsaasti esiintyneet proteiinit kuuluivat ihmisen luonnollisen immuunipuolustuksen tunnettujen proteiinien joukkoon. Näin vernix muodostaa tehokkaalla tavalla ihon puolustuksellisen barrikadin suojaten sikiötä ja vastasyntynyttä bakteereilta, sieniltä ja loisilta. Sen lisäksi vernix-komponenteilla on proteaasi-inhibiittorivaikutusta ja opsonisoivia piirteitä.
Koe-eläinkannalta eristettiin cathelicidiiniä vastaava peptidi (rCRAMP) ja todettiin sen olevan 43 aminohappotähteinen. Mutta toisella lähisukuisella eläinkannalla (hiiri) peptidi prosessoitui jo eri tavalla, vaikka prosessoituvien kohtien primäärirakenteet olivat samanlaisia. Kuitenkin rCRAMP oli yhtä lailla antimikrobiaalinen ja expressioltaan samanlainen kuin ihmisenkin cathelicidiini (LL-37). Sen takia katsottiin koe-eläimellä voitavan analogisesti tutkia sairauden ja terveyden vaikutusta cathelicidiinin expressioon
Ihmisen paksunsuolen epiteelisen solulinjan LL-37- geenisäätö tutkittiin (Luciferase reporter system). Promoottorissa löydettiin ainakin yksi kiihdyttävä ja kaksi hiljentävää elementtiä. Kiihdyttävän elementin osoitettiin olevan Ets tekijää -sitova kohta ja toinen hiljentävistä elementeistä säätyi D-vitamiinin avulla. Lisäksi havaittiin toisen intronin kiihdyttävän transkriptionaalista aktiviteettia voihapon (Butyric acid C4:0) läsnäollessa ja promoottorin 3´-päädyn kanssa ko-operaatiossa. LL-37-geeniregulaatio on alkamassa selvitä.”
Kommentti suoliston osalta
- D-vitamiinin saantia varmistaa auringon otto ja kalaravinto.
- Voihapon (C4: 0) osuutta lisää kuidun riittävä käyttö, koska normaali suolistoflora tekee mm. voihappoa , propionihappoa (C3:0), etikkahappoa (C2:0), isovalerihappoa (C5:0). Voihappo on tärkeä anticancerogeeninen tekijä ja suoliston pinnan paikallinen energia-aine. Suolisto vastaa suurelta osin terveestä immunologisesta vasteesta. Kuitusuositukset ovat 25-35 g kuitua päivittäin.
- Vauvan vernixin antimikrobiellien tekijöitten osalta ei voi muuta tehdä kuin että odottava äiti hoitaa oma yleiskuntonsa ja käyttää ravintoa asianmukaisia määriä. NNR2004 tai sitä uudempien ravintosuositusten mukaan. Niissä on myös kuidun käyttöä jälleen painotettu.
- Kuidun avulla voi suoliston normaali bakterifloora pysyä terveenä, jolloin geenisäätö epiteelisoluissa voi pysyä normaaliuden puolella tai korjautumisen puolella.
- Varsinainen DNA repair, genominkorjaussysteemi vaatii hyvän yleiskunnon.
06/11/2008 22:06
torsdag 23 juli 2009
Probioottien käyttöä ennen influenssarokotusta
Probioottien puolesta influenssarokotuksia odotettaessa
LÄHDE:
Boge T, Rémigy M et al. .A probiotic fermented dairy drink improves antibody response to influenza vaccination in the elderly in two randomised controlled trials. Vaccine. 2009 Jul 15.
TAUSTA : Useissa maissa on suositeltu influenssarokotuksia iäkkäämmälle väestölle, mutta tiedetään, että heillä on immuunivasteet heikompia kuin nuorella aikuisväestöllä.
TUTKIMUSAIHE. Tässä artikkelissa tutkijat selvittivät saamiaan tuloksia yli 70 vuotiaitten immuunivasteesta influenssarokotuksiin silloin, kun he olivat käyttäneet päivittäin probioottista fermentoitua meijerituotetta muutamia viikkoja ennen rokottamista. Tutkimukseen osallistui terveitä vapaaehtoisia yli 70-vuotiaita.
DESIGN. Tehtiin kaksi randomisoitua monikeskustutkimusta kaksoissokkokokeena Ne suoritettiin kausi-influenssarokotusten aikoihin vuosina 2005- 2006 (piloottitutkimus) ja 2006- 2007 ( varmistava tutkimus).
Piloottitutkimuksessa 87 javarmistavassa tutkimuksessa 222 vapaaehtoista käytti probioottista kantaa Lactobacillus casei DN 114 001 ja fermentoitua jugurttia (Actimel R) tai nonfermentoitua vastaavaa maitotuotetta kahdesti päivässä _ 7 viikon ajan ensimmäisessä tutkimuksessa ja 13 viikon ajan toisessa tutkimuksessa.
Rokotus tapoahtui 4 viikkoa probiootin käytön alkamisesta. Geometriset keskimääräiset vasta-ainevasteet (GMT) kolmea eri viruskantaa vastaan määritettiin. Rokotteet olivat koostuneet seuraavista influenssaviruskannoista: tavallinen H1N1, H3N2, B. Vasta-aineet määritettiin useaan otteeseen hemagglutinaation inhibitiotestillä.
TULOKSET. Ensimmäisessä ( pilootti)tutkimuksessa influenssaspesifiset vasta-ainetiitterit nousivat rokotuksen jälkeen ollen johdonmukaisesti korkeammat probioottiryhmässä verrattuna kontrolliryhmään. Myös jatkotutkimuksessa tiitterit B-influenssakantaa kohtaan nousivat merkitsevästi enemmän probioottiryhmässä kuin kontrolliryhmässä 3, 6 ja 9 viikkoa rokotuksen jälkeen. Vielä viiden kuukauden kuluttua rokotuksesta oli merkitsevää eroa serokonversiossa ryhmien välillä. Samanlaisia GMT tuloksia oli havaittavissa H3N2 kannan ja H1N1 kannan suhteen, mikä vahvisti piloottitutkimuksen antamia tuloksia.
JOHTOPÄÄTÖKSET Nämä tutkimukset osoittavat että päivittäinen probioottituotteen käyttö lisää relevantteja spesifisiä vasta-ainevasteita influenssarokotuksta kohtaan yksilöillä, joiden ikä on yli 70 vuotta ja tässä väestössä probioottien käytöllä lienee terveydellistä etua.
23.07.2009 Suom.
Päivitys 8.2.2011
LÄHDE:
Boge T, Rémigy M et al. .A probiotic fermented dairy drink improves antibody response to influenza vaccination in the elderly in two randomised controlled trials. Vaccine. 2009 Jul 15.
TAUSTA : Useissa maissa on suositeltu influenssarokotuksia iäkkäämmälle väestölle, mutta tiedetään, että heillä on immuunivasteet heikompia kuin nuorella aikuisväestöllä.
TUTKIMUSAIHE. Tässä artikkelissa tutkijat selvittivät saamiaan tuloksia yli 70 vuotiaitten immuunivasteesta influenssarokotuksiin silloin, kun he olivat käyttäneet päivittäin probioottista fermentoitua meijerituotetta muutamia viikkoja ennen rokottamista. Tutkimukseen osallistui terveitä vapaaehtoisia yli 70-vuotiaita.
DESIGN. Tehtiin kaksi randomisoitua monikeskustutkimusta kaksoissokkokokeena Ne suoritettiin kausi-influenssarokotusten aikoihin vuosina 2005- 2006 (piloottitutkimus) ja 2006- 2007 ( varmistava tutkimus).
Piloottitutkimuksessa 87 javarmistavassa tutkimuksessa 222 vapaaehtoista käytti probioottista kantaa Lactobacillus casei DN 114 001 ja fermentoitua jugurttia (Actimel R) tai nonfermentoitua vastaavaa maitotuotetta kahdesti päivässä _ 7 viikon ajan ensimmäisessä tutkimuksessa ja 13 viikon ajan toisessa tutkimuksessa.
Rokotus tapoahtui 4 viikkoa probiootin käytön alkamisesta. Geometriset keskimääräiset vasta-ainevasteet (GMT) kolmea eri viruskantaa vastaan määritettiin. Rokotteet olivat koostuneet seuraavista influenssaviruskannoista: tavallinen H1N1, H3N2, B. Vasta-aineet määritettiin useaan otteeseen hemagglutinaation inhibitiotestillä.
TULOKSET. Ensimmäisessä ( pilootti)tutkimuksessa influenssaspesifiset vasta-ainetiitterit nousivat rokotuksen jälkeen ollen johdonmukaisesti korkeammat probioottiryhmässä verrattuna kontrolliryhmään. Myös jatkotutkimuksessa tiitterit B-influenssakantaa kohtaan nousivat merkitsevästi enemmän probioottiryhmässä kuin kontrolliryhmässä 3, 6 ja 9 viikkoa rokotuksen jälkeen. Vielä viiden kuukauden kuluttua rokotuksesta oli merkitsevää eroa serokonversiossa ryhmien välillä. Samanlaisia GMT tuloksia oli havaittavissa H3N2 kannan ja H1N1 kannan suhteen, mikä vahvisti piloottitutkimuksen antamia tuloksia.
JOHTOPÄÄTÖKSET Nämä tutkimukset osoittavat että päivittäinen probioottituotteen käyttö lisää relevantteja spesifisiä vasta-ainevasteita influenssarokotuksta kohtaan yksilöillä, joiden ikä on yli 70 vuotta ja tässä väestössä probioottien käytöllä lienee terveydellistä etua.
23.07.2009 Suom.
Päivitys 8.2.2011
måndag 15 juni 2009
Hydroxytyrosol oliiveista ja antivirusvaikutus
Eräs oliiviöljyn antioksidanttimolekyyli on hydroxytyrosol(HT)
Hydroxytyrosol häiritsee mm. influenssaviruksen sisäproteiineja ja virionien muodostusta.
http://www.opextan.info/public/olives.asp
OLIIVIÖLJYLLÄ näyttää olevan hyvin tehokkaita molekyylejä muassaan.
http://www.nyfikenvital.org/?q=node/2079
OLIIVIÖLJYN biologiset ominaisuudet perustuvat sen rasvahappokokoomukseen, mutta myös näihin pieniin polaarisiin yhdisteisiin, joilla on vahvaa antioksidatiivista aktiivisuutta. Nämä fenoliset molekyylit ovat oliivin antioksidanttien kaikkein mielenkiintoisimpia osasia ja niitä on oliivimarjoissa, oliiviöljyssä ja oliivin lehdissä; niitä on tutkittu paljon. Näitä ovat fenoliset alkoholit hydroksytyrosoli ja tyrosoli , secoiridoidit kuten oleuropeiini ja hydrokinnamiinihappojohdannaiset kuten verbascosidi ja kaffeiinihappo.
(Engl. phenolic alcohols like hydroxytyrosol and tyrosol,
secoiridoids like oleuropein, hydrocinnamic acid derivatives, verbascoside , caffeic acid:
http://www.opextan.info/images/olives1.gif
TUOREISSA OLIIVEISSA on seuraavat pitoisuudet:
Hydroxytyrosol 0.06-0.41% (w/w by HPLC)
Tyrosol 0.01-0.12% (w/w by HPLC)
Oleuropein traces-0.24% (w/w by HPLC)
Verbascoside 0.02-0.32% (w/w by HPLC)
Opextan-nimistä tuotettakin on tehty tuoreista oliiveista luonnonlääkkeeksi Italiassa.
WIKIPEDIA kertoo hydroxystyrosolista myös.
en.wikipedia.org/wiki/Hydroxytyrosol
3-Hydroxytyrosol on 3,4,-dihydroxyfenyletanol ja se on dopamiinin metaboliitti muotoja.
Suomennosta PubMedistä. Sielläkin on useita artikkeleita tästä dopamiinijohdannaisesta.
LÄHDE.Yamada K, Ogawa H et al. Mechanism of the antiviral effect of hydroxytyrosol on influenza virus appears to involve morphological change of the virus. : Antiviral Res. 2009 Jul;83(1):35-44. Epub 2009 Mar 24.
HYDROKSYTYROSOLI (HT) on pieni fenolinen yhdiste joka inaktivoi influenssa A viruksia H1N1, H3N2, H5N1 ja H9N2 alaryhmiä.
HT inaktivoi myös Newcastle taudin virusta ( mutta ei naudan rotavirusta eikä siipikarjan adenovirusta, mikä viittaisi siihen, että HT molekyylin antivirusvaikutukseen on edellytyksenä että viruksella on vaippa (envelope).'
Jos MDCK soluja oli esikäsitelty hydroxytyrasolilla, tämä ei vaikuttanut H9N2 viruksen propagoimiseen sen jälkeen inokuloiduissa soluissa, mikä viittaa siihen, että HT kohdistaa vaikutuksensa virukseen eikä niinkään isäntäsoluun.
H9N2 virus joka tuli HT molekyylistä inaktivoiduksi säilytti muuttumattomana hemagglutinoivan aktiivisuutensa ja sitoutui MDCK-soluihin aivan kuten nekin virukset, joita ei oltu HT-käsitelty. Neuraminidaasiaktiivisuus säilyi HT-käsitellyissä soluissa muuttumattomana. Kuitenkin HT:lla inokuloiduissa soluissa H9N2 virus inaktivoitui siten , että ei todettu viruksen mRNA:ta eikö virusproteiineja.
Elektronimikroskooppisessa analyysissä havaittiin HT-käsitellyillä viruksilla atyyppisiä influenssavirioneita eikä hemagglutiniinin lokalisoituminen välttämättä keskittynyt virionien pintaan. Nämä huomiot viittaavat siihen, että viruksen H9N2 rakenne voi olla särkynyt HT vaikutuksesta.
Mistä tällaista hydroxytyrosolia saa?
Voidaan valmistaa uudentyyppisiä johdoksia luonnossa esiintyvästä antioksidantista hydroxytyrosol. Oliiviöljyn valmistuksessa teollisesta jätevesituotteesta isoloidusta hydroxytyrosolista kolmevaiheisella prosessilla voidaan valmistaa hydroxytyrosolialkyylieettereitä (Rancimat-metodilla) ja näillä johdannaisilla on havaittu olevan samoja kykyjä kuin vapaalla hydroxytyrosolilla.kertoo
LÄHDE: Madrona A, Pereira-Caro G, et al Synthesis of hydroxytyrosyl alkyl ethers from olive oil waste waters. Molecules. 2009 May 11;14(5):1762-72. .
Molekyyli on protektiivinen sytotoksisuutta ja DNA-vauriota vastaan, kertoo
LÄHDE: Zhang X, Cao J et al. Protective effect of hydroxytyrosol against acrylamide-induced cytotoxicity and DNA damage in HepG2 cells. Mutat Res. 2009 May 12;664(1-2):64-8. Epub 2009 Mar 10.
Molekyyli vaimentaa oksidatiivista stressiä ja NF-kB aktivaatiota, kertoo
LÄHDE: Zhang X, Cao Jet al. Suppressive effects of hydroxytyrosol on oxidative stress and nuclear Factor-kappaB activation in THP-1 cells. Biol Pharm Bull. 2009 Apr;32(4):578-82
Hydroxytyrosol häiritsee mm. influenssaviruksen sisäproteiineja ja virionien muodostusta.
http://www.opextan.info/public/olives.asp
OLIIVIÖLJYLLÄ näyttää olevan hyvin tehokkaita molekyylejä muassaan.
http://www.nyfikenvital.org/?q=node/2079
OLIIVIÖLJYN biologiset ominaisuudet perustuvat sen rasvahappokokoomukseen, mutta myös näihin pieniin polaarisiin yhdisteisiin, joilla on vahvaa antioksidatiivista aktiivisuutta. Nämä fenoliset molekyylit ovat oliivin antioksidanttien kaikkein mielenkiintoisimpia osasia ja niitä on oliivimarjoissa, oliiviöljyssä ja oliivin lehdissä; niitä on tutkittu paljon. Näitä ovat fenoliset alkoholit hydroksytyrosoli ja tyrosoli , secoiridoidit kuten oleuropeiini ja hydrokinnamiinihappojohdannaiset kuten verbascosidi ja kaffeiinihappo.
(Engl. phenolic alcohols like hydroxytyrosol and tyrosol,
secoiridoids like oleuropein, hydrocinnamic acid derivatives, verbascoside , caffeic acid:
http://www.opextan.info/images/olives1.gif
TUOREISSA OLIIVEISSA on seuraavat pitoisuudet:
Hydroxytyrosol 0.06-0.41% (w/w by HPLC)
Tyrosol 0.01-0.12% (w/w by HPLC)
Oleuropein traces-0.24% (w/w by HPLC)
Verbascoside 0.02-0.32% (w/w by HPLC)
Opextan-nimistä tuotettakin on tehty tuoreista oliiveista luonnonlääkkeeksi Italiassa.
WIKIPEDIA kertoo hydroxystyrosolista myös.
en.wikipedia.org/wiki/Hydroxytyrosol
3-Hydroxytyrosol on 3,4,-dihydroxyfenyletanol ja se on dopamiinin metaboliitti muotoja.
Suomennosta PubMedistä. Sielläkin on useita artikkeleita tästä dopamiinijohdannaisesta.
LÄHDE.Yamada K, Ogawa H et al. Mechanism of the antiviral effect of hydroxytyrosol on influenza virus appears to involve morphological change of the virus. : Antiviral Res. 2009 Jul;83(1):35-44. Epub 2009 Mar 24.
HYDROKSYTYROSOLI (HT) on pieni fenolinen yhdiste joka inaktivoi influenssa A viruksia H1N1, H3N2, H5N1 ja H9N2 alaryhmiä.
HT inaktivoi myös Newcastle taudin virusta ( mutta ei naudan rotavirusta eikä siipikarjan adenovirusta, mikä viittaisi siihen, että HT molekyylin antivirusvaikutukseen on edellytyksenä että viruksella on vaippa (envelope).'
Jos MDCK soluja oli esikäsitelty hydroxytyrasolilla, tämä ei vaikuttanut H9N2 viruksen propagoimiseen sen jälkeen inokuloiduissa soluissa, mikä viittaa siihen, että HT kohdistaa vaikutuksensa virukseen eikä niinkään isäntäsoluun.
H9N2 virus joka tuli HT molekyylistä inaktivoiduksi säilytti muuttumattomana hemagglutinoivan aktiivisuutensa ja sitoutui MDCK-soluihin aivan kuten nekin virukset, joita ei oltu HT-käsitelty. Neuraminidaasiaktiivisuus säilyi HT-käsitellyissä soluissa muuttumattomana. Kuitenkin HT:lla inokuloiduissa soluissa H9N2 virus inaktivoitui siten , että ei todettu viruksen mRNA:ta eikö virusproteiineja.
Elektronimikroskooppisessa analyysissä havaittiin HT-käsitellyillä viruksilla atyyppisiä influenssavirioneita eikä hemagglutiniinin lokalisoituminen välttämättä keskittynyt virionien pintaan. Nämä huomiot viittaavat siihen, että viruksen H9N2 rakenne voi olla särkynyt HT vaikutuksesta.
Mistä tällaista hydroxytyrosolia saa?
Voidaan valmistaa uudentyyppisiä johdoksia luonnossa esiintyvästä antioksidantista hydroxytyrosol. Oliiviöljyn valmistuksessa teollisesta jätevesituotteesta isoloidusta hydroxytyrosolista kolmevaiheisella prosessilla voidaan valmistaa hydroxytyrosolialkyylieettereitä (Rancimat-metodilla) ja näillä johdannaisilla on havaittu olevan samoja kykyjä kuin vapaalla hydroxytyrosolilla.kertoo
LÄHDE: Madrona A, Pereira-Caro G, et al Synthesis of hydroxytyrosyl alkyl ethers from olive oil waste waters. Molecules. 2009 May 11;14(5):1762-72. .
Molekyyli on protektiivinen sytotoksisuutta ja DNA-vauriota vastaan, kertoo
LÄHDE: Zhang X, Cao J et al. Protective effect of hydroxytyrosol against acrylamide-induced cytotoxicity and DNA damage in HepG2 cells. Mutat Res. 2009 May 12;664(1-2):64-8. Epub 2009 Mar 10.
Molekyyli vaimentaa oksidatiivista stressiä ja NF-kB aktivaatiota, kertoo
LÄHDE: Zhang X, Cao Jet al. Suppressive effects of hydroxytyrosol on oxidative stress and nuclear Factor-kappaB activation in THP-1 cells. Biol Pharm Bull. 2009 Apr;32(4):578-82
Resveratroli punaisista rypäleistä ja antivirusvaikutus
RESVERATROLI, polyfenoli
Fytokemikaali punaisissa viinirypäleissä ja viinissä, viiniuutteena, maapähkinöissä, mustikoissa.
LÄHDE 1: Resveratroli
http://sv.wikipedia.org/wiki/Resveratrol
Tämä fenolinen fytokemikaali on ilmeisen edullinen molekyyli esim influenssan ja muiden virusten päivinä. Esim. oliiveissä ja oliiviöljyssä on dihydroksytyrosolia
(http://www.arkat-usa.org/get-file/18522/ )
samoin myös punaisissa rypäleissä on myös fenolisia molekyylejä kuten resvetrolia. Siinä on dihydroksyfenolinen osa ja toinen on fenoli myös yhteenliittyneenä kahden hiilen ketjulla(eteeni) Tällaiset molekyylit voivat vaikuttaa viruksen replikaatioon tai kalvorakenteitten muodostumiseen ja siten olla joko haittana, kun virus kokoaa virionejaan tai lisääntyy.(Öljypuun molekyyli haittaa influenssaviruksen kokoontumista virioniksi ja rypäleen molekyyli heikentää usean muun viruksen lisääntymistä). Tutkijat ovat koettaneet ottaa selvää, miten moneen virukseen niillä on tehokasta vaikutusta
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/17/Resveratrol.svg/220px-Resveratrol.svg.png
Italiassa on tosin tehty tutkimus hiirillä, joihin on istutettu influenssavirus. Ne hiiret jotka saivat resveratrolia olivat eloonjäämiskyvyltään 40% parempia verrattuna placeboryhmään. Kuusi vuorokautta viruksen istutuksesta oli resveratrolia saaneilla hiirillä 98% matalampi pitoisuus viruspartikkeleita keuhkoissa verrattuna placebohiiriin.
On pohdittu myös punaviinin osuutta Etelä-Ranskan väestön vähemmässä alttiudessa saada sydän- ja verisuonitauteja, vaikka heidän ravintonsa on erityisesti niitä tauteja edistävää.
Tutkijat ovat sitä mieltä, että resveratrolin terveydellisiä vaikutuksia sopisi tutkia enemmän.
LÄHDE 2
Palamara, Anna, Institute of Microbiology, Roma. Studie refererad i Dagens Hälsa 2005-12-07.
http://webnews.textalk.com/se/article.php?id=67252&context=6834
Eräs muukin tutkimus resveratrolista löytyykin: Tässä katsottiin sen vaikutusta makrofageihin eli syöttösoluihin, jotka kuuluvat ihmisen luonnolliseen puolustukseen.
LÄHDE 3:
Tsai SH, Lin-Shiau SY et al. Suppression of nitric oxide synthase (NOS) and the down-regulation of the activation of NFkappaB in macrophages by resveratrol. Institute of Biochemistry, College of Medicine, National Taiwan University, Taipei, ROC.
Rypäleissä ja greipeissä esiintyviä flavonoideja ovat RESVERATROLI, NARINGENIINI ja NARINGIINI, mainitsee tämä artikkeli. Näiden flavonoidien anti-inflammatorisia vaikutuksia on hyvin dokumentoitu, mutta mekanismia halutaan selvittää tarkemmin. Tulehduksissa tapahtuu, että entsyymi iNOS, indusoituva typpioksidisyntaasi tuottaa suuria pitoisuuksia typpiradikaalia NO( typpioksidia) ja sen entyymin estäminen voisi olla tärkeä anti-inflammatorinen mekanismi. Tässä tutkimuksessa katsottiin näiden flavonoidien vaikutukset NO-syntaasin induktioon bakteerimateriaalin (LPS) vaikutuksesta koesoluissa.
RESVERATROLIN havaittiin inhiboivan vahvasti typpioksidin generoitumista aktivoiduissa makrofageissa mitattuna vapautuvasta typpioksidista (NO). Resveratroli vähensi vahvasti sytosolisen iNOS-proteiinin määrää ja sen mRNA:n tasapainotilaa.
Tässä koejärjestelyssä NARINGENIININ vastaavat estävät kyvyt olivat vähempiä ja NARINGIININ vaikutusta tuskin oli havaittavissa.
Elektroforeesijärjestelyssä NF-kB tuman transkriptiotekijän enimmäisenä tuntina tapahtuva aktivoituminen bakteerimateriaalivaikutuksesta estyi resveratrolilla. Edelleen immunologisessa analyysissä havaittiin fosforylaation estymistä ja I kappaB-alfan hajoamista ja alentunut tumapitoisuus NF-kB alayksiköitä. FLAVONOIDEILLA saattaa olla tulehduksessa arvoa iNOS-entsyymin lisääntyneen ilmenemisen estossa NF-kappaB-sitoutumisen vaimennusssäädössä.
LÄHDE 4.
PubMed hakuna löytyy reseveratrolista 2788 vastausta, joten ei se ole täysin merkityksetön molekyyli.
Hakusanana ”Resveratrol antiviral” löytyy 20 vastausta. Näistä mainitsen muutaman seikan.
(1) Goswami SK, Das DK. Resveratrol and chemoprevention.
Cancer Lett. 2009 Mar 2.
Resveratroli on fytoalexiini, jota on runsaasti punaisissa viinirypäleissä ja kohtalaisesti maapähkinöissä ja mustikoissa. Sillä on havaittu runsaasti edullisia vaikutuksia (“anti-cancer, anti-aging, antiviral, cardiovascular and neuroprotective effects”) ja niin se on muuan tutkituimmista ihmisravinnon fytokemikaaleista. Sen on osoitettu voivan moduloida useita solun signaalijärjestelmiä ja geeniexpressioteitä ainakin koeputkessa, mutta myös koe-eläimillä. Tässä artikkelsisa tutkijat katsovat sen etuja kemopreventiossa.
(2) Guan WD, Yang ZF, et al. [In vitro experimental study on the effect of resveratrol against several kinds of respiroviruses] Zhong Yao Cai. 2008 Sep;31(9):1388-90.
Tutkijat katsoivat resveratrolin sytopatogeenisyyttä estävää vaikutusta useitten respirovirusten suhteen ja koettivat hahmottaa sen viruksen vastaista mekanismia. Katsotut virukset olivat: Influenza virus tyyppi A FM1 kanta, rhinovirus tyyppi R14, RS virus, AD virus tyyppi 7 .
Tulos: Resveratroli esti merkitsevästi AD virus tyypin 7 sytopatogeenisuutta pitoisuudella 120 microg/ml.. Ei merkittävää estoa em. influenssavirukseen kuitenkaan havaittu eikä , Rhinovirus tyyppi R14 tai RS virukseen.
(3) Naesens L, Bonnafous P et al. Antiviral activity of diverse classes of broad-acting agents and natural compounds in HHV-6-infected lymphoblasts.J Clin Virol. 2006 Dec;37 Suppl 1:S69-75.
Ei apua herpekseen:
Tässä työssä tutkijat koetivat kaikenlaisista lääkkeistä etsiä juuri HHV-6 herpesvirustyypin vastaista lääkettä. Tutkijat katsoivat 15 luonnonyhdistettä ja niiden antivirusvaikutuksia: Yhdisteitä olivat mm. ruskolevät ('red marine algae' (uute jossa on runsaasti rikkipitoisia polysakkarideja), engl. nimityksistä: chloroquine, artemisinin, hypericin, ribavirin, resveratrol ja glycyrrhizic acid, Amantadine, lamotrigine, antiepileptic drugs, the non-nucleoside inhibitor CMV423 and the acyclic nucleoside phosphonate analogues cidofovir and 9-(S)-[3-hydroxy-2-(phosphonomethoxy) propyl]-3-deazaadenine. Foscarnet toimi referenssiaineena.
HHV-6 viruksen replikatiomekanismi on monimutkainen. Tämä tulos osoitti että on edelleen koetettava optimoida erilaisten antiherpeettisten viruslääkkeiden vaikutuksia, jotta löydetään juuri HHV-6 virusta vastaan toimia. Ilman tehoa tässä yhteydessä olivat chloroquine, artemisinin, hypericin, ribavirin, resveratrol ja glycyrrhizic acid.
Amantadine tuotti HHV-6 replikaation estymistä suurissa pitoisuuksissa käytettynä.
Lamotrigine oli kohtalaisen aktiivi HHV-6 virusta vastaan.
Antiepileptikat eivät toimineet ollenkaan virusta vastaan.
Aiemmin on todettu vahvoiksi HHV-6 virusta vastaan seuraavat:
non-nucleoside inhibitor CMV423
the acyclic nucleoside phosphonate analogues cidofovir and 9-(S)-[3-hydroxy-2-(phosphonomethoxy)propyl]-3-deazaadenine.
(4) Docherty JJ, Sweet TJ et al. Resveratrol inhibition of varicella-zoster virus VZV replication in vitro. Antiviral Res. 2006 Dec;72(3):171-7. Epub 2006 Jul 26.
Entä vyöruusuvirus?
Resveratrolin on havaittu estävän vyöruusuviruksen eli Varicella Zoster viruksen (VZV) replikaatiota annoksesta riippuvalla tavalla. Tämä virusproduktion alenema ei ollut molekyylin suora vaikutus. Resveratroli rajoitti tehokkaasti VZV replikaatiota, jos se lisättiin 30 tunnin aikana infektion alusta soluviljelmiin. Essentiellit viruksen varhaiset proteiinit vähenivät kontrolleihin verrattuna niissä soluisa, joissa oli resveratrolivaikutus. Siis resveratroli heikentää vyöruusuviruksen replikaatiota haittaamalla viruksen IE62 varhaisen proteiinin mRNA pitoisuuksia ja synteesiä.
(5) Faith SA, Sweet TJ et al. Resveratrol suppresses nuclear factor-kappaB in herpes simplex virus infected cells. Antiviral Res. 2006 Dec;72(3):242-51. Epub 2006 Jul 14.
Jotain etua herpeksesssäkin:
Resveratroli estää tavallisen Herpes simplex-viruksen (HSV) replikaatiota jollain tavalla, jonka tutkijat halusivat selvittää. He havaitsivat, että resveratroli vaimentaa NF-kappaN-aktivaatiota HSV-infektoiduisa soluissa produktiivisen infektion aikana. HSV-1 indusoi pinttyneen NF-kB nukleaarisen translokaation, mikä lisää tehokkaasti viruksen replikaatiota. Tehokas replikaatio käsittää IkB-kinaasin aktivaation IkappaB-RelA/p65 teitse. http://www.cancerci.com/content/5/1/10/figure/F3?highres=y
http://www.wipo.int/pctdb/images/PCT-IMAGES/31052007/US2006044522_31052007_gz_en.x4-b.jpg
Resveratroli vaimentaa NF-kB aktivaation HSV-1, HSV-2 ja acyclovir resistenteillä HSV-1 viruksilla infektoituneisa soluissa. Lisäksi havaittiin, että resveratroli ei suojaa IkB alfaa ( sytoplasmista NF-kB-inhibiittoria) hajoamasta HSV-1- infektoituneissa soluissa. Osoitettiin, että dimeerisen NF-kB kompleksin komponentti RelA/p65 translokoituu tumaan HSV-1 infektoituneissa soluissa, jos on läsnä resveratrolia. Resveratroli johti infektoituneissa soluissa alenemaan seuraavissa mRNA lajeissa: mRNA ICP0, ICP4, ICP8 ja mRNA HSV-1 DNA polymerase. HSV viruksen myöhäinen geenituote gpC mRNA oli kokonaan poissa, jos oli resveratrolivaikutusta. Resveratroli pystyi blokeeraamaan merkitsevästi HSV viruksen DNA synteesiä. Resveratroli vaimensi HSV viruksen indusoimaa tuman transkriptiotekijän NF-kB:n aktivoitumista tumassa, mistä johtui, että HSV viruksen välttämättömät varhaiset ja myöhäiset geenit ja viruksen DNA synteesi heikentyivät.
(6) Li YQ, Li ZL et al. Synthesis of stilbene derivatives with inhibition of SARS coronavirus replication. Eur J Med Chem. 2006 Sep;41(9):1084-9. Epub 2006 Jul 27.
Stilbeenijohdannaiset omaavat laajat aktiivisuuskirjot. Syntetisoitiin sen 17- johdannaisia , resveratroli joukossa. Kaksitoista niistä arvioitiin antiviraalien ominaisuuksien kannalta SARS:in suhteen Tätä vaikeaa respiratorista infektiota aiheuttavaa koronavirusta CoV tutkittiin soluviljelmästä. CoV aiheutti sytopatiaa soluissa, mutta SARS-virus saatiin kokonaan estymään 17 ja 19 yhdisteillä 0.5 mg/ml pitoisuudelläa ilman merkitsevää sytotoksista vaikutusta in vitro( koeputkioloissa).
(7) Wu CP, Calcagno AM. Modulatory effects of plant phenols on human multidrug-resistance proteins 1, 4 and 5 (ABCC1, 4 and 5). FEBS J. 2005 Sep;272(18):4725-40.
Ihmisen ravinnossa on kasviflavonoideilla ja polyfenolisilla yhdisteillä merkitsevä osuus. Niitä tulee vihanneksissa, hedelmissä ja monissa elintarvikelähteissä merkitsevät määrät. Näiden yhdisteiden on havaittu tekevän interaktiota ATP:ta sitovaan molekyylinkuljetussettiin, mikä seikka taas liittyy anticancer-ja –antiviruslääkeresistenssiin ja sellaisenaan saattaa olla edullistakin lääkeresistenssin moduloinnissa. Tässä tutkimuksessa katsottiin kuuden tavallisen polyfenolin interaktioita monilääkeresistenssiproteiineihin (MRP).
Polyfenolit olivat
MRP1 välittää dinitrofenyyli-S-GSH kuljetusta http://www.ncbi.nlm.nih.gov/bookshelf/br.fcgi?book=eurekah∂=A53111&rendertype=figure&id=A53114
http://faculty.smu.edu/jwise/mdr1.html
ja MRP4 välittää cGMP-kuljetusta kalvorakkuloihin.
Polyfenolit estivät suoraan nämä kuljetukset. Sekä quercetin että silymarin estivät tehokkaasti MRP1, MRP4 ja MRP5 välitteiset kuljetukset intakteista soluista. Lisäksi niillä oli merkitsevä vaikutus MRP1 ja MRP4 osoittamiin ATPaasiaktiivisuuksiin ilman että ne vaikuttivat näiden proteiinien azidoATP(alfaP) sitoutumiseen. Tämä viittaa siihen, että flavonoidit todennäköisesti ovat interaktiossa kuljettajien substraattia sitoviin kohtiin. Yhteenvetona voi sanoa, että dieetin flavonoidit kuten quercetin ja silymarin voivat moduloida MRP1,-4 ja -5 kuljetusaktiivisuuksia. Sellaiset interaktiot voisivat vaikuttaa syövänvastaisten ja antiviruslääkkeiden biologiseen saatavuuteen in vivo ja täten olisi otettava huomioon lääketerapian tehokkuuden lisäämisessä. http://spider.science.strath.ac.uk/Immunology/media/6/overview.gif
(7) Evers DL, Wang X et al.
3,4',5-Trihydroxy-trans-stilbene (resveratrol) inhibits human cytomegalovirus (CMV) replication and virus-induced cellular signaling. Antiviral Res. 2004 Aug;63(2):85-95.
Polyfenoli resveratrolia (trans-3,5,4;-trihydroxystilbene) on luonnostaan punaviinissa ja maapähkinöissä ja se estää tulehdusta, sydänsairauksia ja syöpää. Tässä tutkijat halusivat katsoa sen estävän vaikutuksen sytomegalovirusta (CMV) vastaan. 1-2 uM pitoisuudessa se vaikutti estävän viruksen replikaation. Mutta 50 kertaa suurempi pitoisuus vaadittiin aiheuttamaan sytotoksisuutta fibroblastissa. Mekanismi, jolla resveratroli aiheutti viruksen blokeerautumisen, tapahtui viruksen erilaisia aktivaatiovaikutuksia blokeeraamalla.
EGFR on epidermaalisen kasvutekijn reseptori, jonka virus aktivoi.
Samoin virus aktivoi PI-3K signaalitransduktiotien (Kts inositolin aineenvaihdunta!) ja NF-kB ja Sp1 transkriptiofaktorit pian infektion alkamisen jälkeen. Näitä aktivaatioita resveratroli blokeerasi.
Resveratroli esti välittömien varhaisten sekä myöhäisten virusproteiinien ilmenemisen. Ihmisen CMV DNA replikaatio väheni havaitsemattomaan tasoon resveratrolikäsittelystä. Samoin väheni viruksen sekundaarivaiheen ( myöhäisen vaiheen) indusoima PI-3K signalointi ja transkriptiotekijän aktivoituminen. Resveratroli menetti olennaisesti antiviraalista vaikutustaan, jos sitä lisättiin vasta 4 tuntia infektiosta. Yhdiste vaikuttanee lähinnä viruksen adheesio ja sisäänmenovaiheessa.
Fytokemikaali punaisissa viinirypäleissä ja viinissä, viiniuutteena, maapähkinöissä, mustikoissa.
LÄHDE 1: Resveratroli
http://sv.wikipedia.org/wiki/Resveratrol
Tämä fenolinen fytokemikaali on ilmeisen edullinen molekyyli esim influenssan ja muiden virusten päivinä. Esim. oliiveissä ja oliiviöljyssä on dihydroksytyrosolia
(http://www.arkat-usa.org/get-file/18522/ )
samoin myös punaisissa rypäleissä on myös fenolisia molekyylejä kuten resvetrolia. Siinä on dihydroksyfenolinen osa ja toinen on fenoli myös yhteenliittyneenä kahden hiilen ketjulla(eteeni) Tällaiset molekyylit voivat vaikuttaa viruksen replikaatioon tai kalvorakenteitten muodostumiseen ja siten olla joko haittana, kun virus kokoaa virionejaan tai lisääntyy.(Öljypuun molekyyli haittaa influenssaviruksen kokoontumista virioniksi ja rypäleen molekyyli heikentää usean muun viruksen lisääntymistä). Tutkijat ovat koettaneet ottaa selvää, miten moneen virukseen niillä on tehokasta vaikutusta
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/17/Resveratrol.svg/220px-Resveratrol.svg.png
- Wikipedia kertoo resveratrolista seuraavaa.
Italiassa on tosin tehty tutkimus hiirillä, joihin on istutettu influenssavirus. Ne hiiret jotka saivat resveratrolia olivat eloonjäämiskyvyltään 40% parempia verrattuna placeboryhmään. Kuusi vuorokautta viruksen istutuksesta oli resveratrolia saaneilla hiirillä 98% matalampi pitoisuus viruspartikkeleita keuhkoissa verrattuna placebohiiriin.
On pohdittu myös punaviinin osuutta Etelä-Ranskan väestön vähemmässä alttiudessa saada sydän- ja verisuonitauteja, vaikka heidän ravintonsa on erityisesti niitä tauteja edistävää.
Tutkijat ovat sitä mieltä, että resveratrolin terveydellisiä vaikutuksia sopisi tutkia enemmän.
LÄHDE 2
Palamara, Anna, Institute of Microbiology, Roma. Studie refererad i Dagens Hälsa 2005-12-07.
http://webnews.textalk.com/se/article.php?id=67252&context=6834
Eräs muukin tutkimus resveratrolista löytyykin: Tässä katsottiin sen vaikutusta makrofageihin eli syöttösoluihin, jotka kuuluvat ihmisen luonnolliseen puolustukseen.
LÄHDE 3:
Tsai SH, Lin-Shiau SY et al. Suppression of nitric oxide synthase (NOS) and the down-regulation of the activation of NFkappaB in macrophages by resveratrol. Institute of Biochemistry, College of Medicine, National Taiwan University, Taipei, ROC.
Rypäleissä ja greipeissä esiintyviä flavonoideja ovat RESVERATROLI, NARINGENIINI ja NARINGIINI, mainitsee tämä artikkeli. Näiden flavonoidien anti-inflammatorisia vaikutuksia on hyvin dokumentoitu, mutta mekanismia halutaan selvittää tarkemmin. Tulehduksissa tapahtuu, että entsyymi iNOS, indusoituva typpioksidisyntaasi tuottaa suuria pitoisuuksia typpiradikaalia NO( typpioksidia) ja sen entyymin estäminen voisi olla tärkeä anti-inflammatorinen mekanismi. Tässä tutkimuksessa katsottiin näiden flavonoidien vaikutukset NO-syntaasin induktioon bakteerimateriaalin (LPS) vaikutuksesta koesoluissa.
RESVERATROLIN havaittiin inhiboivan vahvasti typpioksidin generoitumista aktivoiduissa makrofageissa mitattuna vapautuvasta typpioksidista (NO). Resveratroli vähensi vahvasti sytosolisen iNOS-proteiinin määrää ja sen mRNA:n tasapainotilaa.
Tässä koejärjestelyssä NARINGENIININ vastaavat estävät kyvyt olivat vähempiä ja NARINGIININ vaikutusta tuskin oli havaittavissa.
Elektroforeesijärjestelyssä NF-kB tuman transkriptiotekijän enimmäisenä tuntina tapahtuva aktivoituminen bakteerimateriaalivaikutuksesta estyi resveratrolilla. Edelleen immunologisessa analyysissä havaittiin fosforylaation estymistä ja I kappaB-alfan hajoamista ja alentunut tumapitoisuus NF-kB alayksiköitä. FLAVONOIDEILLA saattaa olla tulehduksessa arvoa iNOS-entsyymin lisääntyneen ilmenemisen estossa NF-kappaB-sitoutumisen vaimennusssäädössä.
LÄHDE 4.
PubMed hakuna löytyy reseveratrolista 2788 vastausta, joten ei se ole täysin merkityksetön molekyyli.
Hakusanana ”Resveratrol antiviral” löytyy 20 vastausta. Näistä mainitsen muutaman seikan.
(1) Goswami SK, Das DK. Resveratrol and chemoprevention.
Cancer Lett. 2009 Mar 2.
Resveratroli on fytoalexiini, jota on runsaasti punaisissa viinirypäleissä ja kohtalaisesti maapähkinöissä ja mustikoissa. Sillä on havaittu runsaasti edullisia vaikutuksia (“anti-cancer, anti-aging, antiviral, cardiovascular and neuroprotective effects”) ja niin se on muuan tutkituimmista ihmisravinnon fytokemikaaleista. Sen on osoitettu voivan moduloida useita solun signaalijärjestelmiä ja geeniexpressioteitä ainakin koeputkessa, mutta myös koe-eläimillä. Tässä artikkelsisa tutkijat katsovat sen etuja kemopreventiossa.
(2) Guan WD, Yang ZF, et al. [In vitro experimental study on the effect of resveratrol against several kinds of respiroviruses] Zhong Yao Cai. 2008 Sep;31(9):1388-90.
Tutkijat katsoivat resveratrolin sytopatogeenisyyttä estävää vaikutusta useitten respirovirusten suhteen ja koettivat hahmottaa sen viruksen vastaista mekanismia. Katsotut virukset olivat: Influenza virus tyyppi A FM1 kanta, rhinovirus tyyppi R14, RS virus, AD virus tyyppi 7 .
Tulos: Resveratroli esti merkitsevästi AD virus tyypin 7 sytopatogeenisuutta pitoisuudella 120 microg/ml.. Ei merkittävää estoa em. influenssavirukseen kuitenkaan havaittu eikä , Rhinovirus tyyppi R14 tai RS virukseen.
(3) Naesens L, Bonnafous P et al. Antiviral activity of diverse classes of broad-acting agents and natural compounds in HHV-6-infected lymphoblasts.J Clin Virol. 2006 Dec;37 Suppl 1:S69-75.
Ei apua herpekseen:
Tässä työssä tutkijat koetivat kaikenlaisista lääkkeistä etsiä juuri HHV-6 herpesvirustyypin vastaista lääkettä. Tutkijat katsoivat 15 luonnonyhdistettä ja niiden antivirusvaikutuksia: Yhdisteitä olivat mm. ruskolevät ('red marine algae' (uute jossa on runsaasti rikkipitoisia polysakkarideja), engl. nimityksistä: chloroquine, artemisinin, hypericin, ribavirin, resveratrol ja glycyrrhizic acid, Amantadine, lamotrigine, antiepileptic drugs, the non-nucleoside inhibitor CMV423 and the acyclic nucleoside phosphonate analogues cidofovir and 9-(S)-[3-hydroxy-2-(phosphonomethoxy) propyl]-3-deazaadenine. Foscarnet toimi referenssiaineena.
HHV-6 viruksen replikatiomekanismi on monimutkainen. Tämä tulos osoitti että on edelleen koetettava optimoida erilaisten antiherpeettisten viruslääkkeiden vaikutuksia, jotta löydetään juuri HHV-6 virusta vastaan toimia. Ilman tehoa tässä yhteydessä olivat chloroquine, artemisinin, hypericin, ribavirin, resveratrol ja glycyrrhizic acid.
Amantadine tuotti HHV-6 replikaation estymistä suurissa pitoisuuksissa käytettynä.
Lamotrigine oli kohtalaisen aktiivi HHV-6 virusta vastaan.
Antiepileptikat eivät toimineet ollenkaan virusta vastaan.
Aiemmin on todettu vahvoiksi HHV-6 virusta vastaan seuraavat:
non-nucleoside inhibitor CMV423
the acyclic nucleoside phosphonate analogues cidofovir and 9-(S)-[3-hydroxy-2-(phosphonomethoxy)propyl]-3-deazaadenine.
(4) Docherty JJ, Sweet TJ et al. Resveratrol inhibition of varicella-zoster virus VZV replication in vitro. Antiviral Res. 2006 Dec;72(3):171-7. Epub 2006 Jul 26.
Entä vyöruusuvirus?
Resveratrolin on havaittu estävän vyöruusuviruksen eli Varicella Zoster viruksen (VZV) replikaatiota annoksesta riippuvalla tavalla. Tämä virusproduktion alenema ei ollut molekyylin suora vaikutus. Resveratroli rajoitti tehokkaasti VZV replikaatiota, jos se lisättiin 30 tunnin aikana infektion alusta soluviljelmiin. Essentiellit viruksen varhaiset proteiinit vähenivät kontrolleihin verrattuna niissä soluisa, joissa oli resveratrolivaikutus. Siis resveratroli heikentää vyöruusuviruksen replikaatiota haittaamalla viruksen IE62 varhaisen proteiinin mRNA pitoisuuksia ja synteesiä.
(5) Faith SA, Sweet TJ et al. Resveratrol suppresses nuclear factor-kappaB in herpes simplex virus infected cells. Antiviral Res. 2006 Dec;72(3):242-51. Epub 2006 Jul 14.
Jotain etua herpeksesssäkin:
Resveratroli estää tavallisen Herpes simplex-viruksen (HSV) replikaatiota jollain tavalla, jonka tutkijat halusivat selvittää. He havaitsivat, että resveratroli vaimentaa NF-kappaN-aktivaatiota HSV-infektoiduisa soluissa produktiivisen infektion aikana. HSV-1 indusoi pinttyneen NF-kB nukleaarisen translokaation, mikä lisää tehokkaasti viruksen replikaatiota. Tehokas replikaatio käsittää IkB-kinaasin aktivaation IkappaB-RelA/p65 teitse. http://www.cancerci.com/content/5/1/10/figure/F3?highres=y
http://www.wipo.int/pctdb/images/PCT-IMAGES/31052007/US2006044522_31052007_gz_en.x4-b.jpg
Resveratroli vaimentaa NF-kB aktivaation HSV-1, HSV-2 ja acyclovir resistenteillä HSV-1 viruksilla infektoituneisa soluissa. Lisäksi havaittiin, että resveratroli ei suojaa IkB alfaa ( sytoplasmista NF-kB-inhibiittoria) hajoamasta HSV-1- infektoituneissa soluissa. Osoitettiin, että dimeerisen NF-kB kompleksin komponentti RelA/p65 translokoituu tumaan HSV-1 infektoituneissa soluissa, jos on läsnä resveratrolia. Resveratroli johti infektoituneissa soluissa alenemaan seuraavissa mRNA lajeissa: mRNA ICP0, ICP4, ICP8 ja mRNA HSV-1 DNA polymerase. HSV viruksen myöhäinen geenituote gpC mRNA oli kokonaan poissa, jos oli resveratrolivaikutusta. Resveratroli pystyi blokeeraamaan merkitsevästi HSV viruksen DNA synteesiä. Resveratroli vaimensi HSV viruksen indusoimaa tuman transkriptiotekijän NF-kB:n aktivoitumista tumassa, mistä johtui, että HSV viruksen välttämättömät varhaiset ja myöhäiset geenit ja viruksen DNA synteesi heikentyivät.
(6) Li YQ, Li ZL et al. Synthesis of stilbene derivatives with inhibition of SARS coronavirus replication. Eur J Med Chem. 2006 Sep;41(9):1084-9. Epub 2006 Jul 27.
Stilbeenijohdannaiset omaavat laajat aktiivisuuskirjot. Syntetisoitiin sen 17- johdannaisia , resveratroli joukossa. Kaksitoista niistä arvioitiin antiviraalien ominaisuuksien kannalta SARS:in suhteen Tätä vaikeaa respiratorista infektiota aiheuttavaa koronavirusta CoV tutkittiin soluviljelmästä. CoV aiheutti sytopatiaa soluissa, mutta SARS-virus saatiin kokonaan estymään 17 ja 19 yhdisteillä 0.5 mg/ml pitoisuudelläa ilman merkitsevää sytotoksista vaikutusta in vitro( koeputkioloissa).
(7) Wu CP, Calcagno AM. Modulatory effects of plant phenols on human multidrug-resistance proteins 1, 4 and 5 (ABCC1, 4 and 5). FEBS J. 2005 Sep;272(18):4725-40.
Ihmisen ravinnossa on kasviflavonoideilla ja polyfenolisilla yhdisteillä merkitsevä osuus. Niitä tulee vihanneksissa, hedelmissä ja monissa elintarvikelähteissä merkitsevät määrät. Näiden yhdisteiden on havaittu tekevän interaktiota ATP:ta sitovaan molekyylinkuljetussettiin, mikä seikka taas liittyy anticancer-ja –antiviruslääkeresistenssiin ja sellaisenaan saattaa olla edullistakin lääkeresistenssin moduloinnissa. Tässä tutkimuksessa katsottiin kuuden tavallisen polyfenolin interaktioita monilääkeresistenssiproteiineihin (MRP).
Polyfenolit olivat
- quercetin,
- silymarin,
- resveratrol,
- naringenin,
- daidzein ja
- hesperetin.
MRP1 välittää dinitrofenyyli-S-GSH kuljetusta http://www.ncbi.nlm.nih.gov/bookshelf/br.fcgi?book=eurekah∂=A53111&rendertype=figure&id=A53114
http://faculty.smu.edu/jwise/mdr1.html
ja MRP4 välittää cGMP-kuljetusta kalvorakkuloihin.
Polyfenolit estivät suoraan nämä kuljetukset. Sekä quercetin että silymarin estivät tehokkaasti MRP1, MRP4 ja MRP5 välitteiset kuljetukset intakteista soluista. Lisäksi niillä oli merkitsevä vaikutus MRP1 ja MRP4 osoittamiin ATPaasiaktiivisuuksiin ilman että ne vaikuttivat näiden proteiinien azidoATP(alfaP) sitoutumiseen. Tämä viittaa siihen, että flavonoidit todennäköisesti ovat interaktiossa kuljettajien substraattia sitoviin kohtiin. Yhteenvetona voi sanoa, että dieetin flavonoidit kuten quercetin ja silymarin voivat moduloida MRP1,-4 ja -5 kuljetusaktiivisuuksia. Sellaiset interaktiot voisivat vaikuttaa syövänvastaisten ja antiviruslääkkeiden biologiseen saatavuuteen in vivo ja täten olisi otettava huomioon lääketerapian tehokkuuden lisäämisessä. http://spider.science.strath.ac.uk/Immunology/media/6/overview.gif
(7) Evers DL, Wang X et al.
3,4',5-Trihydroxy-trans-stilbene (resveratrol) inhibits human cytomegalovirus (CMV) replication and virus-induced cellular signaling. Antiviral Res. 2004 Aug;63(2):85-95.
Polyfenoli resveratrolia (trans-3,5,4;-trihydroxystilbene) on luonnostaan punaviinissa ja maapähkinöissä ja se estää tulehdusta, sydänsairauksia ja syöpää. Tässä tutkijat halusivat katsoa sen estävän vaikutuksen sytomegalovirusta (CMV) vastaan. 1-2 uM pitoisuudessa se vaikutti estävän viruksen replikaation. Mutta 50 kertaa suurempi pitoisuus vaadittiin aiheuttamaan sytotoksisuutta fibroblastissa. Mekanismi, jolla resveratroli aiheutti viruksen blokeerautumisen, tapahtui viruksen erilaisia aktivaatiovaikutuksia blokeeraamalla.
EGFR on epidermaalisen kasvutekijn reseptori, jonka virus aktivoi.
Samoin virus aktivoi PI-3K signaalitransduktiotien (Kts inositolin aineenvaihdunta!) ja NF-kB ja Sp1 transkriptiofaktorit pian infektion alkamisen jälkeen. Näitä aktivaatioita resveratroli blokeerasi.
Resveratroli esti välittömien varhaisten sekä myöhäisten virusproteiinien ilmenemisen. Ihmisen CMV DNA replikaatio väheni havaitsemattomaan tasoon resveratrolikäsittelystä. Samoin väheni viruksen sekundaarivaiheen ( myöhäisen vaiheen) indusoima PI-3K signalointi ja transkriptiotekijän aktivoituminen. Resveratroli menetti olennaisesti antiviraalista vaikutustaan, jos sitä lisättiin vasta 4 tuntia infektiosta. Yhdiste vaikuttanee lähinnä viruksen adheesio ja sisäänmenovaiheessa.
- Tutkijat arvelevat, että primääri molekulaarinen kohde resveratrolilla on epidermaalisen kasvutekijän reseptori (EGFR) ja siten vaikutus reseptorin alavirran tapahtumien effektoreitten blokeeraaminen.
söndag 3 maj 2009
Koivun mahla
Birch sap, Birkensaft ( Birkenwasser) ( björksav)
Koivun Mahla
Mahla on lehtipuiden johtosolukoissa kasvukauden alussa virtaavaa maitiaisnestettä. Mahlan makea ja siirappimainen neste sisältää sokeria, valkuaisaineita, aminohappoja ja entsyymejä. Tärkeimpiä mahlan tuottajapuita ovat sokerivaahtera ja koivu. Koivun mahlasta on alun perin saatu koivusokeria eli ksylitolia. Koivu tuottaa keväisin mahlaa keskimäärin viisi litraa vuorokaudessa.
Koivunmahlan keräys
Mahlan juoksuttaminen tapahtuu yleensä joko ripustamalla pullo katkaistun oksan kärkeen tai poraamalla runkoon reikä, josta neste juoksutetaan astiaan muoviletkun avulla. Pienistä (läpimitaltaan n. 15 cm) koivuista voi parhaimpaan aikaan juoksuttaa noin 5 litraa mahlaa vuorokaudessa. Suuremmista (läpimitaltaan n. 30 cm) voi mahlaa saada jopa 15 litraa vuorokaudessa.
Säilyminen on mahlankeruun suurimpia ongelmia. Koivunmahla säilyy vain noin 2 - 5 vrk jääkaapissa. Perinteisesti säilyvyyttä on parannettu joko pastöroimalla tai pakastamalla. Pastörointi eli kuumentaminen kuitenkin tuhoaa joitain ainesosia, ja saattaa muuttaa mahlan makua. Huonon säilyvyyden vuoksi myös puhtauteen on kiinnitettävä erityistä huomiota juoksuttamisprosessin aikana. Pakastettaessa mahla säilyy hyvin.
Vaahterasiirappi
muutamista vaahteralajeista tulee Suomessakin runsaasti siirappia ja se houkuttelee muurahaisia, joita sitten kulkee valtatienä siirappivaahteroita ylös ja alas.
Kanadassa harrastetaan vaahterasiirapin keräystä.
KOIVUN MAHLAN SISÄLTÖ
100 g Koivu™ birch sap contains:
Mg 11 mg/l
Mn 1.2 mg/l
Na 0.2 mg/l
Ca 70 mg/l
K 120 mg/l
Fe 0.1 mg/l
Zn 1.5 mg/l
P 6.4 mg/l
Fructose 0.5 g/100 ml
Glucose 0.3 g/100 ml
Kuivat kiinte’ät -aineet, Dry solid content 0.7 - 1.5 %
pH 5.5 - 7.5
Energiaa, Energy : 10 kJ
Rasvaa, Fat: < 0.1 g proteiinia,
Protein: < 0.1 g
Hiilihydraattia, Carbohydrate: 0.62 g
Hedelmähappoja, fruit acids (omenahappoa, malic 100-600,
meripihkahappoa, succinic 10-300,
fosforia, phosphoric 10-50,
sitruunahappoa, citric 5-20 mg/l)
vapaita aminohappoja, free amino acids: 25-700 mg/l
(Note: The natural values can vary widely during the season and from year to another).
http://www.skogssallskapet.se/skogsvarden/2008_2/sv22.php
BJÖRKRIPA = mahlaa ja mustiaviinimarjoja yhdessä
Koivun Mahla
Mahla on lehtipuiden johtosolukoissa kasvukauden alussa virtaavaa maitiaisnestettä. Mahlan makea ja siirappimainen neste sisältää sokeria, valkuaisaineita, aminohappoja ja entsyymejä. Tärkeimpiä mahlan tuottajapuita ovat sokerivaahtera ja koivu. Koivun mahlasta on alun perin saatu koivusokeria eli ksylitolia. Koivu tuottaa keväisin mahlaa keskimäärin viisi litraa vuorokaudessa.
Koivunmahlan keräys
Mahlan juoksuttaminen tapahtuu yleensä joko ripustamalla pullo katkaistun oksan kärkeen tai poraamalla runkoon reikä, josta neste juoksutetaan astiaan muoviletkun avulla. Pienistä (läpimitaltaan n. 15 cm) koivuista voi parhaimpaan aikaan juoksuttaa noin 5 litraa mahlaa vuorokaudessa. Suuremmista (läpimitaltaan n. 30 cm) voi mahlaa saada jopa 15 litraa vuorokaudessa.
Säilyminen on mahlankeruun suurimpia ongelmia. Koivunmahla säilyy vain noin 2 - 5 vrk jääkaapissa. Perinteisesti säilyvyyttä on parannettu joko pastöroimalla tai pakastamalla. Pastörointi eli kuumentaminen kuitenkin tuhoaa joitain ainesosia, ja saattaa muuttaa mahlan makua. Huonon säilyvyyden vuoksi myös puhtauteen on kiinnitettävä erityistä huomiota juoksuttamisprosessin aikana. Pakastettaessa mahla säilyy hyvin.
Vaahterasiirappi
muutamista vaahteralajeista tulee Suomessakin runsaasti siirappia ja se houkuttelee muurahaisia, joita sitten kulkee valtatienä siirappivaahteroita ylös ja alas.
Kanadassa harrastetaan vaahterasiirapin keräystä.
KOIVUN MAHLAN SISÄLTÖ
100 g Koivu™ birch sap contains:
Mg 11 mg/l
Mn 1.2 mg/l
Na 0.2 mg/l
Ca 70 mg/l
K 120 mg/l
Fe 0.1 mg/l
Zn 1.5 mg/l
P 6.4 mg/l
Fructose 0.5 g/100 ml
Glucose 0.3 g/100 ml
Kuivat kiinte’ät -aineet, Dry solid content 0.7 - 1.5 %
pH 5.5 - 7.5
Energiaa, Energy : 10 kJ
Rasvaa, Fat: < 0.1 g proteiinia,
Protein: < 0.1 g
Hiilihydraattia, Carbohydrate: 0.62 g
Hedelmähappoja, fruit acids (omenahappoa, malic 100-600,
meripihkahappoa, succinic 10-300,
fosforia, phosphoric 10-50,
sitruunahappoa, citric 5-20 mg/l)
vapaita aminohappoja, free amino acids: 25-700 mg/l
(Note: The natural values can vary widely during the season and from year to another).
http://www.skogssallskapet.se/skogsvarden/2008_2/sv22.php
BJÖRKRIPA = mahlaa ja mustiaviinimarjoja yhdessä
tisdag 24 februari 2009
Funktionaalinen=Terveysvaikutteinen elintarvike
Terveysvaikutteinen elintarvike = Functional Food
Terveysvaikutteisella elintarvikkeella (funktionaalinen elintarvike) tulee olla tieteellisesti osoitettua näyttöä terveysvaikutuksesta. Sen tulee edistää terveyttä, hyvinvointia tai ennalta ehkäistä sairastumisriskiä.
Terveysvaikutteisessa elintarvikkeessa voi olla luonnostaan muodostuneita terveysvaikutteisia ainesosia tai niitä on voitu lisätä elintarvikkeeseen.
Elintarvikkeesta voi myös olla poistettu jokin haitallinen ainesosa, joka on korvattu hyödyllisellä.
Terveysvaikutteinen elintarvike on suunniteltu osaksi päivittäistä ruokavaliota.
(Lääkkeet eivät ole terveysvaikutteisia elintarvikkeita).
Esimerkkejä terveysvaikutteisista elintarvikkeista
ovat esimerkiksi ksylitolipurukumit
sekä maitohappobakteereja sisältävät maitotuotteet.
Maailmalla ehkä menestynein terveyttä edistävä tuote on veren kolesterolia alentava kasvisterolia sisältävä margariini.
Lähde Wikipedia
8.2.2011
Terveysvaikutteisella elintarvikkeella (funktionaalinen elintarvike) tulee olla tieteellisesti osoitettua näyttöä terveysvaikutuksesta. Sen tulee edistää terveyttä, hyvinvointia tai ennalta ehkäistä sairastumisriskiä.
Terveysvaikutteisessa elintarvikkeessa voi olla luonnostaan muodostuneita terveysvaikutteisia ainesosia tai niitä on voitu lisätä elintarvikkeeseen.
Elintarvikkeesta voi myös olla poistettu jokin haitallinen ainesosa, joka on korvattu hyödyllisellä.
Terveysvaikutteinen elintarvike on suunniteltu osaksi päivittäistä ruokavaliota.
(Lääkkeet eivät ole terveysvaikutteisia elintarvikkeita).
Esimerkkejä terveysvaikutteisista elintarvikkeista
ovat esimerkiksi ksylitolipurukumit
sekä maitohappobakteereja sisältävät maitotuotteet.
Maailmalla ehkä menestynein terveyttä edistävä tuote on veren kolesterolia alentava kasvisterolia sisältävä margariini.
Lähde Wikipedia
8.2.2011
onsdag 11 februari 2009
Kehon alkuaineet. Mitä kehossa pitää olla ?
Mistä elementeistä ihmiskeho on koostunut?
Happi (Oxygen, OXYGENUM, O) 65%, Ruots. syre
Hiili (Carbon, CARBONUM, C) 18%,Ruots. kol
Vety (Hydrogen, HYDROGENUM,H) 10%,Ruots. väte
Typpi (Nitrogen, NITROGENUM, N) 3%,Ruots. kväve
Kalsium, Calcium(Ca) 1.5%,
Fosfori, Phosphorus (P) 1.2 %,
Kalium, Potassium(K) 0.2%,
Kloridi, Chloride, CHLORIDUM, Cl) 0.2%,
Rikki ( Sulfur, SULPHURUM, S) 0.2 %, Ruots. svavel
Natrium, Sodium(NATRONUM, NATRIUM, Na) 0,1%,
Magnesium (MAGNESIUM, Mg) 0.05%
Rauta, (Iron, FERRUM, Fe) <0.05%, Ruots. järn
PROTOPLAMAN PERUSELEMENTIT (NNR 2004 mukaan) ovat tietyt alkuaineet luonnollisesta järjestelmästä, sen alkupäästä, pienehköistä molekyyleistä, jodin ollessa kooltaan isoin kehon normaali alkuaine (Mp.127).
Kun ihmiskehon paino on 70 kiloa, siinä on seuraavia alkuaineita:
Pääaineet ovat O, H, C, N
VETYÄ (Hydrogenum, H) noin 6.5- 7 kiloa (10%)
HAPPEA ( Oxygenum, O) noin 43.5- 45.5 kiloa. (65%)
Tämä vety ja happi esiintyy pääasiassa vesimolekyyleinä, H2O, kehon pääelementti.
HIILTÄ ( Carbonum, C) on 12.6 kg .13 kg kiloa. (18%)
TYPPEÄ (Nitrogenum, N) on 2.1 kiloa (3%)
Nämä neljä perusainetta (H, O, C, N) muodostavat kestäviä valkuaisaineita, proteiineja, typen ja rikin avulla.
Typen ja rikin suhde kehossa on 6:1.
RIKKIÄ(S) on 0.2- 9.25 % kehosta.
Vastasyntynyt tarvitsee vettä 120 ml/ painokilo.
2. Muun kehon painon jakaa lähinnä seuraavat KAHDEKSAN ALKUAINETTA, jotka esiintyvät enimmäkseen joneina: Ca, P, Cl, Na, K, S, Mg, F
KALSIUM ( Calcium, Ca++). Kalsiumin kokonaismäärä kehossa on aikuisilla naisilla noin 1000 grammaa ja miehillä 1200 grammaa. Suurin osa 99% siitä on hampaissa ja luustossa. Loput ovat helposti ja hereästi vaihtuvana aitiona veressä ja solunulkoisissa nesteissä sekä soluissa. Tätä vuorovaihtoa kehossa luun ja liuenneen kalsiumin aitioitten välillä tapahtuu noin 700 mg tahdilla päivittäin.
Kalsiumin suositeltu saanti on 20 mmol päivässä, mikä on 0.8 grammaa ( 800 milligrammaa). Sitä kuluu luuston jatkuvaan rakentumiseen luun melkoisessa aineenvaihdunnassa. Lapsilla vaihtuu kalsiumit 100 %:sti vuodessa ja aikuisilla 20 %:sti. Kalsium säätää hermojen ja lihassolujen ärtyvyyden ja on tärkeä veren hyytymiskyvylle. D-vitamiini ja PTH (paratyreoideahormoni, lisäkilpirauhashormoni) sekä kalkitoniini säätävät kalsiumtasapainoa.
Kehon hienosäätö tapahtuu elektrisillä oskillaatioilla, joiden pääsähkönkuljettajat ovat natrium, kalium ja kloridi ja vahvistajat, modulaattorit, ovat kalsium ja magnesium.
Kalsiumin osuus soluneutraalin tilan ylläpidossa ja sähköisesti ärtyvien solujen toiminnan suhteen on niin suuri, että kalsiumin varastoksi vaaditaan mahtava luusto, jotta pieni aktiivi kalkki on aina saatavilla, jos ei muuten niin luustosta pulsoimalla esiin. Kalsiumin homeostaasin virheitä löydetään sitten mitä moninaisimmista taudeista etiologiaa selvitettäessä. LIIKUNTA on paras luustokalsiumin tasapainottaja. EI OLE MUUTA KEINOA.
Kalsiumin hyviä lähteitä ovat maito- ja maitotuotteet, kala, kalatuotteet, vihreät vihannekset, kaali. Keskimäärin saadaan pohjoismaisesta ravinnosta 1000-1400 mg kalsiumia 10 MJ dieetistä.
FOSFORI (Phosphorum, P). Fosfori esiintyy kehossa fosfaatteina. Suurin osa siitä ( 80-85 %) on LUUSTOSSA. Sitä on DNA- ja RNA- rakenteissa eri energiapakkauksissa ATP, UTP, GTP, TTP. Entsyymit säätyvät fosfaattiryhmien liittymisillä ja erkanemisilla (fosfokinaaseilla ja fosfataaseilla).
Fosforia saa fosfaatteina monen monesta ruoasta. Voi vain kysyä, missä ruossa ei olisi fosfaatteja. Kasviperäinen fytiini on eräs pääfosfaattilähde. Sitä saa viljasta, siemenistä, palkohedelmistä, pähkinöistä erittäin runsaasti. Kalsiumfosfaattina fosforia saa maitotuotteista ja juustosta. Aikuisen fosforin tarve on 450 milligrammaa päivässä ja suositeltu saanti 600 mg. Fosforin plasmapitoisuudet ovat 0.8-1.4 mmol/L ja se säätyy normaalisti tehokkaasti munuaisissa virtsanerityksen avulla. Fosforin puutetta voi tulla liian varhain syntyneelle vauvalle, myös potilaille, joille annetaan pitkiä aikoja suonen sisäistä nesteytystä korvaamatta fosfaatteja. (Puuteoireita ovat lihasheikkous, pahoinvointi, luuston kalkin irtoama). Jos fosforia on liikaa veressä, pehmytosat voivat kalkkeutua kipeiksi. Pohjoismainen normaali ruoka antaa runsaasti fosfaatteja 1500- 2000 mg/ 10 MJ:ssa päivässä. Munuaispotilailla tulee joskus kyseeseen fosfaattimäärien rajoittaminen dieetissä.
KLOORI (Chloride, Chloridum, Cl-) Totaalimäärä kehossa on noin 70 grammaa, 2 moolia. ( Yksi mooli on 35,5 g). Kloridista 99 % on solun ulkopuolella ja 1 % solun sisätilassa (ICV). Se on solunulkoisen tilan (ECV) tärkein anioni (-) (negatiivinen joni) muodostaen 95 % anioneista. ICV-tilassa sitä on vain muutama prosentti anioneista. Kloridireservi sijaitsee luussa ja sidekudoksessa. Nesteitten homeostaasissa jakaantuu kloridit seuraavien jonien kesken: Na, Ca, Mg, K ja täten kloridit ovat olennaisia volyymitekijöitä. (Kloridin saannista kerrotaan ruokasuolan NaCl saannin yhteydessä). Solun sisäinen kloridi on erittäin tarkasti säätynyt.
NATRIUM (Na+). Totaalimäärä kehossa on noin 90 grammaa ( 4000 mmol). Natrium on kehon soluja ympäröivän tilan (ECV) tärkein elektrolyytti, kationi,(+) ( positiivinen joni). Puolet natriumista sijaitsee luukudoksessa ja siitä taas puolet voidaan tarvittaessa irrottaa luusta korvaamaan suolojen puutetta. Nykyisellään Pohjoismaisen suolankäyttötason arvioidaan olevan 10-12 grammaa suolaa, mikä on natriumin määränä ilmaisten 4-5 grammaa natriumia päivässä.
Suunniteltu väestötavoite suolan käytön suhteen on kuitenkin keskimääräistä suolankäyttöä edelleen rajoittava suuntaus kohti suolankäyttöä, joka olisi 3- 5 grammaa päivässä, mikä vastaa natriumin käyttönä 1-2 grammaa natriumia ja kloridin osuus on tällöin 2-3 grammaa. (Lieneekö tavoite sittenkään aivan paras mahdollinen, vaikka saadaan edelleen esim. verenpaineen suhteen paljon hyötyä tällaisesta suuntauksesta. Minun mielestäni asia on sikäli epävarma, koska silloin ei jää resursseja, jos tulee jokin yllättävä tilanne, mikä vaatii erityistä ponnistusta ja hikoilua. Entä jos tulee äkkiä hyvin kuuma ilmasto? Hyponatremiassa on aika avuton muutenkin. Natriumilla ei tosiaankaan ole mitään sijaismolekyyliä pahan päivän varalle. Suolaa ei voi korvata muulla kuin suolalla, eikä sen äkkikorvaus taas onnistu ilman medisiinistä kompetenssia. Samoin vettä ei voi korvata muulla kuin vedellä. Vesi ja suola ovat taas toistensa kantajia. Ei pitäisi ajautua resurssittomaan tilaan tavallisen suolan takia.
Tietysti voi sanoa, ettei suolaa nyt välttämättä tarvitse ihan japanilaisia määriä käyttää - mutta huom! minkälainen resurssi japanilaisella on kaikenlaisen liikkuvuuden suhteen.Haittoja ovat japanilaisten hyvin korkea verenpaine. Suolankäytössä pitäisi huomioida varsinkin ilmasto-ja työolosuhteet. Ettei vain pyrkimyksellä vähäsuolaisuuteen ole osuutta pohjoismaisessa osteoporoosissa, mene ja tiedä.
KALIUM (Potassium, K). Kehossa on kaliumia keskimäärin 140 grammaa (3500 mmol). Tästä sijaitsee 98 % intrasellulaarisesti, solujen sisällä. Maksasolut ja lihassolut ovat kaliumpitoisia. Seerumin kaliumpitoisuus on noin 4 mmol/L. Hermoston endolikvor ja korvan endolymfa ovat selvästi kaliumpitoisia. Kalium sijaitsee pääasiassa solujen sisällä. Aikuiset tarvitsevat kaliumia noin 1.6 grammaa päivittäin. Keho menettää kaliumistaan eniten päivittäin virtsaan ja vähän myös ulosteisiin. Naisille suositellaan 3.1 grammaa kaliumia päivässä ja miehille 3.5 grammaa.
Pohjoismainen ravinto antaa kyllä tarvittavan määrän, jos sitä vain käytetään riittävästi: 10 MJ ravintoa antaa 3.6 grammaa - 4.8 grammaa kaliumia tässä ravintomäärässä.
RIKKI (Sulfur, Sulphurum, S) esiintyy tietyssä suhteessa ( 1: 6) typpimolekyyliin noin 0,25% kehon kuivapainosta. Rikki sijaitsee entsyymeissä, proteiinien sekundäärirakenteessa, ihorakenteissa, hiuksissa, kynsissä, mukopolysakkarideisssa, aivojen sulfatideissä, veren hyytymisjärjestelmän antikoagulatiivisen säätelyjärjestelmän puolella se on rakenneosana, ; , erityisissä kudosmuodoissa se on tärkeä: nivelnesteessä, lasiaisessa. Von Willebrand faktori on yksi erittäin rikkipitoinen molekyyli kuten myös hepariinit ja S-proteiini. Antioksidanttijärjestelmä tarvitse orgaanista rikkiä redox- ( GSH /GS-S-) toimintaan. Kahdesta rakenneaminohaposta sitä saa dieetissä: metioniinista (Met, M) ja cystiinistä (Cys. C) . Lisäksi mm. esim valkosipuli antaa orgaanista rikkiä. Sanotaan, että valkosipuli on edullisesti antiaterogeneettinen ja estää valtimoseinämien paksuuntumista. Rikin tarve tulee esittää rikkipitoisten aminohappojen saannin tarpeena.
Rikkiä saa mm maitotuotteista, munasta, juustosta, kalasta. Metioniinia on varsinkin maidossa, munissa, juustossa ja kalassa sekä siipikarjalihassa.
MAGNESIUM (Magnesium, Mg). Totaalimäärä kehossa on noin 20-28 grammaa. Magnesium esiintyy lähinnä solun sisätiloissa ja vain 1 % on extrasellulaarista. Sitä on entsyymeissä, lihaksissa, pehmeässä kudoksessa ja se on tärkeä hermo- ja lihassoluille. Luustossa sitä on myös.
Magnesiumille on tyypillistä, että sitä on paras saada vähän kautta vuoden mieluumminkin kuin paljon kerralla, sillä sen täytyy sijaita solujen sisätiloissa, jotta se on parhaissa toiminnoissaan. Sitä on vihreissä lehtevissä vihanneksissa, palkohedelmissä ja täysjyväviljassa, tummassa suklaassa, kaakaossa, pähkinöissä ja kahvissa. Pohjoismainen normaaliruoka antaa sitä 340 - 470 mg / 10 MJ energiamäärässä. Sen tarvetta (AR) ei ole ilmoitettu NNR2004 mutta suositelluksi saanniksi (RI) ilmoitetaan naisille 280 mg ja miehille 350 mg magnesiumia päivässä.
RAUTA (Iron, Ferrum, Fe). Totaalimäärä kehossa lienee noin 4,5 grammaa. Tätä on punaisissa verisoluissa hemoglobiinissa auttamassa hapen ja elektronien (e-) kuljetusta kehossa. Raudan puute lienee tavallisin ravintoaineen puute maailmassa. Raudan saanniksi suositellaan miehille 9 mg päivässä , naisille 15- 9 mg riippuen menstruaatiofunktiosta. Rauta imeytyy ravinnosta tehokkaammin, jos ravinnossa on samalla C-vitamiinia ja lihaa. Miesten raudan tarve on 7 mg ja naisilla 10 mg ( 6 mg). Jos ravitsemus olisi hyvä normaali pohjoismainen, aikuset saisivat 10-15 mg rautaa ravinnosta. On syytä käyttää maitoruokaa esim aamulla ja siitä saa kalsiumia; illalliseksi sopii liharuoka, jossa on rautaa. Samlla kannattaa ottaa jotain C-vitamiinia sisältävää ruokaa ja samalla välttää maitoa, jotta rauta saadaan parhaiten imeytymään.
3. HIVENAINEET muodostavat kehon muun painon (3 %) ja niitä on vain pieniä määriä.
Mn, Cu, I, Zn, Co, F, Se, Mo , Cr
MANGAANI ( Manganese, Manganum, Mn)
Kehossa on arviolta noin 10-20 milligrammaa ( mg) mangaania, eniten luussa ja mitokondriapitoisissa elimissä, lähinnä haimassa, maksassa ja munuaisessa. Lihaksessa ja veressä sitä on vain vähän. Se kuuluu mm. antioksidantti- järjestelmän entyymeihin, tehostaa glukoositoleranssia ja insuliinin eritystä. Pyruvaatti muuttuu oksaloetikkahapoksi (OA) Mn-entsyymin vaikutuksesta. Mangaani erittyy sappeen. Noin 2-5 mg päivässä on riittävä määrä sitä. Mn kilpailee imeytymisestä raudan ja koboltin kanssa ja suuret määrät mangaania haittaa raudan imeytymistä ja voi aiheuttaa jopa raudan vajetta.
Sitä on kaikissa kasvisperäisisä ravinnoissa, runsaiten karkeissa viljoissa, pähkinöissä, lehtivihanneksissa ja teessä. Kasvisdieetistä sitä saa noin 2-8 mg päivässä. Mangaanin saanti Pohjoismaissa on riittävää. Turvalliset saantirajat liikkuvat 1-10 mg välillä EU SCF mukaan; tarkempia suosituksia ei ole.
KUPARI ( Copper, Cuprum, Cu). Kuparia on aikuisen kehossa noin 50-120 milligrammaa (mg). Sitä on lihaksessa, maksassa, aivoissa ja veressä. Se kuuluu antioksidanttijärjestelmään ja mm katekoliamiinien synteesissä sitä tarvitaan. Aikuisella kuparin puute voi johtaa sydämen rytmihäiriöihin. Kuparin suositeltu saanti on 0,9 mg mg luokkaa aikuisilla päivittäin ja tarve 0,7 mg.
Kuparia on useimmissa elintarvikkeissa, eniten maksassa ja muissa sisäelimissä, kun taas maidossa ja maitotuotteissa sitä on vain niiukasti. Pohjoismaissa saadaan ravinnosta kuparia 1.0-2.0 mg päivässä, mikä on aivan riittävää.
JODI (Iodine, Iodorum, I). Kehon varasto on kymmenkunta milligrammaa ja siitä suurin osa on kilpirauhasessa. Sitä tarvitaan kilpirauhashormonien tuottoon. Jodi ripustautuu tyrosiineistä muodostuneisiin tyroniineihin (MIT, DIT, Tri ja tetrajodotyroniineja). Jodi kertyy kilpirauhaseen. Jodi erittyy munuaisista ja sen puhdistuma on 40 ml minuutissa. Sitä erittyy kehosta myös äidinmaidossa ja sitä menetetään suolistosta. Jodin suositeltu saanti on 150 mikrogrammaa (ug) päivässä. Jodin tarve on mikrogramma painokiloa kohden päivässä. (ug/ painokilo). Raskauden aikana 25 ug lisää ja imetyksen aikana 50 ug lisää päivää kohden suositellaan.
10 MJ:n tanskalainen ruoka antaa 200 ug jodia päivässä ja suomalainen 10 MJ ravinto 340 ug jodia päivässä. Jos jodin saanti on suuri, lisääntyy autoimmuunin tyreoidiitin vaara ja sen jälkeen riskinä on hypotyreoosin kehitys. Jodisuolat sisältävät jodia 5- 50 ug / gramma. Merilevässä voi olla jopa 4.5 grammaa jodia kuivapainokiloa kohden. Merilevää ei pitäisi kovin pitkää aikaa käyttää peräjälkeen.
SINKKI ( Zinc, Zinconum, Zn) Kehossa on sinkkiä noin 2 grammaa aikuisella. Siitä kaksi kolmasosaa on lihaksessa ja 30% luussa. Suurin osa sijaitsee solunsisätilassa. Sinkki kuuluu antioksidanttijärjestelmään. 300 entsyymiä taritsee sinkkiä. Solutuma ja -genomi , geneettisen koodin säätö tarvitsee sitä. Sinkki stabilisoi rakenteita. Haima erittää sinkkiä. Korkeita sinkkipitoisuuksia on myös silmässä ja prostatanesteessä. Sinkkiä erittyy pois kehosta munuaisista, ihosta ja suolesta. Sinkin tarve on aikuisilla on 5-6 mg ja suositeltu saanti 7 mg naisille ja 9 mg miehille.
Sinkkiä saa lihasta, maitotuotteista ja karkeasta viljasta. Pohjoismainen ruoka antaa sinkkiä 10 megajoulen ravintomäärässä ( tukevassa ateriassa) 12- 13 mg.
KOBOLTTI (Coboltum, Co). Kehossa on kobolttia pari kolme milligrammaa. Koboltti on B12-vitamiinin, cobalamiinin, keskeinen mineraali. B12-lähde on animaalinen ravinto (liha, maksa, kala, maito, juusto, äyriäiset). B12-vitamiinia tarvitsee aikuiset 2 ug päivässä ja se on tärkeä aivolle, selkäytimelle, näköhermolle, muille hermoille ja luuytimelle. Se osallistuu fundamentaalisen sitruunahapposyklin onnistumiseen (parittomien rasvahappohäntien syöttämisessä energia käyttöön). Coboltti voi toimia raudalle sijaisena ja paikan pitäjänä anemiassa ja antaa sitten raudan päästä omiin paikkoihinsa ensisijaisesti. Koboltin oma tarve ei ole erikseen mainittu NNR2004- laitoksessa.
FLUORI (Fluorine, Fluorum, F). Fluorin osuudesta essentiellinä hivenaineena väitellään. Siltä toivotaan paikallisvaikutuksia hampaisiin, caries- prosessin estoon. Mutta liika fluori värjää hampaat ja haurastaa luuston, kun taas hivenenä fluori juomavedessä suojaa kariesta vastaan. Fluoritabletin lopun voi sylkäistä pois, vain antikariesvaikutusta etsitään. Fluoridin muut biologiset funktiot (in vivo) ovat tuntemattomia. Krooninen liikakäyttö vahingoittaa munuaisia ja luuston mineralisoitumista. Hammastahnaa ei pitäisi lasten niellä. Arvioidaan, että alle 6 vuotiaat nielevät joka hampaanharjauskerrasta 0.15 mg fluoridia. Veden fluoripitoisuuden tulee olla alle 0.8 mg- 1.0 mg/ litra. Fluoridia saa myös sardiinipurkeista, teelaaduista, mineraalivesistä, ruotoineen syödyistä kaloista.
SELEENI (Selenum, Se). Kehossa on erään tiedon mukaan milligrammamääriä. Se kuuluu antioksidanttijärjestelmään ja sitä on kaikkialla kehossa ainakin hivenmääriä. Eniten sitä on verihiutaleissa ja kilpirauhasessa. Se suojaa oksidatiivisilta vaurioilta soluja. Se esiintyy sitoutuneena rikkipitoisiin aminohappoihin kuten selenometioniinina Se-Met tai selenocysteiininä Se-Cys selenoproteiineissa. Keskimääräinen tarve on mikrogrammojen luokkaa (aikuisilla naissilla 30 miehillä 35 ug) päivässä. Suurista määristä on haittaa (selenoosi) Alle 300 ug päivittäisestä käytöstä ei ole haittaa. Seleeni erittyy munuaisista ja hengityksen kautta. Pohjoismainen seleenin saanti kattaa ainakin tarpeen. Ruotsissa saadaan seleeniä noin 40 ug päivässä ja Suomessa 90 ug.
MOLYBDEENI (Molybdenum, Mb). Puutetta voi kehittyä vain pitkäaikaisen suoneen annetun nestehoidon yhteydessä. Eräät lähteet hahmottelevat minimitarpeen liikkuvan arvoissa 25 ug päivässä, mikä on hivenmäärä. Vedessä sitä tapaa olla alle 0.01 mg litrassa. Erityisiä suosituksia ja tarpeita ei NNR2004 aseta. Kolme entsyymiä ihmisessä tarvitsee molybdeeniä (xantiinioksidaasi, aldehydioksidaasi, sulfiittioksidaasi).Yleensä tavallinen ruoka Pohjoismaissa antaa molybdeeniä 100- 150 ug päivässä. Täysi puute aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä, hämäräsokeutta ja tajuttomuutta- mutta vain yksi tapaus on tieteellisesti kuvattu ja tilanne oikeni annoksella 160 ug Molybdeeniä päivässä.
KROMI (Chromium, Cr III ). Insuliinin kofaktori, ja vaikuttanee kalvossa oleviin reseptoreihin. Puute aiheuttaa relatiivista insuliiniresistenssiä ja neuropatiaa, jos henkilö on pitkään pelkällä nesteinfuusiolla.
Prosessoidut lihat, kala, täysjyvätuotteet, panimohiiva, palkokasvit ja pähkinät sisältävät kromia runsaasti. Sokeripitoisissa ruoissa sitä on vähän ja ne edistävät kromin menetystä. Normaalisti sitä saadaan Pohjoismaissa 20- 160 ug päivässä, mikä on riittävää. Biologisesti aktiivi muoto on Cr+++. (Esim. Mitt Val Vitamineraalitabletti antaa 50 ug kromia).
Näihin hivenaineisiin voi kuulua vielä jokin välttämätön:
nikkeli, vanadiini, litium, kulta ehkä hitunen pienoinen. Toiset sanovat että hitu germanium, boori, pii, arseeni jne elementtejä olisi eduksi. Ja tietysti on varmaan muitakin edullisia hituja.
Kirj. 25.9.2007 15:06/
11.2.2009 15:39
8.2.2011
Happi (Oxygen, OXYGENUM, O) 65%, Ruots. syre
Hiili (Carbon, CARBONUM, C) 18%,Ruots. kol
Vety (Hydrogen, HYDROGENUM,H) 10%,Ruots. väte
Typpi (Nitrogen, NITROGENUM, N) 3%,Ruots. kväve
Kalsium, Calcium(Ca) 1.5%,
Fosfori, Phosphorus (P) 1.2 %,
Kalium, Potassium(K) 0.2%,
Kloridi, Chloride, CHLORIDUM, Cl) 0.2%,
Rikki ( Sulfur, SULPHURUM, S) 0.2 %, Ruots. svavel
Natrium, Sodium(NATRONUM, NATRIUM, Na) 0,1%,
Magnesium (MAGNESIUM, Mg) 0.05%
Rauta, (Iron, FERRUM, Fe) <0.05%, Ruots. järn
Kun ihmiskehon paino on 70 kiloa, siinä on seuraavia alkuaineita:
Pääaineet ovat O, H, C, N
VETYÄ (Hydrogenum, H) noin 6.5- 7 kiloa (10%)
HAPPEA ( Oxygenum, O) noin 43.5- 45.5 kiloa. (65%)
Tämä vety ja happi esiintyy pääasiassa vesimolekyyleinä, H2O, kehon pääelementti.
HIILTÄ ( Carbonum, C) on 12.6 kg .13 kg kiloa. (18%)
TYPPEÄ (Nitrogenum, N) on 2.1 kiloa (3%)
Nämä neljä perusainetta (H, O, C, N) muodostavat kestäviä valkuaisaineita, proteiineja, typen ja rikin avulla.
Typen ja rikin suhde kehossa on 6:1.
RIKKIÄ(S) on 0.2- 9.25 % kehosta.
- Vedentarve
Vastasyntynyt tarvitsee vettä 120 ml/ painokilo.
2. Muun kehon painon jakaa lähinnä seuraavat KAHDEKSAN ALKUAINETTA, jotka esiintyvät enimmäkseen joneina: Ca, P, Cl, Na, K, S, Mg, F
KALSIUM ( Calcium, Ca++). Kalsiumin kokonaismäärä kehossa on aikuisilla naisilla noin 1000 grammaa ja miehillä 1200 grammaa. Suurin osa 99% siitä on hampaissa ja luustossa. Loput ovat helposti ja hereästi vaihtuvana aitiona veressä ja solunulkoisissa nesteissä sekä soluissa. Tätä vuorovaihtoa kehossa luun ja liuenneen kalsiumin aitioitten välillä tapahtuu noin 700 mg tahdilla päivittäin.
Kalsiumin suositeltu saanti on 20 mmol päivässä, mikä on 0.8 grammaa ( 800 milligrammaa). Sitä kuluu luuston jatkuvaan rakentumiseen luun melkoisessa aineenvaihdunnassa. Lapsilla vaihtuu kalsiumit 100 %:sti vuodessa ja aikuisilla 20 %:sti. Kalsium säätää hermojen ja lihassolujen ärtyvyyden ja on tärkeä veren hyytymiskyvylle. D-vitamiini ja PTH (paratyreoideahormoni, lisäkilpirauhashormoni) sekä kalkitoniini säätävät kalsiumtasapainoa.
Kehon hienosäätö tapahtuu elektrisillä oskillaatioilla, joiden pääsähkönkuljettajat ovat natrium, kalium ja kloridi ja vahvistajat, modulaattorit, ovat kalsium ja magnesium.
Kalsiumin osuus soluneutraalin tilan ylläpidossa ja sähköisesti ärtyvien solujen toiminnan suhteen on niin suuri, että kalsiumin varastoksi vaaditaan mahtava luusto, jotta pieni aktiivi kalkki on aina saatavilla, jos ei muuten niin luustosta pulsoimalla esiin. Kalsiumin homeostaasin virheitä löydetään sitten mitä moninaisimmista taudeista etiologiaa selvitettäessä. LIIKUNTA on paras luustokalsiumin tasapainottaja. EI OLE MUUTA KEINOA.
Kalsiumin hyviä lähteitä ovat maito- ja maitotuotteet, kala, kalatuotteet, vihreät vihannekset, kaali. Keskimäärin saadaan pohjoismaisesta ravinnosta 1000-1400 mg kalsiumia 10 MJ dieetistä.
FOSFORI (Phosphorum, P). Fosfori esiintyy kehossa fosfaatteina. Suurin osa siitä ( 80-85 %) on LUUSTOSSA. Sitä on DNA- ja RNA- rakenteissa eri energiapakkauksissa ATP, UTP, GTP, TTP. Entsyymit säätyvät fosfaattiryhmien liittymisillä ja erkanemisilla (fosfokinaaseilla ja fosfataaseilla).
Fosforia saa fosfaatteina monen monesta ruoasta. Voi vain kysyä, missä ruossa ei olisi fosfaatteja. Kasviperäinen fytiini on eräs pääfosfaattilähde. Sitä saa viljasta, siemenistä, palkohedelmistä, pähkinöistä erittäin runsaasti. Kalsiumfosfaattina fosforia saa maitotuotteista ja juustosta. Aikuisen fosforin tarve on 450 milligrammaa päivässä ja suositeltu saanti 600 mg. Fosforin plasmapitoisuudet ovat 0.8-1.4 mmol/L ja se säätyy normaalisti tehokkaasti munuaisissa virtsanerityksen avulla. Fosforin puutetta voi tulla liian varhain syntyneelle vauvalle, myös potilaille, joille annetaan pitkiä aikoja suonen sisäistä nesteytystä korvaamatta fosfaatteja. (Puuteoireita ovat lihasheikkous, pahoinvointi, luuston kalkin irtoama). Jos fosforia on liikaa veressä, pehmytosat voivat kalkkeutua kipeiksi. Pohjoismainen normaali ruoka antaa runsaasti fosfaatteja 1500- 2000 mg/ 10 MJ:ssa päivässä. Munuaispotilailla tulee joskus kyseeseen fosfaattimäärien rajoittaminen dieetissä.
KLOORI (Chloride, Chloridum, Cl-) Totaalimäärä kehossa on noin 70 grammaa, 2 moolia. ( Yksi mooli on 35,5 g). Kloridista 99 % on solun ulkopuolella ja 1 % solun sisätilassa (ICV). Se on solunulkoisen tilan (ECV) tärkein anioni (-) (negatiivinen joni) muodostaen 95 % anioneista. ICV-tilassa sitä on vain muutama prosentti anioneista. Kloridireservi sijaitsee luussa ja sidekudoksessa. Nesteitten homeostaasissa jakaantuu kloridit seuraavien jonien kesken: Na, Ca, Mg, K ja täten kloridit ovat olennaisia volyymitekijöitä. (Kloridin saannista kerrotaan ruokasuolan NaCl saannin yhteydessä). Solun sisäinen kloridi on erittäin tarkasti säätynyt.
NATRIUM (Na+). Totaalimäärä kehossa on noin 90 grammaa ( 4000 mmol). Natrium on kehon soluja ympäröivän tilan (ECV) tärkein elektrolyytti, kationi,(+) ( positiivinen joni). Puolet natriumista sijaitsee luukudoksessa ja siitä taas puolet voidaan tarvittaessa irrottaa luusta korvaamaan suolojen puutetta. Nykyisellään Pohjoismaisen suolankäyttötason arvioidaan olevan 10-12 grammaa suolaa, mikä on natriumin määränä ilmaisten 4-5 grammaa natriumia päivässä.
Suunniteltu väestötavoite suolan käytön suhteen on kuitenkin keskimääräistä suolankäyttöä edelleen rajoittava suuntaus kohti suolankäyttöä, joka olisi 3- 5 grammaa päivässä, mikä vastaa natriumin käyttönä 1-2 grammaa natriumia ja kloridin osuus on tällöin 2-3 grammaa. (Lieneekö tavoite sittenkään aivan paras mahdollinen, vaikka saadaan edelleen esim. verenpaineen suhteen paljon hyötyä tällaisesta suuntauksesta. Minun mielestäni asia on sikäli epävarma, koska silloin ei jää resursseja, jos tulee jokin yllättävä tilanne, mikä vaatii erityistä ponnistusta ja hikoilua. Entä jos tulee äkkiä hyvin kuuma ilmasto? Hyponatremiassa on aika avuton muutenkin. Natriumilla ei tosiaankaan ole mitään sijaismolekyyliä pahan päivän varalle. Suolaa ei voi korvata muulla kuin suolalla, eikä sen äkkikorvaus taas onnistu ilman medisiinistä kompetenssia. Samoin vettä ei voi korvata muulla kuin vedellä. Vesi ja suola ovat taas toistensa kantajia. Ei pitäisi ajautua resurssittomaan tilaan tavallisen suolan takia.
Tietysti voi sanoa, ettei suolaa nyt välttämättä tarvitse ihan japanilaisia määriä käyttää - mutta huom! minkälainen resurssi japanilaisella on kaikenlaisen liikkuvuuden suhteen.Haittoja ovat japanilaisten hyvin korkea verenpaine. Suolankäytössä pitäisi huomioida varsinkin ilmasto-ja työolosuhteet. Ettei vain pyrkimyksellä vähäsuolaisuuteen ole osuutta pohjoismaisessa osteoporoosissa, mene ja tiedä.
KALIUM (Potassium, K). Kehossa on kaliumia keskimäärin 140 grammaa (3500 mmol). Tästä sijaitsee 98 % intrasellulaarisesti, solujen sisällä. Maksasolut ja lihassolut ovat kaliumpitoisia. Seerumin kaliumpitoisuus on noin 4 mmol/L. Hermoston endolikvor ja korvan endolymfa ovat selvästi kaliumpitoisia. Kalium sijaitsee pääasiassa solujen sisällä. Aikuiset tarvitsevat kaliumia noin 1.6 grammaa päivittäin. Keho menettää kaliumistaan eniten päivittäin virtsaan ja vähän myös ulosteisiin. Naisille suositellaan 3.1 grammaa kaliumia päivässä ja miehille 3.5 grammaa.
Pohjoismainen ravinto antaa kyllä tarvittavan määrän, jos sitä vain käytetään riittävästi: 10 MJ ravintoa antaa 3.6 grammaa - 4.8 grammaa kaliumia tässä ravintomäärässä.
RIKKI (Sulfur, Sulphurum, S) esiintyy tietyssä suhteessa ( 1: 6) typpimolekyyliin noin 0,25% kehon kuivapainosta. Rikki sijaitsee entsyymeissä, proteiinien sekundäärirakenteessa, ihorakenteissa, hiuksissa, kynsissä, mukopolysakkarideisssa, aivojen sulfatideissä, veren hyytymisjärjestelmän antikoagulatiivisen säätelyjärjestelmän puolella se on rakenneosana, ; , erityisissä kudosmuodoissa se on tärkeä: nivelnesteessä, lasiaisessa. Von Willebrand faktori on yksi erittäin rikkipitoinen molekyyli kuten myös hepariinit ja S-proteiini. Antioksidanttijärjestelmä tarvitse orgaanista rikkiä redox- ( GSH /GS-S-) toimintaan. Kahdesta rakenneaminohaposta sitä saa dieetissä: metioniinista (Met, M) ja cystiinistä (Cys. C) . Lisäksi mm. esim valkosipuli antaa orgaanista rikkiä. Sanotaan, että valkosipuli on edullisesti antiaterogeneettinen ja estää valtimoseinämien paksuuntumista. Rikin tarve tulee esittää rikkipitoisten aminohappojen saannin tarpeena.
Rikkiä saa mm maitotuotteista, munasta, juustosta, kalasta. Metioniinia on varsinkin maidossa, munissa, juustossa ja kalassa sekä siipikarjalihassa.
MAGNESIUM (Magnesium, Mg). Totaalimäärä kehossa on noin 20-28 grammaa. Magnesium esiintyy lähinnä solun sisätiloissa ja vain 1 % on extrasellulaarista. Sitä on entsyymeissä, lihaksissa, pehmeässä kudoksessa ja se on tärkeä hermo- ja lihassoluille. Luustossa sitä on myös.
Magnesiumille on tyypillistä, että sitä on paras saada vähän kautta vuoden mieluumminkin kuin paljon kerralla, sillä sen täytyy sijaita solujen sisätiloissa, jotta se on parhaissa toiminnoissaan. Sitä on vihreissä lehtevissä vihanneksissa, palkohedelmissä ja täysjyväviljassa, tummassa suklaassa, kaakaossa, pähkinöissä ja kahvissa. Pohjoismainen normaaliruoka antaa sitä 340 - 470 mg / 10 MJ energiamäärässä. Sen tarvetta (AR) ei ole ilmoitettu NNR2004 mutta suositelluksi saanniksi (RI) ilmoitetaan naisille 280 mg ja miehille 350 mg magnesiumia päivässä.
RAUTA (Iron, Ferrum, Fe). Totaalimäärä kehossa lienee noin 4,5 grammaa. Tätä on punaisissa verisoluissa hemoglobiinissa auttamassa hapen ja elektronien (e-) kuljetusta kehossa. Raudan puute lienee tavallisin ravintoaineen puute maailmassa. Raudan saanniksi suositellaan miehille 9 mg päivässä , naisille 15- 9 mg riippuen menstruaatiofunktiosta. Rauta imeytyy ravinnosta tehokkaammin, jos ravinnossa on samalla C-vitamiinia ja lihaa. Miesten raudan tarve on 7 mg ja naisilla 10 mg ( 6 mg). Jos ravitsemus olisi hyvä normaali pohjoismainen, aikuset saisivat 10-15 mg rautaa ravinnosta. On syytä käyttää maitoruokaa esim aamulla ja siitä saa kalsiumia; illalliseksi sopii liharuoka, jossa on rautaa. Samlla kannattaa ottaa jotain C-vitamiinia sisältävää ruokaa ja samalla välttää maitoa, jotta rauta saadaan parhaiten imeytymään.
3. HIVENAINEET muodostavat kehon muun painon (3 %) ja niitä on vain pieniä määriä.
Mn, Cu, I, Zn, Co, F, Se, Mo , Cr
MANGAANI ( Manganese, Manganum, Mn)
Kehossa on arviolta noin 10-20 milligrammaa ( mg) mangaania, eniten luussa ja mitokondriapitoisissa elimissä, lähinnä haimassa, maksassa ja munuaisessa. Lihaksessa ja veressä sitä on vain vähän. Se kuuluu mm. antioksidantti- järjestelmän entyymeihin, tehostaa glukoositoleranssia ja insuliinin eritystä. Pyruvaatti muuttuu oksaloetikkahapoksi (OA) Mn-entsyymin vaikutuksesta. Mangaani erittyy sappeen. Noin 2-5 mg päivässä on riittävä määrä sitä. Mn kilpailee imeytymisestä raudan ja koboltin kanssa ja suuret määrät mangaania haittaa raudan imeytymistä ja voi aiheuttaa jopa raudan vajetta.
Sitä on kaikissa kasvisperäisisä ravinnoissa, runsaiten karkeissa viljoissa, pähkinöissä, lehtivihanneksissa ja teessä. Kasvisdieetistä sitä saa noin 2-8 mg päivässä. Mangaanin saanti Pohjoismaissa on riittävää. Turvalliset saantirajat liikkuvat 1-10 mg välillä EU SCF mukaan; tarkempia suosituksia ei ole.
KUPARI ( Copper, Cuprum, Cu). Kuparia on aikuisen kehossa noin 50-120 milligrammaa (mg). Sitä on lihaksessa, maksassa, aivoissa ja veressä. Se kuuluu antioksidanttijärjestelmään ja mm katekoliamiinien synteesissä sitä tarvitaan. Aikuisella kuparin puute voi johtaa sydämen rytmihäiriöihin. Kuparin suositeltu saanti on 0,9 mg mg luokkaa aikuisilla päivittäin ja tarve 0,7 mg.
Kuparia on useimmissa elintarvikkeissa, eniten maksassa ja muissa sisäelimissä, kun taas maidossa ja maitotuotteissa sitä on vain niiukasti. Pohjoismaissa saadaan ravinnosta kuparia 1.0-2.0 mg päivässä, mikä on aivan riittävää.
JODI (Iodine, Iodorum, I). Kehon varasto on kymmenkunta milligrammaa ja siitä suurin osa on kilpirauhasessa. Sitä tarvitaan kilpirauhashormonien tuottoon. Jodi ripustautuu tyrosiineistä muodostuneisiin tyroniineihin (MIT, DIT, Tri ja tetrajodotyroniineja). Jodi kertyy kilpirauhaseen. Jodi erittyy munuaisista ja sen puhdistuma on 40 ml minuutissa. Sitä erittyy kehosta myös äidinmaidossa ja sitä menetetään suolistosta. Jodin suositeltu saanti on 150 mikrogrammaa (ug) päivässä. Jodin tarve on mikrogramma painokiloa kohden päivässä. (ug/ painokilo). Raskauden aikana 25 ug lisää ja imetyksen aikana 50 ug lisää päivää kohden suositellaan.
10 MJ:n tanskalainen ruoka antaa 200 ug jodia päivässä ja suomalainen 10 MJ ravinto 340 ug jodia päivässä. Jos jodin saanti on suuri, lisääntyy autoimmuunin tyreoidiitin vaara ja sen jälkeen riskinä on hypotyreoosin kehitys. Jodisuolat sisältävät jodia 5- 50 ug / gramma. Merilevässä voi olla jopa 4.5 grammaa jodia kuivapainokiloa kohden. Merilevää ei pitäisi kovin pitkää aikaa käyttää peräjälkeen.
SINKKI ( Zinc, Zinconum, Zn) Kehossa on sinkkiä noin 2 grammaa aikuisella. Siitä kaksi kolmasosaa on lihaksessa ja 30% luussa. Suurin osa sijaitsee solunsisätilassa. Sinkki kuuluu antioksidanttijärjestelmään. 300 entsyymiä taritsee sinkkiä. Solutuma ja -genomi , geneettisen koodin säätö tarvitsee sitä. Sinkki stabilisoi rakenteita. Haima erittää sinkkiä. Korkeita sinkkipitoisuuksia on myös silmässä ja prostatanesteessä. Sinkkiä erittyy pois kehosta munuaisista, ihosta ja suolesta. Sinkin tarve on aikuisilla on 5-6 mg ja suositeltu saanti 7 mg naisille ja 9 mg miehille.
Sinkkiä saa lihasta, maitotuotteista ja karkeasta viljasta. Pohjoismainen ruoka antaa sinkkiä 10 megajoulen ravintomäärässä ( tukevassa ateriassa) 12- 13 mg.
KOBOLTTI (Coboltum, Co). Kehossa on kobolttia pari kolme milligrammaa. Koboltti on B12-vitamiinin, cobalamiinin, keskeinen mineraali. B12-lähde on animaalinen ravinto (liha, maksa, kala, maito, juusto, äyriäiset). B12-vitamiinia tarvitsee aikuiset 2 ug päivässä ja se on tärkeä aivolle, selkäytimelle, näköhermolle, muille hermoille ja luuytimelle. Se osallistuu fundamentaalisen sitruunahapposyklin onnistumiseen (parittomien rasvahappohäntien syöttämisessä energia käyttöön). Coboltti voi toimia raudalle sijaisena ja paikan pitäjänä anemiassa ja antaa sitten raudan päästä omiin paikkoihinsa ensisijaisesti. Koboltin oma tarve ei ole erikseen mainittu NNR2004- laitoksessa.
FLUORI (Fluorine, Fluorum, F). Fluorin osuudesta essentiellinä hivenaineena väitellään. Siltä toivotaan paikallisvaikutuksia hampaisiin, caries- prosessin estoon. Mutta liika fluori värjää hampaat ja haurastaa luuston, kun taas hivenenä fluori juomavedessä suojaa kariesta vastaan. Fluoritabletin lopun voi sylkäistä pois, vain antikariesvaikutusta etsitään. Fluoridin muut biologiset funktiot (in vivo) ovat tuntemattomia. Krooninen liikakäyttö vahingoittaa munuaisia ja luuston mineralisoitumista. Hammastahnaa ei pitäisi lasten niellä. Arvioidaan, että alle 6 vuotiaat nielevät joka hampaanharjauskerrasta 0.15 mg fluoridia. Veden fluoripitoisuuden tulee olla alle 0.8 mg- 1.0 mg/ litra. Fluoridia saa myös sardiinipurkeista, teelaaduista, mineraalivesistä, ruotoineen syödyistä kaloista.
SELEENI (Selenum, Se). Kehossa on erään tiedon mukaan milligrammamääriä. Se kuuluu antioksidanttijärjestelmään ja sitä on kaikkialla kehossa ainakin hivenmääriä. Eniten sitä on verihiutaleissa ja kilpirauhasessa. Se suojaa oksidatiivisilta vaurioilta soluja. Se esiintyy sitoutuneena rikkipitoisiin aminohappoihin kuten selenometioniinina Se-Met tai selenocysteiininä Se-Cys selenoproteiineissa. Keskimääräinen tarve on mikrogrammojen luokkaa (aikuisilla naissilla 30 miehillä 35 ug) päivässä. Suurista määristä on haittaa (selenoosi) Alle 300 ug päivittäisestä käytöstä ei ole haittaa. Seleeni erittyy munuaisista ja hengityksen kautta. Pohjoismainen seleenin saanti kattaa ainakin tarpeen. Ruotsissa saadaan seleeniä noin 40 ug päivässä ja Suomessa 90 ug.
MOLYBDEENI (Molybdenum, Mb). Puutetta voi kehittyä vain pitkäaikaisen suoneen annetun nestehoidon yhteydessä. Eräät lähteet hahmottelevat minimitarpeen liikkuvan arvoissa 25 ug päivässä, mikä on hivenmäärä. Vedessä sitä tapaa olla alle 0.01 mg litrassa. Erityisiä suosituksia ja tarpeita ei NNR2004 aseta. Kolme entsyymiä ihmisessä tarvitsee molybdeeniä (xantiinioksidaasi, aldehydioksidaasi, sulfiittioksidaasi).Yleensä tavallinen ruoka Pohjoismaissa antaa molybdeeniä 100- 150 ug päivässä. Täysi puute aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä, hämäräsokeutta ja tajuttomuutta- mutta vain yksi tapaus on tieteellisesti kuvattu ja tilanne oikeni annoksella 160 ug Molybdeeniä päivässä.
KROMI (Chromium, Cr III ). Insuliinin kofaktori, ja vaikuttanee kalvossa oleviin reseptoreihin. Puute aiheuttaa relatiivista insuliiniresistenssiä ja neuropatiaa, jos henkilö on pitkään pelkällä nesteinfuusiolla.
Prosessoidut lihat, kala, täysjyvätuotteet, panimohiiva, palkokasvit ja pähkinät sisältävät kromia runsaasti. Sokeripitoisissa ruoissa sitä on vähän ja ne edistävät kromin menetystä. Normaalisti sitä saadaan Pohjoismaissa 20- 160 ug päivässä, mikä on riittävää. Biologisesti aktiivi muoto on Cr+++. (Esim. Mitt Val Vitamineraalitabletti antaa 50 ug kromia).
Näihin hivenaineisiin voi kuulua vielä jokin välttämätön:
nikkeli, vanadiini, litium, kulta ehkä hitunen pienoinen. Toiset sanovat että hitu germanium, boori, pii, arseeni jne elementtejä olisi eduksi. Ja tietysti on varmaan muitakin edullisia hituja.
Kirj. 25.9.2007 15:06/
11.2.2009 15:39
8.2.2011
tisdag 27 januari 2009
Probiooteista ja prebiooteista (Kontula P.)
(Dietetiikan kurssilta vuodelta 1999.
GU. Göteborgs Universitet Institution för hushållsvetenskap KV2VT99 TNL Handledare :M Haglund, dietist,univ.lärare Uppgift Litteratursreferat )
Sovellutetun ravinto-opin luennoilta tehtävä:
Kirjallisuuskatsaus PROBIOOTEISTA ja PREBIOOTEISTA.
LÄHDE: KONTULA P.(1999): In vitro and in vivo characterization of potential probiotic lactic acid bacteria and prebiotic carbohydrates. Avhandling 1999-03-03. Faculty of Agriculture and Forestry of the University of Helsinki. Finnish Journal of Dairy Science.Finnish Society of Dairy Science.
YHTEENVETO: Tämä P.Kontulan työ esittää mahdollisia probiootteja, maitohappobakteereita, joita kustutaan nimellä ”LAB”, Lactic Acid bacteria ; sitten myös luonnehditaan uudempia prebioottisia aineita, oligosakkarideja ja laktoosijohdannaisia sekä selvitellään probioottien ja prebioottien välistä vuorovaikutusta simuloidussa suolistomiljöössä ja koeputkessa. Korostetaan näiden merkitystä ihmiselle.
Prebioottinen aines (esim laktuloosi) on suotuisa jollekin probioottiselle mikro-organismille (esim bifidobakteereille). Sekundäärisesti näistä ihminen voi hyvin, mikä on kliinikkoja ja tiedemiehiä kiinnostava seikka.
PROBIOOTIT tuottavat happoja ja muita aineenvaihduntatuotteita
Ne vaikuttavat lisääntymistä seuraavissa seikoissa.
PROBIOOTIT vaikuttavat vähenemistä seuraavissa seikoissa
ERI ELINTARVIKKEISSA ESIINTYVIÄ PROBIOOTTIBAKTEEREITA
Lb. acidofilus Sitä on fermentoidussa maidossa, heratuotteissa, fermentoiduissa viljatuotteissa.
Lb. paracasei subspecies paracasei biovar Shirota. Näitä on Shirota juomassa.
Lb. reuteri. Tätä on fermentoidussa maidossa ja juississa.
Lb.rhamnosus. Tätä on fermentoidussa maidossa.
Lactobacillus GG. Tätä on piimässä, jugurtissa ja herajuomassa.
Bifidobacterium sp. Näitä on fermentoidussa maidossa ja viljatuotteissa
B. bifidum. Tätä on fermentoidussa maidossa ja jugurtissa.
B. infantis. Tätä on fermentoidussa maidossa ja jogurtissa.
B. longum. Tätä on fermentoidussa maidossa ja jogurtissa
PREBIOOTTISIA RAVINTEITA
Laktoosijohdannaiset, galakto-oligosakkaridit, laktitoli, laktosukroosi, laktuloosi
Muut oligosakkaridit kuten arabinogalaktaani, syklodextriinit, galaktomannaani, gentio-oligosakkaridit
Frukto-oligosakkaridit kuten inuliini, isomalto-oligosakkaridit, malto-oligosakkaridit
Palatinoosi, raffinoosi, soijapavun oligosakkaridit, xylo-oligosakkaridit
PROBIOOTTIEN ja PREBIOOTTIEN välinen SYNERGISMI ( synbiootti vaikutus)
L. rhamnosus ja laktuloosi yhdessä vaikuttavat, että on enemmän metabolista aktiivisuutta suoliston mikrofloorassa, enemmän maitohappoa ja tärkeää voihappoa muodostuu ja samalla syntyy vähemmän ammoniumia ja betaglukoronidaasia. Laktuloosi yksinään ei kyennyt pitämään matalia ammoniumarvoja.
Maitohapon lisääntyminen alkoi esiintyä sen jälkeen kun L. Rhamnosus lisättiin ja laktuloosi pystyi vielä lisäämään tätä vaikutusta.
Probiootti Laktobacillus pystyi alentamaan pH-arvoa.
On hyödyllsitä käyttää laktuloosia kauan, sillä riski paksunsuolen syöpään vähenee.
60 grammaa laktuloosia päivässä vähentää deoxykolaatin imeytymistä ja primäärisiä sappihappoja.
5 gramman päiväannosta käytetään ummetusta vastaan jo sellainenkin laktuloosin määräkin laktobasillien subtraattina pystyy lisäämään L. rhamnosuksen kolonisoitumista.
Siis jugurtin käyttö on terveellistä ja järkevää.
2009-01-27 17:25Päivitys 8 helmikuuta 2011
GU. Göteborgs Universitet Institution för hushållsvetenskap KV2VT99 TNL Handledare :M Haglund, dietist,univ.lärare Uppgift Litteratursreferat )
Sovellutetun ravinto-opin luennoilta tehtävä:
Kirjallisuuskatsaus PROBIOOTEISTA ja PREBIOOTEISTA.
LÄHDE: KONTULA P.(1999): In vitro and in vivo characterization of potential probiotic lactic acid bacteria and prebiotic carbohydrates. Avhandling 1999-03-03. Faculty of Agriculture and Forestry of the University of Helsinki. Finnish Journal of Dairy Science.Finnish Society of Dairy Science.
YHTEENVETO: Tämä P.Kontulan työ esittää mahdollisia probiootteja, maitohappobakteereita, joita kustutaan nimellä ”LAB”, Lactic Acid bacteria ; sitten myös luonnehditaan uudempia prebioottisia aineita, oligosakkarideja ja laktoosijohdannaisia sekä selvitellään probioottien ja prebioottien välistä vuorovaikutusta simuloidussa suolistomiljöössä ja koeputkessa. Korostetaan näiden merkitystä ihmiselle.
Prebioottinen aines (esim laktuloosi) on suotuisa jollekin probioottiselle mikro-organismille (esim bifidobakteereille). Sekundäärisesti näistä ihminen voi hyvin, mikä on kliinikkoja ja tiedemiehiä kiinnostava seikka.
PROBIOOTIT tuottavat happoja ja muita aineenvaihduntatuotteita
Ne vaikuttavat lisääntymistä seuraavissa seikoissa.
- Maitohappobakteerien määrässä nousua
- Maitohapon (Lactic acid) lisääntymistä, joka taas vaikuttaa antimikrobiellisti
- Etikkahapon (Acetic acid)lisääntymistä ja silläkin on antimikrobiellia tehoa
- Propionihapon (Propionic acid) lisääntymistä,
- Voihapon (Butyric acid) lisääntymistä, mikä on antikanserogeeninen seikka.
- Potentiellit Bacteroides-patogeenit ja opportunistit vähenevät, sillä hapot nimittäin estävät patogeenien kolonisoitumista.
- Ammoniumin (NH3) määrä vähenee.
- pH tulee happamemmaksi, pH arvo laskee.
- Beta-glukuronidaasi määrä laskee.
ERI ELINTARVIKKEISSA ESIINTYVIÄ PROBIOOTTIBAKTEEREITA
Lb. acidofilus Sitä on fermentoidussa maidossa, heratuotteissa, fermentoiduissa viljatuotteissa.
Lb. paracasei subspecies paracasei biovar Shirota. Näitä on Shirota juomassa.
Lb. reuteri. Tätä on fermentoidussa maidossa ja juississa.
Lb.rhamnosus. Tätä on fermentoidussa maidossa.
Lactobacillus GG. Tätä on piimässä, jugurtissa ja herajuomassa.
Bifidobacterium sp. Näitä on fermentoidussa maidossa ja viljatuotteissa
B. bifidum. Tätä on fermentoidussa maidossa ja jugurtissa.
B. infantis. Tätä on fermentoidussa maidossa ja jogurtissa.
B. longum. Tätä on fermentoidussa maidossa ja jogurtissa
PREBIOOTTISIA RAVINTEITA
Laktoosijohdannaiset, galakto-oligosakkaridit, laktitoli, laktosukroosi, laktuloosi
Muut oligosakkaridit kuten arabinogalaktaani, syklodextriinit, galaktomannaani, gentio-oligosakkaridit
Frukto-oligosakkaridit kuten inuliini, isomalto-oligosakkaridit, malto-oligosakkaridit
Palatinoosi, raffinoosi, soijapavun oligosakkaridit, xylo-oligosakkaridit
PROBIOOTTIEN ja PREBIOOTTIEN välinen SYNERGISMI ( synbiootti vaikutus)
L. rhamnosus ja laktuloosi yhdessä vaikuttavat, että on enemmän metabolista aktiivisuutta suoliston mikrofloorassa, enemmän maitohappoa ja tärkeää voihappoa muodostuu ja samalla syntyy vähemmän ammoniumia ja betaglukoronidaasia. Laktuloosi yksinään ei kyennyt pitämään matalia ammoniumarvoja.
Maitohapon lisääntyminen alkoi esiintyä sen jälkeen kun L. Rhamnosus lisättiin ja laktuloosi pystyi vielä lisäämään tätä vaikutusta.
Probiootti Laktobacillus pystyi alentamaan pH-arvoa.
On hyödyllsitä käyttää laktuloosia kauan, sillä riski paksunsuolen syöpään vähenee.
60 grammaa laktuloosia päivässä vähentää deoxykolaatin imeytymistä ja primäärisiä sappihappoja.
5 gramman päiväannosta käytetään ummetusta vastaan jo sellainenkin laktuloosin määräkin laktobasillien subtraattina pystyy lisäämään L. rhamnosuksen kolonisoitumista.
Siis jugurtin käyttö on terveellistä ja järkevää.
2009-01-27 17:25Päivitys 8 helmikuuta 2011
lördag 24 januari 2009
Probioottia L reuteri atopiaa vastaan
Lactobacillus reuterin käyttö ja lapsien atopia
Uutisia Ruotsin LääkäripäiviltäLähde: Gromert Nils. Lapsuuden atooppisen ekseeman hoito Lactobacillus reuteri käytöllä.
Tausta:
Atooppinen allergia voi ilmetä allergisena astmana, heinänuhana ja ekseemana, mitkä ovat Länsimaailman pääasiallisia terveysongelmia. Itä-Euroopan puolella atooppisten tautien insidenssi on huomattavasti alempi.
Lasten allergisten tautien ja suolistoflooran bakteerimuutosten välinen korrelaatio on saanut epidemiologista näyttöä. Saattaa olla, että vastasyntyneille vauvoille ja lapsille annettu probioottisupplementaatio voi johtaa alentuneeseen allergian ja ekseeman riskiin imeväisaikana. Kaksoissokkokokeissa (placebokontrolloiduissa), on osoitettu preventiivistä tehoa vauvoilla IgE-assosioituneessa ekseemassa, kun on annettu L. reuterivalmisteita.
Metodina kokeissa annetiin 3 kk- 4 vuotiaille lapsille, joiden allergiadiagnoosi oli varmistettu (Dg: kohtalaisen vahva atooppinen dermatiitti) päivittäin L. reuteri-supplementaatiota tai placeboa per os Vaikutuksen tehon tutkimiseksi testattiin lapset sitten seuraaville allergeeneille: muna, maito, kala, kissa ja maapähkinä. Testi tehtiin pricktestinä ennen lääkkeen antoa ja 12 kk hoidon jälkeen. Ekseema arvioitiin SCORAD systeemillä. Totaali IgE katsottiin aluksi ja tutkimuksen jälkeen.
TULOS
Ekseema väheni merkitsevästi ajan mittaan annettaessa L.reuteri ryhmän probioottia verrattaessa placeboon.
Kutina ja unettomuus myös vähenivät ajan mittaan laktobasillia saavassa ryhmässä.
IgE taas nousi placeboryhmässä ajan myötä.
Maapähkinälle tuleva pricktestivaste merkitsevästi väheni aktiivia maitohappobakteeria saaneessa ryhmässä.
Tutkittavien ryhmien steroidien käytössä ei ollut noteerattuja eroja.
Johtopäätöksena tutkijaryhmä mainitsee, että Lactobacillus reuteri saattaa olla tehokas immuunisysteemivaikutukseltaan ja alentaa lasten allergisia oireita. Mutta samalla he toivovat, että uusia samankaltaisia töitä tehdään asian vahvistamiseksi.
Terveen vauvan suoliston mikrofloora
Terveitten vauvojen suoliston mikroflooran määritykseen parempaa tekniikkaa
Rikstämman uutinen
LÄHDE: Sjöberg F. et al. Comparison of culture and T-RFLP in analysis of faecal microbiota in Swedish infants. TAUSTA
Mahasuolikanava on dynaaminen ekosysteemi ja sen bakteeripopulaatio on jopa 10E14 solua. Kuitenkaan ihmisten ei ole ollut helppoa saada selvyyttä tästä omasta floorastaan Suoliston mikrobit ovat tekijä, mikä antaa pääasialliset stimulukset vauvojen kehittyvälle immuunipuolustukselle Länsimaisessa kulttuurissa vähempi altistuminen korkean hygienian takia voi johtaa allergioitten kehittymiseen tai muihin immuunivälitteisiin tauteihin
Viime vuosiin asti on pidetty viljelytekniikoita riittämättöminä mikrobioottien analyysiin ja sen takia on kehitelty molekyylitekniikkaa kompleksien mikrobiaalisten kolonisaatioitten tutkimiseksi. Tässä esitetään T-RFLP metodia (Terminal-Restriction Fragment Length Polymorphism), missä rajoitutaan bakteerin 16S rRNA geenien fragmenttikokoon.
TYÖN TARKOITUKSENA
on vertailla kvantitatiivisia viljelmiä ja T-RFLP tuloksia terveitten vauvojen suoliston mikrobioottien analysoinnissa.
Samalla konstruoitiin tietuetta, jolla voitaisiin identifioida bakteereita nopeasti T-RFLP menetelmällä fragmenttikokoon perustuen.
METODIT
Terveitä vauvoja tutkittiin 1 ikävuoden aikana säännöllisin välein. Vauvat olivat syntyneet normaalisti synnytyskanavan kautta. Näytteenottokohdat olivat 1. viikko, 2.viikko, 4. viikko 8. v., puolen vuoden ikä ja vuoden ikä. Näytteet viljeltiin kvantitatiivisesti 9 selektiivisessä ja 2 non-selektiivisessä väliaineessa sekä anaerobisissa että aerobisissa olosuhteissa ja jokainen isolaatti spesifioitiin. Samat isolaatit ajettiin spesifisesti T-RFLP metodissa ja niitten huippuasema identifioitiin ja konstruoitiin tietue isolaattifragmentin koosta. Sitten verrattiin viljelytuloksia ja -T-RFLP-tuloksia. Sitten identifioitiin T-RFLP huiput.
T-RFLP metodilla havaittiin kaksi kertaa enemmän bakteeriryhmiä ja lajeja kuin kvantitatiivisella viljelymenetelmällä.
Fakultatiivisesti anaerobeja lajeja:Genus/species:
Enterococcfus sp ( Viljelymetodille herkkä)
Enterobactreriaceae (Viljelymetodille herkkä)
Staphyloicoccus sp.( Viljelymetodille herkkä)
Streptococcus sp.( Herkkä T-RFLP metodille)
Anaerobit, Genus/ species
Anaerostipes cacce ( ei eroa herkkyydessä)
(Eubacterium) sp.( Viljelymetodille herkkä)
Bacterioides sp.(T-RFLP metodille herkkä)
Bifidobacterium sp. (Viljelymetodille herkkä)
Clostridium sp. (ei eroa)
Lactobacillus sp.( ei eroa)
Propionibacterium acnes (Viljelymetodille herkkä)
Ruminococcus gnavus (T-RFLP metodille herkkä)
Sutterella wadswothhensis ( ei eroa)
Veillonella sp.(T-RFLP metodille herkkä)
Muut identifioimattomat (45% kaikista huipuista, T-RFLP metodille herkkiä)
JOHTOPÄÄTÖS
Viljely on hyvä menetelmä fakultatiivisesti anaerobien bakteerien kvantitatiiviseen määrittämiseen. T-RFLP on herkempi useiden obligatorisesti anaerobien bakteerien havaitsemiseen. Kuitenkin bifidobakteerit ja propionibakteerit olivat viljelymenetelmälle herkempiä kuin T-RFLP- menetelmälle. T-RFLP herkkyys vaihteli suuresti eri bakteeriryhmien kesken..
http://abstrakt.sls.se/word/Medicinsk_mikrobiologi.doc.
Rikstämman uutinen
LÄHDE: Sjöberg F. et al. Comparison of culture and T-RFLP in analysis of faecal microbiota in Swedish infants. TAUSTA
Mahasuolikanava on dynaaminen ekosysteemi ja sen bakteeripopulaatio on jopa 10E14 solua. Kuitenkaan ihmisten ei ole ollut helppoa saada selvyyttä tästä omasta floorastaan Suoliston mikrobit ovat tekijä, mikä antaa pääasialliset stimulukset vauvojen kehittyvälle immuunipuolustukselle Länsimaisessa kulttuurissa vähempi altistuminen korkean hygienian takia voi johtaa allergioitten kehittymiseen tai muihin immuunivälitteisiin tauteihin
Viime vuosiin asti on pidetty viljelytekniikoita riittämättöminä mikrobioottien analyysiin ja sen takia on kehitelty molekyylitekniikkaa kompleksien mikrobiaalisten kolonisaatioitten tutkimiseksi. Tässä esitetään T-RFLP metodia (Terminal-Restriction Fragment Length Polymorphism), missä rajoitutaan bakteerin 16S rRNA geenien fragmenttikokoon.
TYÖN TARKOITUKSENA
on vertailla kvantitatiivisia viljelmiä ja T-RFLP tuloksia terveitten vauvojen suoliston mikrobioottien analysoinnissa.
Samalla konstruoitiin tietuetta, jolla voitaisiin identifioida bakteereita nopeasti T-RFLP menetelmällä fragmenttikokoon perustuen.
METODIT
Terveitä vauvoja tutkittiin 1 ikävuoden aikana säännöllisin välein. Vauvat olivat syntyneet normaalisti synnytyskanavan kautta. Näytteenottokohdat olivat 1. viikko, 2.viikko, 4. viikko 8. v., puolen vuoden ikä ja vuoden ikä. Näytteet viljeltiin kvantitatiivisesti 9 selektiivisessä ja 2 non-selektiivisessä väliaineessa sekä anaerobisissa että aerobisissa olosuhteissa ja jokainen isolaatti spesifioitiin. Samat isolaatit ajettiin spesifisesti T-RFLP metodissa ja niitten huippuasema identifioitiin ja konstruoitiin tietue isolaattifragmentin koosta. Sitten verrattiin viljelytuloksia ja -T-RFLP-tuloksia. Sitten identifioitiin T-RFLP huiput.
T-RFLP metodilla havaittiin kaksi kertaa enemmän bakteeriryhmiä ja lajeja kuin kvantitatiivisella viljelymenetelmällä.
Fakultatiivisesti anaerobeja lajeja:Genus/species:
Enterococcfus sp ( Viljelymetodille herkkä)
Enterobactreriaceae (Viljelymetodille herkkä)
Staphyloicoccus sp.( Viljelymetodille herkkä)
Streptococcus sp.( Herkkä T-RFLP metodille)
Anaerobit, Genus/ species
Anaerostipes cacce ( ei eroa herkkyydessä)
(Eubacterium) sp.( Viljelymetodille herkkä)
Bacterioides sp.(T-RFLP metodille herkkä)
Bifidobacterium sp. (Viljelymetodille herkkä)
Clostridium sp. (ei eroa)
Lactobacillus sp.( ei eroa)
Propionibacterium acnes (Viljelymetodille herkkä)
Ruminococcus gnavus (T-RFLP metodille herkkä)
Sutterella wadswothhensis ( ei eroa)
Veillonella sp.(T-RFLP metodille herkkä)
Muut identifioimattomat (45% kaikista huipuista, T-RFLP metodille herkkiä)
JOHTOPÄÄTÖS
Viljely on hyvä menetelmä fakultatiivisesti anaerobien bakteerien kvantitatiiviseen määrittämiseen. T-RFLP on herkempi useiden obligatorisesti anaerobien bakteerien havaitsemiseen. Kuitenkin bifidobakteerit ja propionibakteerit olivat viljelymenetelmälle herkempiä kuin T-RFLP- menetelmälle. T-RFLP herkkyys vaihteli suuresti eri bakteeriryhmien kesken..
http://abstrakt.sls.se/word/Medicinsk_mikrobiologi.doc.
onsdag 21 januari 2009
(3) Typen kiertokulussa on bakteerifloralla osaa (Sobko)
Tri T Sobkon väitöskirjasta jatkoa:
Sobko Tanja. Influence of the Microflora on Gastrointestinal Nitric Oxid Generation.Thesis for doctoral degree. Studies in newborn infants and germ-free animals. (Ph.D) 2006 Karolinska Institutet.STH. ISBN 91-7140-779-0
Ilmakehä sisältää kovalenttia inerttiä typpikaasua N2.
Bakteerin tehtävä
Kasvin tehtävä
Eläin ja ihminen syövät kasveja tai animaalista proteiineja
Entä jos epäorgaanista typpeä nitriittiä tai nitraattia on ravinnossa?
VAUVA EI SIEDÄ EPÄORGAANISIA TYPPIYHDISTEITÄ RAVINNOSSAAN. AIKUINEN JA ISOMMAT LAPSET SIETÄVÄT
Kommentti epäorgaanisesta typestä ravinnossa.
Muuten, korruptioskandaali kiinalaisesta "vauvanmaidosta",ja typpimöhkäleestä siinä liemessä
TYPEN KIERTOKULKU?
Ilmakehän typestä N2 ensin EPÄORGAANISEEN muotoon ( ammonium, nitriitti, nitraatti)
JA sitten ORGAANISEKSI TYPEKSI ( aminotyppi, -NH2 )
ja sitten RAVINNON VALKUAISAINEIKSI ja proteiineja ja aminohappoja sisältävän ravinnon kautta ihmisen saataville.
Kaikki elävät organismit tarvitsevat typpeä (-N=), mikä on proteiinien ja nukleiinihappojen essentielli osa. Ilmakehä sisältää typpeä kaasuna miltei 80% (N2). Koska molekulaarinen typpi on liian inertti, tehoton, reagoimaan muitten aineiden kanssa, kaikki monisoluiset eliöt tarvitsevat apua typen saamiseksi. Hyödynnettävä typen muoto pitää muokata esiin.
Mikro-organismit, joita on maaperässä ja vedessä, aloittavat typen syklin kohti orgaanista maailmaa fiksaamalla ilmakehän typpeä biologisesti hyödyllisempään muotoon, kuten ammoniumiksi, nitriiteiksi tai nitraateiksi, joita taas kasvit voivat käyttää. Ammoniumissa typpi liittyy vetyyn; nitraateissa ja nitriiteissä happeen
Bakteerit pystyvät muokkaamaan ilmakehän typen (N2) lisäksi monia typpimuotoja, kuten HNO3, NH3, ja oksideita NO, NO2, N2O4 ja N2O.
Ravinnossa voi tulla nitraatteja NO3, kuten vihreissä vihanneksissa, pinaatissa, salaatissa. Kun se on imeytynyt ja noussut vereen, kertyy se edelleen nitraatteina NO3 sylkirauhasiin aktiivilla kuljetusjärjestelmällä, erittyy sitten syljen mukana suuonteloon ja suuontelon fakultatiivisesti anaerobisilla bakteereilla redusoituu osittain nitriiteiksi NO2. Mahalaukussa nitriitit taas mahahapon vaikutuksesta muuttuvat typpioksidiksi NO, jolla on keholle hyödyllisiä tehtäviä.
VAUVA EI SIEDÄ EPÄORGAANISIA TYPPIYHDISTEITÄ RAVINNOSSAAN. AIKUINEN JA ISOMMAT LAPSET SIETÄVÄT
Kommentti epäorgaanisesta typestä ravinnossa.
AIKUISELLA eivät nitriitti ja nitraatti ole ”kiellettyjä”, mutta on syytä käyttää niitä harkiten ja välttää antamasta pikkulapsille sellaista, mistä lapsen aineenvaihdunta ei vielä selviä epäkypsän mikrofloran ym. takia. Joskus on hyvä tietää, missä ravinnossa on runsaasti epäorgaanista typpeä, että ei rasita kehonsa kapasiteettia liikaa näitten aineitten osalta. Nitriittejä kuitenkin käytetään vähäisiä määriä elintarvikkeissa niitten bakteriostaattisen tehon takia (; ne pystyvä mm estämään botulinum-kasvua yms hyödyllistä).
LÄHDE: http://www.avoin.helsinki.fi/opetus/materiaalit/ravitsemustiede/sanasto.html
NITRAATTI = kasviksissa esiintyviä yhdiste, jonka pitoisuutta lisää typpilannoitteiden käyttö. Runsaasti nitraatteja sisältäviä kasviksia ovat lanttu, nauris, punajuuri, pinaatti, nokkonen, kiinankaali, salaatit ja juuresmehut; näitä pitää välttää imeväisikäisten ruoissa; ks. nitrosoamiinit.
NITRIITTI = säilöntäaine, jota käytetään mm. lihavalmisteissa estämään ruokamyrkytysmikrobien kasvua ja lisääntymistä. Riskiryhmänä nitriittien saannin suhteen ovat pikkulapset, joille sallitaan korkeintaan 1-2 aterialla viikossa nitriittejä sisältäviä makkaroita tai nakkeja; (ks. methemoglobinemia, nitrosoamiinit, Clostridium Botulinum).
NITROSAMIINI= yhdiste, jota voi muodostua mahalaukussa nitriittien/nitraattien reagoidessa aminohappojen kanssa. Nitrosoamiinien on havaittu olevan syöpää aiheuttavia. C-vitamiini estää näiden muodostuksen mahalaukussa.)
(Vihje: Myös www.ktl.fi Kansanterveyslaitos antaa tietoja nitriitista ja nitraatista, juomaveden määritysten yhteydessä)
Muuten, korruptioskandaali kiinalaisesta vauvanmaidosta,
jossa oli seassa tiukkarakenteinen typpipitoiseen (1:1) hiilirenkaaseen paketoitu kolmeaminoryhmäinen tekninen molekyyli: Sellainen osoittaa erittäin suurta tietämättömyyttä tai välinpitämttömyyttä vauvan kyvystä hyödyntää typpiperäisiä aineita. Mikähän bakteerikaan pystyy tuollaista molekyyliä puremaan. Sellainen bakteeri voisi syödä muovikupin ja ehkä painuisi ihonkin läpi vaivatta. .
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/36/Melamine.png)
Sobko Tanja. Influence of the Microflora on Gastrointestinal Nitric Oxid Generation.Thesis for doctoral degree. Studies in newborn infants and germ-free animals. (Ph.D) 2006 Karolinska Institutet.STH. ISBN 91-7140-779-0
- Mikä on TYPEN KIERTOKULKU?
Ilmakehä sisältää kovalenttia inerttiä typpikaasua N2.
Bakteerin tehtävä
Kasvin tehtävä
Eläin ja ihminen syövät kasveja tai animaalista proteiineja
Entä jos epäorgaanista typpeä nitriittiä tai nitraattia on ravinnossa?
VAUVA EI SIEDÄ EPÄORGAANISIA TYPPIYHDISTEITÄ RAVINNOSSAAN. AIKUINEN JA ISOMMAT LAPSET SIETÄVÄT
Kommentti epäorgaanisesta typestä ravinnossa.
Muuten, korruptioskandaali kiinalaisesta "vauvanmaidosta",ja typpimöhkäleestä siinä liemessä
TYPEN KIERTOKULKU?
Ilmakehän typestä N2 ensin EPÄORGAANISEEN muotoon ( ammonium, nitriitti, nitraatti)
JA sitten ORGAANISEKSI TYPEKSI ( aminotyppi, -NH2 )
ja sitten RAVINNON VALKUAISAINEIKSI ja proteiineja ja aminohappoja sisältävän ravinnon kautta ihmisen saataville.
- Ilmakehä N2
Kaikki elävät organismit tarvitsevat typpeä (-N=), mikä on proteiinien ja nukleiinihappojen essentielli osa. Ilmakehä sisältää typpeä kaasuna miltei 80% (N2). Koska molekulaarinen typpi on liian inertti, tehoton, reagoimaan muitten aineiden kanssa, kaikki monisoluiset eliöt tarvitsevat apua typen saamiseksi. Hyödynnettävä typen muoto pitää muokata esiin.
- Bakteerin tehtävä on auttaa typen muokkaamisessa
Mikro-organismit, joita on maaperässä ja vedessä, aloittavat typen syklin kohti orgaanista maailmaa fiksaamalla ilmakehän typpeä biologisesti hyödyllisempään muotoon, kuten ammoniumiksi, nitriiteiksi tai nitraateiksi, joita taas kasvit voivat käyttää. Ammoniumissa typpi liittyy vetyyn; nitraateissa ja nitriiteissä happeen
Bakteerit pystyvät muokkaamaan ilmakehän typen (N2) lisäksi monia typpimuotoja, kuten HNO3, NH3, ja oksideita NO, NO2, N2O4 ja N2O.
- Kasvin tehtävä
- Eläin ja ihminen syövät kasviperäistä tai animaalista proteiineja
- Entä jos on epäorgaanista typpeä nitriittiä tai nitraattia ravinnossa?
Ravinnossa voi tulla nitraatteja NO3, kuten vihreissä vihanneksissa, pinaatissa, salaatissa. Kun se on imeytynyt ja noussut vereen, kertyy se edelleen nitraatteina NO3 sylkirauhasiin aktiivilla kuljetusjärjestelmällä, erittyy sitten syljen mukana suuonteloon ja suuontelon fakultatiivisesti anaerobisilla bakteereilla redusoituu osittain nitriiteiksi NO2. Mahalaukussa nitriitit taas mahahapon vaikutuksesta muuttuvat typpioksidiksi NO, jolla on keholle hyödyllisiä tehtäviä.
VAUVA EI SIEDÄ EPÄORGAANISIA TYPPIYHDISTEITÄ RAVINNOSSAAN. AIKUINEN JA ISOMMAT LAPSET SIETÄVÄT
Kommentti epäorgaanisesta typestä ravinnossa.
AIKUISELLA eivät nitriitti ja nitraatti ole ”kiellettyjä”, mutta on syytä käyttää niitä harkiten ja välttää antamasta pikkulapsille sellaista, mistä lapsen aineenvaihdunta ei vielä selviä epäkypsän mikrofloran ym. takia. Joskus on hyvä tietää, missä ravinnossa on runsaasti epäorgaanista typpeä, että ei rasita kehonsa kapasiteettia liikaa näitten aineitten osalta. Nitriittejä kuitenkin käytetään vähäisiä määriä elintarvikkeissa niitten bakteriostaattisen tehon takia (; ne pystyvä mm estämään botulinum-kasvua yms hyödyllistä).
LÄHDE: http://www.avoin.helsinki.fi/opetus/materiaalit/ravitsemustiede/sanasto.html
NITRAATTI = kasviksissa esiintyviä yhdiste, jonka pitoisuutta lisää typpilannoitteiden käyttö. Runsaasti nitraatteja sisältäviä kasviksia ovat lanttu, nauris, punajuuri, pinaatti, nokkonen, kiinankaali, salaatit ja juuresmehut; näitä pitää välttää imeväisikäisten ruoissa; ks. nitrosoamiinit.
NITRIITTI = säilöntäaine, jota käytetään mm. lihavalmisteissa estämään ruokamyrkytysmikrobien kasvua ja lisääntymistä. Riskiryhmänä nitriittien saannin suhteen ovat pikkulapset, joille sallitaan korkeintaan 1-2 aterialla viikossa nitriittejä sisältäviä makkaroita tai nakkeja; (ks. methemoglobinemia, nitrosoamiinit, Clostridium Botulinum).
NITROSAMIINI= yhdiste, jota voi muodostua mahalaukussa nitriittien/nitraattien reagoidessa aminohappojen kanssa. Nitrosoamiinien on havaittu olevan syöpää aiheuttavia. C-vitamiini estää näiden muodostuksen mahalaukussa.)
(Vihje: Myös www.ktl.fi Kansanterveyslaitos antaa tietoja nitriitista ja nitraatista, juomaveden määritysten yhteydessä)
Muuten, korruptioskandaali kiinalaisesta vauvanmaidosta,
jossa oli seassa tiukkarakenteinen typpipitoiseen (1:1) hiilirenkaaseen paketoitu kolmeaminoryhmäinen tekninen molekyyli: Sellainen osoittaa erittäin suurta tietämättömyyttä tai välinpitämttömyyttä vauvan kyvystä hyödyntää typpiperäisiä aineita. Mikähän bakteerikaan pystyy tuollaista molekyyliä puremaan. Sellainen bakteeri voisi syödä muovikupin ja ehkä painuisi ihonkin läpi vaivatta. .
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/36/Melamine.png)
(1) Mikroflora muokkaa typpiaineita (Sobko)
Eräs mikrofloran tehtävä on muokata epäorgaanista typpeä vaarattomaksi ja jopa hyödylliseen muotoon.
LÄHDE:
Sobko Tanja. Influence of the Microflora on Gastrointestinal Nitric Oxid Generation.Thesis for doctoral degree. Studies in newborn infants and germ-free animals. (Ph.D) 2006 Karolinska Institutet.STH. ISBN 91-7140-779-0
Suomennosta T. Sobkon abstraktista:
Suoliston oman bakteerikasvuston vaikutus mahasuolikanavan typpioksidin (NO) muodostukseen. Tutkimuksia on suoritettu vauvoilla ja koe-eläimillä, joista toiset olivat tavallisia ja toiset bakteerittomia suolistoltaan. 2006 Karoliininen instituutti.Tukholma.
”Väitöskirjatyön tausta ja tavoite
Suoliston bakteerien ja isäntäkehon välinen vaikutus on tärkeä suolen toiminnan fysiologisessa säätelyssä ja useitten sairauksien kehittymisessä.
Typpioksidilla ( NO) on useita biologisia vaikutuksia suolistossa, kuten paikallisen verenvirtauksen säätelyssä, suoliston motiliteetissa, veden ja elektrolyyttien kuljetuksessa ja immuniteetissa.
Tulehduksellista suolistotautia (Inflammatory Bowel Disease, IBD) potevilla henkilöillä on suoliston limakalvon NO-tuotto NO-syntaasientsyymillä (NOS) kovasti lisääntynyt, mutta asian merkitystä IBD-taudin patofysiologiassa ei vielä tunneta.
Maaperän nitriittibakteerit (denitrifying bacteria) osallistuvat typen kiertokulkuun ja muodostavat typpioksidia (NO) epäorgaanisista nitraateista ( NO3-) ja nitriiteistä (NO2-) käsin.
Tässä projektityössä haluttiin selvittää, voivatko suoliston mikro-organismit osaltaan lisätä typpioksidin (NO) osuutta ja missä olosuhteissa ne sen tekisivät.
Tutkijat kehittivät useita menetelmiä, joilla voitiin suoraan mitata kaasumuotoista typpioksidia (NO) in vivo vauvojen paksusuolesta ja tavallisen koe-eläimen ja bakteerittoman koe-eläimen koko suoliston alueelta. Lisäksi käytettiin koeputkitutkimuksia
( in vitro) selvittämään typpioksidin (NO) muodostus ja eri suolistobakteerien typpioksidin kulutus.
Projekti aloitettiin monitoroimalla vastasyntyneen suoliston bakteerikolonisaation alkaminen mittaamalla toistetusti paksusuolen vety (H2), lyhytketjuiset rasvahapot (Short chain fatty acids, SCFA) ja typpioksidi (NO).
Näitä merkitsijöita ei syntymähetkellä käytännöllisesti katsoen ollut havaittavissa, mutta sitten ne alkoivat lisääntyä tietyllä tavalla: ensin ilmestyi bakteeriperäisiä tuotteita: vetyä H2 ja lyhyitä rasvahappoja, SCFA, ja niitten jälkeen muutamia päiviä myöhemmin alkoi esiintyä typpioksidia, NO. Mielenkiintoista oli, että muutamilla ilmeisen terveillä vauvoilla liääntyi colonin NO samanlaisiin tasoihin kuin IBD-tautisilla aikuisilla ilmentäen vilkasta immuunisysteemin aktivaatiota vasteena kasvavalle bakteeriflooralle.
Seuraavaksi tutkijat selvittivät, voivatko bakteerit toimia mahasuolikanavan vaihtoehtoisena NO-lähteenä limakalvoperäisen typpioksidituotteen ohella.
Todettiin, että tavallisilla ( normaali mikroflooran omaavilla) koe-eläimillä typpioksidi (NO) oli selvästi aitioitunut siten, että mahalaukussa oli hyvin korkea pitoisuus, umpisuolessa
( cecum) keskirunsas pitoisuus ja ohutsuolessa sekä paksusuolessa matalia pitoisuuksia.
Sitävastoin bakteerittomalla koe-eläimellä ( germ free animals), typpioksidipitoisuus (NO) oli kautta suoliston matala.
Kun koe-eläimille syötettiin nitraattia (NO3-), mahalaukun NO lisääntyi kovasti tavallisilla koe-eläimillä, mutta ei bakteerittomilla ( germ-free), mikä vahvisti sen seikan, että epäorgaaninen nitraatti (NO3-) toimi substraattina, alkumateriaalina, bakteerien typpioksidin (NO) kehittämiseen.
Tutkijat jatkoivat osoittamalla, että maitohappoa tuottavat bakteerit (Lactobacilli ja Bifidobacteria) voivat in vitro ( koeputkioloissa) kehittää huomattavia määriä typpioksidia epäorgaanisesta nitriitistä (NO2-) käsin.
Fekaalinen sekafloora pystyi kehittämään typpioksidia (NO) sekä nitriitistä (NO2-) että nitraatista (NO3-) käsin.
Tutkimuksen viimeisessä jaksossa tutkijat osoittivat, että suoliston typpioksidin (NO) muodostusta pystytään stimuloimaan keho-olosuhteissa ( in vivo) ravintolisällä, johon sisältyy nitraattia ja laktobasilleja.
Lisäksi koeputkessa (in vitro) osoitettiin, että eräitten probioottien kehittämän typpioksidin (NO) vastavaikuttajana toimi muita bakteerikantoja, jotka kuluttivat nopeasti typpioksidia ( NO). Tällaisia NO-kuluttajia olivat Escherichia coli ja Staphylococcus aureus ( joissa on ihmispatogeeneja lajeja).
Tutkijat totesivat, että tavalliset floorabakteerit voivat olla merkittävä typpioksidilähde (NO) suoliston oman limakalvon NO-tuoton lisäksi.
Tulevaisuuden tutkimukset selvittänevät bakteeriperäisen NO-synteesin biologisen osuuden terveydessä ja sairaudessa.
Ehkä selkiää myös, onko typpioksidin (NO) kehittymisen ja kulutuksen keskinäisellä epätasapainolla jotain merkitystä suolistohäiriöitten patofysiologiassa.
Minimaalisen invasiiviset suorat menetelmät suolistokaasujen mittauksessa ( NO ja H2 mukaan luettuna) voinevat olla hyödyksi selviteltäessä mikrobien kolonisaatioprosessin dynamiikkaa ja isäntä-mikroflora-interaktioita elämän varhaisvaiheessa.
(HUOM: Aikuiset käyttävät nitriittiperäistä ruokaa, kuten punajuurisäilykkeitä ja makkaroita, muta vauvoille ei tällaiset ruoat vielä sovi.)
LÄHDE:
Sobko Tanja. Influence of the Microflora on Gastrointestinal Nitric Oxid Generation.Thesis for doctoral degree. Studies in newborn infants and germ-free animals. (Ph.D) 2006 Karolinska Institutet.STH. ISBN 91-7140-779-0
Suomennosta T. Sobkon abstraktista:
Suoliston oman bakteerikasvuston vaikutus mahasuolikanavan typpioksidin (NO) muodostukseen. Tutkimuksia on suoritettu vauvoilla ja koe-eläimillä, joista toiset olivat tavallisia ja toiset bakteerittomia suolistoltaan. 2006 Karoliininen instituutti.Tukholma.
”Väitöskirjatyön tausta ja tavoite
Suoliston bakteerien ja isäntäkehon välinen vaikutus on tärkeä suolen toiminnan fysiologisessa säätelyssä ja useitten sairauksien kehittymisessä.
Typpioksidilla ( NO) on useita biologisia vaikutuksia suolistossa, kuten paikallisen verenvirtauksen säätelyssä, suoliston motiliteetissa, veden ja elektrolyyttien kuljetuksessa ja immuniteetissa.
Tulehduksellista suolistotautia (Inflammatory Bowel Disease, IBD) potevilla henkilöillä on suoliston limakalvon NO-tuotto NO-syntaasientsyymillä (NOS) kovasti lisääntynyt, mutta asian merkitystä IBD-taudin patofysiologiassa ei vielä tunneta.
Maaperän nitriittibakteerit (denitrifying bacteria) osallistuvat typen kiertokulkuun ja muodostavat typpioksidia (NO) epäorgaanisista nitraateista ( NO3-) ja nitriiteistä (NO2-) käsin.
Tässä projektityössä haluttiin selvittää, voivatko suoliston mikro-organismit osaltaan lisätä typpioksidin (NO) osuutta ja missä olosuhteissa ne sen tekisivät.
Tutkijat kehittivät useita menetelmiä, joilla voitiin suoraan mitata kaasumuotoista typpioksidia (NO) in vivo vauvojen paksusuolesta ja tavallisen koe-eläimen ja bakteerittoman koe-eläimen koko suoliston alueelta. Lisäksi käytettiin koeputkitutkimuksia
( in vitro) selvittämään typpioksidin (NO) muodostus ja eri suolistobakteerien typpioksidin kulutus.
Projekti aloitettiin monitoroimalla vastasyntyneen suoliston bakteerikolonisaation alkaminen mittaamalla toistetusti paksusuolen vety (H2), lyhytketjuiset rasvahapot (Short chain fatty acids, SCFA) ja typpioksidi (NO).
Näitä merkitsijöita ei syntymähetkellä käytännöllisesti katsoen ollut havaittavissa, mutta sitten ne alkoivat lisääntyä tietyllä tavalla: ensin ilmestyi bakteeriperäisiä tuotteita: vetyä H2 ja lyhyitä rasvahappoja, SCFA, ja niitten jälkeen muutamia päiviä myöhemmin alkoi esiintyä typpioksidia, NO. Mielenkiintoista oli, että muutamilla ilmeisen terveillä vauvoilla liääntyi colonin NO samanlaisiin tasoihin kuin IBD-tautisilla aikuisilla ilmentäen vilkasta immuunisysteemin aktivaatiota vasteena kasvavalle bakteeriflooralle.
Seuraavaksi tutkijat selvittivät, voivatko bakteerit toimia mahasuolikanavan vaihtoehtoisena NO-lähteenä limakalvoperäisen typpioksidituotteen ohella.
Todettiin, että tavallisilla ( normaali mikroflooran omaavilla) koe-eläimillä typpioksidi (NO) oli selvästi aitioitunut siten, että mahalaukussa oli hyvin korkea pitoisuus, umpisuolessa
( cecum) keskirunsas pitoisuus ja ohutsuolessa sekä paksusuolessa matalia pitoisuuksia.
Sitävastoin bakteerittomalla koe-eläimellä ( germ free animals), typpioksidipitoisuus (NO) oli kautta suoliston matala.
Kun koe-eläimille syötettiin nitraattia (NO3-), mahalaukun NO lisääntyi kovasti tavallisilla koe-eläimillä, mutta ei bakteerittomilla ( germ-free), mikä vahvisti sen seikan, että epäorgaaninen nitraatti (NO3-) toimi substraattina, alkumateriaalina, bakteerien typpioksidin (NO) kehittämiseen.
Tutkijat jatkoivat osoittamalla, että maitohappoa tuottavat bakteerit (Lactobacilli ja Bifidobacteria) voivat in vitro ( koeputkioloissa) kehittää huomattavia määriä typpioksidia epäorgaanisesta nitriitistä (NO2-) käsin.
Fekaalinen sekafloora pystyi kehittämään typpioksidia (NO) sekä nitriitistä (NO2-) että nitraatista (NO3-) käsin.
Tutkimuksen viimeisessä jaksossa tutkijat osoittivat, että suoliston typpioksidin (NO) muodostusta pystytään stimuloimaan keho-olosuhteissa ( in vivo) ravintolisällä, johon sisältyy nitraattia ja laktobasilleja.
Lisäksi koeputkessa (in vitro) osoitettiin, että eräitten probioottien kehittämän typpioksidin (NO) vastavaikuttajana toimi muita bakteerikantoja, jotka kuluttivat nopeasti typpioksidia ( NO). Tällaisia NO-kuluttajia olivat Escherichia coli ja Staphylococcus aureus ( joissa on ihmispatogeeneja lajeja).
Tutkijat totesivat, että tavalliset floorabakteerit voivat olla merkittävä typpioksidilähde (NO) suoliston oman limakalvon NO-tuoton lisäksi.
- Suoliston bakteerien NO-tuotto eroaa perusteiltaan klassisesta nisäkäskehon solun NO-synteesistä mikä tapahtuu entsyymillä NOS ( NO-syntaasi).
- Bakteerit voivat käyttää lähtöaineena epäorgaanista typpeä, nitriittejä ja nitraatteja tehdessään typpioksidia (NO).
Tulevaisuuden tutkimukset selvittänevät bakteeriperäisen NO-synteesin biologisen osuuden terveydessä ja sairaudessa.
Ehkä selkiää myös, onko typpioksidin (NO) kehittymisen ja kulutuksen keskinäisellä epätasapainolla jotain merkitystä suolistohäiriöitten patofysiologiassa.
Minimaalisen invasiiviset suorat menetelmät suolistokaasujen mittauksessa ( NO ja H2 mukaan luettuna) voinevat olla hyödyksi selviteltäessä mikrobien kolonisaatioprosessin dynamiikkaa ja isäntä-mikroflora-interaktioita elämän varhaisvaiheessa.
(HUOM: Aikuiset käyttävät nitriittiperäistä ruokaa, kuten punajuurisäilykkeitä ja makkaroita, muta vauvoille ei tällaiset ruoat vielä sovi.)
(2) Vauvan suolen mikrofloran kehittymisestä(Sobko)
YKSITYISKOHTIA T Sobkon VÄITÖSKIRJAN TAUSTASTA
SOVELLUTUS MYÖS AIKUISEEN:
Lähde: Sobko Tanja. Influence of the Microflora on Gastrointestinal Nitric Oxid Generation.Thesis for doctoral degree. Studies in newborn infants and germ-free animals. (Ph.D) 2006 Karolinska Institutet.STH. ISBN 91-7140-779-0
MIKROFLORAN TÄYTYY SAADA KEHITTYÄ VUOSIA RAUHASSA
Tutkija mainitsi vielä johdanto-osassa vauvojen suoliston olevan steriiliä syntyessä ja bakteereja taas olevan kaikkialla kohdun ulkopuolisesn elämän piirissä, jopa ihmisten pinta on täynnä bakteereja kaikilta pinnoiltaan, niin että prokaryoottisia soluja ( bakteereita ) on enemmän kuin eukaryoottisia.
Joka ihminen kantaa yksilöllistä heterogeenista mikrobiaalista ekosysteemiä itsessään.
1 000 000 000 000 CFU koloniaa muodostavaa yksikköä.( 12 nollaa on biljoona eli miljoona miljoonaa).
Suolistoaitioitten bakteerit elävät aika lähellä epiteelipintaa tai suolen ontelossa. Normaaliflorassa tavataan noin 500 eri lajia. Suoliston loppuosassa bakteereista on 99% anaerobisia ( ne eivät tarvitse hapen läsnäoloa).
Syntymän jälkeen vauva kohtaa miljöönsä bakteeriston. Normaali alatiesynnytys on edullinen kolonisaatioapu. Vauvan täytyy muodostaa immuniteettia ympäristöä kohtaan. Tämä tapahtuu suoliston avulla. Monimutkainen säätelymekanismi käsittää sekä mikrobeita, ympäristöä, dieetin, luonnollista immuniteettia ja hankittua adaptiivista immuniteettia. Prosessi kestää vuosia, kunnes jokseenkin stabiili monipuolinen oma mikroflora on muodostunut.
Rintaruokinnan etuna on bifidobakteerikantojen kehittyminen ja ne voivat suotuisassa olosuhteessa muodostaa 90 % rintalapsen suolistoflorasta jo muutaman viikon päästä. Bifidobakteereista tulee paksusuoleen happamuutta, mikä on edullista infektioita vastaan. Tri T Sobkon kirja mainitsee normaalibakteeriston etuja runsaasti.
SOVELLUTUS MYÖS AIKUISEEN:
Lähde: Sobko Tanja. Influence of the Microflora on Gastrointestinal Nitric Oxid Generation.Thesis for doctoral degree. Studies in newborn infants and germ-free animals. (Ph.D) 2006 Karolinska Institutet.STH. ISBN 91-7140-779-0
MIKROFLORAN TÄYTYY SAADA KEHITTYÄ VUOSIA RAUHASSA
Tutkija mainitsi vielä johdanto-osassa vauvojen suoliston olevan steriiliä syntyessä ja bakteereja taas olevan kaikkialla kohdun ulkopuolisesn elämän piirissä, jopa ihmisten pinta on täynnä bakteereja kaikilta pinnoiltaan, niin että prokaryoottisia soluja ( bakteereita ) on enemmän kuin eukaryoottisia.
Joka ihminen kantaa yksilöllistä heterogeenista mikrobiaalista ekosysteemiä itsessään.
1 000 000 000 000 CFU koloniaa muodostavaa yksikköä.( 12 nollaa on biljoona eli miljoona miljoonaa).
Suolistoaitioitten bakteerit elävät aika lähellä epiteelipintaa tai suolen ontelossa. Normaaliflorassa tavataan noin 500 eri lajia. Suoliston loppuosassa bakteereista on 99% anaerobisia ( ne eivät tarvitse hapen läsnäoloa).
Syntymän jälkeen vauva kohtaa miljöönsä bakteeriston. Normaali alatiesynnytys on edullinen kolonisaatioapu. Vauvan täytyy muodostaa immuniteettia ympäristöä kohtaan. Tämä tapahtuu suoliston avulla. Monimutkainen säätelymekanismi käsittää sekä mikrobeita, ympäristöä, dieetin, luonnollista immuniteettia ja hankittua adaptiivista immuniteettia. Prosessi kestää vuosia, kunnes jokseenkin stabiili monipuolinen oma mikroflora on muodostunut.
Rintaruokinnan etuna on bifidobakteerikantojen kehittyminen ja ne voivat suotuisassa olosuhteessa muodostaa 90 % rintalapsen suolistoflorasta jo muutaman viikon päästä. Bifidobakteereista tulee paksusuoleen happamuutta, mikä on edullista infektioita vastaan. Tri T Sobkon kirja mainitsee normaalibakteeriston etuja runsaasti.
Probiootit antibioottiripulin hoidossa
PROBIOOTIT vähentävät antibioottihoitoihin liittyvää ripulia lapsilla.
Asiaa selvittäneeseen meta-analyysiin kelpuutettiin kuusi lapsilla tehtyä lumekontrolloitua satunnaistettua tutkimusta, joiden aineistoihin kuului yhteensä lähes 800 potilasta. Kyseiset lapsipotilaat olivat saaneet antibioottihoitoa hengitysteiden infektioihin.
PROBIOOTTI-hoito vähensi meta-analyysin mukaan antibioottiripulin riskiä verrattuna lumelääkkeeseen( placeboon).
Aikaisempien tutkimusten mukaan antibioottiripulia voi ilmetä 10-40%:lla antibioottihoitoa saavista lapsista. Yksi seitsemästä antibioottiripuliin sairastuvasta voisi välttää tämän haitan, JOS hoidossa olisi mukana PROBIOOTTI.
Meta-analyysitutkimus ei kuitenkaan valaissut sitä seikka, mikä taipumus milläkin antibiootilla on antibioottiripulin aiheuttajana.
Valoa ei tullut myöskään siihen asiaan, mikä PROBIOOTTIKANTA omaa mitäkin spesifistä vaikutusta.
Duodecim antaa tämän tiedon numerossaan 2006; 122; 2697. Lähteenä on J pediatr 2006; 149:367. Koska on 3 vuotta kulunut tästä artikkelista, alalta voi löytyä enemmän täsmätietoa.
Asiaa selvittäneeseen meta-analyysiin kelpuutettiin kuusi lapsilla tehtyä lumekontrolloitua satunnaistettua tutkimusta, joiden aineistoihin kuului yhteensä lähes 800 potilasta. Kyseiset lapsipotilaat olivat saaneet antibioottihoitoa hengitysteiden infektioihin.
PROBIOOTTI-hoito vähensi meta-analyysin mukaan antibioottiripulin riskiä verrattuna lumelääkkeeseen( placeboon).
Aikaisempien tutkimusten mukaan antibioottiripulia voi ilmetä 10-40%:lla antibioottihoitoa saavista lapsista. Yksi seitsemästä antibioottiripuliin sairastuvasta voisi välttää tämän haitan, JOS hoidossa olisi mukana PROBIOOTTI.
Meta-analyysitutkimus ei kuitenkaan valaissut sitä seikka, mikä taipumus milläkin antibiootilla on antibioottiripulin aiheuttajana.
Valoa ei tullut myöskään siihen asiaan, mikä PROBIOOTTIKANTA omaa mitäkin spesifistä vaikutusta.
Duodecim antaa tämän tiedon numerossaan 2006; 122; 2697. Lähteenä on J pediatr 2006; 149:367. Koska on 3 vuotta kulunut tästä artikkelista, alalta voi löytyä enemmän täsmätietoa.
Esimerkkinä Nutrician Tutteli Plus
DUODECIM liittää Nutrician mainoksen edellisen allergiatutkimusartikkelin oheen (2006, 122).
NUTRICIA :
"Vain äidinmaito vahvistaa immuunijärjestelmää paremmin kuin Nutrician Tuttelin prebiootit. Rintamaidolla on tärkeä rooli imeväisen immuunijärjestelmän vahvistamisessa; PREBIOOTTIEN on osoitettu olevan olennaisessa osassa tätä prosessia. Äidinmaito on imeväisen parasta ravintoa tietysti!
Nutricia on uudistanut Tuttelivalmisteensa kokoomusta siten, että niissä on mukana " ainutlaatuinen seos PREBIOOTTEJA", mainostaa Nutricia Duodecimin lehdillä.
TUTTELI Plus 1 (0-6 kk/mån) 200ml
TUTTELI Plus 28 6-12 kk/mån) 200ml
Nämä TUTTELIN prebiootit muokkaavat suoliston bakteerikantaa muistuttamaan rintamaidolla ruokitun lapsen vastaavaa.
Vallitsevat hyödylliset bakteerit tuottavat lyhytketjuisia rasvahappoja(SCFA) ja alentavat suoliston pH:ta muodostaen ympäristön, jossa taudinaiheuttajabakteerien on vaikeampi selviytyä."
http://vauvakuume.net/Verkosto/Nutricia_Muksu/nutricia_muksu.html
NUTRICIA :
"Vain äidinmaito vahvistaa immuunijärjestelmää paremmin kuin Nutrician Tuttelin prebiootit. Rintamaidolla on tärkeä rooli imeväisen immuunijärjestelmän vahvistamisessa; PREBIOOTTIEN on osoitettu olevan olennaisessa osassa tätä prosessia. Äidinmaito on imeväisen parasta ravintoa tietysti!
Nutricia on uudistanut Tuttelivalmisteensa kokoomusta siten, että niissä on mukana " ainutlaatuinen seos PREBIOOTTEJA", mainostaa Nutricia Duodecimin lehdillä.
TUTTELI Plus 1 (0-6 kk/mån) 200ml
TUTTELI Plus 28 6-12 kk/mån) 200ml
Nämä TUTTELIN prebiootit muokkaavat suoliston bakteerikantaa muistuttamaan rintamaidolla ruokitun lapsen vastaavaa.
Vallitsevat hyödylliset bakteerit tuottavat lyhytketjuisia rasvahappoja(SCFA) ja alentavat suoliston pH:ta muodostaen ympäristön, jossa taudinaiheuttajabakteerien on vaikeampi selviytyä."
http://vauvakuume.net/Verkosto/Nutricia_Muksu/nutricia_muksu.html
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)